Suretko kalojesi kuolemaa?

[hh_]

Kyllä täälläkin surraan, varsinkin tiettyjen kalojen.
Ehkä suurempien parvikalojen (+20) kuolemat eivät niinkään aiheuta suuria tunteita mutta nämä ns. persoonalliset kalaset kyllä harmittavat poiesmenollaan

[bombo]

Minä ainakin surisin kalojen kuolemaa varsinkin jos kyseessa olisi joku "ensimmäisistä" kaloista.Jos joku parvikala kuollisi niin en surisi kovin paljoo...
Onneksi minulla ei ole koskaan kuollut yksikään kala.

[pikku_kalaset]

Multa kuoli taas punatetra! Mä en käsitä tätä! Ja kyllä voin sanoa että surettaa ja v***ttaa rankasti! Tää on jotenki mun syytä, mut en tajua miten! Nyt ei varmasti kuollut leväraapan viiltoon, koska en ees putsannu levää eilen -vaihdoin kyllä vettä. Tetra löytyi sisäsuodattimesta kiinni, mutta en jotenkin usko, että tuossa niin kova imu olisi, että se olisi tetran tappanut? Useimmat kalat syövät siitä suodattimeen joutuneita ruoanpalasia jäämättä imuun. Olisikohan se kuollut vedenvaihdon yhteydessä (uudella JBL:n testillä hanavedessä on nitriittiä 1.0!) ja sitten kuolleena leijaillut vedessä ja päätynyt suodattimeen? En käsitä miksi vain punatetrat kärsivät tästä, kun perhoset voivat hyvin, vaikka niidenhän tässä pitäisi kuolla huonolaatuiseen veteen ja olla herkkiä! Olisivatkohan nuo punatetrat jotenkin sairaita? Tällä kuolleella oli valkoinen maha, vaikka muiden maha on punainen... Kala myös näytti eläessään oudon pullealta, melkein kuin olisi räjähtämässä. Suomut eivät kuitenkaan törröttäneet. Ajattelin vain sen olevan naaras ja täynnä mätiä tai jotain... Uusi JBL:n testi muuten sanoo nitriittiarvon akvaariossa olevan 0. Ihanaa <3 Mittaus ei ole tältä päivältä vaan päivältä ennen vedenvaihtoa. Pitäisi varmaan mitatakin nitriitti nyt niin saisi tietää, joko vedenvaihdosta tullut lisänitriitti on hävinnyt (sormet ristissä!).

Pinkki on muuten ihan tavallinen punainen : ) Näytti kaupan valossa hienommalta kuin onkaan

[Tankero]

Tottapuhuakseni en sure siten että kiintyisin niihin kuten esim koiraan tai kissaan, mutta kalliimman kalan kuoleminen sapettaa kyllä ja vähän halvemmankin liian aikainen kuolema.

[NesteHukka]

Tiedän olevan ihan ylitunteellinen, mutta mulla ei tarvitse olla edes "tuttu" eläin. Pikkulintu oli kerran lentänyt ikkunaapäin. Se oli ihan pökerryksissä, joskin seisoi jaloillaan rappusilla. Yritin auttaa sitä kaikin tavoin, liikaa häiritsemättä, vesikippo viereen ja sitten kauempaa katselemaan. En tiedä mikä sen tiaisen sitten tuli, aivoverenvuotoko, mutta puolisentuntia kyhjötettyään se levitti siipensä ja kaatui kuolleena siihen rapuille. Kyllä tällainen karuakin toisinaan esittävä äijä purskahti itkuun, enkä sitä häpeä, koska se OLI suorastaan elokuvamaisen dramaattista minusta.

[heituliini]

Kyllä oon surru, lapset ennenmuuta myös... Suuria persoonallisuuksia löytyy parvikaloistakin; miljoonakalaherrat ADHD ja Mr Cool, platyneidit Jukupätkä ja Kiusanhenki, nuoliainen nimeltään Tiuhtiviuhti ja täplämonninen nimeltään Pilkkupaavo

[cassie_86]

Tällä hetkellä kyllä suren kuollutta raitakoruplekoa ja syytän itseäni miksi en huomannut että se oli hypännyt kansilasien päälle. Myös monniset ja muut persoonallisemmat kalat ainakin harmittaa jos sairastuu/kuolee mutta ihan neontetraa tai platya en sure, mietin enemmän mitä olisi voinut tehdä paremmin jos kala ei selvästi kuollut vanhuuteen vaan johonkin tautiin (harvoin sattunut kyllä).

[MA7xGE]

Parvikalat= Nö höh, eikä, voihan pieru...

Monni= EEEEIIIII, voivoi, nyyhyyhyy....

[Kiksu]

Minulle aiheutti surua muutama vuosi sitten kaikkien kolmen kultakalani kuoleminen paisetautiin. Olin välillä ilman kaloja, kunnes 2010 keväällä hankin taas kolme kultakalaa. Harmitus ja kauhu oli suuri, kun viime talvena kahdelle tuli sama paisetauti ja jouduin lopettamaan ne. Jäljelle jäi vain yksi, joka oli ostettu eri kaupasta kuin kaikki nuo kuolleet. Toivoin, että se olisi säästynyt taudilta ja siltä näyttääkin, se on jo kunnon vonkale ja kohta on vuosi kulunut edellisistä tautitapauksista. Iloitsen joka kerta kun näen sen ja sen viiden kaverin uivan virkeinä ja terveinä. Jos sekin olisi sairastunut, en olisi ehkä enää halunnut kultakaloja, koska noihin kiintyy niin kovasti.

[Riveriana]

Niinpä. Silloin kun kyseessä on pitkäikäinen helposti tunnistettava ja persoonallinen yksilö, niin tottakai niihin kiintyy.