Perhoskirjoahvenen herkkyys

[Dante]

Tätä kun kaikkialla mainitaan. Että herkkiä ovat.

Tämän uskonkin, koska itseltä on kuollut jo kaksi perhosnuorukaista, kolmas sulhasehdokas (eri kaupasta) nyt kierroksissa, mutta nyt näyttää naaras kovin laihalta ja ulostekin on rihmamaista.
Pieniä ovat molemmat, ja näinköhän ei suureksi tuo tyttönenkään tuosta tule...

MITÄ tämä perhoskirjoahvenen herkkyys siis on? Mistä se on peräisin? MILLE nämä ovat siis varsinaisesti herkkiä?

Veden pH meillä altaassa niukka 7, kokoa 100 l, nitraattia 5-10, eikä nitriittiä, eikä ammoniumia. Sinilevästä ollut pieniä viitteitä aina välillä, mutta pysynyt kurissa, eikä tällä hetkellä näy ollenkaan.

[Dante]

Todettakoon, että nuo molemmat kuolleet koiraat olivat jo tullessaan heikkokuntoisia - ensimmäinen haukkoi henkeä n. 5 kertaa sekunnissa (Laitettiin pyydystyspaniikin piikkiin) ja sitten puhkesi pilkkutauti, myös siis liikkeen kaloissa.
Sain tilalle uuden pojan, mutta oikein tarkkaan katsoen tällä vasen silmä antoi kummaa heijastusta ja oli myös hiukan pullollaan. No, tämäkin sitten nuutui ja kuoli pois. Tähän asti pidin naarasta terveenä, mutta tuon uuden pulskan pojan tullessa altaaseen, huomasin, että pikku naaraani on todella laiha. Ja siis myös "ripuloi".

Kiitän kaikesta avusta ja arvostan myös vertaistukea!

[Ruma mies]

Olen pitänyt perhoskirjoahvenia pitkään (ensimmäiset jo 1980-luvulla), mutta en ole koskaan yrittänyt selvittää, mikä nimenomainen asia on herkkyyden aihe.

Minä olen laiska vedenvaihtaja ja matkatyön johdosta joskus jäävät vedenvaihdot kuukaudeksikin tekemättä. Kokemus on, että selvästi parhaiten ne voivat, jos pystyy tekemään joka viikko säännöllisen noin 1/3 vedenvaihdon. Yhden 1kk-vaihtovälin ne sietävät, mutta eivät pidä siitä, ja jos sen jälkeenkin tulee vielä viivästyneitä vedenvaihtoja, ne voivat selvästi huonosti. Herkkyyden aihe on siis joku niistä kymmenistä tai sadoista kemikaaleista, joita kertyy liikaa veteen ruoan mukana tai ilmasta, kivistä, kannoista ja hiekasta liukenemalla, kun vedenvaihdot jäävät tekemättä.

Et maininnut fosfaattiarvoja. Yleensä kalat eivät kai ole fosfaatille erityisen herkkiä, mutta ehkä perhoskirjoahven on? Itselläni on fosfaattitesti, mutta en ole tehnyt johdonmukaisia mittauksia enkä yhdistänyt fosfaatin määrää perhoskirjoahventen vointiin.

Perhoskirjoahvenet selvästi pitävät humuksen lisäyksestä. Itse käytän kaupan turveuutetta (merkillä ei väliä) ja mökiltä peräisin olevia ylivuotisia tammenlehtiä. Hyvinvoinnin lisäyksen huomaa silmissä, kun niitä käyttää.

Pitäisin akvaariosi pH 7:aa perhoskirjoahvenille vähän korkeana. Omassa akvaariossani pH on noin 6 (joskus allekin) eikä muutamaan kuukauteen ole tullut kuin yksi ikääntymisestä johtuva nuijanukutus.

Et maininnut myöskään veden kovuutta etkä lämpötilaa. Ne pitävät pehmeästä ja lämpimästä vedestä ja selvästi karsastavat lämpötilanvaihteluita.

[jonn@]

Itse olen myös painiskellut saman asian kanssa. Aina kun saan hommattua komean pariskunnan toinen alkaa riutua. Sitten olen ostanut jäljelle jääneelle kaverin ja taas on vanhempi mennyt huonommaksi jonkin ajan kuluttua. Allas on 300-litraa ja lähes joka viikko vaihdan vettä tuon 1/3. Ph on tosi alhaalla (4,5). Tällä hetkellä siellä ei ole yhtään perhosta, mutta tarkoitus olisi taas koittaa kunhan saan tuon Ph:n hieman nousemaan. Mutta en usko että Ph:ssa on syy, sillä se ei aina ole ollut noin alhaalla.

Mutta näiden kuolema on kyllä yksi mysteeri. Muutaman kerran ovat parit jopa kuteneet. Ainakin itse olen kuvitellut että se on merkki vihtyvyydestä, mutta ei sitten mennään taas huonoon suuntaan. Olis todella kiva tietää mikä tosiaan se asia on jolle ovat herkkiä?

[Amos]

Oma kauppiaani kertoi, ettei välillä ottanut perhosia lainkaan myyntiin, koska olivat huonolaatuisia. Jalostetut siis. Itse olin tämän huomannut, vaikka vaihtelin vettä varovaisemminkin. Nyt pari,kolme kuukautta sitten sain hyvän pariskunnan. Vesi vaihtuu noin puolet noin viikossa. Luonnosta pyydystettyjä minulla ei ole ollut.

[Dante]

Kiitoksia kommenteista! se minun tytönruipeloni sitten kuoli. Meni loppupelissä tosi nopeasti, aamulla roikkui pinnassa eikä ruoka maittanut ja muutaman tunnin päästä olikin sitten pohjassa selällään holtittomana. Lopetin rassukan.
Nyt yritän vielä yhtä uutta, eli ahvenia on jälleen kaksi, nyt samasta liikkeestä molemmat (ei siitä, mistä edesmenneet olin ostanut), joten toivon, että tämä kanta olisi terveempää. Todella harmillista, ovat niin valtavan sympaattisen oloisia kaloja, aktiivisia ja söpöjä

Fosfaattitestiä minulla ei tosiaan ole. "Hovikauppiaani" ei pitänyt sen testin omistamista kovin tärkeänä, mutta kenpä tietää, jos juuri se olisikin sitten se juttu... Jaa jaa.
Mene tiedä, niin.

[Dante]

Ai niin, kovuus ja lämpötila. Kovuuteen minulla ei ole testiä, mutta vesi täällä Turussa kuulemma pehmeänpuoleista on. Lämpötila on 26, ja pysyy siinä hyvin tasaisesti.
Sitä pH:ta joudun laskemaan pH-miinuksella joka kerta, kun vaihdan vettä, koska hanasta pukkaa tällä hetkellä reilua kasia :S

[Dante]

Taisi meillä selvitä viimein syykin, hiekka. Tumma, lähes musta rae (jonka piti kyllä olla basalttia) pomppasi kiltisti kiinni magneettiin

Eli ainakaan ylenpalttista rautaa eivät perhoset kestä. Nyt on hiekka vaihdossa, puolet jo uutta. Vaaleaa.

[Ruma mies]

... Aina kun saan hommattua komean pariskunnan toinen alkaa riutua. Sitten olen ostanut jäljelle jääneelle kaverin ja taas on vanhempi mennyt huonommaksi jonkin ajan kuluttua. ...

Yksi syy ongelmaan voi olla, että perhoskirjoahvenet ovat paitsi herkkiä, myös lyhytikäisiä. Sanoisin, että 3-vuotiaina ne alkavat olla jo elinikänsä lopussa vaikka kuinka hyvissä oloissa olisivat.

... Kovuuteen minulla ei ole testiä, mutta vesi täällä Turussa kuulemma pehmeänpuoleista on. ... Sitä pH:ta joudun laskemaan pH-miinuksella joka kerta, kun vaihdan vettä, koska hanasta pukkaa tällä hetkellä reilua kasia :S

Turun kaupungin nettisivujen mukaan suurin osa Turun hanavedestä on tekopohjavettä, jonka kovuus on noin 2,6. Minusta kannattaisi harkita pH-miinuksen käytöstä luopumista, koska noin pehmeän veden pH laskee itsestäänkin nopeasti. Voisit kokeilla joskus vedenvaihdon jälkeen, että pH-miinuksen sijasta lisäät turveuutetta ja mittailet parin vuorokauden ajana, miten se vaikuttaa pH-arvoon.

[100L]

Taisi meillä selvitä viimein syykin, hiekka. Tumma, lähes musta rae (jonka piti kyllä olla basalttia) pomppasi kiltisti kiinni magneettiin
Eli ainakaan ylenpalttista rautaa eivät perhoset kestä. Nyt on hiekka vaihdossa, puolet jo uutta. Vaaleaa.

Miten sen voi tarkistaa tuon, että onko hiekka/sora rautapitoista ? Itse olen vaihtamassa mustaan soraan ja olen ajatellut hankkia perhosia !

[Hedelmiina]

hmm... mä jänskäsin perhosten ostoa tuossa reilut pari kk takaperin niin nyt kuitenkin mulla on perhospariskunta, jotka ovat oikein touhukkaita, uteliaita ja vilkkaita yksilöitä. Syövät niin hyttysiä, vesikirppuja, harvasukasmatoja (tubifex), hiutaleita, katkaravun palasia ja surviaisia. Eli kaikki kelpaa
Vettä vaihdan 120 litrasessa 1/3 kerta viikkoon imuroiden pohjasta kakkaa + putsaan suodattimen sekä karsin mahdolliset huonot kasvienosat pois. Sukkahousupussissa suodattimen edessä on turverouhetta likoomassa veden pehmentämisen takia (löytyy altaasta myös tetroja). Vedenparannusaineella käsittelen uuden veden sekä laitan nestemäisen kasvilannoitteen kahdessa eri muodossa. Ainiin, ja mulla on muuten musta hiekka tuossa altaassa.

Vesiarvot olivat äsken mitattuna ph 6.5-7, kh2, gh3, NO2 O.

Eli toistaseks ainakin mennyt enemmän kuin hyvin