APUA - kala hengiltä mahdollisimman vähillä kärsimyksillä

[Koomikko]

Vai että kovan jätkän kuvan. Minusta ei saa kovaa jätkää tekemälläkään.
Anteeksi taas jos kirjoitukseni loukkasi jotakin. Muistakaa kuitenkin että puhuimme sairaan akvaariokalan lopettamisesta eikä siihen tarvitse olla niin hirveän kova jätkä.

[Fogas]

Luulen, että kaikki foorumin käyttäjät ovat toivonneet ASIALLISIA vastauksia kysymyksiinsä. Terve huumori on ihan tervetullutta. Kerskailu ja muiden tunteiden tietoinen sattuttaminen on SAIRASTA ja PERVERTISTÄ.

Luultavasti mitään erityistä ongelmaa, ristiriitaa, jopa riitaisuutta, ei olisi, jos viestiketjun sijasta osallistujat istuisivat keskustelemassa saman pöydän ääressä. Keskustelussa ei aina pysytä tiukasti asiassa eikä kirjoittelussa tällaisella foorumillakaan. Sivujuonet eivät taida olla täysin kiellettyjä, ja modet varmaan valvovat, jos liiaksi tai väärällä tavalla poiketaan aiheesta.

Voi jäädä kirjoittelu aika vähiin, jos täytyy koko ajan tiukasti pohtia, kirjoitanko varmasti kaikkien mielestä "asiallisesti", onko huumorini kaikkien mielestä "tervettä", etten vaan olisi jonkun mielestä "sairas ja pervertti". Minusta oli täysin sopimatonta, että "pytty600L" kirjoitti "Koomikon" olevan "sairas".
Ehkä nytkin syyllistyn epäasiallisuuteen, sairaaseen huumoriin ja olen sairas ja perverssi. Varmin tapa välttyä mielensäpahoittamiselta ja tunnejärkytyksiltä on pysyä poissa foorumista. Sen sijaan voi lukea kirjoja, kysellä akvaarioliikkeistä ja kavereilta.

[Maji]

Katsotaanko nyt tästä eteenpäin, että ei mennä henkilökohtaisuuksiin tai arvioihin foorumilaisten sairaudesta, terveydestä tai muusta henkilöön menevästä asiasta
Asiasta voidaan puhua, mutta henkilökohtaisuuksiin ei tarvitse mennä.

[Ruma mies]

Vaikka ristiriidat näyttävät jo laantuneen tässä keskustelussa, en malta olla lisäämättä, että videolla näkyvän ilmiön tulee toistaneeksi jokainen, joka jäiden lähdön aikaan fileroi haukea tai leikkaa lahnaa keittopalasiksi.

Tehdessäni massamurhia (esimerkiksi kun perkaan kymmeniä pikkuahvenia kerralla) olen huomannut humaaneimmaksi tappamiskeinoksi pään leikkaamisen poikki sahalaitaisilla taloussaksilla. Päätä ei siis leikata niskan kohdalta, koska silloin kalan molemmat päät jatkavat elämistä vielä sekunteja tai minuuttejakin, vaan silmän kohdalta, jolloin aivot murskautuvat heti. Tällöin myös perkaaminen helpottuu, kun on jotain, mistä pitää kiinni.

[Ryusuzaku]

Kun hauen sattuu isomman saamaan ja siitä ruokaa meinataan tehdä niin ensimmäisenä survaisen puukon suoraan aivoihin... Se että sitä hakataan eka kalikalla tainnoksiin sitten avataan "kaula" ja sitten jossain välissä se herää verenhukkaan ja hapenpuutteeseen ei oo niin kiva.

Inhimillistä tapaahan ei oo tappaa. Mut hyvä se ois minimoida kärsimykset jos meinaa jotain tappaa. Eli mahd. nopea toimitus.

[kride]

Minä ainakin esim. hauilta katkasen niskan saksilla. Ja noilta suuremmilta akva kaloilta voi myös katkaista niskan saksilla (siinä samala kuolee kaikki kalan hermot ja itse kala nopeasti ja helposti)
Mutta enpä tiedä noista pienemmistä kaloista (esim pienistä tetroista)

[Karim]

Kalan lopettamisesta on täällä keskusteltu ennenkin. Monille meistä se on vaikea asia mielestäni sitä pitää kunnioittaa. Fakta on kuitenkin se, että mahdollisimman vähän kipua ja tuskaa.

Mitä taasen lapsiin tulee on tärkeää, että lapset ymmärtävät kuoleman olevan osa elämää eikä kuolemassa ole mitään pahaa. Kuoleman syy voi olla paha ja sekin pitää ymmärtää. Meidän (länsimaalainen) ajattelutapa korostaa lemmikkieläimen armeliasta lopettamista. Kyllä lapsi ymmärtää, kun syyn selittää.

Kohtaamme kuolemaa joka päivä elämässämme. Oletteko selittäneet lapsille mistä se jauhelihakastike tulee. Niin niin sieltä lähikaupastahan se. Entäs sitten, kun se ihana "märkäturpa" lehmä kesälaitumella teurastetaan? Ihminen vieraantuu kuolemasta vaikka se on tärkeä osa jatkuvuutta. Tänä päivänä monesta meistä tulisi kasvissyöjiä jos joutuisi seuraamaan teurastusta. Tai entäpäs, kun se nasu jonka kanssa kesällä leikit vuoden kahden päästä teurastetaan ja hymyssäsuin syödään. Kuitenkaan kukaan ei kauhistele tv:sta luontodokkaria, jossa leijona pistää poskeensa antiloopin.

Eli "surkean monologin" lopuksi hakuankin sanoa, että lopettakaa ne sairaat kalat nopeasti ja selittäkää lapsille miksi niin pitää tehdä.

UGH, olen puhunut.

[Fisutar10]

Sairaan kalan lopettaminen tuskin on mustavalkoinen ongelma ja yhtä oikeaa menettelytapaa. Riippuu varmasti kuinka sairas kala on ja onko kuinka suuri toive, että kala kuolee/paranee. Eikä aina sitä voi etukäteen tietää.

Iso, harvinainen, arvokas kala pistää omistajan miettimään kalan lopettamista tarkemmin kuin sentin mittaisen sairaan kardinaalitetran lopetus useimmissa tapauksissa. Joissakin tapauksissa, jopa eläinlääkärin apu voi olla omistajan mielestä vaivan arvoinen...

Ja toki lapselle pitää kertoa asia rehellisesti, mutta ikäkausi huomioonottaen asia. Lapsen reaktioon voi vaikuttaa myös se, kuinka tärkeä kala hänelle on. Voi olla myös tilanteita, ettei lasta kiinnosta lainkaan akvaario ja tuskin huomaa yhden kiilakyljen poismenoa 100 kiikakyljen parvesta tai häntä se ei edes kiinnosta. Joten vanhempi varmasti tilannekohtaisesti punnitsee miten edetä asian suhteen. Jokainen tapaus on omansa.

[Koomikko]

Tietenkin lapsen reaktioon vaikuttaa ikä ja kuinka tärkeä kala hänelle on. Tämä on ihan normaalia. Lapsen pitää myös tietää jos hänelle tärkeä kala on kuollut tai se joudutaan lopettamaan. Kuten aikaisemmin sanoin aikuisen pitää myös tuottaa lapselle pettymyksiä. Ei näitä asioita saa salata lapselta vaikka aikuinen itse ja lapsi pääsisi helpommalla jos asia jätetään lapselle kertomatta. Itkeminen ja sureminen on normaalia elämään. Eihän jotkut aikuiset vie lapsiaan edes hautajaisiin kun lapset itkevät kirkossa. Lapselle ei kerrota että pappa tai mummo on kuollut. Siinä lapsi voi sitten vuosia ihmetellä miksi mummo ei käy enään kylässä. Tästä kaikesta voi seurata se ettei aikuisena pystytä sitä akvaariokalaa lopettamaan tai jos pystytään niin se on kurjin asia mitä elämässä on tapahtunut. 30-50 vuotiaana mennään ensimmäisen kerran hautajaisiin rauhoittavien lääkkeiden voimalla jos ylipäätään pystytään ollenkaan menemään.

Itse olen pienestä pitäen ollut mukana kun lemmikit on viety eläinlääkäriin viimeiselle piikille. Itse olen lemmikeille haudat kaivanut itkusilmässä niin lapsena kuin aikuisena. Ei meillä koiria viety eläkepäiviä viettämään "rauhalliselle maatilalle". En minä kuitenkaan tuomitse ketään ja rupea neuvomaan mikä on oikein ja mikä väärin.

[pytty600L]

Koomikko kirjoitti:
"Kuten aikaisemmin sanoin aikuisen pitää myös tuottaa lapselle pettymyksiä."

Aikuisen pitää antaa lapselle tukea ja "työkaluja" käsittelemään pettymyksiä ja jaksamaan elää eteenpäin vahvempana. Jotain/joku muu kun omat vanhemmat ihan varmasti kuitenkin "pitää huolta" pettymyksien tuottamisesta.

Luulen/toivon kuitenkin Koomikon tarkoittavan juuri siitä.

[Koomikko]

Luulen/toivon kuitenkin Koomikon tarkoittavan juuri siitä.

En tarkoittanut sitä vaan tarkoitin mitä sanoin. Muutama esimerkki. Lapsi ei noudata yhdessä sovittuja sääntöjä ja aikuinen tuottaa hänelle pettymyksen ja rangaistukseksi lapsi ei saa sillä viikolla viikkorahaa. Lapsi särkee tahallaa puhelimen ja aikuinen ei heti osta palkinnoksi uutta puhelinta. Lapsi ei siivoa huonetta ja lapsen pettymykseksi aikuinen kieltää seuraavan pelipäivän. Lapsi ei suostu syömään niin aikuinen ei anna palkkioksi jälkiruokaa. Lapsen lelu menee rikki aikuinen ei osta uutta samanlaista lelua tilalle. Tähän kalan lopettamiseen voisi sanoa esimerkin. Lapsi näkee kuolemaisillaan olevan kalan aikuinen tuottaa pettymyksen ja lopettaa kalan eikä kerro lapselle seuraavana päivänä että kala parantui yöllä ja se myytiin pois ja nyt sen on hyvä olla paljon isommassa akvaariossa. Aikuinen myös tukee lasta vaikeissa asiossa mutta antaa lapsen myös kohdata vaikeat asiat eikä salaa niitä.

[pytty600L]

No hö!

Jos kuolemaan liittyvistä asioista; sen kohtaamisesta kasvokkain, rakkaasta luopumisen tuskasta, elämän riistäminen elävältä olennolta (mistä hyvänsä, mistä syystä tahansa, teon tavasta) ja tapaan liittyvästä raakuudesta/"lempeydestä"/herkkyydestä sekä näiden tunteiden leikkimisestä, lelun rikkomisesta ja huoneen siivoamisesta puhutaan samassa yhteydessä vain pilkkulla erottelemalla, niin en ainakaan minä näe minkäänlaista järkeä jatkaa tätä keskustelua. Arvonsa kullakin...

[Fogas]

Ensimmäinen vaimoni kuoli vähän yli kolmekymppisenä, mutta hänen kuolemastaan on aika pitkä matka siihen, että lopetan kalan. En silloin ajattele "kuoleman kohtaamista", "luopumisen tuskaa", "elämän riistämistä" tms. En myöskään ole kuullut, että silakkatroolarin miehistö miettisi sellaisia. Eivätkä he tainnuta, eivät käytä anestesiaa eivätkä dekapitaatiota.

http://aqua-web.fi/2013/01/11/kalojen-lopettaminen/

[Ruma mies]

... En myöskään ole kuullut, että silakkatroolarin miehistö miettisi sellaisia. Eivätkä he tainnuta, eivät käytä anestesiaa eivätkä dekapitaatiota.
http://aqua-web.fi/2013/01/11/kalojen-lopettaminen/

Näin on. Sama koskee kaikkea sellaista kalanpyyntiä, missä kerralla tulevien saaliskalojen määrä on niin suuri, että kalojen yksittäin käsittely ei ole mahdollista. Muikun nuottaus ja särkien hoitokalastus esimerkiksi ovat sellaisia.

Olipa muuten löperösti ja ilmeisen harkitsematta kirjoitettu artikkeli. Tässä muutamia havaintoja löperyyksistä:

"Mekaaninen tainnutus tapahtuu voimakkaalla ja harkitulla pään ja niskan alueelle kohdistuvalla iskulla. Iskun tulee osua heti ensimmäisellä kerralla oikeaan paikkaan." -> Jos kerran iskun tulee osua heti ensimmäisellä kerralla oikeaan paikkaan, kirjoittajat olisivat voineet antaa vähän tarkemman ohjeen kuin "pään ja niskan alueelle". Jokainen haukia papittanut tietää, että luupää ei juuri koskaan tipahda ensimmäisellä iskulla ja että on valtavasti eroa sillä, mihin kohtaan "pään ja niskan alueelle" isku osuu. Sanoisin, että iskeminen pari silmän leveyttä silmän taakse on suunnilleen oikea kohta.

Artikkelissa on käsitelty tarkasti anestesiaa, kuten induktiovaihetta, eksitaatiovaihetta ja etyyli-4-aminobentsoaatin molekyylikaavaa. Tähän tarkkuuteen nähden on ihmeellistä, että käsittelemättä on kokonaan jätetty hengiltä täräyttäminen, joka sopii useimmille pienille akvaariokaloille. Kala nostetaan haavilla akvaariosta ja isketään haavipussi nopeasti kovaan pintaan, esimerkiksi lattiaan. Mitä ihmettä tehdään etyyli-4-aminobentsoaatin eksitaatiovaiheella, kun käytettävissä on näin helppo ja kivuton menetelmä?

Ilmeisesti artikkelissa kuvattu "dekapitaatio" tarkoittaa sitä, että pää leikataan niskan kohdalta irti ruumiista. Artikkelissa aivan oikein kerrotaan, että kala voi "dekapitaation" jälkeen pysyä hengissä vielä useita sekunteja. Sen sijaan artikkelissa jätetään käsittelemättä pään katkaisu silmän kohdalta tai vähän silmän takaa. Se sopii ainakin 15 senttiä pienemmille kaloille ja tappaa kalan heti.

Kalan pakastaminen kotipakastimessa hylätään artikkelissa siitä syystä, että lämpötilanmuutos ei ole riittävän suuri. En väitä vastaan, mutta kaipaisin perustelua. Näin äkkipäätä tuntuisi, että kalan asettaminen vesiastiassa pakastimeen niin, että lämpötila laskee vähitellen akvaarion lämpötilasta pakkaselle, voisi olla hyvinkin kivuton lopetustapa.

Lopettamiskemikaalien käyttöä kuvattaessa artikkeli olisi voinut sanoa vieläkin suoremmin, että kalaa ei saa tiputtaa kemikaaliin, vaan kemikaali lisätään vähitellen akvaariovettä sisältävään astiaan, jossa kala on.

Etyyli-4-aminobentsoaatti neuvotaan liuottamaan asetoniin, mutta samalla myös todetaan, että "ilmeisesti asetoni myös ärsyttää limakalvoja etanolia vähemmän". Kyseessä on siis toisaalta "helppo ja kivuton lopettaminen", joka toisaalta ärsyttää limakalvoja. Kummasta on kysymys, kivuttomasta vai limakalvoja ärsyttävästä menettelystä?

Miksi ihmeessä sopivana lopettamismenetelmänä kuvataan trikaiinimetaanisulfonaatin käyttö, kun samalla kerrotaan liuoksen olevan hapan ja ärsyttävän kalan limakalvoja? Ja erityisesti, mitä tällä tiedolla tekee, kun kyseisen aineen "hankkiminen on käytännössä lähes mahdotonta"? Artikkelin luettuani olen entistä vakuuttuneempi siitä, että kemiallisten lopettamismenetelmien kotikäyttö on eläinrääkkäystä. Ja tämä koskee myös niitä kemiallisia menetelmiä, joita artikkelissa pidetään hyväksyttävinä.

Kalan tajuttomuuden toteaminen silmärefleksejä tarkkailemalla on kuvattu tavalla, jota en ymmärtänyt, vaikka luin tekstin ehkä kymmenen kertaa. Jos joku muu ymmärsi, voisiko asian vääntää minulle rautalangasta?