Virtauksella hoidettu suodatus

[juhlamokka]

Toisessa ketjussa minua hieman yllytettiin kertomaan ratkaisustani plekolan suodatuksen osalta, joten intouduin nyt tiedustelemaan onko muut hoitaneet vastaavalla tavalla altaan suodatusta ja millaisia ajatuksia ratkaisuni herättää.
Josko ilmi tulisi parannusehdotuksia, muiden kokemuksia tai muita oivalluksia.

Yleensähän hyvää suodatusta vaativiin altaisiin hankitaan ainakin pari tehokasta ulkosuodatinta ja lisäksi altaissa yleensä pörrää myös sisäsuodatin tai pari.

Minun ratkaisuni plekolan suodatuksen osalta perustuu pitkälti virtauksen hyödyntämiseen ja se on mielestäni toiminut hyvin.

Altaan vasemmassa takanurkassa on laajalle levitetty kerros allassubstraattia.
Substraattikeon yläpuolelta lähtee ulkosuodattimen, Eheim prof.3, imupää.
Vesi palaa ulkosuodattimesta altaaseen vasemman päätysivun leveydeltä suihkuputkesta pinnan yläpuolelta, tarkoituksena että pinta on liikkeessä ja veteen liukenisi happea.

Altaan oikeassa päädyssä on Tunze stream 4500 l/h (luvattu teho, mitä lie kun veden vastus vaikuttaa) puhaltamassa kohti vasenta päätyä. Tämän myötä keskivesi ja pohjahiekka pysyvät liikkeessä ja plekojen evät lepattavat.
Toinen pienempi Tunzen streami (muistaakseni 1800l/h) on altaan takaseinässä, altaan puolen välin jälkeen hieman vasemmalla ja suunnattuna siten että se puhaltaa viistosti vasemmalle sekä etulasiin.

Allas on 180 cm pitkä ja siellä asustelee kolme isoa sontiaista ja kasa pienempiä plekoja sekä tetraparvi.
Ainakin toistaiseksi tällä systeemillä on hyvin pärjätty.

Jos imuputki ei ehdi imeä kaikkea sontaa, jää se mainiosti substraatin uumeniin. Tällöin substraattikeko toimii hyvien bakteereiden kotipesänä jota on helppo myös puhdistaa veden vaihdon yhteydessä, ei tarvitse muuta kuin laittaa lappopää kekoon.

Onko muilla vastaavia tapoja hoitaa plekojen / isojen ahventen altaan hoito veden puhtauden ja kalojen hyvinvoinnin osalta?

[JyrkiS]

Kirjoittamassasi on useita hyviä pointteja. Kuten huomaamme vedenvirtaus toimii akvaariossa monessa roolissa, parantaa veden happipitoisuutta, kerää kiinteän lian suodattimeen ja äärimmäisissä tapauksissa toimii kaloille ”kuntopyöränä”, kuten toisaalla kirjoiteltiin. Marginaalissa tilanteissa voimakas vedenvirtaus myös mahdollistaa suureksi kasvavien kalojen hoidon akvaarioissa. Varsinkin suurissa altaissa kyse on myös siitä, kuinka voimakas vedenvirtaus toteutetaan tehokkaasti ja taloudellisesti.

Olipa vedenvirtauksen painopiste mikä tahansa, pieni suodatuksen suunnittelu parantaa vesioloja. Klassinen esimerkki voisi olla seuraava: sijoitetaan suodattimen imupuoli vasempaan nurkkaan ja poistopuoli oikeaan. Tällä varmistetaan, että hapekas vesi kulkee koko akvaarion läpi sen sijaan, että pyörisi vain toisessa nurkassa.

Ulkosuodattimen suhteen tulisi mieleen, mikä sen rooli suodatuksessa on, mekaaninen vai biologinen. Mikäli se on jälkimmäinen, voi sisäsuodattimen sijoittaa ulkosuodattimen imuputken eteen. Tämä vähentää ulkosuodattimen kuormitusta ja parantaa biologisesta tehokkuutta. Ylimääräisten streamien käyttö vesi virran ohjaukseen mahdollistaa myös pienitehoisemman ulkosuodattimen. Näin silloin kuin ulkosuodatin toimii ensisijaisesti mekaanisena suodattimena. Jos ensisijainen tavoite ulkosuodattimelle on biologinen suodatus, voisi ajatella toteutusta pienellä virtausteholla ja suurella suodatin säiliöllä ( = pitkä puhdistusväli). Nyt olisikin kiintoisaa lukea muiden harrastajien kokemuksista ja ratkaisuista aiheen tiimoilta. Minulla on parhaillaan meilin vaihto menossa Deltecin kanssa hiekkasuodattimen pumpun tehosta. Palaan aiheeseen lähemmin, kun saan ratkaisuja aikaiseksi.

Nykyisin akvaarion pohjalla käytetään poikkeuksetta hienoa hiekkaa ( 0,5-1,2 mm raekoko). Se miellyttää silmää ja on pohjalla eläville kaloille miellyttävämpi kuin perinteinen sora, mutta biologisena suodattimena se ei soralle pärjää, koska tukkiutuu helposti. Tämä huomioiden allassubstraatin käyttö pohjamateriaalina osassa allasta on hyvä idea. Allassubstraatti on huokoinen materiaali ja se toimii myös anaerobisten bakteerien kasvualustana. Jos se ei tukkiudu, hoituu myös akvaarion todellinen ja tekisi mieli väittää ainoa haaste nimittäin nitraatin muuntuminen kaasumaiseksi typeksi. Jos on mahdollista sijoittaa substraattia muualle(kin )kuin pohjalle esim. taustamoduulin taakse, paranee biologinen suodatusteho.

[juhlamokka]

Kiitos JyrkiS viestistäsi, kunpa moni muukin intoutuisi kirjoittamaan.
Hetkeksi OT: On ilo huomata että pitkästä aikaa foorumilla alkaa syntymään asiallista ja hieman syväluotaavampaa keskustelua. Tämä on saanut minut lyhyessä ajassa kirjoittamaan enemmän kuin koko kymmenen vuoden aikana yhteensä jonka olen ollut AW:n kirjoilla. Akvaristin hommat ovat melko yksinäisiä ja on hyvä kun yhdessä voi tuumata asioita ja aina voi oppia ja oivaltaa uusia asioita, yleensä juurikin jakamalla kokemuksia.

Ja asiaan.
Virtauksella tosiaan on monta roolia. Itsekin olen vasta lyhyen aikaa pohtinut asiaa laaja-alaisesti.
Enkä yhtään voi vähätellä JyrkiS:n mainitseman "kuntopyörän" osuutta.
Havaitsin omassa altaassani selvästi, että uudelleen suuntaamalla ja virtausta lisäämällä plekot muuttuivat aktiivisemmiksi ja ruokahalukin kasvoi, joka ei toki ole ihme.
Lyhyesti ilmaistuna, plekoista tuli paljon mielenkiintoisempia seurattavia kaikkinensa.

Tuo tosiaan on se klassisin tapa sijoitella ulkosuodattimen putket, että imu ja tulo ovat eri päissä.
Omassa altaassani en ole nähnyt sitä tarpeelliseksi, koska tulo vasemmalta ei näytä vaikeuttavan sonnan päätymistä vasemmalle "imeytyskenttään" ja imuputkeen, lisäksi olen ajatellut että on ihan hyvä jos vesi liikkuu moneen suuntaan.
Tapanani on kuitenkin kyseenalaistaa omia tapojani ja luulojani -ja niinpä aloin pohtimaan tätäkin.
Mahtaisko olla parempi että ulkosuodattimen tuloputki puhaltaisi muun virran myötäisesti oikealta vasemmalle ja jos olisi niin miksi. En keksi yhtään syytä, keksiikö joku muu?

Minulla ulkosuodattimen tarkoitus kääntynee mekaanisen tarkoitusperän puolelle, mutta pidän tietysti tärkeänä sitäkin että suodatin tukee biologista puoltakin, "imeytyskentän" on kuitenkin tarkoitus enempi vastata tätä tarkoitusta.

Minulle tuli "villi idea" juuri tässä ja nyt.. Substraatista voisi saada kyhättyä näyttävän taustan altaaseen ja tällöinhän se parantaisi entisestään biologista puolta kun substraattialue olisi laajempi. Täytyypä tätä jäädä pohtimaan ja katsoa, voisiko tästä yhtäkkiä mieleen tulleesta ideasta saada oikeasti toteutuskelpoisen...

Hiekkasuodattimeen en ole lainkaan perehtynyt, mukava kuulla siitäkin tarkemmin jos jossain vaiheessa JyrkiS tulet siitä kertomaan.

Hienoa hiekkaa tosiaan käytetään nykyisin paljon ja olen itsekin sitä sortunut laittamaan.
Onhan se ihan kivan näköistä joissain altaissa, mutta siinä on myös yksi hyvin ikävä puoli tuon tukkeutumisriskin lisäksi; lasien puhdistusta on perin vaikea tehdä ilman että pienen pieni hiekan muru olisi lasin ja puhdistusvälineen välissä ja tämäpä naarmuttaa lasia mukavasti.

[JyrkiS]

Samaa mieltä: muutkin rohkeasti kirjoittamaan, ettei tämä mene pelkäksi dialogiksi.

Substraatista tausta ! Ehdottomasti kehittämisen arvoista, vähän niinkuin mattosuodatin, kenties jaavansammalta mukaan... Kerro heti, kun saat jotain aikaiseksi.

Hiekkasuodatin on uima-altaissa käytetty suodatin. Toimii kvartishiekalla, ensisijaisesti mekaaninen suodatin, mutta on myös kirjoiteltu sen biologisesta tehosta. Ehdoton hyvä puoli, että se huuhdotaan vastavirta periaatteella eli kahvasta vääntämällä vedenvirtaus suunta muuttuu alhaalta ylös päin ja suodatin puhdistuu vedenvaihdon yhteydessä. Huonopuoli: pumput vaativat tehoa ja ovat varsinaisia energiasyöppöjä. Tarkoitukseni on puolittaa sähkönkulutus ja moninkertaistaa vedenkierto altaassani. Hyviä ideoita/keskusteluja sekä meilin vaihtoa käynnissä. Kerron heti, kun alkaa tapahtua.

Kevyt avaus tähän lopuksi. Pumppujen max nosteisiin , virtausmääriin ja virrankulutukseen kannattaa kiinnittää huomiota. Ottakaa kantaa, niin pohditaan yhdessä. Voin avata vielä lähemmin, mikäli kiinnostaa.

[Sisso]

Virtauksesta on akvassa tosiaan monenlaista hyötyä, niin kaloille kuin kasveillekin. Etenkin sen merkitystä kasveille väheksytään jatkuvasti kun kuitenkin kasvit on akvaristin hyvä, ellei jopa paras, kaveri ja apu mitä tulee vedenlaadun ylläpitoon ja bakujen tyytyväisenä pitämiseen myös niiden (siis kasvien) pinnoilla ja juuristossa. Ja nimenomaan juuristossa, koska juuristo tarjoaa valtavan elinpinta-alan bakteereille samalla huolehtien niiden hapetuksesta, mutta vain hyvin voivana! Substaraatti voidaan siis korvata... juuristolla. Virtauksella on upoksissa elävien kasvien (hyvälle) kasvulle erittäin suuri merkitys etyleeni-hormonin takia. Suodatuksen voi hoitaa laittamalla kasvien tai jonkin substraatin sijaan/lisäksi paljon kantoja, niiden uurteissa elää valtavat määrät bakuja ja ne ovat varmasti paaaaaljon tyytyväisempiä jos niillä on sopiva virtaus tuomassa happea ja ravinteita. Virtauksen suhteen kannattaa kuitenkin muistaa kohtuus, liian kovassa bakut ei hoida hommaansa enää niin priimasti kuin optimaalisssa olosuhteissa, mutta tämä kompensoituu vastaavasti isommalla bakumäärällä jos niillä vaan on riittävästi pintää missä elellä. Ja yleensä onkin jos akvaa ei kuormiteta aivan hirvittävästi ruoalla.

Tää meidän 6-satasen hydroboxisysteemi on idealtaan vastaava kuin Juhlamokan http://aqua-web.fi/forum/viewtopic.php?f=88&t=221829, mutta en käytä virtausta, vain laiskaa, mutta tässä tehokasta, hapetusta pitämässä aerobisen toiminnan rullaamassa. Lopputulos on kuitenkin sama: tarjoan (lecalla) bakuille runsaasti elinpintaa ja niiden hapetuksesta pidetään huolta, ei pumpulla vaan ilmastimella. Periaatteessa homman pitäisi toimia ilman ilmastintakin (tämän voi todeta jos kasvattaa kasveja perinteisesti vesiviljelyssä lecassa), mutta koska haluan akvaariossa satsata erityisen hyvään bakutoimintaan, käytän ilmastimia boxien pohjilla. Kasvit boxeissa ovat ekstrana käyttämässä pois jaskaa vedestä joskaan nitraattia en kyllä sellaiseksi laske koska joudun lisäämään sitä pullosta muutenkin.

Varsin virkistävää, että muutkin jakaa kokemuksiaan "vaihtoehtoista" tavoista suodatus. Tuntuu että käsitys suodatuksesta ja sen järjestämisestä on meillä todella yksioikoinen ja se halutaan hoitaa aina niin kuin markkinamiehet sen meille esittää parhaimmin toteutettavan. Toki loppujen lopuksi kyse on aina samasta asiasta, vain toteutus (ja kustannukset!) on eri. Maailmalla eri tapoja hoitaa suodatus käytetään mielestäni paljon monipuolisemmin, mikä yleensä takaa myös ongelmatilanteissa edes jonkinlaisen suodatuksen toiminnan. Tuollaisen lecasysteemin, jossa kasvaa kasveja, pitäisi toimia edes jotenkin (siis akvaariotarpeita ajatellen) vaikka sähköt olisi poissa ikuisesti, koska sitä hapettaa kasvien juuret ja se hapettuu myös pinnan kautta ilmasta. Veden liikuttelu täytyy sitten hoitaa muutoin jos omaa pytyn joka sellaista kaipaa, kaikki ei sitäkään. Valitettavan usein sekoitetaan virtaus ja suodatus. Sen lisäksi että niillä on tekemistä keskenään, ne voidaan hoitaa myös osin tai kokonaan toisistaan erillään.

Ainakin meillä tämä lecasysteemi on vaikuttanut tehollaan, vaikka en tietenkään voi eritellä mikä on lecan osuutta ja mikä kasvien, mutta ennen boxeja isolla mattosuodattimella johtavuus nousi viikossa n 150uS, nyt 15-50uS (tällä hetkellä trendi näyttää olevan alaspäin). Ruokinta on taatusti sama, ravinteita lisätään nyt reilusti enemmän, mutta uusina hydrokasveina tuli vain lootiin istutettu alkuunsa varsin vähäinen määrä kasvimassaa.

Pienenä nyanssina keskusteluun liittyy vedenlaatu kontra virtaus kontra suodatus. Nämä ja niiden merkitys on hyvä osata erotella toisistaan. Kiekothan ei välitä kovasta virtauksesta, mutta hyvä vedenlaatu on niiden kasvulle erittäin tärkeä. Suodatukset on yleensä enemmän tai vähemmän massiiviset, virtaus vähäinen-kohtalainen ja vesi pidetään ultrapuhtaana runsailla vaihdoilla. Lopputuloksena on kauniisti, terveinä ja reippaasti kasvavat kiekot kun likaisessa vedessä ne puolestaan sairastelevat ja jäävät kasvultaan heikoiksi. Eli massiivisella suodatuksellakaan ei voida korvata oikeasti puhdasta vettä. Suodatuksen tarkoitushan on vain ("vain") muuttaa kaloille vaaralliset aineet vaarattomaan muotoon, mutta ei vedestä sillä puhdasta tule.


Edit. En saa enää lainattua Juhlamokan lausetta omien toimintatapojensa kyseenalaistamisesta, mutta erittäinkin kannatettavaa! Tätä toivoisin meiltä kaikilta useammin!

[Aqualung]

Virtauksesta on hyötyä, mutta jotenkin tuo substraattinurkka tuntuu vieraalta ja työläältä omaan korvaani.
Hiekkapohjalla se muju pysyy pinnalla ja joko ajan kanssa pilkkoutuu ja päätyy suodattimille tai vaihtoehtoisesti kerääntyy jonnekin suvantopaikkaan josta se on helppo napata vedenvaihdon yhteydessä. Makuasia varmasti.

Ja mitä virtaukseen tulee, niin paljon ihmettelen miksei Suomessa suuremmissakaan makeanvedenaltaissa juurikaan käytetä sumppua suodatukseen. 500l altaan alle menee heittämällä >200l allas joka mahdollistaa kevyesti ulkosuodatinpatteristoa suuremmat suodatinalat, massat ja vaihtoehdot. Hapekkaammasta vedestä puhumattakaan.

Ehkä se on se lasin poraaminen kun pelottaa? Meripuolella arkipäivää. Ja jos/kun sen lasin uskaltaa kairata niin kannattaa tutustua UGJ (undergravel jet) systeemeihin virtauksen tuomiseksi altaaseen ilman suurta määrää eri suodattimia yms..

[Sisso]

Ehkä se on se lasin poraaminen kun pelottaa? Meripuolella arkipäivää. Ja jos/kun sen lasin uskaltaa kairata niin kannattaa tutustua UGJ (undergravel jet) systeemeihin virtauksen tuomiseksi altaaseen ilman suurta määrää eri suodattimia yms..

No sepä se. Olisin todella kiinnostunut kokeilemaan vaikka mitä näkemiäni erilaisia out-of-tank-suodatustapoja, mutta sen kerran jälkeen kun olkkari kuivattiin ulkkarin lauettua, en vaan uskalla tuoda yhtään vettä akvan ulkopuolelle. Edes ylivuotoa/valutusta en uskalla kokeilla.

[Aqualung]

No älä sitä ajattelekaan ylivuoto kaupallisella tai diy ylilaidanboksilla on 100% vesivahinko. Ajankohta vaan vaihtelee. Porattu allas oikein mitoitetulla ala-altaalla on paljon ulkosuodatinta turvallisempi ratkaisu.

[JyrkiS]

Virtauksesta on hyötyä, mutta jotenkin tuo substraattinurkka tuntuu vieraalta ja työläältä omaan korvaani.
Hiekkapohjalla se muju pysyy pinnalla ja joko ajan kanssa pilkkoutuu ja päätyy suodattimille tai vaihtoehtoisesti kerääntyy jonnekin suvantopaikkaan josta se on helppo napata vedenvaihdon yhteydessä. Makuasia varmasti.

Ja mitä virtaukseen tulee, niin paljon ihmettelen miksei Suomessa suuremmissakaan makeanvedenaltaissa juurikaan käytetä sumppua suodatukseen. 500l altaan alle menee heittämällä >200l allas joka mahdollistaa kevyesti ulkosuodatinpatteristoa suuremmat suodatinalat, massat ja vaihtoehdot. Hapekkaammasta vedestä puhumattakaan.

Ehkä se on se lasin poraaminen kun pelottaa? Meripuolella arkipäivää. Ja jos/kun sen lasin uskaltaa kairata niin kannattaa tutustua UGJ (undergravel jet) systeemeihin virtauksen tuomiseksi altaaseen ilman suurta määrää eri suodattimia yms..

Itse asiassa minulla oli reilut 10 vuotta sitten lappoperiaattella toimiva suodatusallas ja tilavuutta altaallla 250 l. Oli oikein massiivinen valutustornikin. Ainoastaan se vaivasi, etten onnistunut valuttamaan vettä tasaisesti koko laatikkotornin läpi, joten suodattimen hyötysuhde oli olematon.

Tuolla edellä tuli hyvä pointti esille: Akvaarioharrastus kaipaa puolueetonta testaajaa, joka käyttäää suodattimet ja suodatusmassat penkissä ja selvittää, mitä ne oikeasti tekevät. Nyt akvaristit todellakin ovat kaupallisten väittämien varassa.

[Aqualung]

Itse asiassa minulla oli reilut 10 vuotta sitten lappoperiaattella toimiva suodatusallas ja tilavuutta altaallla 250 l. Oli oikein massiivinen valutustornikin. Ainoastaan se vaivasi, etten onnistunut valuttamaan vettä tasaisesti koko laatikkotornin läpi, joten suodattimen hyötysuhde oli olematon.

Oliko siinä miten hoidettu veden syöttö tornille? Tai siis oliko siinä jokin diffuusiolevy päälimmäisenä vaiko jokin "sprinklerijärjestelmä" vai ihan suoraan putkesta vaan päälle?
Vai miten se epätasaisuus ilmeni? Vesihän toki etsii sen vaivattomimman reitin itselleen alaspäin.

[JyrkiS]

Syöttö oli putkesta suoraan päälle ja päällimmäisenä tasausallas, jonka alla vanua ja sitten reikälevy. Käytössäni oli huokoista materiaalia ( granulaattia ja Siporaxia) n 120 l eli kapasiteettia 10-tuhansia litroja varten.

Tornissa olevien laatikoiden pinta-ala oli liian suuri ja kun vielä sementtilattia ( vanha auto-talli, joka muutettiin lämpimäksi tilaksi) oli kalteva, kallistus lattiakaivon suuntaan, aiheutti tämä sen, että valuva vesi tavoitti vain osan suodatusmassasta, mikä varmasti olisi riittänyt sekin. Täydellä hyötysuhteella, nitrifikaatio olisi toiminut toki paremmin. Ongelma olisi ratkennut lattian oikaisulla, mutta en saanut aletuksi siihen. Nyt kun mietin, onnistuin jostain ihmeen syystä välttämään edellä mainitsemasi tulvan.

Miten on omassa systeemissäsi, kertyykö sumpun pohjalle lietettä ?, minkälainen esisuodatus ?, mitä suodatusmateriaaleja käytät ja minkätehoinen pumppu ? Oletko ollut tyytyväinen toimivuuteen,kenties mitannut vesiarvoja ?

[juhlamokka]

No kannattipas aloittaa tämä aihe.
Altaassa jota aiheen aloitus koskee on myös paljon kantoja (miltei koko altaan mitalta) sekä myös kasveja, jotka tekevät rönsyileviä ja pitkiä juuria.
Mutta enpäs ole koskaan tullut ajatelleeksi että juurilla ja kannoilla olisi merkitystä bakteereille tässä altaassani. Tämän kyseisen altaan osalta olen aina väheksynyt kasvien merkityksen, kun allas on tyyliltään (ulkonäkö seikka) niin erilainen kuin muut altaat, joissa on paljon kasveja ja näin ollen on totaalisen unohtunut ajatella koko seikkaa.

Joku yllä mainitsi että substraattikeko kuulostaa hankalalta. Voin vilpittömästi kertoa ettei siinä ole mitään hankalaa. Minulla alue on kantojen takana piilossa ja siellä se imeytyskenttä toimii aivan omia aikojaan, eikä sille tarvitse tehdä yhtään mitään muuta kuin veden vaihdon yhteydessä ottaa veden imeytyskentän kohdalta imu ja hieman lappoputkella tökkiä kekoon.

Niin ja sitten mainittiin myös virtauksen, suodatuksen ja veden laadun erillään pitämisestä, ne kun ovat eri asioita. Totta.
Tuota koitin pohtia kun otsikkoa tälle aiheelle valitsin ja se meni kevyesti metsään (otsikko), mutta parempaa asiani kuvaavaa otsikkoa en keksinyt. Tosin Sisso ei luultavasti edes viitannut otsikkooni, mutta tarkoitan ilmaista että toisinaan näistä seikoista puhuttaessa on vaikea löytää se presis oikea termi jotta asiat eivät sotkeentuisi. Tarkkana saa olla.

[Sisso]

No kannattipas aloittaa tämä aihe.

Kyllä, hyvä aihe! Tästä suodatus-aiheesta on niin merkillisiä käsityksiä vallalla että ihan hyvä käydä läpi sitä monelta kantilta ja tuoda esille monenlaisia ratkaisuja. Tällainen subtraattisuodatuskenttähän on hyvin halpa ja toimiva ratkaisu melkein akvaan kuin akvaan! Voisihan siihen istuttaa kasveja, vaikkapa miekkoja, joilla on usein valtava pintajuuristo, vielä pisteeksi iin päälle.Itse näen sen suodattimen, joka toimii vain silloin kun töpskä on seinässä, välttämättömänä lisäelintilana bakuille vain silloin kun akvassa on niin paljon tai niin isoja kaloja ettei akvan "sisäinen suodatus" ts kivillä, kannoilla, substraatilla ja/tai kasveilla hoidettu, enää riitä. Bakujahan elää akvassa ihan kaikkialla ja kaikki ne tekee töitä meille, ei vain suodattimen bakut. Jokainen meistä voi siis katsella akvaansa isona suodattimena (ja nähdä sen mahdollisuudet toimia tällaisena!), toisilla vaan on tarjota bakuille enemmän pintaa kuin toisilla ja toiset harrastajat huolehtii bakuista, tiedostaen tai tiedostamattaan, paremmin kuin toiset. Töpskäseinässä-suodatin (biologisena) mahdollistaa kuormittaa akvaa enemmän kuin olisi ilman sitä, mutta vain siksi että se tarjoaa bakuille lisäelinpintaa. Mitään taikavoimia, mitä ei voisi hoitaa muuallakin akvassa kuin suodattimessa, sillä ei ole!

Niin ja sitten mainittiin myös virtauksen, suodatuksen ja veden laadun erillään pitämisestä, ne kun ovat eri asioita.

...toisinaan näistä seikoista puhuttaessa on vaikea löytää se presis oikea termi jotta asiat eivät sotkeentuisi. Tarkkana saa olla.

Juu, en viitannutkaan otsikkoosi, kunhan löpisin yleisesti. Kun puhuu yhdestä, tahtoo välillä väkisinkin puhua toisestakin, koska...

kyllähän suodatuksella, virtauksella ja vedenlaadulla on paljonkin tekemistä keskenään, ne ovat joiltain osin riippuvuussuhteissa toisiinsa ja joitain osin korreloivat täysin toisiaan, mutta kun tietää mitä tekee, voi niillä kikkailla aika kivasti jolloin pystyy rakentamaan sen itselleen parhaan suodatustavan sortumatta tarpeettomiin ylilyönteihin niin lompakkonsa kuin kalojensakaan kustannuksella ja samalla huomioimaan kalaston tarpeet, koska niissäkin on eroja. Puhtaasta vedestä tuskin lienee yhdellekkään kalalajille haittaa, vaan mitä se puhdas vesi on? Siitä meillä on usein virheellisiä käsityksiä. Varmasti on vielä paljon sellaista mistä me ei tiedetä riittävästi, esim mikä vaikutus on kalojen ja kasvien veteen erittämillä hormoneilla? Osasta tiedetään jo jotain, mutta varmasti, kun juna puksuttaa eteenpäin kuten se tekee koko ajan, opitaan uutta. Akva, vaikka kuinka iso, on kuitenkin loppujen lopuksi aika surkean pieni purkki verrattuna luonnonvesistöihin, jotka kaiken kukkuraksi yleensä ovat todella puhtaita kaikesta jaskasta ja osa myös mineraaleista. Siinä yksi pöriseväpönttö tai kukkaruukku akvan nurkassa ole kuin laiha lohtu....Mutta näillä mennään nyt.

Olen maininnut tämän pariin otteeseen jo muuallakin, pahoittelut itseni toistamisesta, mutta sopii hyvin aiheeseen. On laskettu että kasvit kaikkinensa (sisältäen omiin elintoimintoihinsa kuluvat ravinteet ym sekä niiden seuralaisina kasvavat bakut) hoitaisivat suodatuksen 10x paremmin kuin "vain bakteerit"-systeemi. Tämä perustuu

1) fotosynteesin tuottama ekstrahappi (itse lisäisin tähän sen, että kasvit usein muokkaavat elinympäristöön bakuille suotuisaksi)
2) kasvien erittäin tehokas N2, NO2, NO3 ja NH3 otto
3) kasvien hyvin hapettaman ja ylläpitämän (mm oikea pH) juuriston tarjoama valtava elinpinta-ala nitrifikaatiobakteereille.

[JyrkiS]

Olen maininnut tämän pariin otteeseen jo muuallakin, pahoittelut itseni toistamisesta, mutta sopii hyvin aiheeseen. On laskettu että kasvit kaikkinensa (sisältäen omiin elintoimintoihinsa kuluvat ravinteet ym sekä niiden seuralaisina kasvavat bakut) hoitaisivat suodatuksen 10x paremmin kuin "vain bakteerit"-systeemi. Tämä perustuu

1) fotosynteesin tuottama ekstrahappi (itse lisäisin tähän sen, että kasvit usein muokkaavat elinympäristöön bakuille suotuisaksi)
2) kasvien erittäin tehokas N2, NO2, NO3 ja NH3 otto
3) kasvien hyvin hapettaman ja ylläpitämän (mm oikea pH) juuriston tarjoama valtava elinpinta-ala nitrifikaatiobakteereille.

Kirjoittamasi herättää ajatuksia. Itselläni on suurehko akvaario ja yli 30 cm:n kaloja, joita ruokitaan paljon. Vesi kuormittuu ja se kiertää altaassa voimakkaasti, jotta kiinteä jätös päätyisi ulkosuodattimeen. On monenlaista suodatusta mm. valutussuodatus, joten altaassa on alhainen CO2 pitoisuus. Näissä oloissa kasvit eivät akvaarion sisällä menesty.

Sen sijaan akvaarion ulkopuolinen kasvisuodatin saattaisi tulla kysymykseen. Sen läpi voisi tihkuttaa akvaarion vettä ja kenties siihen voisi hommata oman hiilidioksidilevittimen. Mahtaisikohan tuo toimia, mitä arvelet ? Jos lähtökohtana on kasvien kyky käyttää nitraattia, niin mitä kasveja suosittelisit ?

[Sisso]

mitä kasveja suosittelisit ?

Ehdottomasti nopeakasvuisia huonekasveja koska ne tietysti käyttävät kasvuunsa myös paljon ravinteita, etenkin typpeä. Niiden lehtimassa on akvakasveja suurempi vaikka osaa meille akvoista tuttuja rikkaruohojakin voi käyttää, usein nää vaan vaatii kovempaa ilmankosteutta kuin huonekasvit. Käytännössä nämä nopeimmin kasvavat ovat köynnöskasveja. Kultaköynnös on ehkä paras akvaolosuhteissa, mutta juorut on myös hyviä jos ne saa kasvamaan jonnekin jotenkin kivasti, ovat vähän rötköjä. Herttaköynnösvehka on myös hyvä valinta. Näiden sekaan voi laittaa kasvamaan sitten täytteeksi muutakin esim kääpiököynnösviikunaa (tunnetaan myös nimellä vesiviikuna), viirivehkaa tai flamingonkukkia, joista löytyy eri kokoisia lajikkeita joka lähtöön. Peikonlehti (ja muut isoja lehtiä kasvattavat) on hyvä koska sille kehittyy kohtuullisen pian valtava lehtimassa mutta samalla siitä tulee...valtava! Joitain poikkeuksia lukuunottamatta melkein kaikki yleisimmät viherkasvit kasvaa hydrossa, jopa useat kaktukset ja monet orkideat, mutta hitaasti kasvavat käyttävät ravinteita vastavasti hitaasti. Myös vesimiekat, siis meille akvoista tutut Echinodorukset, kasvaa hyvin ja kukkivatkin tällöin hanakasti, näille riittää se ilmankosteus mikä viherkasveillekin.

Meillä kasvit kasvaa osin hydrolaatikoissa lecassa, mutta isoin osa suoraan vedestä jolloin lyhennän kasvien juuria välillä kun en tykkää niiden vähän turhan villistä ulkonäöstä. Jotkut antaa niiden kasvaa vapaasti karsien vain kun akva uhkaa kasvaa juuria umpeen ja monet kalat tykkääkin viettää aikaa siellä juuristojen suojissa. Lisää ideoita niin sopivista kasveista kuin toteutustavoistakin löydät jos haet esim "emersed aquatic plants", "hydroculture (+aquarium)" sekä paludarium- ja vivarium-sivuja. Sivuja löytyy ihan valtavasti kun vaan keksii oikeat hakusanat, näitä hydrosovelluksia kun käytetään niin monessa akvaarioista hyöty/ammattiviljelyyn!

[JyrkiS]

mitä kasveja suosittelisit ?

Ehdottomasti nopeakasvuisia huonekasveja koska ne tietysti käyttävät kasvuunsa myös paljon ravinteita, etenkin typpeä. Niiden lehtimassa on akvakasveja suurempi vaikka osaa meille akvoista tuttuja rikkaruohojakin voi käyttää, usein nää vaan vaatii kovempaa ilmankosteutta kuin huonekasvit. Käytännössä nämä nopeimmin kasvavat ovat köynnöskasveja. Kultaköynnös on ehkä paras akvaolosuhteissa, mutta juorut on myös hyviä jos ne saa kasvamaan jonnekin jotenkin kivasti, ovat vähän rötköjä. Herttaköynnösvehka on myös hyvä valinta. Näiden sekaan voi laittaa kasvamaan sitten täytteeksi muutakin esim kääpiököynnösviikunaa (tunnetaan myös nimellä vesiviikuna), viirivehkaa tai flamingonkukkia, joista löytyy eri kokoisia lajikkeita joka lähtöön. Peikonlehti (ja muut isoja lehtiä kasvattavat) on hyvä koska sille kehittyy kohtuullisen pian valtava lehtimassa mutta samalla siitä tulee...valtava! Joitain poikkeuksia lukuunottamatta melkein kaikki yleisimmät viherkasvit kasvaa hydrossa, jopa useat kaktukset ja monet orkideat, mutta hitaasti kasvavat käyttävät ravinteita vastavasti hitaasti. Myös vesimiekat, siis meille akvoista tutut Echinodorukset, kasvaa hyvin ja kukkivatkin tällöin hanakasti, näille riittää se ilmankosteus mikä viherkasveillekin.

Meillä kasvit kasvaa osin hydrolaatikoissa lecassa, mutta isoin osa suoraan vedestä jolloin lyhennän kasvien juuria välillä kun en tykkää niiden vähän turhan villistä ulkonäöstä. Jotkut antaa niiden kasvaa vapaasti karsien vain kun akva uhkaa kasvaa juuria umpeen ja monet kalat tykkääkin viettää aikaa siellä juuristojen suojissa. Lisää ideoita niin sopivista kasveista kuin toteutustavoistakin löydät jos haet esim "emersed aquatic plants", "hydroculture (+aquarium)" sekä paludarium- ja vivarium-sivuja. Sivuja löytyy ihan valtavasti kun vaan keksii oikeat hakusanat, näitä hydrosovelluksia kun käytetään niin monessa akvaarioista hyöty/ammattiviljelyyn!

Kiitokset tiedoista.

Aikoinaan tuli kokeiltua kukkalaatikkoon istutettujen Peikonlehtien kanssa kasvisuodatusta. Akvaarion päälle kasvoikin viidakko pika vauhdilla. Pieni ongelmakin syntyi. Olin juurruttanut Peikonlahdet granulaattiin, mikä osoittautui vääräksi valinnaksi. Taipuessaan lähes kattoon asti kasvaneet Peikonlehdet väänsivät juuret granulaatin alta esiin. Kasvualustana harjusora olisi, kuka tietää, ollut parempi vaihtoehto.

Ymmärtääkseni kasvisuodattimen kyky poistaa tehokkaasti typpeä edellyttää, että kasveja karsitaan runsaasti , mikä siis myös puoltaa nopeasti kasvavien lajien käyttöä.

Luomasi kokonaisuuden perusteella on helppo hyväksyä ajatus, että kasvisuodatin on näyttävä ja toimiva vaihtoehto, ellei ihan lopullinen vastaus -jos sellaista edes on - niin hyvin lähellä sitä, kun puhutaan akvaarion vesiarvoista. Se ei muuten ole ihan vähän.

Kyllä kasvisuodatin meikäläisen kohdalla menee jatkoksi suodatuksen parannettavat ja kehittämisen arvoiset yksityiskohdat jonossa.

[Sisso]

Multa meni tovi ennen kun muistin missä tää oli, nyt se onneksi tuli vastaan muussa yhteydessä. Virtauksella, hapettumisella ja suodatuksella on paljonkin tekemistä keskenään, kuten jo todettua, tämä juttu selventää asiaa huomattavasti. Kun sisäistää jutun sisällön, että merkitsevää ei niinkään ole suodatuksen (suodattavan massan, jota toki tulee olla riittävästi) määrä, vaan laatu ja sillä puolestaan on paljonkin tekemistä hapetuksen kanssa. Iso ja/tai useampi ulkopönttö, tai mikään muukaan suodatus, ei ole mikään tae onnesta jos se ei toimi kunnolla ja se saadaan oleman toimimatta kunnolla jos detrituksen poistosta ei huolehdita. Jos se ainoakaan biologinen suodatin ei toimi kunnolla, ajaudutaan huonoon kierteeseen. Kannattaa lukea artikkeli läpi ajatuksella ja selvittää termejä itselleen vaikka ovatkin ehkä vähän hankalia, mutta ainakaan mulla ei ole tullut vielä vastaan yhtäkään juttua, jossa nämä kolme asiaa olisi liitetty näin selkeästi selittäen ja tiivistäen yhteen. Tää nyt menee vähän ohi varsinaisen alkuperäisen aiheen, mutta samat bakusethan ne joka paikassa... Eli rakensi mitä hyvänsä suodatusta, kannattaa huomioida tietyt seikat, muuten homma voi kääntyä itseään vastaan.

http://plecoplanet.com/?page_id=829

Päätelmät? 1)Detrituksen paikka ei ole suodattimessa (eikös me juuri tänne sitä juuri yleensä kerätä?) sitä tukkimassa ja 2) huolehdi hyvin akvaarion hapetuksesta (pinnan kautta)

Detrituksen osuutta hommassa ihmetellään myös hiukan tässä http://www.ukaps.org/forum/threads/diff ... ate.30693/

[JyrkiS]

Päätelmät? 1)Detrituksen paikka ei ole suodattimessa (eikös me juuri tänne sitä juuri yleensä kerätä?) sitä tukkimassa ja 2) huolehdi hyvin akvaarion hapetuksesta (pinnan kautta)

Juuri näin.

Eipä ulkosuodattimesta mitään biologista hyötyä ole, jos se on tukossa. Kuten edellä on useaan otteeseen todettu, on akvaario tehokkaampi biologinen suodatin kuin ulkosuodatin. Me vaan sokeasti uskomme ulkosuodattimeen. Kuinka estämme ulkosuodattimen tukkiutumisen? - emme mitenkään. Onko ulkosuodattimesta mitään todellista hyötyä vai onko sen taustalla ainoastaan markkinavoimia vai onko se peräti täysin turha pönttö ? Sama hyöty saavutetaan voimakkaalla vedenvirtauksella ja altaan lappoamisella, mikä on kuitenkin tehtävä viikoittain.

Keskellä kiintoisaa artikkelia, johon täytyy vielä syventyä, on kuva imumonnien elinympäristöstä. Samoista vesistä löytyy myös muita suuria lajeja mm. ahvenia, lapamonneja ja rauskuja. Kuva kertoo kaiken oleellisen, joten akvaarion pinta vaan reippaasti aallokolle. Virtausta akvaarion pinta-alan ja syvyyden mukaan sekä pohdintaa kuinka hapekas vesi sekoitetaan tehokkaasti myös akvaarion pohjalle. Tämä kaikki kalojen tarpeet huomioiden.

Tässä kohtaa voisi myös ottaa esille aiheen, mikä herättää aina intohimoja, nimittäin suodatusmassat. Yleensä pakkauksen kyljestä löytyy ylimalkaiset ohjeet riittoisuudesta tai pinta-alasta, mikä on toki hyvä, mutta vähän tyhjänpäiväinen tieto, kun altaan kuormitus ei ole tiedossa. (eikä tietenkään valmistajalla voikaan olla).

On sentään yksi poikkeus. Kalanviljelylaitoksilla ja karppialtaissa käytetään Kaldnes K1 mediaa. 100 litraa Kaldnes K1 mediaa riittää käsittelemään 500 grammaa 40 % proteiinia sisältävää ruokinnan synnyttämän kuorman vuorokaudessa. Tuo ruokamäärä tarkoittaa siis 1 %:n ruokintamäärällä, että altaassa voi olla 50 kilon edestä koikarppeja eli 50 kappaletta hiukan yli 40 cm pituista kalaa. ( lähde: Koikarppi allasohje)

Suorasovellus tuosta on, että 10 litraa 1K mediaa riittää sille kuormalle, minkä 5 kg kaloja tuottaa. Tämä riittää useimmissa akvaarioissa. Nyt puhutaan siis nitrifikaatiosta. Nitraatti on vielä poistettava.

Lisätietoa löytyy tästä:

http://www.pondpetsusa.com/filter_media/kaldnes.html

Samainen 100 l K1 mediaa tarjoaa bakteereille pinta-alaa 860m2. Bakteerit eivät ole nuukia siitä, mikä materiaali tuon pinta-alan tarjoaa, kunhan sitä vaan on. Akvaarion pohjahiekassa, kuten edellä on todettu, pinta- alaa on todella paljon. Ongelma vaan syntyy siitä, että hiekka tukkiutuu ja happi loppuu bakteereilta, poikkeuksena runsas kasviset akvaariot, missä happikato ei ole yhtä nopea. Tätä silmällä pitäen voisi ajatella tehokkaan ulkosuodattimen olevan hyvä valinta, mutta ainoastaan mekaanisena suodattimena, jolloin se myös puhdistetaan viikoittain. Mikäli liete edes osittain päätyy ulkosuodattimeen, se ei ole tukkimassa pohjahiekkaa.

Hiekan tarjoamasta pinta-alasta on olemassa yliopistotason tutkimus, jossa todetaan: ” Kun hiekan raekoko on keskimäärin alle millimetrin, ehkä noin 0,5 mm, ominaispinta-ala lisääntyy. Kun raekoko pienenee hiekalla on teoreettisesti laskettuna huima ominaispinta-ala eli luokkaa 10000-20000 m2/m3.”

Näillä tiedoilla voimme todeta( alimman arvon mukaan), että 100 l hiekkaa tarjoaa suunnilleen saman pinta-alan bakteereille kuin 100 l K1 mediaa.

Keino estää hiekan tukkiutuminen on käyttää leijupeti suodatinta. Leijupeti suodattimessa hiekkakerroksen annetaan laajentua käyttötilanteessa enintään noin kaksin kertaiseksi . Tällöin on vaan huomioitava, ettei kaikki hiekan pinta ei ole hyötypintaa, sillä leijuessaan hiekka hankautuu ja osa bakteereista päätyy akvaarioon virtauksen mukana. Leijupeti suodattimessa hiekan todellinen hyöty lienee n. 25% luokkaa. Haittaa tosin lieventää se, että akvaariosta tulee suodattimeen veden mukana uutta bakteerikantaa.

Laskennallisesti ( 10 000m2/m3 arvon mukaan) 100 litraa hiekka tarjoaa n. 1000m2 kasvu pinta-alaa bakteereille, mutta hankautumisen vuoksi käytännössä ehkä 250m2, ( leijupetisuodattimessa jatkuvassa liikkeessä) mikä riittää n 10 kg:n kalamassalle. Yhtä kalakiloa kohden tarvitsemme siis leijupetisuodattimen, jossa on 10 l kvartsihiekkaa. Ja näin nimen omaa pelkän suodattimen näkökulmasta. Lisänä tulee vielä akvaarioon teho suodattaa. On myös syytä huomata, että kalanviljelylaitoksilla kaloja syötetään rankasti, joten veden kuormitus on aivan toista luokkaa kuin akvaarioissa, mikä tietenkin antaa pelivaraa leijupeti suodattimelle.

Nitrifikaation näkökulmasta suodatusmassat käyttäytyvät suuntaa antavasti noin. Kaiken suodatuksen jälkeen meillä on edelleen nitraattia enemmän tai vähemmän jäljellä ja yleensä sen pitoisuutta pitäisi myös laskea. Lisäksi pitäisi ratkaista, mikä on mielekkäin keino: kasvisuodatus, nitraattisuodatus vai vedenvaihdot; ne kaikki yhdessä vai erikseen. Veden virtauusnopeudesta siinä taas on kyse. Nyt se vaan muuttuu ihan muuksi.

[juhlamokka]

Ajattelin tulla kertomaan että aiempaa älyväläystäni substraattitaustasta en luultavasti tule toteuttamaan -tai ainakaan toistaiseksi en ole pohtinut asiaa sen enempää, koska tähän nimenomaiseen altaaseeni on tulossa hieman muutoksia joiden yhteydessä olen suunnitellut laittavani koko pohjan alalle substraattia. Oikeastaan kaikki muu menee uusiksi paitsi kalasto ja virtauksen hoitava tekniikka.
Olen myös ajatellut jättäväni osan altaasta (takareunasta siivu) ilman kantta ja aikomukseni on koittaa kasvattaa epifyliitteinä muutamia kukkasia.

Jahka saan tämän aloitettua ja kokonaisuudessaan toteutettua, voin tulla kertomaan miten substaattipohja on toiminut.
Olen tässä samassa rytäkässä kyllä aikonut myös jättää ulkosuodattimen kokonaan pois, mutta tuumailen asiaa paremmin sitten kun allas pyörii taas muutoksen jäljiltä hyvin.

[jippo]

Sen sijaan akvaarion ulkopuolinen kasvisuodatin saattaisi tulla kysymykseen. Sen läpi voisi tihkuttaa akvaarion vettä ja kenties siihen voisi hommata oman hiilidioksidilevittimen. Mahtaisikohan tuo toimia, mitä arvelet ? Jos lähtökohtana on kasvien kyky käyttää nitraattia, niin mitä kasveja suosittelisit ?

Itselläni on yhdessä altaassa(1570l) ollut toista vuotta kaksi parvekelaatikkoa "kasvisuodattimena". Laatikot täynnä allassubstraattia, pohjassa reiät sekä suihkuputken kautta vettä laatikoihin 300l/h pumpun kautta. Kasveina ainoastaan Hydrocotyle umbellata -lajia, pitäisi olla tehokkaimpia nitraatinsyöppöjä.

Tämä ratkaisu oli kehiteltävä sen takia että allas on kasviton parin tehokkaan kasvinsyöjälajin vuoksi, altaassa on paljon kuormitusta kalojen vuoksi ja nitraatit pääsivät nousemaan nopeasti ja sen myötä myös levät kukoistivat. Leviä vastaan minulla ei sinänsä mitään ole, varsinkin tupsulevää haluankin kasvavan kivissä ja kannoissa. Kuitenkin altaan lasit olivat jo muutamassa päivässä piilevien valtaamia ja se häiritsi, kertoihan se myös samalla altaan ravinnekuormasta. Kun parvekelaatikkovirityksen sai toimimaan ja H.umbellata alkoi kukoistamaan, on ero vanhaan ollut huomattava enkä voi kuin suositella.

Virtausta olen itse pitänyt altaissani paljon, pumppuina käytän merivesipuolelta tuttuja streameja ja niistäkin lähinnä 6000-12000l/h kierrättäviä. Sisäsuodattimet ovat roskan(detrituksen) kerääjinä juurikin ulkosuodatinten imuputkien edessä parantamassa ulkosuodatinten toimintaa. Sisä- ja ulkosuodattimissa käytän diffuusoreja, joilla saan tehokkaasti happea liikkumaan koko altaassa.

Sähkönjohtokyky täällä on melkoisen korkea, hanavedessä yli 400uS ja isoissa altaissa(kuormitus suuri) nousee nykyään 50-80uS viikossa.

Kiitokset mielenkiintoisen ketjun aloittamisesta, paljon on tullut uutta oppia tämän ketjun myötä.

[JyrkiS]

Kiitos vaan hyvästä vinkistä.

Osaisitko kertoa vähän H. umbellata :n vaatimuksista. Minkä kokoiseksi kasvaa, mikä on valon tarve ? Sammakonputki nimellä myydään myös Hydrocotyle vulgaris-kasvia, minkä saatavuus on ymmärtääkseni hankalaa.

Miten on H. umbellata:n kanssa ?

[pisarat2]

Ketjuun olisi kiva saada kuvia (tai kaavakuvia) näistä toteutetuista suodatusratkaisuista. Aina ei ole tällaiselle tumpelolle ihan helppo hahmottaa, miten nämä menee keot ja virtaukset, pelkän sanallisen selostuksen kanssa.

[jippo]

Kiitos vaan hyvästä vinkistä.

Osaisitko kertoa vähän H. umbellata :n vaatimuksista. Minkä kokoiseksi kasvaa, mikä on valon tarve ? Sammakonputki nimellä myydään myös Hydrocotyle vulgaris-kasvia, minkä saatavuus on ymmärtääkseni hankalaa.

Miten on H. umbellata:n kanssa ?

H.umbellataa voidaan kasvattaa sekä vedessä että veden päällä, vesilehdet jäävät huomattavasti pienemmiksi ja kasvi vaatii enemmän valoa veden alla kasvaessaan. Veden päällä lehdet ovat huomattavasti suurempia(5-8cm halkaisija) ja kasvoivat minulla huonossakin valossa. Alkuun ne olivat pelkästään altaan päällä olevan lampun varassa eli niille tuli vain hajavaloa sivulta. Pari kuukautta sitten laitoin niille oman loisteputken ~50cm korkeudelle parvekelaatikosta ja siitäkös ne pitivät. Kasvoivat helposti tuonne lamppuun saakka, vähemmällä valolla kasvu on hillitympää. Yritän muistaa huomenna kuvata kasvia.

Kasvin saanti on valitettavan huonoa, sain omani Ruissalon kasvitieteellisestä puutarhasta ja siellä arveltiin että lajia ei ole muualle Suomeen tuotu. He olivat saaneet sitä aikoinaan kasvivaihtona. Minulta saa kyllä kasvista alkuja jos täällä turun seudulla liikkuu.

[Sisso]

Ketjuun olisi kiva saada kuvia (tai kaavakuvia) näistä toteutetuista suodatusratkaisuista. Aina ei ole tällaiselle tumpelolle ihan helppo hahmottaa, miten nämä menee keot ja virtaukset, pelkän sanallisen selostuksen kanssa.

+1!

Itselläni on kokemuksia Hydrocotyle-suvun edustajista tripartita, verticillata ja leucocephala, joka on se näistä tutuin. Kaikkia näitä voi myös kasvattaa niin upoksissa kuin kostealla maallakin ja kasvupotentiaali on ihan hirvittävä, ettenkö sanoisi jopa painajaismainen kun pääsevät vauhtiin. Olen hankkiutunut kaikista kolmesta eroon niiden karattua käsistä jatkuvasti mutta nyt on harkinnassa taas kokeilla leucocephalaa suodattamaan palussa. Ei voi ihminen käsittää mistä kaikkialta hattuputki vänkee itsensä kasvamaan....

[JyrkiS]

Itselläni on kokemuksia Hydrocotyle-suvun edustajista tripartita, verticillata ja leucocephala, joka on se näistä tutuin. Kaikkia näitä voi myös kasvattaa niin upoksissa kuin kostealla maallakin ja kasvupotentiaali on ihan hirvittävä, ettenkö sanoisi jopa painajaismainen kun pääsevät vauhtiin. Olen hankkiutunut kaikista kolmesta eroon niiden karattua käsistä jatkuvasti mutta nyt on harkinnassa taas kokeilla leucocephalaa suodattamaan palussa. Ei voi ihminen käsittää mistä kaikkialta hattuputki vänkee itsensä kasvamaan....

Mikä mahtanee olla niiden kyky käyttää typpiyhdisteitä Peikonlehteen ja Kultaköynnökseen verrattuna ? Olisi myös kiintoisaa tietää mistä Hydrocotyle-suvun kasveja voi halutessaan hankkia.