Pelkkiä naarassinirihmoja?

[fisku]

Voisiko 400l akvaan laittaa esim. 5 tai 6 sinirihmaa ja pelkkiä naaraita, ettei tuu mitään kutukärhämiä ja voisko osa olla niistä keltarihmoja? Minun muut kalat sopii noitten kaa et nyt ois kyse vaan et millanen porukka kannattais noita rihmoja hankkia, et ne ois mahdollisimman tyytyväisiä oloonsa =) Yks sinirihma pelastettu kaverilta ja se on aikas paljon vaan pohjan tuntumassa kasvien seassa, paitsi ruoka-aikaan kyl hanakasti uiskentelee, niin aattelin et se taitaa kaivata seuraa, mut millasta, siinä tartteisin apua?

[hepokatti]

Mulla ainakin naaras-sinirihma on kaikkein äksyin. Se tappoi kaikki lajitoverinsa, sekä naaraan että koiraan! Eivät olleet vielä edes täysikasvuisia, että ois ollu kutukärhämistä kyse!

[paul]

Itselläni ja muutamalla muulla on ollut kokemuksia, että kun on tarpeeksi monta sinirihmaa niin ne "parveutuvat" eivätkä tee reviirejä.
Pitkään elelivät sulassa sovussa.
Tämä kyllä vaatii myös tarpeeksi ison altaan.

[Odemus]

paul: Osaisitko arvioida tarkemmin, paljonko on tarpeeksi monta? Olen nimittäin itse harkinnut sinirihmaparvea 450 litraiseen.

Tällaisia laskelmia olen tehnyt:
2: vahvempi dominoi ja mahdollisesti heikompi kuolee
3: kaksi vahvinta kiusaa heikointa ja sen kuoltua toinen dominoi toista
4: ehkä ok, mutta riittääkö tilaa neljän reviirille
5-7: paras?

Akvaariokauppias oli sitä mieltä, että useamman yksilön yhteiselo kyllä sujuu 450 litraisessa ja erityisesti, jos kaikki kalat ovat samaa sukupuolta, mutta itse olen vielä hannannut.

[antti1]

Meillä on ollut kaksi koirasta ja naaras pari vuotta 200-litraisessa. Ovat kuteneet useaan kertaan eivätkä yritä tosissaan ottaa toisiaan hengiltä. Kun kovin kutuinto iskee ja koiraat muuttuvat melkein mustiksi molemmat hakevat omat reviirit akvaarion vastakkaisista päistä.

[paul]

paul: Osaisitko arvioida tarkemmin, paljonko on tarpeeksi monta? Olen nimittäin itse harkinnut sinirihmaparvea 450 litraiseen.

Tällaisia laskelmia olen tehnyt:
2: vahvempi dominoi ja mahdollisesti heikompi kuolee
3: kaksi vahvinta kiusaa heikointa ja sen kuoltua toinen dominoi toista
4: ehkä ok, mutta riittääkö tilaa neljän reviirille
5-7: paras?

Akvaariokauppias oli sitä mieltä, että useamman yksilön yhteiselo kyllä sujuu 450 litraisessa ja erityisesti, jos kaikki kalat ovat samaa sukupuolta, mutta itse olen vielä hannannut.

Muistaakseni minulla oli 3 koirasta ja 5 tai 6 naarasta (aikaa on jotain 5 vuotta).
Kalat uivat enemmän ryhmässä eivätkä tehneet reviirejä.

Yhdellä akvaristilla oli muistaakseni 400 akvaario jossa oli ensin jotain 7-8 sinirihmaa.
Ajatteli, että on liikaa ja jätti vain pari pari jolloin nuo koiraat nahisteli kokoajan ja tekivät reviirit.
Kyseinen akvaristi laittoi toiset takaisin altaaseen ja tuli rauha taas maahan.

Kannattaa muistaa, että on myös luonne-eroja. Joskus esim oskarit voivat olla 4-6 ryhmissä ja joskus vain yksi kun muista ei tykätä.

[tari73]

Mulla on 5 noita keltaisia ja kolme sinistä ja hienosti parvena uiskentelevat ja kuitenkin noista uroksia on osa,eivät kyllä millään muotoa jahtaa toisiaan,eivät ees urokset

[Odemus]

Uskaltauduin sitten noin kuukausi sitten hankkimaan kaksi keltaista naarasta, kaksi sinistä naarasta ja yhden keltaisen koiraan. Tuntui, etteivät eriväriset tienneet olevansa samaa lajia. Yhtä keltaista naarasta ajoivat takaa ja kiusasivat toinen keltainen naaras ja keltainen koiras. Siniset naaraat kulkivat yhdessä ja vähän nahistelivat ruoka-aikaan. Siniset ja keltaiset rihmakalat eivät reagoineet toisiinsa mitenkään. Ajattelin helpottaa alistetun keltaisen naaraan asemaa hankkimalla kaksi keltaista naarasta lisää. Samalla ostin kaksi sinistä naarasta lisää. Tällä hetkellä kalat eivät kyllä mitään parvea ole muodostaneet, mutta nahistelut jakaantuvat tasaisemmin ja niitä esiintyy lähinnä ruoka-aikaan. Jonkinlainen tasapaino tuossa ryhmässä nyt vallitsee. Kalat eivät ole vielä täysikasvuisia, joten katsotaan mihin suuntaan tilanne kehittyy.

[paul]

Uskaltauduin sitten noin kuukausi sitten hankkimaan kaksi keltaista naarasta, kaksi sinistä naarasta ja yhden keltaisen koiraan. Tuntui, etteivät eriväriset tienneet olevansa samaa lajia. Yhtä keltaista naarasta ajoivat takaa ja kiusasivat toinen keltainen naaras ja keltainen koiras. Siniset naaraat kulkivat yhdessä ja vähän nahistelivat ruoka-aikaan. Siniset ja keltaiset rihmakalat eivät reagoineet toisiinsa mitenkään. Ajattelin helpottaa alistetun keltaisen naaraan asemaa hankkimalla kaksi keltaista naarasta lisää. Samalla ostin kaksi sinistä naarasta lisää. Tällä hetkellä kalat eivät kyllä mitään parvea ole muodostaneet, mutta nahistelut jakaantuvat tasaisemmin ja niitä esiintyy lähinnä ruoka-aikaan. Jonkinlainen tasapaino tuossa ryhmässä nyt vallitsee. Kalat eivät ole vielä täysikasvuisia, joten katsotaan mihin suuntaan tilanne kehittyy.

Ei ne mitään tetramaista parvea tekkään vaan enemmän ahvenmaisen ryhmän jossa tullaan toimeen.

[jonn@]

Kaverilla oli 300-litrasessa sekaisin kelta- ja sinirihmoja. Oliskohan niitä alkuun ollut 7-8 kappaletta. Kaikki meni aika kauan hyvin, tietty parvessa on vahvempia ja heikompia yksilöitä, mutta noin yleisesti ne viihtyivät parvessa. Kun sitten ajan kuluessa osa kuoli vanhuuttaan alkoi ongelmat. Parven tasapaino järkkyi ja vahvimmat kiusasivat yhden melkeen hengiltä. Kiusantekijä muutti minun altaaseen, jossa se oli edeelleen kingi, vaikkei muita rihmoja ollut. Tämä auttoi jonkun aikaa, kunnes taas tasapaino järkkyi ja seuraava tuli toiseen minun altaista.

Eli tämän kokemuksen mukaan kaikki on hyvin, kunhan porukkaa on tarpeeksi ja koiraita vähemmän ja allas riittävän tilava.

[paul]

Eli tämän kokemuksen mukaan kaikki on hyvin, kunhan porukkaa on tarpeeksi ja koiraita vähemmän ja allas riittävän tilava.

Mutta ei liian tilava, koska silloin pääsevät tekemään reviirit jolloin alkaa tappelut.

[Monnifan]

Minulle on muodostunut käsitys, että parvikalat ovat yksinkertaisia laumaeläimiä, joissa ei ole kovin paljoa luonne-eroja. Nämä rihmakalat, lehtikalat ym. mutkikkaamman sosiaalisen- ja lisääntymiskäyttäytymisen omaavat lajit ovat jotenkin älykkäämpiä ja yksilöllisesti eroavia. Omia kokemuksia on hyvin eri luonteisista rihmakaloista.
Toisessa ääripäässä on keltarihmakalanaaras, joka terrorisoi kaikkia muita ja jota siirrettiin aina vain isompaan akvaan tuttavapiirissä. Mikään ei riittänyt, ei auttanut lajitovereiden seura tai yksinäisyys. Kiusasi itseään monta kertaa suurempiakin, mikä sitten koitui kohtaloksi. Jollakin suuremmalla kalalla oli yön aikana palanut pinna ja oli lopettanut häirikön.
Tällä hetkellä yhtä akvaamme hallinnoi lempeä sinirihmakalanaaras. Jäi leskeksi melko varhain ja on sen jälkeen ollut yksin oman lajisenaan. Arvokkaasti lipuu valtakunnassaan, eikä todellakaan kiusaa ketään. Mielialan vaihtelut näkyy värityksessä ja ärsyyntyy välillä barbien jatkuvasta hössöttämisestä. Outojen ihmisten kurkkiessa akvaan, menee kasvien taakse piiloon. Jopa ruokinta-aikana säilyttää arvokkuutensa. Tällä vanhuksella on vuosien mittaan ollut monenlajista kaveria ja kaikkien kanssa on tullut toimeen. On yksi niistä kaloista, joita varmasti jäämme kaipaamaan, vaikka ei koskaan tee mitään erityisen ihmeellistä.
Paljoa ei kylläkään kannata laittaa sen kortin varaan, että sattuisi saamaan rauhallisen yksilön. Aina kannattaa varautua pahimpaan ja toivoa parasta.

[sarjispää02]

Moi!
Mulla on 450 litrasessa kuusi rihmakalaa:3 sinirihmaa ja 3 keltarihmaa.sukupuolijakauma on 4 koirasta ja 2 naarasta.
Hyvin ovat parveutuneet.ei oo mitään kärhämiä.

[afrodite]

Itselläni myös naaras äksyin ja pitää kyllä koiraan kurissa.

[Odemus]

Tähän asti on sujunut ihan hyvin noiden 9 rihmakalan kanssa. Edelleenkään siniset ja keltaiset eivät tunnu tajuavan olevansa samaa lajia. Keltainen koiras pitää hyvin keltaiset naaraat sopusuhtaisina, mutta sinisten naaraiden mahat ovat todella pullistuneet. Tänään taas kaksi sinistä naarasta yrittivät kutea keskenään, mutta kovin vaikealta se näyttää. Olen tässä harkinnut ostaa sinisen koiraan helpottamaan naaraiden paineita. Vähän pelottaa, että ryhmästä menee tasapaino tai että saan jonkun raivohullun tapauksen. Yhdeksän suhteellisen rauhallista tapausta, joten kymmenes voi hyvinkin olla jotain aivan muuta.