Kiitos, Riveriana.

Blogiinkin on kyllä tulossa lisää tarinoita haukien touhuista.
Kalasolmuilu oli miltei jatkuvaa silloin, kun uusi haukipariskunta (ihan vain Herra ja Rouva Hauki) tulivat. Nyt kaverit ovat ilmeisesti tottuneet toisiinsa sen verran, että kiehnäävät ihan fyysisessä kontaktissa vain silloin tällöin (ja nyt kun tämän kirjoitin, niin onhan tuolla altaan nurkassa haukisolmu). Lähellä toisiaan ne tuntuvat kyllä viihtyvän: usein näkee kolmekin haukea ripustautuneena omituisiin asentoihin samaan kasvitiheikköön.

Syksymmällä, kun sisäilma viilenee, ajattelin kokeilla sadekauden imitointia (erityisen reilut vedenvaihdot, veden viilennys muutamalla asteella ja paljon hyvää ruokaa) ja katsoa, tuleeko haukien tai muiden lajien elämään ylimääräistä vipinää. Niilinhauen toukkia olisi kyllä mahtavaa päästä näkemään.
Luonne-erot näillä ovat todella selviä. Kaikki ovat ihan erilaisia, enkä ole ainakaan vielä keksinyt mitään sukupuolisidonnaisuutta. Lousku on hellyydenkipeä - eli useimmin toisten haukien seuraan hakeutuva - mutta melko yksinkertainen touhottaja. Se lepäilee paljon pohjalla, mitä muut eivät juuri tee. Ruoka-aikaan täytyy aina erikseen pitää silmällä, että Louskukin saa jotain, koska se ei oikein tunnu hallitsevan ruuan etsintää. Rouva Hauki on kuin kunnon matriarkka ainakin: itsevarma, rohkea ja ahne. Se on jatkuvasti näkyvissä (vaikka eipä tuollainen 30 sentin halko ihan helposti näkyvistä katoakaan) ja kiertelee usein etualalla katselemassa, milloin olisi ruokaa tiedossa. Käärmekalaa se tosin pelkää, vaikka käärmeen leuat ovat ihan liian pienet tekemään sille minkäänlaista vahinkoa. Pohjimmiltaan niilinhauet ovat nössöjä. Loviisa, nuori naaras, on hyvin piilotteleva, ja viettää aikaansa lähinnä akvaarion takanurkassa, missä kannot ylettävät melkein pintaan. Se täytyy ruokkiakin kädestä tähän nurkkaan, koska se ei ilmeisesti uskalla tulla kisailemaan isompiensa kanssa ruuasta. Nykyään se hyökkää suu auki lasin ääreen aina kun näkee minut sillä puolella allasta, mutta usein sen syöttäminen käy silti työstä, koska sormien pureminen tuntuu kiinnostavan sitä enemmän kuin ruoka. Herra Hauki ei ole juuri Loviisaa isompi, vaikka sillä on ikää kymmenkunta vuotta. Se tuntuu olevan hömelöstä ilmeestään huolimatta porukan älykkäin, ja tajusi tulla osingoille Loviisan erityisruokinnasta huomattavan nopeasti.
nötter kirjoitti:Tuossa tutkimuksessa ei kerrottu millä aikajanalla se on tehty. Veikkaisin, että niilinhaukien ruokavalio vaihtelee suuresti tarjonnan mukaan eri vuoden aikoina. Kyllähän toi linnunjalka osoittaa saalistus kykyä ja sopeutumista tarjolla olevaan ravintoon. Samaisesta tutkimuksesta on esitetty mielipiteitä, että toi tunnistamaton materiaali olisi kalaa. Perusteella, että kala sulaisi paljon nopeammin tunnistamattomaan muotoon, kuten esim. rapujen kuorineen sulaminen kestäisi kauemmin. Muuten kyllä mielenkiintoinen ja avartava tutkimus, mutta ei kerro koko totuutta.
Aivan totta. Yksi tutkimus ei koskaan kerro kaikkea, ja tutkijat itsekin toteavat viherniilinhauen olevan opportunistinen peto, joka syö sitä mitä on tarjolla. Jotakin osviittaa tuo kuitenkin antanee.
Tunnistamaton materiaali voi olla kalaa, mutta se voi olla myös mitä tahansa muuta pehmeää ja nopeasti sulavaa ravintoa: pehmeitä toukkia tai matoja, sammakontoukkia... Tai yksinkertaisesti pidemmällä sulamisprosessissa olevaa hyönteistä ja rapua. Lisää tutkimustahan tässä taas tarvittaisiin. Olisiko jollakulla apurahaa tarjota, niin voisin lähteä itse tarkistamaan?
![Wink [;)]](./images/smilies/icon_wink.gif)