Usein en ole Koomikon kanssa samaa mieltä, mutta nyt täytyy olla. Voi teitä elämästä vieraantuneita hentosieluja, jotka ette raski kalaa tappaa!
Akvaariokalan tavanomainen elinikä on reilusti alle kymmenen vuotta, joten keskimääräisen akvaarioharrastajan eliniän aikana ehtii monta sukupolvea kaloja kuolla ja uusia tulla tilalle. Kalojen kuoleminen ei yleensä tapahdu niin, että ne vain rauhaisasti katoavat, vaan ne saavat erilaisia vaivoja ja tuskia: hengitys vaikeutuu ja ne tukehtuvat hengiltä, ne eivät pysty syömään vaan nääntyvät nälkään, muut kalat näykkivät niistä palasia, tasapaino menee ja ne törmäilevät esteisiin, selkäranka vääristyy, suomut tippuvat, iho syöpyy … muutamia vaivoja mainitakseni.
Näiltä kauheuksilta voi hiukan suojella kalojaan, kun tappaa ne riittävän ajoissa. Jos ei kykene siihen, voisi olla hyvä ajatus myydä elävät kalat ja ostaa tilalle suodattimen virtauksessa uiskentelevia muovikaloja.
Fisutar10 kirjoitti: ... Monilla lapset vielä oma murheenkryyninsä, jos alkavat kysellä, missä fisu on tai näkevät sen kuoleman...
Monen muun lailla en ymmärrä tätä kommenttia. Miksi lasten ei pitäisi nähdä kalan tappamista? Onko ajatuksena se, että lasten pitäisi luulla kalojen elävän ikuisesti? Ja vähän yleistettynä, että ruoka ei tulekaan teurastamon kautta, vaan ilmestyy itsestään kaupan pakastealtaaseen tai liha- ja kalatiskiin? Tuleeko lapsista harhaluulon varassa parempia ihmisiä?
Ansarikukkainen asenne olisi hyväksyttävissä ihmiseltä, joka noudattaa sitä johdonmukaisesti muissakin asioissa kuin akvaarioharrastuksessa (esimerkiksi luopumalla liha- ja kalaravinnosta ja ryhtymällä syömään lehtiä, marjoja ja juuria). Mutta ihminen, joka syö lihaa tai kalaa, hyväksyy myös niiden tuottamiseen liittyvät kauheudet (kuten teurastuksen), ja hänen pitäisi pystyä selviytymään myös akvaarioharrastukseensa liittyvistä kauheuksista.
Mitä te muuten teette koirillenne, kissoillenne ja hevosillenne niiden tullessa niin huonoon kuntoon, että elämässä ei ole muuta kuin kipua ja tuskaa? Soitatteko mukavan sedän hakemaan ne kotoa ja uskottelette itsellenne, että ne viedään onnelliselle aurinkoiselle niitylle, missä ne hiljaa ja rauhaisasti nukkuvat pois?
Se on sentään 10-12 cm pituinen ja aika pullea, siis melko "iso" kala. Kotona ei ole mitään neilikkaöljyä tms. ja luinkin, että se ei edes ole hyvä tapa tappaa kalaa. En silti haluaisi että se joutuisi kärsimään enempää... Onko armeliaampaa antaa sen sinnitellä hengissä niin kauan kuin se pystyy vai nostaa se vain pois vedestä ja antaa sen sit kuolla? Auttakaa, pliis!
) alkaa olla jo vanha. Hän ui vielä reippaasti, ärhentelee muille, mutta viettää koko ajan enenevissä määrin aikaansa lepäillen jossain, ja alkaa naamaltaankin näyttämään jo ikämieheltä.![[}:)]](./images/smilies/icon_evil.gif "Evil or Very Mad"){kind=icon}
tämä oli aivan ylimääräistä ja varsinaisesta aiheesta/kysymyksestä tosi kaukana 
Nauru muille lienee paras nauru - itselle naureskelu on sitten hiven vaativampi laji. 