Kalojen ensiapukaappi

[Musca]

Meillä kävi taannoin totaalinen hävitys pilkkutaudin muodossa. Lääkettä ei tietenkään ollut varastossa ja tauti iski tietysti pyhien aikaan. Nyt olenkin miettinyt, että jonkinlainen ensiapukaappi olisi varmasti kaloillekin hyvä olla olemassa. Mihin kaikkiin tauteihin teillä oon lääkkeet ns. varastossa ja oletteko joutuneet turvautumaan niihin jossain tilanteessa?

Tietysti paljon pystyy tilanteita välttämään oikeanlaisilla vesiolosuhteilla ja kunnollisella hoidolla ja karanteenaamisella, mutta olisiko silti hyvä olla jotain lääkkeitä varmuudeksi? Käytättekö muuten kaloillanne jotain ns. vitamiinilisiä tai muita parantamaan vastustuskykyä?

[Fisutar10]

Meillä kävi taannoin totaalinen hävitys pilkkutaudin muodossa. Lääkettä ei tietenkään ollut varastossa ja tauti iski tietysti pyhien aikaan. Nyt olenkin miettinyt, että jonkinlainen ensiapukaappi olisi varmasti kaloillekin hyvä olla olemassa. Mihin kaikkiin tauteihin teillä oon lääkkeet ns. varastossa ja oletteko joutuneet turvautumaan niihin jossain tilanteessa?

Tietysti paljon pystyy tilanteita välttämään oikeanlaisilla vesiolosuhteilla ja kunnollisella hoidolla ja karanteenaamisella, mutta olisiko silti hyvä olla jotain lääkkeitä varmuudeksi? Käytättekö muuten kaloillanne jotain ns. vitamiinilisiä tai muita parantamaan vastustuskykyä?

Valkopilkkutautiin ostin lääkkeen varmuudeksi pari vuotta sitten. Onneksi en ole tarvinnut sitä koskaan käyttää (koputtaa puuta). Se kestää hyvin varastossa, ainakin Waterlifen lääke (3/15 oli purkissa). Ennen jouluaattoa lauantaina oli ilmo täällä paniikissa, että ostetaan valkopilkkutautilääkettä. Pistin heti viestiä mimmille, joka onneksi asui tässä ihan lähellä. Arvatenkin hän oli melkoisen ilahtunut ensiavusta. Ostin taas tilalle lääkettä tänään...siinä toivossa, etten koskaan joudu sitä käyttämään.

Multicuraa on aina ensiapuna, jos näen bakutulehdusta tai hometta. Eristän fisun ämpäriin, niin ei tarvitse koko tankkia lääkitä.

Paras lääke lienee vastustuskykyyn hyvät vesiarvot ja hoito fisuille:). Luulen, ettei mitkään erikoisrohdot auta kuin vain tukena.

[Musca]

Kiitos vastauksesta.
Sellainen tuli vielä mieleen, että kun karanteenaa kalat niin voiko niille silloin tehdä ns. varmuuden vuoksi erilaiset lääkekuurit esim. pilkkutautia tai ulkoloisia vastaan? Siis siinä vaiheessa kun mitään sairauksia ei ole vielä ilmentynytkään? Mitä kuureja olette tehneet? Voiko kaloille antaa yhtäaikaa esim. pilkkutautiin ja sisäloisiin lääkettä vai voiko eri lääkkeet samaan aikaan käytettynä olla haitaksi kalalle tai laimentaa lääkkeen tehoa?

[Tilpehööri]

Sellainen tuli vielä mieleen, että kun karanteenaa kalat niin voiko niille silloin tehdä ns. varmuuden vuoksi erilaiset lääkekuurit esim. pilkkutautia tai ulkoloisia vastaan? Siis siinä vaiheessa kun mitään sairauksia ei ole vielä ilmentynytkään? Mitä kuureja olette tehneet? Voiko kaloille antaa yhtäaikaa esim. pilkkutautiin ja sisäloisiin lääkettä vai voiko eri lääkkeet samaan aikaan käytettynä olla haitaksi kalalle tai laimentaa lääkkeen tehoa?

Perussääntö kalojen lääkitsemiseen on: 1. Tunnista taudinaiheuttaja (esim. loiset, bakteeri, sieni). 2. Lääkitse kyseiseen aiheuttajaan tarkoitetuilla aineilla ohjeiden mukaan.

Varmuuden vuoksi tai väärällä/väärintehdyllä lääkityksellä voi pahimmilaan saada aikaan vain entistä kestävämmän taudinaiheuttajan.

Kalojen ensiapukaapin sisältöön pitäisi kuulua pilkkutautilääke ja vetyperoksidia akuutin happikadon varalle. Pilkkulääke siksi, että kun sen havaitsee on jo todella kiire toimenpiteisiin. Muut taudinaiheuttajat antavat päivän- kaksi odottelua anteeksi.

Ja Fisuttaren kanssa samaa mieltä, että paras lääke on ennaltaehkäisy eli hyvä vesi ja hyvälaatuinen ruoka.

[Sisso]

Meillä ei ole kalojen lääkekaapissa yhtään mitään. Joskus oli vetyperoksidia mutta sen kerran kun olen akvaan saanut aikaiseksi hapenpuuteen (hiilarin kanssa sätätessä) olen vaihtanut vettä nopeasti ja lisännyt vedenkiertoa, sillä tilanne on mennyt ohi samoin tein. Käytin lopun vetyperoksiidin sinilevän tappamiseen. Kaksi kertaa on sairastettu pilkkutauti, molemmat oli sen verran lauhkeita keissejä, ettei lääkityksen kanssa ollut mikään kiire. Ekalla kerralla lääkitystä odotettiin pari päivää ja toisella kerralla päätin muutaman päivän pilkkuja seurailtuani (vaihtelin vettä ja lapposin pohjaa tilannearvion venyessä) nostaa lämmön ja sillä tauti sitten taltutettiin ilman lääkitystä kalojen kutiessa vimmatusti lämmön noustua.... Yhtään kalaa ei kuollut kumpaankaan tautiepidemiaan. Musta todella pitkälle pärjää a) kuten jo esitetty, sillä että pitää veden puhtaana aina ja b)ongelmien ilmetessä ekstrapuhtaana. Home-tai bakulääkkeitä ole tarvittu koskaan kalojen naarmuihin, kaikki nirhaumat, naarmut ja haavat on parantuneet tehostetuilla vedenvaihdoilla, mutta tää tarkoittaa tosiaan että vettä vaihtuu paljon ja päivittäin.

Ainoat tilanteet missä näen että lääkityksellä/hoidolla on oikeasti kiire, on hapenpuute, mutta sen voi hoitaa nopealla vedenvaihdolla ja sisäinen bakteeritulehdus, johon kala voi menehtyä pahimmillaan muutamassa tunnissa jos tauti on oikein ärhäkkä mutta tän diagnosoiminen onkin sitten eri juttu.

[Kimbela]

Minulla on ollut jemiksessä eSHa 2000 ja eSHa EXIT. Edelliset purkit menivät hävitykseen avaamattomina päiväyksen tultua vastaan ja toivon että niin käy noille nykyisillekin (leimaa 2017 asti). Em. lääkkeiden tehosta en tiedä, kun en ole koskaan käyttänyt, mutta ne eivät ole ainakaan hinnankiroissa. Itse vältän lääkkeiden käyttöä viimeiseen saakka, mutta joskus niitäkin tarvitaan.

[Vesihiisi]

Onko noissa tavallisissa rohdoissamiten pitkät säilyvyydet? Mutta tuskinpa avaamattomissa pakkauksissa olevat miksikään menevät?

[Kimbela]

Säilyvyysaikoja kannattaa noudattaa sillä osa lääkeaineista säilyy ikuisuuden, mutta toiset hajoavat vähitellen muiksi yhdisteiksi, jolloin lääkkeen teho laskee ja hajoamistuotteet eivät itsessään ole mitään terveysvaikutteisia. Jos kalojen lääkkeet kiinnostavat enemmänkin, niin tutki mikä ovat vaikuttavia aineita (esimerkiksi malakiittivihreä, akriflaviini ja metyleenisini). Lääkkeitä voi sekoitella itsekin jos kotikemistin hommat kiinnostavat. Useimpia kemikaaleja saa apteekista ainakin tilaamalla. Lääkkeinä voi käyttää myös ihan natriumkloridi ja kaliumpermanganaattikylvetyksiä (jälkimmäisen ostaminen taitaa tosin olla nykyään luvanvaraista).

[Musca]

Kiitos taas kaikille asiallisista vastauksista. Varmaan hankin tuota pilkkutautilääkettä varalle, jos (ja toivottavasti kun) ei itse tarvitse niin voihan sen aina antaa jollekin jos joku muu sattuu tarvitsemaan.

Tuosta hapenpuutteesta vielä, että jos mietitään, että akvaario hoidetaan asianmukaisesti ja siellä on toimiva ja kunnollinen suodatus niin mitä sellaisia tilanteita voi olla, että kaloille tulee hapenpuute? Mistä hapenpuutteen huomaa? Jostain luin ainakin, että kotilot suuntaavat pintaan. Varmaan jos suodatin menee rikki niin silloin on riskinä hapenpuute. Luin myös jostain, että jos termostaatti menee lämmittimisestä rikki niin silloin voi tulla myös hapenpuute, mutta mitäs muita tilanteita? Eikös myös hapen liikasaanti ole vaarallista?

[Sisso]

Liikaa happea on lähes mahdotonta saada akvaan johtuen paineen pyrkimyksesta tasaantua eikä akvavettä oikein saa kotikonstein ylipaineistettua, mutta pienet happikuplat vedessä häiritsevät kalojen hengittämistä ja jos niitä on runsaasti vedessä, ne saattavat jopa "syövyttää" pois kalan ihoa suojaavaa limakerrosta, etenkin kiekot ovat tälle herkkiä ja voivat jopa kuolla tähän. Myös kaasukuplatauti on riskinä, etenkin monnisille. Kalathan hengittävät veteen liuennutta happea, ei ilmakehän happea kuplista ja tästä syystä diffuusorin käytöstä voi olla jopa kaloille haittaa enemmän kuin hyötyä vaikka akvaristi onkin kovasti tyytyvävinen nähdessään happipkuplia pitkin akvaa. Vedessä hengittäminen kiduksilla on huomattavasti työläämpää kuin ilmakehän hapen ihmisille, joten en tekisi sitä enää yhtään hankalammaksi syytämällä akvaan tarpeettomasti kuplaa kun riittävän hapetuksen voi hoitaa asiallisemminkin.

Mitenhän lämppärin hajoaminen aiheuttaisi happikatoa? En kyllä keksi syytä. Sen sijaan liian lämmin vesi, vaikka sitten lämppärin keittämisen takia, heikentää hapen liukenemista veteen ja tämä voi aiheuttaa happikatoa, mutta saman ilmiön voi saada aikaan vaikka kovalla helteellä.

Akvassa harvoin tulee happikato, mutta syitä voi olla monia, kts tämä asiaa käsittelevän ketju, lopussa listaa happikadon yleisimmistä syistä http://aqua-web.fi/forum/viewtopic.php?f=32&t=210381

Suodattimen rikkoutumien ei itsessään aiheuta hapenpuutetta koska suodatin itseasiassa syytä hiilidioksidipitoista vettä bakujen käytettyä hapen, mutta kun bakun kuolevat hapenpuutteeseen, na alkavat hajomaan ja tämä, kuten kaikki muukin hajotustoiminta (anaerobista lukuunottamatta) akvassa, kuluttaa happea. Suodatin voi pitää (pinta)veden liikkeessä ja siten huolehtia hapetukesta, mutta happea se ei itsessään siis tuota, se kuluttaa sitä.

Eräät lääkkeet aiheuttavat herkästi happikatoa vaikei sitä kerrottaisi käyttöohjeessa, aina välillä saa näistä ylläreistä lukea. Jos ikinä joudun lääkitsemään millään lääkkeellä, yhdestä vahingosta viisastuneena lisään akvan aina kunnon pintakierron normaalin tueksi lääkityksen ajaksi.

Kalat reagoivat hapenpuutteesseen lajista riippuen hyvinkin eri tavalla. Suinkaan kaikki ei pyri pintaan! Osa on muuten OK, mutta tulee verenpurkaumia kehon eri osiin, osa vaipuu pohjalle, osa lentelee pitkin laseja, osa vain haukkoo paikallaan jne.

Vetyperoksidinkin käytössä pitää olla tarkkana vaikka se sinällään on vaaratonta hajotessaan akvassa vedeksi ja hapeksi. Liiallinen määrä pahimmillaan kärväyttää en syistä kidukset tai lievempänä vain häiritsee hengitystä.

[Musca]

Kiitos Sissolle taas kattavasta vastauksesta. Itselläni on pahatapa oikaista asioiden kirjoittamisessa ja jättää asioita kirjoittamatta. Lämmittimen hajoamisella tarkoitin juuri tuota, että vedestä tulee liian kuumaa.
Nyt olen taas monesta asiasta viisaampi. Pitää vielä lukaista tuo linkki läpi.

[monniomistaja]

Minua kiinnostaisi se että mitkä sairaudet tai muu asia voi aiheuttaa hapenpuute vain yhdelle kalalle ?( Hapenpuute ainoa oire). Vaikka vedessä ei olisi puutetta hapesta ja arvot muutenkin kunnossa? Tällaisia tapauksia on ollut muutamia vuosien varrella ja aina jäänyt mysteeriksi. Ainoana oireena kalan lisääntynyttä pinnalla käymistä ja muutaman kk:n sisällä on tullut kuolema.