Miksi kaikkien akvaariokauppojen ja -harrastajien neuvot ovat ristiriidassa?

[taistelukana]

Eletään internetin aikakautta. Googlaamalla saa heti tietää vastauksen mihin tahansa akvaario-ongelmaan, paitsi että usein nämä neuvot ovat täysin ristiriidassa paikallisen akvaarioliikkeen kanssa. Noh, mikäs siinä. Soitetaanpa toiseen akvaarioliikkeeseen, niin voidaan vahvistaa, kumpi on oikeassa. Paitsi, että he neuvovatkin tekemään kolmannella tavalla ja paheksuu toisen akvaarioliikkeen toimintatapaa. Soitan kolmanteen akvaarioliikkeeseen. He antavat taas uusia neuvoja. Mitä vitt-

Tältä on tuntunut oman akvaarioharrastukseni aloitus. Neuvojen ristiriitaisuus on ollut kaikista turhauttavinta. Varsinkin, koska luonnollisesti haluan tehdä kaiken mahdollisimman oikein. Minulla riittää kyllä intoa tutkia, lukea ja oppia asioista, mutta harmittaa, että todellinen osaaminen tuntuu syntyvän ainoastaan kantapään kautta. Valitettavasti tuo tuntuu tarkoittavan kuolleita kaloja. Ei sillä, että niitä olisi vielä lukuisia, mutta jokunen siellä täällä, ja joka kerta se tuntuu omalta syyltä.

Ärsyttää.

Tässäpä huvikseen lista osasa asioita, joihin olen saanut ristiriitaista neuvoa paikasta tai netinkolkasta riippuen:

- miljoonakalat kovassa vs pehmeässä vedessä (toinen paikka sanoi, että kalani kuolevat kuukauden sisään ja käyristyvät, toinen että ne voivat vallan mainiosti pehmeässä vedessä, jos ovat tottuneet)
- Loinen akvaariossa - toinen akvaarioliike neuvoi eutanisoimaan kaikki kalat, toinen sanoi, että siitä on helppo päästä eroon
- columnaris tartunta - netti sanoo vähennä lämpötilaa, akvaarioliike sanoo nosta lämpötilaa, toinen liike sanoo pidä lämpötila samana oli se mikä tahansa
- suodatinfiltterin vaihtaminen - valmistaja ja yksi liike väittää vaihtamaan kerran kuussa, toinen liike sanoo vaihda mahdollisimman harvoin
- suola akvaariossa - netti sanoo, että hyvä ja yleishyödyllinen tapa tappaa varhaisia tartuntoja, liike sanoo, ettei missään nimessä kannata
- akvaarion koko - olen joka kalan kohdalla varmistanut, että tilavuutta on vähintään kaksinkertainen määrä minimiin nähden, mutta silloin tällöin kuulee, että ne vaativatkin nelinkertaisen määrän...
- kalojen lääkintä - netti sanoo, lääkitse mahdollisimman varhain, liike käskee odottamaan, koska ei kannata lääkitä turhaan

Tuossa vain pieni osa ristiriitaisista neuvoista, jota on viimekuukausina tullut kerättyä. Jospa tähän kaikkeen olisi joku suuri manuaali... Ja varmasti onkin, mutta sekin varmaan neuvoo eri tavalla kuin nuo edelliset. Ehkä ongelmani on, että yritän usein noudattaa erinäisten neuvojen välimuotoa. Harmittaa, että ainaa tuntuu siltä, että pitää arvailla eri vaihtoehtojen välillä, joista joku saattaa tappaa kalat, toinen ei... Vaikka ehkä loppujen lopuksi olisi usein parasta vaan antaa kalojen olla.

[kr70]

Osta joku hyvä akvaariokirja. Vaikka Markku Varjon. Netistä löytyy vastaus kaikkeen, mutta oikean tiedon suodatus voi olla aloittelijalle vaikeata. Netistähän löytää hyvät perustelut esim. sille, että maailma on litteä. Monet akvaariokauppiaat tietävät yllättävän vähän akvaarionhoidosta ja eri kalojen erityisvaatimuksista. En lähtisi rakentamaan akvaarioharrastusta akvaariokauppiaiden neuvoille, vaikka onhan noissa esimerkeissäsi yllä myös monta kauppiaan oikeantuntuista mielipidettä.

[Neomarica]

Just meinasin alkaa kirjoittamaan, että listasta vielä puuttuu se Varjon kirjan kommentti, joka on taas eri mieltä kuin netti tai kauppiaat

Mutta käytännössä ei yhtä oikeaa neuvoa ole vaan kaikki ohjeet kannattaa seuloa kriittisesti läpi ja mennä sitä kultaista keskitietä ja valitettavan usein kantapään kautta. Akvaario on vähän jännä elementti, kun kaikki altaat ovat yksilöitä ja toimivat kuplassa omassa pienessä biologisessa maailmassaan. Se joka toimii yhdessä altaassa ei välttämättä toimi toisessa. Voi olla, että samassa taloudessakin on monta allasta jotka toimivat eri tavalla. Toinen voi olla täydellisessä tasapainossa ja toinen kränää jatkuvasti jotain ongelmaa, eikä meinaa saada selvää mikä mättää.

Itseasiassa monet noista luettelemistasi asioista on sellaisia mistä käydään vääntöä varmaan ikuisesti akvaarioharrastajien keskuudessa, esim nuo millikset. Tai tuo kalojen tilan tarve. Tai kalojen lääkitseminen.

[Teemu Salonen]

Olen itse törmännyt tuohon tasan samaan ongelmaan kun harrastusta 80-luvulla aloittelin. Silloin liikkeitä oli moninkertainen määrä nykyiseen verrattuna. Netistä ei ollut kukaan kuullutkaan ja suomalainen kirjallisuuskin oli tosi vähissä. Lähinnä saksalaisia kirjoja oli toki käännetty suomeksi, mutta kun kääntäjänä on ollut ihminen, joka kyllä osaa kielen, mutta ei tunne asiaa niin kirjat sisälsivät runsaasti asiavirheitä.
Kävin monessa liikkeessä kysymässä neuvoa ja neuvot vaihtelivat suunnattomasti. Esitin kuitenkin jokaiseen neuvoon kysymyksen miksi? Monikaan liike ei pystynyt perustelemaan miksi jokin juttu tulee tehdä niinkuin he neuvoivat. Lopulta löysin liikkeen jossa jokaiseen miksi? Kysymykseen löytyi järkevät perustelut. Jo silloin opin testaamaan säännöllisesti veden laatua. Opin myös säännöllisten vedenvaihtojen merkityksen sekä vedenparannusaineen tärkeyden. Opin lannoittamaan kasveja. Opin järjettömän määrän tietoa.
Myöhemmin pääsin kyseiseen liikkeeseen töihin jakamaan sitä tietoa mitä olin itse sieltä saanut ja altaita menestyksekkäästi hoitanut.
Toki kaikki on kehittynyt mutta perusasiat ovat edelleen pysyneet samoina.

[TaijaT]

I
V

[TaijaT]

Juuri näin! Tämä on kaikkein turhauttavin ja lannistavin osa-alue koko harrastuksessa. Jatkuva jossittelu missä meni pieleen kun esim. kaloja kuolee. Osa tietenkin on itsestään selviä asioita, joista kaikki sentään on melkoisen samaa mieltä. En ole lukenut Markku Varjon kirjaa, varmaan pitäisi lukea sekin joskus. Kaikki tieto on mielenkiintoista.

Sellainen kanssa häiritsee että jokaisella on käsitys oman akvaarionsa olojen mukaan neuvoja antaessaan ja olettaa että toisella on sitten samat ongelmat ja että toisenlaisessa akvaariossa voi olla ihan päinvastaiset ongelmat. Kovassa vedessä on ihan omat ongelmansa ja pehmeässä omansa. Pohjamateriaali vaikuttaa myöskin, esim. soraan pääsee helpommin syntymään nitriittejä, kun ruokajäte tippuu sellaisenaan pohjalle eikä pääse maatumaan. Vaatii tehokkaan soraimurin joka pöllyyttää kaiken moskan pois. Multa taas happamoittaa entisestään liian pehmeän veteni mitä pidän nyt syynä, että minulta on kuollut kaloja niin tiuhaan kun ph on vaihdellut rajusti. Imurointikin on ihan erilaista kasviakvaariossa, pitää varoa rikkomasta akvaarion juurakkoa ja pöllyyttämästä liikaa pohjamultaa, suodattimet menee myös tukkoon. Akvaarion koko myös vaikuttaa, ne joilla itsellä on isot akvaariot ei ymmärrä nanoakvaarion ongelmia. Lisäksi onko kyseessä seura-akvaario ja kaloja useista maanosista. Silloin pitää vesioloissa tyytyä kompromissiin. Ja millaisia kaloja ja mitä lajeja itsellä on ollut jne... Tämä harrastus on niin mutkikas että en näillä näkymin aio jatkaa uusien kalojen ostamista entisten tilalle, ellen taas haksahda johonkin.

[Susak]

Juuri näin! Tämä on kaikkein turhauttavin ja lannistavin osa-alue koko harrastuksessa. Jatkuva jossittelu missä meni pieleen kun esim. kaloja kuolee. Osa tietenkin on itsestään selviä asioita, joista kaikki sentään on melkoisen samaa mieltä. En ole lukenut Markku Varjon kirjaa, varmaan pitäisi lukea sekin joskus. Kaikki tieto on mielenkiintoista.

Älä lue. Ihmettelet sen jälkeen vielä enemmän.

[kr70]

No joo siinä mielessä että eihän Akvaariokalat-sarjassa ole juuri mitään hoidon perusteista ja Elävä akvaario ja Akvaariomaailma ovat jo niin vanhoja että joissain asioissa käsitys on muuttunut. Jos on kielitaitoa, kannattaa vilkuilla saksalaista kirjallisuutta

[kerttu]

On kuitenkin perusasioita, jotka pysyy ja joissa neuvot ja ohjeet on suunnilleen samanlaisia. Esimerkiksi akvaarion typen kiertoon kannattaa tutustua, ja moniin tapoihin sekä laittaa se alulle että pitää se kunnossa. Sillä pärjää jo pitkälle. Myös kalojen luontaisten biotooppien vesiarvot, kasvillisuus ym on aina mielenkiintoista selvittää - jos kala elää hyvin vaihtelevissakin olosuhteissa siellä täällä kuten miljoonakala, niin se kenties on akvaariossakin sopeutuvaisempi. Mutta miljoonakala on kyllä huono esimerkki, kun luonnon kannat on ihan eri kuin "tehoviljellyt"... Mutta kun löytää sen perustiedon, niin poikkeuksille löytyy helpommin syitä.

Niin eri tavoin me voidaan ajatella: mulle kun harrastuksen yksi mielenkiinto on just etsiä sitä omaa/oikeaa tapaa ja ymmärrystä kirjavienkin ohjeiden ja väittämien joukosta. Mutta aloittaessa tietysti ärsyttää kyllä enemmän, ymmärrän hyvin, ja siksi kannattaisi alkuun ottaa jotain tosi varmoja peruskaloja ja sama kasveissa. Toki siitäkin on eri ajatuksia että mitä nämä helpot peruskalat ovat .

Tämä kyllä yhdistää ihan kaikkia eläinharrastuksia muuten. Jos ei jopa kaikkia harrastuksia... Itse kun pari vuosikymmentä harrastin kilpikonnia, niin niiden kanssa homma oli vielä aivan eri tasolla ja jatkuvasti joutui itsekin vääntämään aivoja eri asentoon kun luki uusia fiksuja neuvoja tai tutkimuksia tai kokeiluja jostain.

[Aquamies]

Tämä kaikki totta. Itselleni mielenkiintoisinta on juurikin kaiken ristiriitaisen tiedon ja oman yrittämisen/erehtymisen yhdistäminen. Erityisesti se, että altaat ovat todellakin yksilöitä ja vaikka toistat uudella altaalla kaiken missä onnistuit edellisessä se ei takaa hyvää lopputulosta. Perhosefekti on todellisuutta tässä harrastuksessa.
Haastavimmat ristiriitaisuudet ovat olleet kypsytyksissä ja leväongelmien hoidoissa. Kypsytyksessä päädyin epäonnistuneiden kalallisen ja kalattoman version jälkeen kloonauskypsytykseen. Uuden altaan suodatin pöhisee pari viikkoa vanhassa kypsässä altaassa ja isoimmat koristeet lilluu myös siellä verkkopussissa aikansa. Tällä tavoin uuden altaan voi asuttaa nopeammin. (Toki kun näin sanon, niin seuraavalla kerralla kaikki menee päin prinkkalaa, tosin kaksi viimeisintä on toiminut hyvin.). Leväongelmissa olen päätynyt pimennyksen, "litkujen" ja biologisen (neritinat, amanot, otot) kautta kahden jälkimmäisen yhdistelmään.
Mutta joo - kertakaikkiaan mielenkiintoinen harrastus ja ainoa ylitsepääsemätön ongelma on ollut skeippaus kun tuota taiteellista silmää ei vaan ole...

[tellie]

Olen itse törmännyt tuohon tasan samaan ongelmaan kun harrastusta 80-luvulla aloittelin. Silloin liikkeitä oli moninkertainen määrä nykyiseen verrattuna. Netistä ei ollut kukaan kuullutkaan ja suomalainen kirjallisuuskin oli tosi vähissä. Lähinnä saksalaisia kirjoja oli toki käännetty suomeksi, mutta kun kääntäjänä on ollut ihminen, joka kyllä osaa kielen, mutta ei tunne asiaa niin kirjat sisälsivät runsaasti asiavirheitä.
Kävin monessa liikkeessä kysymässä neuvoa ja neuvot vaihtelivat suunnattomasti. Esitin kuitenkin jokaiseen neuvoon kysymyksen miksi? Monikaan liike ei pystynyt perustelemaan miksi jokin juttu tulee tehdä niinkuin he neuvoivat. Lopulta löysin liikkeen jossa jokaiseen miksi? Kysymykseen löytyi järkevät perustelut. Jo silloin opin testaamaan säännöllisesti veden laatua. Opin myös säännöllisten vedenvaihtojen merkityksen sekä vedenparannusaineen tärkeyden. Opin lannoittamaan kasveja. Opin järjettömän määrän tietoa.
Myöhemmin pääsin kyseiseen liikkeeseen töihin jakamaan sitä tietoa mitä olin itse sieltä saanut ja altaita menestyksekkäästi hoitanut.
Toki kaikki on kehittynyt mutta perusasiat ovat edelleen pysyneet samoina.

Meinasin tuota samaa sanoa, että kannattaa kysyä, miksi. Joissakin asioissa kuten nyt vaikka niissä pehmeän veden milliksissä ollaan mielestäni aika uskon varassa, mutta jos neuvoja ei osaa edes sanoa, miksi joku tehdään niin kuin tehdään, niin sitä neuvojaa ei välttämättä kannata kovin kuunnella. Voihan se olla iha oikean neuvo ja neuvoja vaan unohtanut taustalla olevat ajatukset, mutta kuitenkin. Ja joskushan ei välttämättä ole pelkästään yhtä oikeaa ratkaisua, esim. kypsytysasioissa. Eikä ehkä lääkkeissäkään - vähän eri asia on dumpata tropit altaaseen kun yksi kala oireilee jos allas on taiston yksiö tai kuution tankki.

[kr70]

MIljoonakalojen vesivaatimukset tuntuvat olevan yksi kestoteemoista, ja koska olen usein maininnut, että luonnonmuoto ei tarvitse veden kovetusta, niin palaan tähän. Siinä mielessä uskon asia, että pitää uskoa kirjoitettuja lähteitä - en ole itse käynyt Venezuelassa mittaamassa. Olen lukenut useita juttuja varsinkin saksalaisista lehdistä ja kirjoista, jotka kertovat, että villissä luonnossa millis elää lähinnä pehmeissä ja happamissa vesissä. Kaivoin viime vuonna kirjoittamani viestin, niin ei tarvitse uudestaan kirjoittaa:

Uusi Aquaristik-lehti on miljoonakala-erikoisnumero. Siinä on mm. miljoonakalan alkuperää koskeva juttu, jonka on kirjoittanut Wolfgang Staeck, joka on mm. löytänyt ainakin yhden hohtomiljoonakalan (P. wingei) akvaarioissa pidetyistä kannoista. Hän esittelee neljä tutkimaansa alkuperäishabitaattia, joissa miljoonakalan (P. reticulata) villimuoto elää. Näistä vain yhdessä on lähes neutraali (pH 6,8) ja hiukan kovempi (190 μS/cm, 1 dGH, 2 dKH) vesi. Kahdessa on pH 6:n pinnassa ja kovuudet lähellä nollaa (10-30 μS/cm). Neljäs on aito musta vesi (pH 4,6 , 20 μS/cm, GH ja KH <1). Hän toteaa, että luonnonhabitaattien perusteella suositukset kovasta ja emäksisestä vedestä ovat täyttä roskaa. Mutta juttu olikin villimuodosta. Pitkälle jalostetut tarvitsevat epäilemättä kovempaa vettä.

Lukuisissa jutuissa kerrotaan myös, että ympäri tropiikkeja miljoonakala valtaa vesistöjä alkuperäislajeilta myös pehmeissä vesissä.

Pitkälle jalostettuja muotoja on hoidettu kovissa ja jopa murtovesissä. Kun samalla sukusiitoksella toteutettu uusien värimuotojen vakiinnuttaminen on heikentänyt sopeutumiskykyä, vaativat nämä hienohelmat (keski)kovaa vettä. Teemu sanoi juuri, ettei enää tule miljoonakalaa Kaakkois-Aasiasta, mutta reilu 10 v sitten ainakin tuli vielä. Tod.näk. näiden hienohelmojen vaatimuksien on ajateltu koskevan myös villimuotoja. Ehkä myös tosiasia, että miekkapyrstö, platy ja varsinkin molli ovat villimuotoinakin kovemman veden kaloja, on vaikuttanut, että akvaristit ajattelevat myös milliksen olevan luonnostaan kovan veden kala.

Entä sitten pitkälle jalostettu kanta, joka on tottunut vuosien kuluessa Suomessa pehmeään vesijohtoveteen? En kyllä näe syytä, miksi se pitäisi totuttaa uudestaan kovaan veteen!

[Neomarica]

Tuo millis juttu onkin aika mielenkiintoinen, koska vuosikymmeniä sitten lapsuudessani niitä milliksiä oli vähän kaikilla (meilläkin), ja veikkaanpa ettei kukaan ollut kuullutkaan mistään vesiarvojen muokkaamisesta kun akvaarion pito muutenkin oli ihan erilaista kuin nykyään. Ja millikset siis elivät ja lisääntyivät normaalissa vesijohtovedessä vuosikausia ilman mitään ongelmia. Minäkin uskon, että Aasian kasvattamot ja jalostus ovat tehneet milliksistä "kovan" veden kaloja ja heikkoja kestämään tyyliin mitään. Ja tosiaan ihan särähtää korvaan se, miten heikkoina milliksiä nykypäivänä pidetään, kun aiemmin ne olivat samaa kategoriaa kestävyydessään kuin joku partamonni.

[kr70]

Sama täällä; milliksiä oli meikäläiselläkin aiemmin moneen otteeseen Kuopiossa ja Hgissä eikä koskaan tullut mieleenikään kovettaa vettä. Oli maatiaisia eli villimuotoa lähellä olevia, mitkä pärjäs missä vaan, mutta oli myös jalostettuja, joista jotkut pärjäs hyvin (kerran vesi pilaantui ja kaikki muut kalat kuoli mut yks huntupyrstö jäi henkiin), jotkut taas huonosti (liekö Aasian kantoja olleet).

[SiriusAng]

Tsemppiä tuskailujen kanssa ja toivotaan, että jonain päivänä olisi yhtenäisevämmät neuvot. <3 Mutta toki akvaarioiden kanssa osittain ongelmana on, että tiedot vanhenee mutta uusi tieto ei välttämättä tavoita ihmisiä kovinkaan nopeasti. Esimerkiksi nykyisin kun mietitään enemmän kalojen henkistä hyvinvointia ja sitä että allas on lajityypillinen (esim. veden virtauksen määrä yms). Niin tulee enemmän myös näkemyseroja varsinkin asioissa mitä ei voi mitata helposti. Lisäksi on toki tilanteita missä on hankala antaa mitään automaattista neuvoa (esim. kalataudeissa olen itse päätynyt noihin kaikkiin vaihtoehtoihin). Ratkaisu riippunut silloisesta kalastosta, altaan koosta jne.. Samoin tosiaan yksilöiden väliset erot on isoja, joten joskus menee suositus mönkään kun joku fisu ei ole lukenut kalakirjasta soveltuvansa seura-akvaarioon. Esimerkiksi yleisin tuttavuutemme partamonni niin toinen oli sopuisa lössykkä ja toinen taas yritti omia koko altaan.

[Vastapallo]

Nyt ollaan asian ytimessä. Olen palannut tälle palstalle lyhyen, noin 18 vuoden hengähdystauon jälkeen ja valtava akvaarionhimo pitää minua otteessaan. (Muistan asuneeni tällä palstalla aikoinaan, mutta en muista onneksi enää nimimerkkiäni enkä joudu jatkamaan niistä nuoruudenkiihkoisista mielipiteistäni/ ottamaan niistä vastuuta )

Asiaan siis. Olen pudonnut ihan totaaliseen kaninkoloon tässä uuden tekniikan ja tietämyksen viidakossa. Mulla oli ihanat haaveet ja suunnitelmat, mutta nyt kun niitä pitäisi alkaa vihdoin toteuttamaan (remppa valmis, paikka valmis...) en enää uskalla tehdä mitään hankintoja kun tuntuu, että kaikki onkin väärin.

Olisinpa vielä niin nuori, että tietäisin kaikesta kaiken. Se oli helppoa aikaa se. Kun valutettiin hanasta tankillinen vettä akvaarioon ja heitettiin kirkastava/kaiken korjaava poretabletti perään.

Ei tässä auta kun kääriä hihat ja perehtyä.

[SiriusAng]

Tervetuloa takaisin ja hyvin se menee! Tiivistettynä asiat on lähinnä menneet eteenpäin/helpommaksi, nykyiset lamput vie vähempi sähköä, hiilidioksidia saa pullosta, bakteereita saa pullosta ja kasvit tulee farmeilta ilman kylkiäisiä. Kaloja saa tukkulistoilta melkein mitä vaan tai voi pitää vaan kotiloita/rapuja.