Sorapohja = biologinensuodatin

[Tike]

Onko kellään tutkittua tietoa asiasta eli miten sorapohja(3-5mm) toimii biologisena suodattimena? Itselläni ollut 250l allas pelkällä sisäsuodattimella ja sorapohjalla 25 vuotta ilmanongelmia. Oma käsitys on et pohja toimii hyvin suodattimena onhan soran pintaala todella suuri.. En sit kaipaa mitään hiekkapohjan puolustus kommentteja.

[JyrkiS]

3-5 mm:n sora lienee pohjahiekkana paras suodatusmassa, koska se ei tukkiudu yhtä nopeasti kuin hienohiekka, joskin hiekan suhteellinen pinta-ala kasvaa raekoon pienentyessä. Niinpä kuutio 0,5mm:n hiekka tajoaa 10 000m2 bakteereille kasvupinta-alaa, mutta sitä ei saada hyötykäyttöön, koska hieno hiekka siis tukkiutuu nopeammin kuin sora ja tällöin nitrifikaatio lakkaa hapen puutteen vuoksi toimimasta.

Monesti akvaristi valitsee hienon hiekan pohjalle myös esteettisten syiden perusteella. Suodatuksellisesti parempi vaihtoehto olisi sora. Sorapohja täytyy vain lapota säännöllisesti, ettei sekin tukkiudu. Mikäli kysessä on suuri akvaario, kuluu tähän aikaa, joten myös mukavuus tekijät suosivat hienon hiekan valintaa.

Mikäli pohdimme pohjahiekka valintaa kalojen näkökulmasta, nousee esille seikka, jota ei ehkä tule usein ajatelleeksi. Nimittäin se, kuinka pohjakalat kokevat hiekan merkityksen. Esimerkiksi käynee se kummalla pinnalla ihminen kävelee mieluummin paljain jaloin, soralla vai hienolla hiekalla.

[Tike]

Yllätys on ollut että kierteisten kotiuduttua altaaseen ne kaivautuvat myös sorapohjaan. Olen lukenut monesta paikkaa et sorapohjassa kierteisistä ei olisi mitään hyötyä, mutta uskallan väittää et ovat hyödyllisiä myös sorapohjassa. Syömällä soran seasta ruuantähteitä ja pitäen pohjan ilmanava.

[Sisso]

3-5 mm:n sora lienee pohjahiekkana paras suodatusmassa, koska se ei tukkiudu yhtä nopeasti kuin hienohiekka, joskin hiekan suhteellinen pinta-ala kasvaa raekoon pienentyessä. Niinpä kuutio 0,5mm:n hiekka tajoaa 10 000m2 bakteereille kasvupinta-alaa, mutta sitä ei saada hyötykäyttöön, koska hieno hiekka siis tukkiutuu nopeammin kuin sora ja tällöin nitrifikaatio lakkaa hapen puutteen vuoksi toimimasta.

Tästä taitaa olla kaksi koulukuntaa ja molemmilla koulukunnila on joskus puurot ja vellit vähän sekaisin. Toisen koulukunnan mukaan asia on noin ^, mutta toisen niin että hiekka ei tukkeudu soran tavoin koska sinne väleihin ei pääse lietettä niin paljoa eikä ennen kaikkea syvälti kuin soraan tai muuhun karkeaan ainekseen. Oli miten oli, karkean aineksen kanssa ongelma on se, että liete pääsee kerääntymään syvemmälle ja vaatii vähän enemmän työtä (kovempi virtaus, lappoaminen) pitää se puhtaana, mutta muutoin isompi raekoko on bakteetreille (ja kasveille) parempi. Hieka pysyy helpomin puhtaana vähäiselläkin virtauksella, mutta hienolle hiekalle ominainen ongelma on se, että se on....liian hienoa ja itsessään tukkii pohjan veden (ts hapen) kierron. Tällöin siis vain sen ylin pintakerros toimii biologisena suodattimena. Koska hiekaa(kin) kuitenkin löytyy useammassa raekoossa, välttää hienoimman hiekan mahdollisesti aiheuttamat ongelmat valitsemalla vähän karkeampaa, ts +1mm. Se on vähän kompromissi kaiken kesken, puhtauden, hoidon, kalojen, kasvien ja bakteerien. Myös liian paksu hiekkapeti hiekan karkeudesta riippumatta voi aiheuttaa ongelmia.

Ja jottei pyörää tarvitse keksiä ihan kokonaan uudestaan, tässä keskustelussahan sivutaan hyvinkin samaa asiaa, mutta laajemmin http://aqua-web.fi/forum/viewtopic.php? ... *#p7191318

Biologinen suodatin = koko akvaario

[JyrkiS]

Myönnän kyllä kuuluvani hienon hiekan kuppikuntaan mm. pelkästään sen vuoksi, että patalaiskana vältyn lappoamasta 3m2:n pohjan, josta mainitulla 3-5 mm:n soralla muodostuu helposti ympäristöongelma.

[Tike]

Oma kokemukseni on että sorapohjassa liete/uloste ei mene kahta senttiä syvemmälle, jos painata lapolla ensin parin sentin syvyyteen ja sit samasta kohtaa pohjaan asti niin syvemmältä ei tule juuri yhtään lietettä. 80 luvulla ei ollut lappoja ja pohja pysyi silti ilamavana menemättä tukkoon. Onko jollakin kokemuksia että sorapohjan menisi tukkoon? Olisiko hyvä kompromissi biologisensuodatuksen ja pohjakalojen hyvinvoinninkannalta että osa altaasta olisi hiekkapohjalla ja osa soralla? Tollasta 50/50 pohjaa olen miettinyt..puolet soraa/puolet hiekkaa erotettuna toisistaan kivimuurilla.

[Ruma mies]

Maailman sivu, tai kuitenkin siitä lähtien kun akvaarioharrastus yleistyi, on sorapohjaa käytetty biologisena suodattimena. Ainakin 1970-luvulle saakka ulkosuodattimet olivat niin kalliita, että ehkä yhdeksässä akvaariossa kymmenestä typpikierto tapahtui sorapohjassa. Se toimii oikein hyvin, kunhan jaksaa huolehtia pohjan puhtaudesta. Jos ei jaksa, seuraukset voivat olla kamalia (ja myös haista kamalalta).

Viime vuosisadan jälkipuoliskolla oli markkinoilla rei'itettyjä muovilevyjä, jotka asetettiin pohjasoran alle. Levystä lähti pintaan putki. Putken alaosaan syötettiin ilmapumpulla ilmaa, jolloin syntyi pohjasoran läpi ylhäältä alas menevä virtaus. Tällöin koko pohjasorakerros toimi biologisena suodattimena ja suodatusteho oli valtavan hyvä. Valitettavasti alaspäin menevä virtaus aiheutti sen, että roskat ja kakat jämähtivät soran sisään paljon tiukempaan kuin painovoimaisesti vajoamalla, joten jonkin aikaa kestäneen "valtavan hyvän" suodatustehon jälkeen suodatus heikkeni ja mätäneminen alkoi.

Kuulin myös päinvastaisista kokeiluista, joissa ilmapumpun avulla nostettiin akvaariovettä hiukan pinnan yläpuolelle ja annettiin sen valua putkea pitkin pohjassa olleen levyn alle. Tällöin veden virtaus sorakerroksessa ei ollutkaan ylhäältä alas, vaan alhaalta ylös. Kaiken järjen mukaan tukkeutumista ei tällöin tapahtunut. Ilmeisesti tässäkin menetelmässä oli joku ongelma, koska menettely ei levinnyt näennäisestä helppoudestaan huolimatta.

Mitä ovat 'eettiset syyt', joiden vuoksi osa akvaarioharrastajista käyttää hiekkaa soran sijasta?

[Aqualung]

"Eettisistä syistä" nyt ihan ykkösenä tulee mieleen kalojen kotivesien mahdolliset olot, käytettävän sepelin karkeus/terävyys luonnossahioutuneeseen verrattuna sekä tonkivilla/kaivautuvilla kaloilla yhdistettynä aineksen terävyys/raekoko suhteessa kalan kokoon, kalan suun kokoon sekä pintaan (nahka vai suomut).

Ja toki soralla saadaan suuri suodatuskapasiteetti, mutta kuinka suuri on tarvittava kapasiteetti? Entä tämä suhteessa vaikka substraatilla täytettyyn ulkkariin? Entä esteettisyys?

Se että maailman sivu on vedelty jollain tavalla kertoo toki että ko. menetelmä voi toimia ihan hyvin, mutta ei kerro onko se millään muotoa parempi kuin joku uudempi menetelmä. Itsellänikin on ihan ok pelannut pohjasuodatin ollut käytössä sen 20 vuotta. Silti pidän 0,6-1,2mm hiekkaa parempana pohja-aineksena.

[Tike]

Toi 0,5-1,2 kokonen hiekka tuntuu järkevämältä mitä monesti kehuttu hiekkapuhallushiekka..hiekkapuhallushiekkahan on niin valikoitua et ei sisällä yhtään isompaa hiukkasta. Tossa harvemassa hiekassa saattaa myös vesi kiertää niin et pohja saa happea ja bagteerit voisi kasvaa.

[Sisso]

Kiertääkö tää keskustelu kehää vai tuntuuko musta vaan siltä?

Termi "tukkeutuminen " on siinä mielessä väärä, ettei pohjan tarvitse tosiaankaan mennä "tukkoon" aiheuttaakseen ongelmia. Mikä hyvänsä liete akvaariossa voi aiheuttaa ongelmia A) kääntymällä anaerobisen toiminnan puolelle->typpikaasuja (pahapaha) ja/tai B) kaikki orgaaninen toiminta, mukaan lukien jätekertymät, oli ne sitten hiekka- tai sorapohjalla, kuluttaa akvaariossa happea mikä on poissa kaloilta, bakuilta ja kasveilta http://en.wikipedia.org/wiki/Biochemical_oxygen_demand, joten detritus/aktiiviliete on hyväksi vain tiettyyn pisteeseen asti ja sekin oikeassa paikassa, kiitos.

Keskustelu toisen, hiekan tai soran, paremmuudesta on mielestäni melko irrelevantti, joskin mielenkiintoinen sinällään jos se tuo meille jotain uutta (tietoa tai ideoita toteuttaa homma, ja mieluusti vielä hyvin), koska kummankaan toimimisen edellytykset toimia optimaalisesti ovat kiinni käyttäjästä (akvaristista) ja molemmissa on hyödyt ja haitat, joihin käyttäjä voi vaikuttaa kaikkein eniten luomalla huonot tai hyvät olosuhteet.

Riipumatta siitä millainen biologinen suodatin on "tyypiltään", se vaatii aina paljon happea ja kaikenlainen suodattavan massan tukkeutuminen niin että hapen kulku estyy, on pahasta. Mitä paremmin kykenee pitämään suodattimen puhtaana, veden=hapen kiertämässä, sen paremmin se toimii ja kaikkein optimaalisin on suodatin, johon ei kerry jskaa lainkaan ja happea piisaa. Mehän halutaan pska suodattimeen uudeelleen käsiteltäväksi ja muokattavaksi kemiallisessa muodossa, ei pötköinä!

[Aqualung]

Millämuotoa anaerobinen bakteeritoiminta ja typpiyhdisteiden kaasuksi pelkistyminen on pahapaha? Sieltä se nitraatti poistuu altaasta ilman ongelmia. Meripuolellakin on hyvin yleistä pitää altaissa hyvin syvää hiekkapetiä juurikin tuon denitrifikaation aikaansaamiseksi.

[GTX]

Anaerobinen hiekkakerros toimii myös makeavetisessä akvaariossa biologisena suodattimena muuttaen nitraatin harmittomaksi typpikaasuksi.

Artikkeli http://www.wetwebmedia.com/ca/volume_7/ ... 1/dsb.html

Lisää aiheesta löytyy hakusanoilla Freshwater Deep Sand Bed.

Joillakin meistä saattaa olla tuollainen toiminnassa ihan tietämättään. Onko kukaan AW:n käyttäjistä tehnyt tarkoituksella paksua hiekkapohjaa biologiseksi suodattimeksi makeavetiseen akvaan, kokemuksia olisi kiva kuulla?

[JyrkiS]

Anaerobinen hiekkakerros toimii myös makeavetisessä akvaariossa biologisena suodattimena muuttaen nitraatin harmittomaksi typpikaasuksi.

Artikkeli http://www.wetwebmedia.com/ca/volume_7/ ... 1/dsb.html

Lisää aiheesta löytyy hakusanoilla Freshwater Deep Sand Bed.

Joillakin meistä saattaa olla tuollainen toiminnassa ihan tietämättään. Onko kukaan AW:n käyttäjistä tehnyt tarkoituksella paksua hiekkapohjaa biologiseksi suodattimeksi makeavetiseen akvaan, kokemuksia olisi kiva kuulla?

Tuon mukaan pohjahiekkaa ei edes kannata lapota kovinkaan tarkasti, vaan päästä se tukkoon ja hakea tarkoituksellisesti hapettomia kohtia, jotta myös denitrifikaatio toimii. Nitraatin pelkistymien takaisin nitriitiksi on harvinainen reaktio, joten siitä huolestuminen on jopa perusteetonta.

Joten: Akvaarion pohjalle paksu kerros hienoahiekkaa, jota lapotaan ylimalkaisesti. Kunhan varmistaa, että vedessä on happea mahdollisimman paljon, mikä siis tarkoittaa voimakasta pinnan kautta tapahtuvaa vedenkiertoa, ilmastusta ja/tai valutussuodatinta, mahdóllisesti näitä kaikkia.

Edelleenkin tämä myös tarkoittaisi sitä, etä perinteinen ulkosuodatin biologisena suodattimena on täysin tarpeeton, koska se ei kykene tarjoamaan samaa kasvualustaa barkteereille kuin pohjahiekka, joten ulkosuodatin voisi toimia vain mekaanisena suodattimena. Mikäli kerran viikossa lappoaa akvaarion pohjan, ei ulkosuodatinta tarvitse välttämättä ollenkaan. Vedenkierrätys kustannustehokkaasti hoituu streameillä, joten varsinkin suurten akvaarioden kohdalla myös sähkönkulutus pienenee.

[Sisso]

Millämuotoa anaerobinen bakteeritoiminta ja typpiyhdisteiden kaasuksi pelkistyminen on pahapaha?

Yleensä mahdolliset typpiyhdisteet pääsevätkin poistumaan akvasta hyvin ja kasvit tykkää niitä käyttää. Ongelma tulee jos ei poistu syystä X. Anaerobista toimintaa kannattaa kuitenkin välttää (ellei ole varma siitä mitä tekee) koska, kuten yllä kirjoitan, kaikki orgaaninen toiminta vaatii happea (se BOD...) ja se on poissa muilta, siis käytännössä niiltä mitä me halutaan vaalia akvassa eli kalat, kasvit ja aerobiset bakteerit. Jos lähtee kikkailemaan riskialttiilla pohja/suodatintyypillä, voi päätyä saamaan akvaan vähemmän harmillisten typpikaasujen sijaan enemmän harmillisia rikkikaasuja. Pohjan "tukkeutumiseen" liittyy sen verran riskejä, että pääsee helpommalla kun pitäytyy helpoissa ja varmoiksi tiedtyissä pohjamateriaaliratkaisuissa ja pitää pohjan riittävän puhtaana. Aika monta tarinaa löytyy netistä kun orgaaninen pohja on mennyt ja tappanut pytyllisen kaloja, pienemmistä ongelmista puhumattakaan. Orgaaninen pohja toimii loistavasti silloin kun toimii optimaalisesti. Tässä nyt kuitenkin puhutaan aika marginaalista ilmiöistä, varmaan siksi ettei normaalista (?) poikkeavia suodatus- tai pohjamateriaali- ratkaisuja ole niin kauhean paljoa käytössä, mutta pointti on se, että jos lähtee tällaisia toteuttamaan, on hyvä tietää mitä on tekemässä.

[Aqualung]

BOD...?? Ihan suomeksi jos saa pyytää. Meni ainakin itseltäni ohi. Ja hapen tarve ko. prosessissa on aika tasan 0. Hapen ollessa läsnä ei anaerobista (eli hapetonta) toimintaa voi olla. Eli kyseinen menetelmä ei milläänmuotoa ole pois kaloilta, kasveilta tai aerobiselta hajotustoiminnalta.
Omaa kokemusta on omasta altaasta jossa on osasto jonka hiekkapeti (korallihiekkaa ja karkeampaa biltemaa sekaisin) on 25cm syvä. Osasto on nyt reilun pari vuotta ollut toiminnassa ja kuluneena aikana on kaloja kuollut ei yhtään kappaletta.

[Omega369]

BOD...?? Ihan suomeksi jos saa pyytää. Meni ainakin itseltäni ohi.

Sukkela bongaa sopivan kirjainyhdistelmän Sisson tekstistä, mutta suomentamisen joudut hoitamaan itse. http://en.wikipedia.org/wiki/Biochemical_oxygen_demand

[Koomikko]

Miten sorapohja toimii jos sitä ei pääse lappoamaan?

[Sisso]

Anaerobinen hiekkakerros toimii myös makeavetisessä akvaariossa biologisena suodattimena muuttaen nitraatin harmittomaksi typpikaasuksi.

Ja miksi täällä nitraattia pidetään ongelmana? Nitraatti kalojen tuottamana on vain "smoke of gun" eikä (vain) sen poistaminen poista akvaariosta muuta kuin... nitraatin. Sen jälkeen akvaan jää vielä kaikki muu kaloille haitallinen ellei sitä(kin) poisteta jollain muulla tavalla.

Korjaan hiukan osaa tekstistäni jossain tuolla yllä. Olen ollut siinä käsityksessä, että kasvit käyttäisivät N2 typen lähteenään, mutta kemisti-akvaristituttavani mukaan N-N sidos on niin vahva, etteivät kasvit pysty sitä rikkomaan ja käyttämään. Se siitä ilosta.

Kun puhutaan anerobisista kohdista pohjamateriaalissa, täytyy myös huomioida ettei siitä tule yleensä ongelmaa silloin kun kasvien juuret huolehtivat pohjamateriaalista. Aika harvalle on selvää miten ja millä tavalla terveet juuret vaikuttavat pohjaan ja sen toimintaan. On ihan OK, että akvaariossa on pohjamatskussa tai suodattimissa hiukan anaerobista toimintaa, eikä siitä päästä koskaan kokonaan eroon, mutta tekee viisaammin jos pyrkii suosimaan aerobista toimintaa ihan jo siksikin ettei anaerobisesta ole mitään erityistä hyötyä viitaten ekaan lauseeseeni nitraattikammosta. Kasviton ja kasvillinen akva ovat muutenkin hiukan eri asemissa typen kierron suhteen ja siksipä yleisellä tasolla puhuminen voi viedä meitä harhaan.

Kun lähtee väsäämään millään tavalla orgaanista pohjaa, oli se sitten Walstad-tyylinen tai vaikkapa Deep Bed, pelaa sekä aerobisella että anaerobisella alueella, joten sen nostaminen esimerkiksi anaerobisesta "hyvästä" toiminnasta ei täysin vastaa todellista tilannetta koska tällainen pohja ei ole vain anerobinen ja sen toimintamekanismi ja lopputulos on kokonaisuudessaan jotain ihan muuta kuin esim biofilmin tai ulkosuodattimen. Toki yksittäisiä asioita voi nostaa tarkasteltavaksi (ja tämähän juuri onkin mielenkiintoista ja auttaa meitä ymmärtämään asioita ja ilmiöitä paremmin), mutta ne tulisi muistaa palauttaa kontekstiinsa sen jälkeen.

[Tike]

Miten sorapohja toimii jos sitä ei pääse lappoamaan?

Meillä ollut samassa paikkaa vuosi kymmeniä isohko vallisneria tiheikkö...ei oo voinut lapota et oletan et kasvien juuret hoitaa pohjaa niin et ei tukkeudu. Korjatkaa jos olen väärässä. Kivien ja juurakoiden alle kertyy paskaa et niitä joutuu välil nosteleen et pääsee lappoamaan alta.

[suomunaama]

Oma valintani 1200-liraiseen oli sora. Ei pelkästään ton suodatuksen takia vaan myös koettuani, että hieno hiekka oli täysi kriisi. Aina löytyi hiekkaa ja hiekkapölyä suodattimista kun kalat pöllyttivät, pohjan lähellä lappoaminen mahdotonta, kasvit eivät tykänneet, veden kaataminen suoraan pohjaan sai aikaan kuin meteoriitin jäljiltä olevan sotkun.
Hieno musta hiekka kyllä miellyttäisi esteettistä silmää ja jokusta piikkisilmääkin, olis varmaan tummempaakin kuin mikään luonnollinen iso sora. Mutta haittoja on mun mielestä enemmän. Pohjan hoito kyllä helpottuis kun ei tarvitsis lapota. Lappoaminen tuolla louhikossa on aika mission impossible. Varsinkin, kun joka kivenkolossa luikertaa joku ja pelkään liiskaavani vahingossa piikkarin.
Harkinnut oon, jos pistäis semmoisen muistaakseni juwelin pengerryskappaleen tai pari tiiviisti kulmaan ja täyttäis sen hienolla hiekalla, tulis piikkareille hiekkalaatikko.

[Anniquu_]

Onko kellään tutkittua tietoa asiasta eli miten sorapohja(3-5mm) toimii biologisena suodattimena? .

Tuotahan on halutessaan helppo tutkia itsekin, jos on mielenkiintoa. Eli akvaarioon/muovilaatikkoon soraa ja vesi pyörimään jollain metodilla, jossa ei ole suuremmin "bakteerinkasvatusalustaa", ja sekaan typenkierrätysbakteereita ja hirvensarvisuolaa. Siis tutkia kuinka vahvan bakteerikannan sinne saa kasvatettua, eli miten paljon pystyy saamaan aikaa sinne nitraattia ilman että vedessä on ammoniumia tai nitriittiä. Ja vertailuksi sama koejärjestely hiekalla. Ainakin teoriassa tuolla tavallla pystyisi tutkimaan, että mikä on pelkän pohjan kyky toimia typenkierrätysbakteereiden kotina. Taannoin oli itselläni suunnittelilla, että olisin alkanut kypyttämään hiekkaa tuolla metodilla ja katsonut, että kuinka "kypsän" akvaarion silla saa aikaan.

Sehän kannattaa pitää myös mielessä, että useimmat akvaariokasvit ottavat typpensä mieluiten ammoniumina, eli kasvillisuus akvaariossa vähentää biologisen suodatuksen tarvetta, kun periaatteessa kasvit kaappaavat ammoniumin ennenkuin se ehtii bakteerien käsittelyyn. Jos akvaariossa on todella paljon kasveja ja ne kasvavat hyvin ja kaloja on vähän, niin voisi ehkä jopa ajatella, että akvaariossa ei välttämättä ole kovinkaan paljon nitrifikaatiobakteereille hommia. Joten tuollaisessa tapauksessa voi pohjamateriaalin laatua olla täysin merkityksetön biologisen suodatuksen kannalta.

[JyrkiS]

Mielenkiintoisia näkemyksiä.

Olen alkanut kirjoittelun ja mielipiteen vaihdon ansiosta pohtia nitraatin mahdollisa haittoja( ?) kaloille. Onko niitä ? Omassa kasvittomassa akvaariossani on aina poikkeuksetta korkea nitraattipitoisuus (50mg), mutta en ole havainnut siitä koituvan kaloille haittaa; ne ovat kasvaneet ja eläneet pitkään, toisinaan jopa kuteneet, vaikka se ei ole harrastukseni prioriteetti.

[GTX]

Pikaisesti vilkaisin muutamia tieteellisiä tutkimuksia nitraatin myrkyllisyydestä kaloille. Löytyy netistä hakusanoilla scientific study nitrate toxicity to fish. Tutkimuskohteina näytti olevan luonnonvesien talouskaloja ja kalanviljelyä, mutta samat asiat pätevät varmasti myös akvaariokaloihin.

Lyhyesti. Nitraatin sieto on lajikohtaista. Herkät lajit kuolevat 10 mg/l pitoisuuksiin ja jotkut lajit voivat kestää lähes 1000 mg/l.

Akvaariokalojen kohdalla ongelma on se, että kirjoissa ja kaupoissa kerrotaan suositeltu lämpötila, pH ja veden kovuus, mutta tieto nitraatista puuttuu. Joidenkin lajien kohdalla saattaa olla merkintä vaatii puhdasta vettä, huolehdittava säännöllisistä vedenvaihdoista tai helppo ja kestävä. Yritä siinä sitten arvailla onko 20 mg/l nitraattia liikaa jollekin lajille. Kala kun saattaa jo kärsiä lievästä nitraattimyrkytyksestä, vaikka hengissä pysyisikin.

[Sisso]

On varsin mahdollista, että eräät lajit olisivat herkempiä nitraatille kuin toiset, mutta edelleen suurempi ongelma, silloin kun syntyvä nitraatti on peräisin kaloista ja kaikesta muusta akvaarion organismien luonnollisesta aineenvaihdunnasta, ts ei-pullosta, niin se on vain ruudin käry. Käry poistamalla ruuti jää akvaan edelleen ja se on kaloille suurempi riski kuin käry, joka keroo meille jotain jo tapahtuneen. Koska ruudin takia vettä täytyy kuitenkin vaihtaa, poistuu nitraattia samalla. Jos lähtee poistamaan nitraattia jonkin ioninvaihtimen avulla, kannattaa selvittää vaihtaako sinällään harmittoman nitraatin harmilliseen natriumiin, näitäkin laitteita on yleisesti myynnissä. Menee lapsi pesuveden mukana. Kaikkein suurimmat ongelmat akvaariossa on ammonium, kaloille harmiton, jolla on yhteys leviin (ja sopivassa pHssa kaloille haitalliseen ammoniakkiin) ja nitriitti. Näiden käsittelyyn osallistuva bakteerikanta on se, mitä me halutaan vaalia erityisesti ja se tarkoittaa hyvää happitilannetta. Miksi maailmassa me haluttaisiin riskejä ottamalla vaalia niiden kustannuksella anaerobista toimintaa, josta ei ole juuri muuta hyötyä kuin N2 poisto, etenkään kun pska ei poistu mihinkään edelleenkään? Nitriitti, ammoniakki ja rikkikaasut on kaloille tappavia. Vaalimalla hyvää happitasetta joka paikassa akvaa me pienennetään kaikkien näiden riski minimiin. Anerobista toimintaa tulee ihan tilaamattakin ja sillekin on paikkansa. Yksi ongelma nitraatista puhutaessa on se, puhutaanko nitraattiarvosta itsessään, vaikka pullosta lisättynä, vai indikaattorina veden likaantumisesta, kuten yleensä akvapiireissä tavataan tehdä. Sama koskee PO4-arvoa. pH on yhtä mysteerinen luku ellei tiedetä mistä se kertoo ja minkä seurauksena se on mitä on.

Tämä nyt menee vähän ohi aiheen, muta kun nyt puhutaan nitraatista, niin kokeissa on osoitettu ettei nitraattimäärä, joka ylittää kulutuksen 20mg/l viikossa, enää hyödytä kasveja mitenkään. Kalathan ei tee nitraatilla mitään (jos ei kyllä karbonaateillakaan mutta niitäkin me tykätään kytätä). On tehty kokeita, joissa akvaarioon on ladattu eri määrä valoa määrää kasvattaen ja tutkittu kasvua ja ravinteiden kulutusta samalla. Jossain kohtaa kasvien kasvu juuttui paikoilleen vaikka lisättiin mitä. Tämä tapahtuu 80-litraisessa tankissa T5-valolla kun watteja on ihan akvan päällä 100-120W. Muiden ravinteiden osalta tulokset oli K 30mg/l, PO4 3mg/l, Mg 10mg/l ja rauta 0,5mg/l /viikko, tämä on siis kulutus, jos jotakuta saattuu asia kiinnostamaan. Kun tuo määrä nitraattia jaetaan viikon päiville, ei määrän tarvitse niin hirvittävä olla. Kasveja kiinnostaa se, että sitä on ylipäätään riittävästi ja tasaisesti. Koska itse en harrasta lukemien pitämistä tapissa, niin en osaa sanoa mitään varmaa omasta kokemuksesta, mutta kyllähän ne tosikasviharrastajat, jotka pitää, tai ainakin väittävät pitäneensä, yleensä herkkinä pidettyjä lajeja korkeissa nitraattipitoisuuksissa samalla kun vesi pidetään muuten ultrapuhtaana (RO, vettä vaihtuu jopa päivittäin jne), useita vuosia. Tosin nämäkin lajit ovat niitä, joita on yleisesti meilläkin myynnissä, jotta tiedä nyt sitten mitä ne oikeasti herkät ovat....Mulla ei ole mitään esittää tätä vastaan.