325 litrainen ensiprojekti

[Fisukala]

Nyt se on täällä, ensimmäinen akvaariomme. JuTa 325 litraa, ostettu palstan kautta sisältöineen kaikkineen. Pitkään mietimme ja pohdimme, ja sitten päätimme uskaltaa. Mieleen on tosin noussut jo monta kysymystä, joten ajattelin/mme hyödyntää kollektiivista viisauttanne ja kysellä teiltäkin täällä josko vaikka muutama asia selvenisi (silläkin uhalla että tietämättömyytemme paljastuu, mainettahan meillä ei juuri ole menetettävänä).

Akvaario on siis ollut meillä nyt kolme päivää, yksikään kaloista ei ole vielä uinut selkää ja asianmukaiset aineet lisätty ja ruoat ostettu. Suodattamassa sisässä Eheim 2048 ja ulkopönttönä Eheim 2217, Lämmitin sauva 250W(?).

Kalasto sisältää tällä hetkellä:
4 leväbarbia
3 piikkisilmää
3 kuparitetraa
4 täplämonnia
3 partamonnia
1 puupleko

Ensin kuvaa akvasta; karsimme osan kasveista joita oli paljon, ja muokkasimme tietysti sisustusta oman silmän mukaan. Tarkoitus olisi jossain vaiheessa lisätä 3D-kivitausta, harmittaa kun en tajunnut käydä valmiiksi ostamassa että sen olisi voinut pikana silikoonata tuonne taakse kun akva oli tyhjillään. Suurempia/pidempiä kasveja myös tuonne keskelle taakse, akvan mukana tuli tosi paljon matalaa kasvia, ja osa vähän suuremmista oli siinä kunnossa, että karsimme reilulla kädellä.

Vasemman nurkan kuopan on yön aikana käynyt kaivamassa joku innokas aarteenetsijä. Takaseinässä on levää, jonka olisi tietty myös voinut fiksusti poistaa ennen täyttöä. Taustakuvan kiinnitys meni häneiksi, siksi ei erotu kunnolla ja näky tummana. Kohta uudelleen. Akva vaan tuli pienen matkan päästä, ja alkoi jo poltella kalojen saaminen väljempiin vesiin.


Sitten niihin kysymyksiin:

KYSYMYS 1: Mikä tätä kasvia vaivaa, onko sen aika jo ohi?


KYSYMYS 2: Monilla valkoista päänseutuvilla, onko tämä joku suomukato ja onko voinut tulla kun on pyydystetty haavilla? Toivottavasti ei mikään kalojen hyppykuppa...
KYSYMYS 2,5: Mitä on tuo musta noissa vasemmalla etualalla olevien kasvien lehdissä? Levää?


KYSYMYS 3: Kuinka paljon ruokkisitte tätä porukkaa? Olemme saaneet hyvin ristiriitaista tietoa, edellinen omistaja on ruokkinut pohjakalojakin n. 700% enemmän kuin mitä akvaarioliikkeen myyjä suositteli...

KYSYMYS 4: Kalasuosituksia? Ensimmäiseksi meinaamme hankkia kavereita kuparitetroille sekä täplämonneille. Täplikset ovat koko perheen suosikkeja, syötävän suloisia (itseasiassa neiti 3v olikin jo haavi kädellä lähdössä kalaan, ennen kuin saimme selvitettyä että nämä ovat ihan vaan katseltaviksi ) Leväbarbeista en ole itse kovin innostunut; olisiko näiden tilalle jotain pienempää joka hoitaisi kuitenkin samat putsaushommat? Ajattelin että luonnollinen poistuma voisi korjata ja sitten pienempää tilalle.

KYSYMYS 5: Piikkisilmiä on kolme, joista näyttäytymässä käy vain yksi ADHD-tapaus, joka ei ilmeisesti voi luonteelleen mitään. Muut luumuilevat jossain TAI...kamala ajatus: olisivatko voineet jäädä jonnekin puristuksiin sisustuksen säädön tuoksinassa? Eivätkös nuo kuitenkin ole yleensä sen verran liukkaita liikkujia, että pitäisi ehtiä alta pois jos kannon paikkaa vähän siirtää? Ja olen ymmärtänyt, että ovat muutenkin luonteeltaan sellaisia, että saattavat jemmailla piiloissa pidemmänkin aikaa ennen kuin uskaltavat väljemmille vesille?

[Kiksu]

En nyt näin myöhään vastaile kovin pitkästi tai kaikkiin kysymyksiin mutta tässä jotain:
Toivottavasti ette kuuranneet kovin paljon akvaariota ja sen sisustusta muuton yhteydessä. Hyvät akvaarion tasapainoa ylläpitävät bakteerit elävät kaikilla pinnoilla. Takaseinän jättäminen leväiseksi oli viisas veto. Suodatinmateriaaleja ja hiekkaa ei olisi kannattanut kovin voimallisesti putsata. Jos nyt niin olisi käynyt, kannattaisi hankkia Prodibion Biodigest- ampulleja ja lisätä niitä akvaarioon ohjeen mukaisella tai isommalla annostuksella. Suodatinmateriaalit kannattaa jatkossa puhdistaa akvaariosta otetulla vedellä. Ulkosuodattimen puhdistusväli on huomattavan pitkä, useimmiten kannattaa tarkastaa, ettei letkuihin ole kertynyt virtausta haittaavaa likakerrosta. Vedenparannusaineen käyttö on suositeltavaa, jos veteenne lisätään klooria jossain muodossa. Teillä on melko kevyt kalasto nyt, joten viikoittainen 1/3 vedenvaihto riittää hyvin, mikäli nitriittiongelmaa ei tule. Uusia kaloja kannattaa hankkia vasta, kun akvaarion bakteeritoiminta on varmistunut, sanotaanpa vaikka kuukauden päästä.

1. Osa jaavansaniaisen lehdistä on vain vanhuuttaan reikiintynyt, mutta uusia hienoja lehtiähän tuossa on paljon. Voit nyppiä reikiintyneet lehdet, jos ne haittaavat ulkonäöllisesti, mutta muuten kasvi on erinomaisesti elävien kirjoissa. Älä kuitenkaan juuri nyt karsi kovasti kasveja, koska niiden pinnoilla on hyviä bakteereita.

2. Voi olla hyppykuppakin, mutta voi myös johtua kalojen aiemmista oloista ja vesiarvoista siellä, jolloin olisi kyse bakteeritulehduksesta, joka saattaa helpottaa ylläpidettäessä hyviä vesiolosuhteita (ei nitriittiä, kohtuullinen määrä nitraattia). Laita vaikka kuvia niistä kaloista. Kannattaa hankkia tippatestit pH:n, nitriitin ja nitraatin mittaamista varten.

2,5. Anubiasten lehtiin on kasvanut piilevää. Lähtee irti sormin hankaamalla tai pehmeällä harjalla. Itselläni tällä hetkellä sama ongelma. Anubias kovalehtisenä kasvina kestää hyvin harjauksen.

3. Nyt aluksi todella niukkaa ruokintaa, ettei nitriittiarvot pompsahda. Nitriitti on kaloille myrkyllistä. Jatkossa sen verran mitä kalat ehtivät parissa minuutissa syödä ilman että ruokaa jää akvaarion pohjalle pilaantumaan. Poikkeuksena tietenkin kovat pohjatabletit, joita kalat saavat imeskellä pidempään.

[Sisso]

Ensiksi onnea uudesta akvasta!

Sitten ihan pikainen vastaus: Pisti silmään, että anubiaan lehtivarret tuli hiekasta ylös. Anubiaat ei tykkää, että niiden maavarsi, siis "paksu juuri" josta lehtiruodit lähtevät, on hiekan alla. Juuret voivat olla hiekassa, mutta liian tiivissä hiekassa mädäntyvät helposti. Anubiaat tavataan usein miten sitoa kiviin tai kantoihin, joihin ne sitten ottavat kiinni ajan kanssa juurtumahapsillaan.

Mielestäni levä niissä ei ole piilevää, mutta mahdoton sanoa kuvan perusteella mitä levää se tarkalleen ottaen on. Vaikka anubiaat ovat vaatimattomia kasvuolojen suhteen, niillä on taipumusta hitaasti kasvavina kerätä itseensä tupsu- ja/tai täplälevää. Nämä molemmat levät, muutaman muun lajin lisäksi, ovat sillä tavalla monimuotoisia, että eri olosuhteissa ne näyttävät erilaisilta ja tunnistaminen saattaa olla hyvin haastavaa, jopa mahdontonta pelkällä silmällä. Enivei, voit raaputella hellästi leviä niistä irti esim hammasharjalla,sormin ja kynnellä, mutta ne tuppaavat tulemaan takaisin jos olot eivät muutu leville epämieluisiksi. Tässä vaiheessa sulla on kuitenkin muuta mietittävää kuin levien torjuntaan keskittymine ja usein aika tekee siinäkin asiassa tehtävänsä. Sinuna pitäisin leväbarbit vielä hetken, koska ne ovat kaikkein tehokkaimpia levänsyöjiä. Tai ovat ainakin nuorena, vanhemmiten ne laskistuvat. Luopuisin niistä vasta, kun levätilanne on balanssissa. Olisi hyvä jos saisit hommattua paljon nopeasti kasvavia köynnöstäviä kasveja, ne auttavat olosuhteiden tasapainottumisessa ja pitävät kasvullaan leviä samalla kurissa.

[Fisukala]

Kiitoksia vastauksista! Pikaisesti kävin lukemassa ja palaan myöhemmin tarkemmin, mutta ajattelin vaan vastata, että jätimme tarkoituksella kaikki ns. 'pesemättä', jotta bakteerit säilyisivät. Eli siis sora/hiekka sellaisenaan, suodattimet suoraan käytöstä, kasveja ei hinkattu jne. Takalasista emme olleet varmoja, ja ajan puute ratkaisi sitten sen, ettemme tehneet sille mitään, onneksi. Vettä siirsimme usean sankon. Lisäksi lisäsimme StartRight:ia puoli pullollista, loput kun tuomme lisää kaloja. Arvot ovat olleet kohdillaan, kun olemme päivittäin mittailleet. So far so good.

--------------------------

Niin, kiitos vielä valaisevista ajatuksista!

Nosteltiin juuri noita anubiaan juuria ylemmän hiekasta, hyvä kun huomasit Sisso että ovat liian syvällä!

Leväbarbeja voisi tosiaan värvätä muutaman lisää työvoimaksi levää syömään (vaikkeivat ulkonäöllisesti olekaan suosikkejani), en tiedä noiden nykyisten ikää mutta ihan hyvän kokoisia ovat joten oletan, että ainakin parhaan nuoruutensa ohittaneita. Akvaario on 4 vuotta vanha, mutta emme huomanneet kysyä kalojen ikiä.

Sitten vielä pari blondikysymystä:
1) Kuinka saada kalat huomaamaan että nyt tulee ruokaa? Siis rutiini olisi tarkoitus luoda, mutta nyt ainakin ruoka-aika menee noilta aivan ohi monesti ja ruoka päätyy altaan pohjaan. Imuroimaan emme ole ryhtyneet koska kyllä siellä joku sitten kohta siistii eikä ruokaa jää kuitenkaan näkyville ainakaan. Olemme yrittäneet ruokkia niukasti.

2) Onko yksikään monni akvaarion pidon historiassa purrut? Niitä on kiva katsella lasin läpi mutta huomasin hieman empiväni käden työntämistä veteen aivan yhden suuren möllin viereen.

3) Paljonko oikeasti esimerkiksi yksi monni syö? Siis jos meillä on 3 partamonnia ja yksi puupleko, montako pohjatablettia sinne pitäisi tipauttaa? Ja miten ne edes ne löytävät kun kerran luumuilevat siellä kantojen alla eivätkö osoita mitään mielenkiintoa ruokailua kohtaan?

Kiitos teille vielä suuresti avusta!

--------------------------

Ai niin, lämmitin vaihdettu tänään uuteen Eheim Jäger 200W entisen aloitettua lakkoilun.

[7330]

Tervetuloa harrastuksen pariin!

Muutamia vastauksia minultakin.

Partamonnien vaalea päänseutu on normaali stressiväritys. Kalathan pystyvät vaihtamaan väriä ainakin jonkin verran, ja jostain syystä partamonnit muuttuvat peloissaan tai muuten ikävien tunteiden vallassa tuollaisiksi vaaleankirjaviksi. Joskus myös silloin, kun ne ovat hyvin vaalealla alustalla, oletettavasti maastoutuakseen paremmin. Väritys todennäköisesti katoaa, kun kalat ehtivät toipua muuton järkytyksestä.

Kalat lienevät vielä arkoja sekä muuton jäljiltä että pienten parvikokojen vuoksi. Siksi myös syöminen voi olla vähän niin ja näin. Esimerkiksi kuparitetrat käyvät ruuan kimppuun suorastaan piraijan raivolla (ja piraijojen läheisiä sukulaisia ne ovatkin), kun tuntevat olonsa kotoisaksi. Kolmen kalan "parvi" noin suuressa, avoimessa ja valoisassa altaassa kuitenkin pitää ne koko ajan vähän pakokauhun rajamailla, jolloin niillä on parempaakin tekemistä kuin katsella ruuan perään. Partamonnit, puupleko ja piikkisilmät taas ovat luonnostaan hämäräaktiivisia, ja vaativat totuttelua uskaltaakseen ylipäätään syömään päiväsaikaan. Esimerkiksi sisustuksen muuttaminen, muutosta puhumattakaan, voi saada ne murjottamaan hyvinkin pitkään. Vaihdoin itse akvaarion isompaan huhtikuussa, ja okamonnini suvaitsivat liikkua valojen päälläollessa seuraavan kerran lokakuussa. Partamonnien ei sentään pitäisi ihan näin arkoja olla.

Puremisesta: partamonnien suu koostuu valtavista, imukupinmuotoisista huulista ja tylpistä nystyhampaista. Kapistus ei oikeastaan sovi sellaiseen puremiseen kuin "normaalien" kalojen suuvärkki. Yleensä ne välttelevät akvaarioon tungettuja raajoja, mutta jos sellainen sattuisi tarttumaan suullaan käteen, se tuntuu lähinnä hiekkapaperista tehdyltä imukupilta. Ei lainkaan kivuliaalta, vaikkakin vähän oudolta.

Ruuan määrä onkin sitten hankalampi kysymys. Yritin kerran nyhtää vastausta tähän alan tutkijalta, mutta silloinkaan en saanut irti mitään sen järkevämpää kuin "kyllä niistä näkee kun niillä on nälkä." Avoveden kalojen, kuten tetrojen, kanssa homma on sikäli helppo, että ruokaa annetaan sen verran kuin kalat syövät lyhyessä ajassa (sanotaan minuutissa) niin, että jokainen yksilö saa jokusen suupalan, mutta mahat eivät pullistu eikä ruokaa jää lojumaan. Tätä karkeaa mittaa pienennetään vastaavasti, jos tarkoitus on ruokkia useita kertoja päivässä (se taas on makuasia). Tämä tietenkin edellyttää, että kalat tosiaan tulevat syömään ja ahmivat aktiivisesti, kun ruokaa on tarjolla, joten nyt siitä ei ole apua.

Pohjakaloille antaisin pienen pohjatabletin (tai lohkon isommasta) monnia kohti useimpina päivinä, muttei aivan joka päivä. Ne syövät lisäksi levää ja puuplekon tapauksessa puuta, joten akuutti nälkiintyminen niitä tuskin uhkaa. Ruokavalion monipuolistamiseksi pohjaan voi silloin tällöin ankkuroida siivun kurkkua tai kesäkurpitsaa. Sitä ne syövät kokoonsa nähden yllättävän isoja kimpaleita (mutta sehän onkin enimmäkseen vettä).

Kalat elävät yllättävän pitkään, ja nelivuotiaat leväbarbit ovat vasta parhaassa iässään. Jos jää odottelemaan kalojensa vanhuuteen kuolemista, voi tulla äkkiä aika pitkäksi. Kalastosta sen verran, että partamonnit muodostavat jo varsin hyvän leväpartion, ja kun allas on muuton ja harjoitteluvaiheen jälkeen asettunut, tuskin tarvitsette ammeen siistinä pitämiseen sekä monneja että leväbarbeja. Jos ne eivät silmää miellytä, eiköhän niille uusi koti löydy.

Kuparitetrojen ja täplämonnisten määrän kasvattaminen on hyvä idea, siitä kannattaa aloittaa, kunhan allas on ehtinyt muuton jäljiltä vähän tasaantua. Täplämonniset ovat tosin alun perin kotoisin viileämmistä vesistä kuin useimmat muut kalasi, mutta akvaariokauppojen yksilöt tulevat Kaakkois-Aasian viljelylaitoksilta, missä ne ovat sukupolvikaupalla uineet samoissa lämpimissä vesissä kuin muutkin. Asiasta ei ole varsinaista selvyyttä, mutta uskoisin, etteivät ne lämpimässä kärsikään. Mikä akvaarion lämpötila muuten on? Nykyisistä kaloistasi puupleko lienee lämpötilan suhteen niuhoin, riippuen toki siitäkin mitä lajia se edustaa. Puuplekothan on kokonainen suku, jossa taitaa olla jokusen kymmenen lajia. Pääsääntöisesti plekot kuitenkin arvostavat lämmintä, noin 26-30 astetta.

[Fisukala]

Suuret kiitokset 7330 mahtavan valaisevasta vastauksesta! Mieletöntä, että joku jaksaa oikeasti vastata noi kattavasti! ) Ehdin itse nyt vasta taas kirjoittelemaan kun halusin laittaa myös kuvia.

Akvaario on nyt siis ollut meillä päivää vaille kaksi viikkoa. Arvot kohdillaan, eilen ne mitattiin myös akvaariokeskuksessa, ja kaikki ok, tosin pH oli himppusen liian korkea ja hiilidioksidi vastaavasti pikkuisen liian matala. Saattoi tosin johtua myös siitä että tuomani näyte oli liian pieni. Jokatapauksessa, nyt pohdimme hapettimen hankkimista, pitäisi alkaa googlailla ja etsiä täältä vinkkejä mallista jne. Hinnat kuulema uusille 50-300e. Tekeeköhän tuolla 50e hapettimella mitään? Saa vinkata!

Niin, sieltä akvaariokeskuksesta lähti matkaan 13 kuparitetraa ja öbaut saman verran seeprakaloja. Nyt käy melkoinen kuhina ja alkaa näyttää jo vähän eloisammalta. Onhan tuo allas ollutkin kuin vanhainkoti kun ne alkuperäiset kuparitetrat ovat pakoilleet milloin minnekin, nyt reipastuivat ja piristyivät selvästi kun pääsivät parveen. Seeprakalat ovat tosi touhukkaita, ja niin pieniä vielä!



Ja nyt pyörähtää taas käyntiin perinteinen kyselytunti!

1) MITÄ MITÄ? Mikä tämä on? Näitä on alkanut näkyä välillä, sitten taas katoavat ilmestyäkseen uudelleen. Kuori on jotenkin läpikuultavaa ja ihan kuin sisällä olisi jauhoa? Tuskin mikään pääsiäisyllätys, mutta onko tämä jokin muna? Kaksi kuvaa selventämään.


2) Mikä ihme meidän kasveja vaivaa? Onko näitä syöty, vai ovatko muuten vaan heikossa hapessa? Huonompaan ovat menneet siitä kun meille tulivat, leikkasimme juuria koska ne olivat valtavat ja nyt pelkään että veistelimme liikaa. Vai ovatko monnit olleet asialla? Lannoitteita on lisätty viime vedenvaihdon yhteydessä. Kotiloita on alkanut ilmestyä, mutta niiden määrä on niin vähäinen, etten usko että ovat olleet vielä myötävaikuttamassa tähän ilmiöön.


3) Seuraavassa satsissa, kunhan nuo kotiutuvat, olisi tarkoitus tuoda täplämonneja tai sitten joitain samankokoisia jotka viihtyisivät noiden täplämonnien kanssa. Kaupassa oli hyvin samannäköisiä/kokoisia, mutta seepraraidallisia, en muista nimeä, soveltuisivatkohan ne? Paljastui lisäksi, että yksi puistotuttu on myös akvaristi, ja hänellä olisi sekä partamonnin- että miljoonakalan poikasia jaettavaksi asti. Ainakin tuo partamonni kiinnostaisi, mutta kuinkahan monta niitä uskaltaisi ottaa meidän kokoluokan akvaarioon entisten lisäksi (3 partista + yksi puupleko)? Miljoonakaloista en oikein tiedä, jotenkin tuntuu että jos alkavat kovasti sikiämään niin ollaan ihan pääsemättömissä niiden kanssa.

Kiitos, kiitos vastauksista ja viisaudesta!

[7330]

Kaunis allashan se on.

Jokatapauksessa, nyt pohdimme hapettimen hankkimista, pitäisi alkaa googlailla ja etsiä täältä vinkkejä mallista jne. Hinnat kuulema uusille 50-300e. Tekeeköhän tuolla 50e hapettimella mitään? Saa vinkata!

Koska suodatus näyttää altaassa olevan jo kunnossa, tarkoitat varmaan ilmapumppua? Sellaista kuplakonetta?
Sehän on kalojen kannalta oikeastaan pelkkä koriste, joten teholla ei ole suurta väliä. Kalliimpi merkki ei ehkä hajoa yhtä nopeasti, muttei sekään ole ihan sanottua. Melko kalliin kuuloinen tuo hintahaarukka on pelkälle ilmapumpulle: esimerkiksi akvaarioon.fi -nettikaupassa kalleinkin on vielä hyvän matkaa alle viidenkympin. Olettekohan kauppiaan kanssa puhuneet samasta laitteesta?

Niin, sieltä akvaariokeskuksesta lähti matkaan 13 kuparitetraa ja öbaut saman verran seeprakaloja. Nyt käy melkoinen kuhina ja alkaa näyttää jo vähän eloisammalta. Onhan tuo allas ollutkin kuin vanhainkoti kun ne alkuperäiset kuparitetrat ovat pakoilleet milloin minnekin, nyt reipastuivat ja piristyivät selvästi kun pääsivät parveen. Seeprakalat ovat tosi touhukkaita, ja niin pieniä vielä!

Seeprakalat, kuparitetrat, täplämonniset ja partamonnit ovat oikein toimiva yhdistelmä. Ainoa, joka nyt ei oikein sovi soppaan, on se puupleko, joka tosiaan arvostaa mahdollisimman korkeaa lämpötilaa, lähemmäs 30 astetta, kun taas seeprakalat olisivat mieluusti viileässä, alle 25 asteessa. Tosin seeprakalakin kuuluu täplämonnisten ohella niihin vanhoihin akvaariolajeihin, joita on viljelty niin pitkään, että on epäselvää, onko niiden alkuperäisistä vesivaatimuksista paljoakaan jäljellä. Ehkä joku, jolla on seeprakaloista paremmin kokemusta, osaisi kertoa kuinka ne suhtautuvat eri lämpötiloihin?

1) MITÄ MITÄ? Mikä tämä on? Näitä on alkanut näkyä välillä, sitten taas katoavat ilmestyäkseen uudelleen. Kuori on jotenkin läpikuultavaa ja ihan kuin sisällä olisi jauhoa? Tuskin mikään pääsiäisyllätys, mutta onko tämä jokin muna? Kaksi kuvaa selventämään.

Jaa, tämähän oli hankala. En osaa ehdottaa oikein muuta kuin partamonnin mätimunaa. Ne ovat oikean kokoisia ja värisiä, mutta partamonnit kyllä yleensä kiinnittävät mätimunansa jonkin kolon kattoon ja pitävät ne siellä.

2) Mikä ihme meidän kasveja vaivaa? Onko näitä syöty, vai ovatko muuten vaan heikossa hapessa? Huonompaan ovat menneet siitä kun meille tulivat, leikkasimme juuria koska ne olivat valtavat ja nyt pelkään että veistelimme liikaa. Vai ovatko monnit olleet asialla?

Ensimmäinen kuva ainakin näyttäisi kovasti joko partamonnin tai puuplekon hampaanjäljiltä. Vesimiekat ovat usein ensimmäisten joukossa, kun joku päättää syödä kasveja. Oletettavasti ne maistuvat hyvältä. Kasvit kyllä ottavat muutenkin herkästi nokkiinsa muutoksista, joten ei ole ihme, jos ne ovat ensimmäiset viikot tai kuukaudetkin vähän rähjäisiä.

3) Seuraavassa satsissa, kunhan nuo kotiutuvat, olisi tarkoitus tuoda täplämonneja tai sitten joitain samankokoisia jotka viihtyisivät noiden täplämonnien kanssa. Kaupassa oli hyvin samannäköisiä/kokoisia, mutta seepraraidallisia, en muista nimeä, soveltuisivatkohan ne? Paljastui lisäksi, että yksi puistotuttu on myös akvaristi, ja hänellä olisi sekä partamonnin- että miljoonakalan poikasia jaettavaksi asti. Ainakin tuo partamonni kiinnostaisi, mutta kuinkahan monta niitä uskaltaisi ottaa meidän kokoluokan akvaarioon entisten lisäksi (3 partista + yksi puupleko)? Miljoonakaloista en oikein tiedä, jotenkin tuntuu että jos alkavat kovasti sikiämään niin ollaan ihan pääsemättömissä niiden kanssa.

Jos jonkun poikasten kanssa olette kohta pääsemättömissä, niin partamonnien.

Partamonnit kun sikiävät suunnilleen samaa tahtia kuin miljoonakalat, mutta erotuksena on se, ettei partamonnien poikasista pääse eroon edes ilmaiseksi sen jälkeen, kun naapurit ja pari lähiliikettä on sullottu niitä täyteen. Lisäksi partamonnit ovat reviirikaloja, jotka eivät kovin tiiviinä porukkana viihdy. Yleinen nyrkkisääntö on monni per sata litraa: naaraita voi mennä enemmänkin, isoja ja/tai pahapäisiä koiraita vähemmän. Enempää ei siis ainakaan kannata ottaa, ja nykyistenkin sukupuolia kannattaa katsella suurennuslasin kanssa.

Monnislajeja on lähemmäs parisataa, joten ihan en osaa arvata, mistä lajista olisi kyse. Pääosin monniset kuitenkin ovat kotoisin aika samankaltaisista oloista ja tulevat hyvin juttuun keskenään. Ne kuitenkin suosivat omanlajisiaan kavereita lähisukuisten sijaan ihan samalla tavalla kuin yksinäiselle ihmiselle on mukavampaa saada seurakseen lisää ihmisiä kuin simpanssilauma. Kaksi eri lajia sopivat altaaseen hyvin, mutta kumpaakin kannattaa hankkia kunnollinen kokoinen parvi, eli vähintään kuusi kalaa.

Miljoonakalat ovat vähän mutkikas juttu. Jos ne ovat jalostettua alkuperää, eli niitä huntueväisiä, värikkäitä versioita, joita akvaarioliikkeessä myydään, ne vaativat kasvatusolojensa kaltaista emäksistä, kovahkoa vettä, ja ovat usein herkkiä sairastelemaan sellaisissakin oloissa. Pahimmassa tapauksessa (niin kuin minulle aikoinani kävi) pääset vain katselemaan eri tavoilla kuolevia miljoonakaloja, jotka kuitenkin jotenkin ehtivät sikiämään nopeammin kuin riutuvat kuoliaaksi. Toisaalta luonnonmuotoisissa villimiljoonakaloissa ja vanhoissa, harrastajalta toiselle siirtyvissä maatiaiskannoissa on terveitä ja kestäviä kaloja, jotka tulevat hyvin toimeen pehmeässäkin vedessä.

[Kiksu]

Jos on epäilys, että hiilidioksidia on liian vähän, ei kannattaisi hankkia hapetinta. Se aiheuttaa hiilidioksidin haihtumista vedestä pois, jonka jälkeen sitä olisi entistä vähemmän.

Kaunis akvaario sinulla.

[Fisukala]

Kiitoksia taas vastauksista!

7330: täytyykin miettiä tarkemmin noita 'lahjamonneja'. Omamme ovat edellisen omistajan mukaan naaraita. Olisiko sinulla ehdottaa jotain sopivaa ja värikästä parvikalaa keskiveteen? Meinattiin, että siihen voisi hyvinkin mahtua vielä yksi parvi tuollaista pientä kalaa.
Puupleko on mietinnässä, jos se todella tarvitsee lämmintä, on se meillä vähän väärässä paikassa. Lämpötila meillä on n. 25 astetta. Kuinkahan helposti tuollaisen saisi uuteen kotiin?

Kiksu - voi olla että minulla menee hyvinkin puurot ja vellit sekaisin, ja sitä hiilidioksidia olikin liikaa... jokatapauksessa:

Akvaario vaati eilen ensimmäisen kuolonuhrinsa: iltapäivällä yksi kuparitetra alkoi uiskentelemaan kyljellään, eikä enää muuhun asentoon taipunut. Kalastimme sen sieltä, saksilla nirri pois naks ja vessasta alas. Mitä luultavimmin kyseessä oli meidän alkuperäiskalastoon kuuluva tapaus joka on koko kaksiviikkoisen kyhjöttänyt takalasin tuntumassa lähes lämppärissa kiinni, ja josta jo edellinen omistaja varoitteli elonpäivien mitä luultavimmin loppuvan lyhyeen. Tästä säikähtäneenä kuitenkin mies roudasi uuden satsin akvaariovettä akvaarioliikkeeseen testattavaksi, mutta kaikki arvot olivat onneksi tällä kertaa erinomaiset. Aikaisempi hiilarisotku vissiin johtui siis todellakin huonosta astiasta ja liian pienestä vesimäärästä.

Eihän kaupassa voi käydä ostamatta, ja niin mukaan tarttui yksi kasvi sekä tippatesti nitriitin testaamiseen. Toistaiseksi meillä oli tipat vain kovuudelle ja pH:lle ja sellaisia pikaliuskoja missä oli kaikki samassa. Tausta meni myös vaihtoon kun ne saniaiset ja mitkälie alkoivat enenevissä määrin ärsyttää. Nyt on kiviä (sitä 3D:tä odotellessa) ja jotenkin kummasti meidän koko jengi tuntui rauhoittuvan kun saivat uuden taustan. Uivat enemmän keskellä, ovat rauhaullisempia liikkeissään ja jotenkin vähemmän säikkyjä. Myös valoa siirrettiin enemmän taakse valaisemaan, koska siellä ne meidän kasvitkin ovat suurin osa.

Olemme nyt jonkin aikaa antaneet kavereille kurkkua siinä toivossa, että ymmärtäisivät jättää kasvit rauhaan. Yksi n. 5-7 cm:n kurkkupätkä menee alle vuorokaudessa, joten tilausta on ollut. Sitä käyvät syömässä kaikki tetroja ja seeprakaloja lukuunottamatta (piikkisilmistä en tiedä, kun niitä ei juuri näe).

Uusi tausta (keskiosa näköjään ylivalottuu, pitää säätää kameraa jatkossa):


Puupleko aterialla:

[7330]

7330: täytyykin miettiä tarkemmin noita 'lahjamonneja'. Omamme ovat edellisen omistajan mukaan naaraita.

Jos ne ovat kaikki täysin parrattomia, ne ovat naaraita. Komeat, haaroittuneet parrat puolestaan on vain koirailla. Siihen väliin sijoittuvat pienet parransänget ovat hankalampia, koska sellaisia on joskus myös naarailla, vaikka parran olemassaolo yleensä onkin koiraan merkki.

Olisiko sinulla ehdottaa jotain sopivaa ja värikästä parvikalaa keskiveteen? Meinattiin, että siihen voisi hyvinkin mahtua vielä yksi parvi tuollaista pientä kalaa.

Jos siltä tuntuu, tokihan vaihtoehtoja riittää. Seeprakalojen suvussa on monenlaisia kauniita variaatioita, kuten oselottiseeprakala, rusoseeprakala ja rubiiniseeprakala. Näin reilun kokoisessa akvaariossa pääsisivät oikeuksiinsa myös barbit - vaikkapa loistobarbit tai rubiinibarbit, eikä kummaltakaan ainakaan väriä puutu. Pieni, lähempänä pintaa liikkuva vaihtoehto voisi olla kardinaalikala tai hyvin samannäköinen sukulaisensa juovakardinaalikala. Ja sitten tietenkin tetroista vaikkaap tulipyrstötetra tai puna-aavetetra.

[Fisukala]

Jos ne ovat kaikki täysin parrattomia, ne ovat naaraita. Komeat, haaroittuneet parrat puolestaan on vain koirailla. Siihen väliin sijoittuvat pienet parransänget ovat hankalampia, koska sellaisia on joskus myös naarailla, vaikka parran olemassaolo yleensä onkin koiraan merkki.

Daa. No niinpä tietysti. Parrattomiahan nuo kaikki ovat, joten akkalauma siis kyseessä. Se stressaajakin on alkanut saada tummempaa väriä, joten näemmä edes hieman toipunut muutosta.


Toinen kuolemantapaus tänään: sisäsuodatinta siivotessa meni niin sanotusti 'lapsi pesuveden mukana', eli yksi piikkisilmä molskahti suodatinkotelosta suoraan lavuaariin ja jatkoi hoikkana poikana/tyttönä matkaa lavuaarin reiästä kohti vedenpuhdistuslaitosta. Kyllä harmitti. Ei ollut mitään aavistusta, että sinne olisi voinut joku itsensä tunkea, mutta näköjään aina oppii uutta. Tutkimme siis suodattimenkin tästedes tarkemmin. Kyseessä oli vielä juuri se rakastettava ADHD-tapaus, joka on viihdyttänyt meitä useanakin iltana villillä tanssilla. Nyt jäljelle jäi 'Anakonda' eli paksu tummanharmaa kaveri sekä tänään ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon näyttäytynyt käärmekuvioinen tapaus. Pohdimme pitäisikö seuraavassa erässä tuoda kavereita täplämonnien lisäksi myös piikkisilmille. Jokin niissä kiehtoo, vaikka se käärmekuvioinen oli kyllä suoraan sanottuna aika pelottavan näköinen vaikka ei muuten mitenkään kamalan suuri ollutkaan. Olen itse melkoinen käärmefoobikko ja haluaisin jatkossakin uskaltaa työntää käteni veteen. Kalojahan nuo, mutta... (Lisäys: kävin juuri lukemassa, että piikkisilmissä naaras on koirasta pulskempi. Menetimme siis kenties 'Anakondan' sydämenvalitun )

Järjestelin kasveja uusiksi tänään, toivottavasti eivät ota itseensä.

Olen kovasti yrittänyt nyt lueskella suodatintehoista, puhdistuksesta, valaisintehoista ym. Opittavaa riittää. Alunperin oli tarkoitus ihan vaan kysellä tässä ketjussa muutama kysymys, mutta olen näköjään alkanut käyttää tätä ikäänkuin blogina, mikäs tuossa. Pysyy ainakin hyvin kärryillä omista ajatuksistaan.