Laji kuuluu Afrikkalaisiin timanttiahveniin ja tarkemmin "5 spotted cichlids" -ryhmään. Ryhmästä tunnetaan kolme lajia, täplätimanttiahven(Hemichromis frempongi), laikkutimanttiahven(Hemichromis fasciatus) ja hohtotimanttiahven(Hemichromis elongatus). Lajit eivät ole kovin suurikokoisia, koiraat saavuttavat maksimissaan 25cm pituuden ja kasvavat hyvinkin hitaasti saavutettuaan 15cm pituuden.
Kaikki kolme lajia tunnetaan akvaarioharrastuksen piirissä erittäin aggressiivisina kirjoahvenina, onpa moni nimennyt näitä jopa kaikkein aggressiivisimmaksi kirjoahvenryhmäksi. Aggressiivisuus on timanttiahventen tapaan voimakasta ainoastaan kudun aikana ja puolustettaessa reviiriä muilta kaloilta. Yhteenottoja on myös ahvenaltaissa koska laji ei siedä muita suuria kirjoahvenia reviirinsä lähellä. Eli vaikka lajit eivät ole suurikokoisia, ne vaativat suuren altaan ympärilleen. Lajeja on pidetty onnistuneesti suuremmissa altaissa myös parvena.
Varoitusten jälkeen jotain hyvääkin, todella komean ulkonäön lisäksi lajit ovat erittäin näkyviä kirjoahvenia eivätkä liiemmin piilottele itseään. Ne myös tulevat toimeen monissa vesioloissa täplätimanttiahventa lukuun ottamatta, joka on endeeminen Lake Bosumtwen laji. Lajit ovat myös erittäin huolehtivaisia emoja(joista aggressiivisuuskin juontuu) ja kasvattavat poikasiaan suhteellisen kauan. Jos parinmuodostusta ei tapahdu niin yksilöt ovat hyvinkin lauhkeita muita kaloja kohtaan kunhan eivät vain mahdu näiden suuhun. Ne eivät myöskään koske kasveihin eivätkä kaiva niitä ylös.
Omakohtaista kokemusta minulla on hohtotimanttiahvenesta. Vuosien etsinnän jälkeen sain kyseistä lajia itselleni Akvaariolinnan kautta. Karanteenin jälkeen ne päätyivät 1340l altaaseen. Allaskumppaneina on ollut muitakin kirjoahvenia, mm. Tilapia bythobates, Pelvicachromis sacrimontis sekä jokunen Steatocranus -suvun kyhmyotsa. Kaikki muut kirjoahvenet olivat pienempiä eikä niiden kanssa ole koskaan tullut mitään yhteenottoja. Muina lajeina altaassa on ripsimonneja sekä suurempia Afrikkalaisia alesteja. Myös muut kalat ovat saaneet olla rauhassa.
Kolmesta yksilöstä muodostui yksi pari joka viimein onnistui syksyllä kudussaan. Kudun ja pienten poikasten vartioinnin aikana aggressiivisuutta oli, mutta paljon vähemmän kuin olin itse odottanut. Muut kalat ajettiin pois reviiriltä mutta esimerkiksi ripsimonnit saivat oleskella hyvinkin lähellä reviiriä, samoin kultasuuopsarit(Raiamas christyi) saivat kutea ihan reviirin rajalla. Kaikkein eniten sai kyytiä juurikin se kolmas pyörä, jota ajettiin takaa toiseen päähän allasta ja välillä ympäri allasta.
Onnistuneesta kudusta on nyt reilu 3kk ja naaras on ajanut koiraan pois reviiriltä mutta vahtii vielä itse jälkikasvuaan. Video jossa naaras vahtii vielä löyhästi poikasiaan mutta päästää muut kalat koirasta lukuunottamatta jo omalle reviirilleen. Kudusta on saatavilla jokusia poikasia mutta vain riittävän suuriin altaisiin, näitä voi tiedustella minulta YV:llä.
Laji on erinomainen lisä suureen altaaseen, jossa ei ole muita suurempia kirjoahvenia ja pariskunnalle järjestetään oma reviiri.
Alussa mainitsemani varoitukset pitää kuitenkin otta huomioon tätä ahventa miettiessä, koska laji on pienessä altaassa ja väärässä seurassa varmasti pahimman luokan tappokone!
![[;)]](./images/smilies/icon_wink.gif "Wink"){kind=icon}