Brasilian akvaariokalojen vientilista v.2012

[Omega369]

En huomannut aiheesta aiempaa horinaa, joten uutta ketjua puskee. Bongasin Planet Catfishin keskusteluista, originaali topic (englanniksi totta kai) kiinnostuneille täällä näin.

Eli lyhyesti kyseessä on lista kaloista, joita Brasilia sallii vietäväksi meille muille akvaarioharrastustarkoituksissa. Jokainen voi itse selailla läpi tuon brasilian portugalisen tekstin jos haluaa (itse vetäisin sen suoraan google translatesta läpi englanniksi, hyvin sai selvää). Listan tärkein anti on lienee kiroilla kaikkia niitä kivoja kaloja jotka puuttuvat verrattuna vanhaan listaan ja ihastella kaikkia noita uusia lajeja, joita vanhalla listalla ei taasen ollut. Epäilyjen mukaan uusi lista tulee vasta noin viiden vuoden päästä, joten tässä on nyt hyvää aikaa teipata listalta puuttuvat (eli vientikiellossa olevat) kalat omiin akvaarioihin kiinni, sillä niiden arvo nousee melko varmasti saatavuuden laskiessa. Kudettamaan siis, hopsis kopsis, noita lajeja joita ei enää luonnosta saa ja jota viljelijät eivät ehkä teetä meille tsekeissä. Suurinta osaa harrastajista lista tuskin edes kiinnostaa, mutta voipahan ihmetellä kannattaako edes alkaa kyselemään liikkeistä sitä upeaa kalaa, jonka näki jossain wikipediassa. Ainakaan luonnosta pyydettyjä versioita..

Harrastuksen kannaltahan tämä on perussivistystä; jotta kalakannat luonnossa pysyvät elinvoimaisina, ei niitä tule ryöstökalastaa sukupuuttoon. Muutamien lajien kotikonnut on tallottu aika pahasti ihan muuten vaan tai suoraan harrastajien dollarinkuvat silmissä kiiluen, joten ihan oikealla asialla hallitukset näissä rajoitteissa ovat.

Suora linkki Brasilian valtion sivuila olevaan PDF-dokumentiin, joka edelleen on brasilian portugaliksi, tässä näin.

[Mari Kurki]

Nythän olisi hyvä karistaa sini silmistään ja tietää asian toinenkin puoli.. Nimittäin se, että todellisuudessa näiden Brasilian vientikieltojen takana ei ole ympäristön-, tai lajien suojelu, vaan ihan muut intressit. Brasilian hallitus haluaa rakennella jokiinsa voimalaitoksia ja on helpompaa vedota ympäristönsuojeluun ja kieltää osan lajien vienti maasta (ja sitten vaivihkaa rakentaa se pato kun kukaan ei huomaa ja kun tiettyjen lajien kysyntä on ehtynyt), kuin avoimesti tuhota joidenkin lajien elinympäristöt rakentamalla ne voimalaitokset sinne ja sitten ottaa kritiikki vastaan muilta mailta.
Kaikesta huolimattahan akvaariokalojen pyynti on huomattavan ympäristöystävällistä (ja tarjoaa paikallisille vaihtoehtoelinkeinon sademetsien hakkaamiselle) ja monien maastavientikiellossa olevien lajien kannat eivät ole uhattuina, vaan ne tosiaan vain esiintyvät hallituksen suunnitelmien kannalta väärissä paikoissa.
Lisäksi vientikiellot ovat merkittävä keino nostaa keinotekoisesti tiettyjen lajien hintaa (mietitäänpä vain miten on käynyt seepraplekolle, tai Potamotrygon leopoldille)... Että se siitä luonnonsuojelusta sitten

[Omega369]

Ja jotta kukkahattujen propaganda ei jäisi päälimmäisenä mieleen, muistellaan mitä kävi helmiseeprakalalle.. En tilaa Practical Fishkeeping lehteä, joten lainaan enkkuwikipediasta "Within six months of its appearance in the aquarium trade, the species had become so rare that collectors were obtaining only a "few dozen fish per day".
Suomennos lennosta: "Kuudessa kuukaudessa lajin akvaarioharrastuksen ilmestymisen jälkeen lajista oli tullut niin harvinainen, että kerääjät pyydystivät "vain muutaman tusinaa kalaa päivässä".
Kyseinen pätkä viittaa Matt Clarken artikkeliin Practical Fishkeeping-lehden numerossa 2007a, artikkelin nimi: "Galaxy rasbora under threat"

Totta kai hallitukset voivat käyttää näitä listoja huomion siirtämiseen pois tietyiltä jokialueilta ja Brasilia varmasti ilolla pistää jokiin vesivoimalan tai sellutehtaan. Samaa tehdään Suomessakin, suosittujen kalastusjokien uudet hienot "lohiportaat" ovat suorastaan naurunalaisia useimpien vihertävien ihmisten silmissä. Sama pointti niilläkin, otetaan me joki hyötykäyttöön ja toivotaan että ne kalat osaa kiertää tuota keinotekoista polkua pitkin kutupaikoilleen. Valtio vaatii sähköä, eipä se ydin- tai hiilivoimala siinä naapurissa hirveästi naurata sekään ja jos vesivoimaa on valmiina, niin miksipä ei.. Mutta, kuten helmiseeprakala meille hienovaraisesti näyttää, kyllä niitä vientikieltoja ja pyydystysrajoitteita olisi ihan fiskua käyttää myös siellä, missä ei vesivoimala ole se (ehkä) todellinen tarkoitus.

[Mari Kurki]

Joo, kyllä noilla pyyntirajoituksilla on myös ihan paikkansa ja oikeitakin tarkoituksia. Brasilian kohdalla ne syyt vaan ovat niitä vääriä.

[bymoor]

Vientikieltojen tullessa on kalastajilla kuulemma ollu brasialiassa ongelmaa, kun pyydykset on väärällään roskakalaa. Esim. leopoldi rauskuja. Sitten rauskuille tuli vientiquotat pari vuotta sitten, joka loppujen lopuks meinas että akvaariokalojen pyytäjät nostivat joesta kaikki mitä irtos, mutta ainoastaan erikoisemmat yksilöt otettiin myyntiin. Eli Black Diamond ja Thousand Island variaatiot, koska niistä sai merkittävästi paremman hinnan. Tavallisia leoja ei sitten oikeastaan mistään enää saanut ja BD että TI variaatiot pyöri siellä 2000-4000 dollarissa.

Ite oon enemmän sitä mieltä että noita brasilian lajeja pitäisi saada lisääntymään enemmän myös vankeudessa, koska brassit jokatapauksessa on patoamassa joet jossain vaiheessa. L282 helmipiikkiplekoja oon haalinut jo kolme kappaletta, mutta todella vaikea sanoa onko siinä koirasta vai naarasta. Noille pitäis tehdä kutuluolia ja kattoa mitä tapahtuu. Pseudacanthicuksen kudetus on onnistunut ainakin Sveitsissä (1500l allas) ja Japanissa (vain 100l allas). Vesiarvotkaan ei oo ollu mitenkään erikoisia, mutta kutuluolan malli on aika tarkka. Toisaalta voisin myös luopua edukkaasti noista kolmesta piikkiplekosta, jos joku lupaa yrittää niitten kudetusta. Nyt tuotin suomeen 9kpl Potamotrygon Leopoldeja ja niissä on jaettu neljän eri harrastajan altaaseen pareja, jotka ovat syntyneet eri naaraasta. Näin geeneissäkin pitäisi olla vähän jakaumaa, jotta lisimisessä on järkeä.

[7330]

Ite oon enemmän sitä mieltä että noita brasilian lajeja pitäisi saada lisääntymään enemmän myös vankeudessa, koska brassit jokatapauksessa on patoamassa joet jossain vaiheessa.

Harrastuksen jatkumisen kannalta järkevää, mutta lajeja se tuskin pelastaa. Sopeutuminen vankeuteen on niin nopeaa, että etenkin erikoistuneempien lajien yksilöt ovat hyvin pian luontoon kelpaamattomia, ja kun lajia ei voida palauttaa luontoon, on se ympäristönsuojelun ja tulevan evoluution kannalta yhtä kuin kuollut.

Kirjoittelin äskettäin aihetta liipaten blogikirjoituksen, ja sen johtopäätöstä toistaen: minusta on aika, että kaikenlaiset lemmikkiharrastajat ottavat suuremman roolin harrastukseensa liittyvässä luonnon- ja eläintensuojelussa. Ei enää osteta ja kuluteta sokeasti sitä, mitä tarjolla on, vaan vaaditaan tuottajilta, alkuperämailta, kasvattajilta ja tukkureilta vastuuta, olipa kyse koirista tai neontetroista. Järjestäydytään ja nostetaan asioista meteli. Akvaarioseuroilla yms. alkaa olla jo painoarvoa mielipidevaikuttajina, ja yksittäiset ihmiset voivat aina kantaa rahansa muualle, jos menetelmät eivät miellytä.

Ihan aluksi pitäisi uhanalaisten lajien luonnosta tuodut yksilöt jättää hyllyyn. Kaikki. Olivatpa ne kuinka kivoja, halpoja ja sieviä hyvänsä. Kuka tahansa osaa katsoa Punaiselta listalta, onko se haluttu laji mukana, ja kysyä kauppiaalta kalan alkuperää. Punaiselta listalta puuttuvien, mutta harvinaistuvien lajien tunnistaminen on hankalampaa, mutta varmasti tietoa niistä voitaisiin levittää nykyistä tehokkaammin. Brasiliaakin voidaan takuulla painostaa, jos tukut saadaan uhkaamaan kauppojen loppumisella. Esim. luonnosta kerättyjen uhanalaisten tillandsioiden myynti kasvatettujen seassa Eurooppaan - muistaakseni Guatemalasta - aiheutti tällaisen kauppaseisauksen, ja se tehosi. Miksi eivät myös kalojen ostajat?

[bymoor]

Harrastuksen jatkumisen kannalta järkevää, mutta lajeja se tuskin pelastaa. Sopeutuminen vankeuteen on niin nopeaa, että etenkin erikoistuneempien lajien yksilöt ovat hyvin pian luontoon kelpaamattomia, ja kun lajia ei voida palauttaa luontoon, on se ympäristönsuojelun ja tulevan evoluution kannalta yhtä kuin kuollut.

Kirjoittelin äskettäin aihetta liipaten blogikirjoituksen, ja sen johtopäätöstä toistaen: minusta on aika, että kaikenlaiset lemmikkiharrastajat ottavat suuremman roolin harrastukseensa liittyvässä luonnon- ja eläintensuojelussa. Ei enää osteta ja kuluteta sokeasti sitä, mitä tarjolla on, vaan vaaditaan tuottajilta, alkuperämailta, kasvattajilta ja tukkureilta vastuuta, olipa kyse koirista tai neontetroista. Järjestäydytään ja nostetaan asioista meteli. Akvaarioseuroilla yms. alkaa olla jo painoarvoa mielipidevaikuttajina, ja yksittäiset ihmiset voivat aina kantaa rahansa muualle, jos menetelmät eivät miellytä.

Luin pikaseen blogisi. Ihan hyvää tekstiä.

Tosin.. Tuota luontoon kelpaamattomuutta en oikein usko ainakaan kaikkien kalojen osalta. Tämä pätee varmana nisäkkäisiin. Kalat on pääsääntöisesti tyhmiä. Ne ui, syö ja köyrii. Täts it.
1. Uiminen varmaan sujuu luonnossa taas leikiten.
2. Ruokailunkin uskon sujuvan, koska juurikin luonnosta löytyy se elävä ravinto ja myös riittävästi levää. Akvaariokalat joka tapauksessa totutetaan kuolleeseen ruokaan. Ja tämä liittyy myös jotenki kalojen vaistoon, koska vankeudessa jo kohtalaisen isona syntyvät rauskunpoikaset eivät suostu syömään muuta kuin elävää ravintoa. Ne täytyi erikseen kouluttaa kuolleelle ruualle.
3. Mutta entäs sitten tuo köyriminen? Joillakin lyhytikäisillä lajeilla tuossa voi olla ongelmaa, mutta juurikin rauskut ja plekot ovat kovin pitkäikäisiä, eikä niiden köyrimisrituaalit ole kovin erikoisia. Rauskujen köyrimisvimma tuntuu vankeudessakin alkavan sateesta. Että luulis niidenkin oppivan ajan kanssa, jos ovat sen jo kerran akvaariossakin sitten tajunneet.

Muiden petokalojen välttely voi olla vaikeeta, jos kalat ei oo niitä koskaan ennen nähneet..

[Mari Kurki]

Joo, tosta ruokailusta ja vaistosta.. Siksi kalanpoikasille syötetään elävää ravintoa, että ne reagoivat vaistonvaraisesti liikkeeseen. "pieni..liikkuu..syö"
Myöhemmin poikanen oppii yhdistämään ruokaan myös hajusignaalin, mutta olen antanut kertoa itselleni että nimenomaan ensimmäiset ateriat sujuvat puhtaasti tuon vaiston varassa.

[7330]

Tosin.. Tuota luontoon kelpaamattomuutta en oikein usko ainakaan kaikkien kalojen osalta.

Niin, villiintyiväthän Suomessakin lemmikkikanit, jotka ehtivät olla varmasti satoja sukupolvia lemmikkeinä. Joskus se onnistuu, mutta mitä kauemmin eläimet ehtivät olla vankeudessa ja mitä enemmän niiden genetiikka muuttuu, sitä pienemmäksi tulee onnistuneen villiintymisen mahdollisuus. Kysehän tosiaan ei ole pelkästään opitun käyttäytymisen, vaan myös geneettisestä sopeutumisesta vankeuteen.

Eläintarhat pitävät kovaa haloota luonnonsuojelutyöstään kasvattamalla ja palauttamalla uhanalaisia eläimiä luontoon, mutta tosiasiassa istutusyritysten onnistumisprosentti on surkea. Raportoiduista projekteista onnistuu, tutkimuksesta riippuen, 10-50 prosenttia, ja on selvää, että lukuisia epäonnistuneita yritelmiä jää raportoimatta. Ja tämä siis eläintarhakasvatetuilla eläimillä, jotka tyypillisesti ovat olleet vankeudessa verraten lyhyen aikaa ja joiden geneettisen monimuotoisuuden ja sopeumien säilyttämiseen on erityisesti kiinnitetty huomiota.

Mielenkiintoista kyllä, luontoon istutukset ovat onnistuneet erityisen huonosti nimenomaan "tyhmillä" eläimillä, kuten matelijoilla ja sammakkoeläimillä. Kaloja ei juuri ole puhtaasti luonnonsuojelumielessä istuteltu. Eivätkä kalat ole lainkaan niin tyhmiä ja yksinkertaisia kuin voisi luulla.

1. Uiminen varmaan sujuu luonnossa taas leikiten.

Totta, mutta mainitsemasi petojen varominen voi olla ongelma. Kalanviljelylaitoksilla on melko äskettäin havahduttu siihen, että monien kalojen poikasten on opittava varomaan petoja. Monilla kaloilla on myös enemmän tai vähemmän vaistomaisia vaelluskuvioita esimerkiksi vuoden- ja vuorokaudenaikojen mukaan. Nämä katoavat hyvin nopeasti vankeudessa, koska niistä ei ole mitään hyötyä. Suljetussa tilassa heräävän vaellusvietin aiheuttama stressi voi pikemminkin johtaa "oikein" käyttäytyvien eläinten karsiutumiseen porukasta. Sama pätee varovaisuuteen petojen suhteen: panikoiva kala pärjää luonnossa hyvin, mutta saattaa vankeudessa kolhia itsensä hengiltä ennen kuin ehtii lisääntyä.

2. Ruokailunkin uskon sujuvan, koska juurikin luonnosta löytyy se elävä ravinto ja myös riittävästi levää. Akvaariokalat joka tapauksessa totutetaan kuolleeseen ruokaan. Ja tämä liittyy myös jotenki kalojen vaistoon, koska vankeudessa jo kohtalaisen isona syntyvät rauskunpoikaset eivät suostu syömään muuta kuin elävää ravintoa. Ne täytyi erikseen kouluttaa kuolleelle ruualle.

Ongelma on lähinnä se, että kalanpoikasia ei vapauteta mätimunina tai vastakuoriutuneina, vaan ne kasvatetaan ensin järkevään kokoon, jotta ne kestävät siirron eikä alkukuolleisuus lähesty sataa prosenttia, kuten se kalanpoikasilla luonnostaan tekee. Ja niiden kasvaessa vapautuskokoon niiden on syötävä jotain. Suomalaisiin järviin istutettujen lohen- ja taimenenpoikasten tiedetään syövän esimerkiksi tupakantumppeja, koska ne muistuttavat kalanviljelylaitoksen pellettejä.

Ainakin suomalaisilla kaloilla, joiden ruokavaliota on tutkittu, opitulla on yllättävän suuri vaikutus ruokavalioon. Samasta järvestä voi löytyä toisilleen lähisukuisia, samanikäisiä ahvenia, jotka syövät aivan eri asioita. Tropiikissa tosin veikkaisin erojen olevan pienempiä, koska lajeja on enemmän ja ne ovat erikoistuneempia: yhden lajin ekologinen lokero ei siis voi olla "syön kaikkea ja elän kaikkialla" kuten meidän jääkauden jälkeisissä lajiköyhissä vesissämme.

Tässäkin tapauksessa on täysin mahdollista, että muutaman kymmenen sukupolven elo ilman luontaista ravintoa saa myös ravinnonhakuun liittyvät vaistot katoamaan tai heikkenemään.

3. Mutta entäs sitten tuo köyriminen? Joillakin lyhytikäisillä lajeilla tuossa voi olla ongelmaa, mutta juurikin rauskut ja plekot ovat kovin pitkäikäisiä, eikä niiden köyrimisrituaalit ole kovin erikoisia. Rauskujen köyrimisvimma tuntuu vankeudessakin alkavan sateesta. Että luulis niidenkin oppivan ajan kanssa, jos ovat sen jo kerran akvaariossakin sitten tajunneet.

Pidemmällä aikavälillä akvaariossa etua saavat kuitenkin ne yksilöt, jotka kutevat milloin tahansa sateista piittaamatta. Sellaiset taas tuskin pärjäävät luonnossa.

Pitkäikäiset kalat oppivat kyllä elinaikanaan, mikä voi olla niille etu verrattuna lyhytikäisiin, mutta vuosikausien tuhlaaminen kutemisen opetteluun voi kuitenkin laskea populaation lisääntymistehoa niin paljon, että vaakakuppi kellahtaa jälleen sukupuuton puolelle.

Todella moni asia voi siis mennä pieleen - mutta tämähän ei tarkoita, etteikö luontoon istuttaminen voisi koskaan tai millään lajilla toimia.