hippikala kirjoitti:Ihanaa, päädyit hammaskarppeihin!
Niin toivoinkin! Platyille on nimittäin kysyntää. Tsekkaile meidän platyfanien topiikkeja niin huomaat, että kotimaisia platyja etsitään kissojen ja koirien kanssa. Ovatko ne keskiverto-oranssia kantaa vai seassa muita värityksiä?
Bluefrog: samoja ajatuksia pyörii minullakin mielessä! Tosin itse ehkä taivun suosimaan pienempiä lajeja. Juurikin siksi, että isot kirjoaffenat sun muut ovat jo sitten niin älykkäitä ja tietoisia otuksia että riittävän elinympäristön rakentamisesta voisi tulla melkoisia paineita. Mutta siis hyvinvoinnin seuraaminen on tärkeä taito, kun vaan sitten tosiaan luottaisi siihen että osaa, tietää ja näkee ne oikeat asiat.
Kyllä ja ei, isoilla ahvenillakaan varsinainen sisäreviiri ei ole kovin ''suuri''. (Se ei voi olla, koska poikasten suojeleminen laajalla alueella on hankalampaa).Sisäreviirillä tarkoitan sitä aluetta jota kala käyttää ''perheen'' perustamiseen
Muuhun liikkumistilaan vaikuttaa paljon enemmän ravinnonsaanti, jos sitä on saatavissa läheltä kalapari ei kovin laajalla alueella liiku. Vastaavasti jos ruokaa on niukasti alue voi olla hyvinkin suuri. (Tämä ei sitten ole pohjustus sille että niitä saisi pitää pienissä purkeissa, vaan ne vaativat aina tilaa ja vielä vaikka miten tekisi mieli tunkea sinne samaan muitakin kaloja..suosittelen ettei sitä tehdä). Ahvenissa hyvinvoinnista kertoo jo paljon kalojen käytös, parit viestivät toisilleen evien liikkeillä jos tämä viestiminen on vaisua kertoo se jo itsessän ettei kaikki ole hyvin. Ahvenet myös oppivat tuntemaan sen henkilön joka ne ruokkii. Sanoisin että hyvinvoiva ahvenpari riittävän isossa tankissa ja hyvinvoivana on paljon vähemmän lemmikki ja enemmän ''symbioosissa'' ihmisen kanssa kuin kotoinen koiramme.
Suosin itse kultakaloja (perustuu siihen että nämä voi laittaa keväästä syksyyn lampeen) lukuunottamatta, juuri yllämainitusta syystä kaloja joiden evoluution mukainen kehitys on ''erikoistuneempi''. Parvikalat, ne pienetkin liikkuvat kuitenkin luonnossa huomattavia matkoja ja tämän lisäksi tuo parvi vaatimus lisää tilantarvetta. Olen usein miettinyt kummissa esimerkkinä mennään enemmän ulos tilavaatimuksesta :kahdessa sinikirjoahvenessa joka kasvavat parikymmensenttisiksi vai kahdeksassa kappaleessa kongontetraa -veikkaan jälkimmäistä.
Mitä tuohon hyvinvoinnin seuraamiseen tulee, mielestäni se tulee opetella ja jakaa muille. Kylmä tosiasia on, että lista uhanalaisista lajeista on tällä hetkellä niin pitkä, että mitkään julkiset eläintarhat eivät niitä pysty pelastamaan. Pelkkä vilkaisu punaiselle listalle kertoo sen olevan mahdotonta. Näin ollen totuus on että, harrastajat joko ottavat tämän taakan harteilleen ja perustavat rinkejä eri lajien suojeluun tai tulemme näkemään ennennäkemättömän määrän lajien katoamisia. Ringit mahdollistaisivat myös sen, että jos joku väsyy tai ei jaksa huolehtia toinen ringistä voisi ottaa kalat huolehtiakseen tai joku uusi joka saisi ''ringin'' kautta opastuksen ko. lajin pitoon ja kasvattamiseen. Pahin asia, mikä voi tapahtua on mielestäni se että menetämme lajeja sukupuutolle.
Ihmiset taas jotka menevät kalakauppaan fiiiksellä ''mitähän löytyisi'' (mainitsin tästä jossakin ketjussa ja ymmärrys siihen että mitä jos katsottaisiin ensin kirjasta oli vähäinen) on helposti vältettävissä. Lääke on yksinkertainen: laitetaan ne vaativat lajit tilaustavaraksi!
Useissa liikkeissa kultakala on jo tilaus''tavaraa'' ja voin yhdestä liikkeestä kysyessäni todeta seuraavaa: eivät ole myyneet yhtäkään kultakalaa vääränlaiseen akvarioon sen jälkeen kun siitä tuli tilaustuote.
