Kalojen lopetus

[iisku]

Sakset esiin, niin ei tarvitse miettiä kalan oloja! Noin pieni kalakin kun on kyseessä.

[Nightfish]

Sakset esiin, niin ei tarvitse miettiä kalan oloja! Noin pieni kalakin kun on kyseessä.

En pysty..

[Vipe]

Jep samaa mieltä. Saksilla täällä on lähtenyt kääpiöahven ja taistelukalakin, eli kyllä se on tetrallekin nopein tapa päästä kärsimyksistä. Se lienee ensisijaisen tärkeää

[iisku]

Niin ja tuossa vasarahommassa se kala kituu ainakin enemmän kuin saksilla. Olettaen, että ensin tunkisit sen muovipussiin vasarasysteemillä.

[Le Tigre]

Nightfish, tiedän tunteen. Se vain ottaa sydämmestä, mutta kerran se vain tehdään. Kääri kala vessapaperiin ja löy vasaralla. Ajattele vaikka muita asioita, kuten uusia kaloja. Sitä helpommalla kalakin pääsee, mitä nopeammin se on ohi.

Mun piti lopettaa kesällä timannttikirjoahvenen pahoinpitelemä suppusuu. Kyllä se sattu minuun, vaikka lopetus tapa olikin nopea. Mutta edellä mainitulla tavalla kala kuitenkin pääsi kärsimyksistään "kalojen taivaaseen".

[pikku_kalaset]

Mua ainakin pelottais tappaa kala katkasemalla joku iso valtimo. Ei siksi että en pystyisi, vaan koska jos ihmiseltä katkaisee vaikka kaulavaltimon tai vetää niskat nurin, ni kai se jotain voi tuntea? Edes vähän aikaa. Vai ootteko koskaan kokenu moista? Luultavasti elossa ei kovin montaa ole, joka ois. Kyl mun nähdäkseni ihminen, jolta kurkku on katki voi vähän aikaa jotain tuntea -tai pää poikki jopa. Miten voi olla varma, että se on "vaan refleksi", joka saa kalan haukkomaan henkeä, vaikka pää on irti? Itse ainakin mieluummin nukuttaisin ennen kuin alkaisin tollasia tekemään. Ja varsinkin että odottaisin, että sydän pumppaa veren ulos... Luulis, et sillä aikaa se ehtii jotain tunteakkin! Teoriassa varmaan, jos oikeasta kohdasta katkasee ni hermorata on katki eikä impulssit välity aivoihin ja kipuaistimus jää muodostumatta, mutta entä jos kaloilla on joku primitiivisempi kiputunto -tai jos ei vaan saa katkastua sitä juuri oikein.

En ikinä keittäisi kalaa enkä vetäisi vessanpöntöstä. En myöskään kalasta.

En I K I N Ä ampuisi koiraa tai kissaa ampuisi hengiltä! Eikö sitä vastaan ole joku lakikin? Mun mielestä ainakin pitäisi olla eläinsuojelulaissa säädetty, että lopetuksen hoitaa aina ASIANTUNTEVA ihminen -ei kuka tahansa lemmikinomistaja itse. Näin säästytään lemmikin kärsimykseltä. Vaikka joku ehkä onnistuisikin kivuttomassa lopetuksessa, on silti liian suuri riski, etteivät kaikki onnistuisi, vaikka niin luulisivat, ja sitten eläin kärsisi. En nyt väitä, että hän joka ampui koiransa, aiheutti lemmikilleen kärsimystä, mutta silti olisi hyvä jos sitä ei missään suuressa määrin ihmisille suositeltaisi, kun se kuitenkin on yleisesti sellaisten keino, jotka eivät suostu maksamaan "ylimääräistä" lemmikin lopetuksesta. Eivätkä loppujen lopuksi niin kauheasti ajattele lemmikin parasta. Kyllä itse ainakin maksaisin vaikka mitä, jotta lemmikkini saisi lähteä rauhassa ja oksettaa sellainen, että tapetaan itse oma kissa/koira/kani kalikalla, kun ei jakseta maksaa! Ja sitten se kituu, kun ei osatakaan tehdä sitä tarpeeksi nopeasi tai tarkasti! Älkää hyvät ihmiset lopettako itse eläimiänne! Kalojen lopetuksen vielä ymmärrän.

Onko se neilikkaöljy nyt turvallinen lopetustapa? Jääkö kala kärsimään? Joku muu nukutusaine? Miten sitä saa?

[Ildar]

Ampuminen on ihan lainvoimainen ja inhimillinen tapa lopettaa eläin. Totta kai on suositeltavaa että sen hoitaa asiansa osaava henkilö, esimerkiksi metsästyksen harrastaja käy tähän määritelmään. Jos lähdetään tuonne isompien eläinten puolelle niin se on jopa eettisempi ja parempi tapa kuin piikkilopetus useissa tapauksissa.
Kalikka/vasara/whatsoever voimakkaaseen iskuun pohjautuva lopetus taas on pieneläimelle tai kalalle ihan okei jos tilanne sitä vaatii. Pieneläinten kanssa voi oikeasti tulla joskus vastaan tilanteita joissa eläinlääkäriin ei tarvittavassa ajassa pääse ja eläin kärsii. Mitäs sitten teet? Totta kai se kuulostaa ja vaikuttaa kamalalta, mutta niska poikki -menetelmä on yleensä toimivin vaihtoehto. Sitten jos mennään oikeasti pieniin eläimiin, niin niille piikkilopetus on äärimmäisen iso stressi matkoineen ja kaikkineen kun oikean pistoskohdan ja -syvyyden löytäminen ei suinkaan ihan jokaiselta eläinlääkäriltä onnistu. Osa harrastajistahan lopettaa pikkujyrsijöitä kotonaan hiilidioksidikammiossa, en nyt muista oliko siihen joku toinenkin kaasu käytössä.

Minä olen aikanaan, silloin kun sitä pidettiin hyvinkin eettisenä keinona tietyissä piireissä, keittänyt pikkukaloja hengiltä. En keittäisi enää. Partamonnin pari päivää sitten kolautin kalikalla kuoliaaksi ja kyllä, se hiljeni kerrasta. Saksia täytynee käyttää seuraavan kerran jos tarve tulee vastaan, partiksen kohdalla epäilin, ettei ihan keittiösaksilla mene rakenteen takia ja päädyin siksi kalikkavaihtoehtoon. Tottakai se on aina ikävää, mutta minusta lemmikkejä ottaessaan täytyy hyväksyä se tosiasia, että niistä joskus joutuu luopumaan ja hätätilanteissa voi itse joutua osalliseksi lopetustapahtumaan.

[pikku_kalaset]

No kyllä nyt hätätilanteessa tietenkin ymmärrän! Jos ois vaikka ihan liiskana auton alla (siis niin liiskana, ettei todellakaan mitään vois tehdä) ja ois pakko lopettaa nopeesti, ku ei tmn tehtävissä ja kärsii kamalia tuskia, ni pystyisin kyllä tappamaan nopeasti, jos oisin satavarma, että on pakko. Mutta että joku oman kissansa tai koiransa lopettamistavaksi valitsee kalikalla kalauttamisen niin kuulostaa aika oudolta ja sitä en ymmärrä. Mun mielestä se pitäis kieltää! Ihan liian riskialtista. En hyväksy minkään eläimen tappamista tuolla tavalla vain siksi, että joku idiootti kelaa onnistuvansa sen heti ja kivuttomasti tappamaan. Eikös siitä nyt kuitenkin voi sen 50 euroa maksaa, että eläin kuolee varmasti turvallisesti ja kivuttomasti? Kaikki tapaukset joissa joku on kalauttamalla "nopeasti" onnistunut tappamaan kissankokoisen lemmikkinsä on mennyt kiduttamisen puolelle. Varmaan yksi kymmenestä siinä onnistuu.

Jos lähdetään tuonne isompien eläinten puolelle niin se on jopa eettisempi ja parempi tapa kuin piikkilopetus useissa tapauksissa.

Ehkä villieläimien ollessa kyseessä, kun ei niitä ole järkeä eläinlääkärille kuljettaa, koska stressaisi varmasti ja olisi muutenkin aivan järjetöntä. Lemmikkieläintä en lopettaisi siten, vaikka kuinka kehuisi metsästäjä itseään osaavaksi. En ottaisi sitä riskiä. Ehkä korkeintaan hevosen tms ison, joten ehkä olet oikeassa siinä, ettei olisi kovin tarkoituksenmukaista piikkilopetus todella isoilla eläimillä, kun tosiaan stressaisivat matkalla.

Kalikka/vasara/whatsoever voimakkaaseen iskuun pohjautuva lopetus taas on pieneläimelle tai kalalle ihan okei jos tilanne sitä vaatii.

Kalan kanssa ehkä ok (sitäkin tosin epäilen), mutta pieneläimelle vain jos on aivan pakko. Muussa tapauksessa en ole ollenkaan samaa mieltä.

Sitten jos mennään oikeasti pieniin eläimiin, niin niille piikkilopetus on äärimmäisen iso stressi matkoineen ja kaikkineen kun oikean pistoskohdan ja -syvyyden löytäminen ei suinkaan ihan jokaiselta eläinlääkäriltä onnistu. Osa harrastajistahan lopettaa pikkujyrsijöitä kotonaan hiilidioksidikammiossa, en nyt muista oliko siihen joku toinenkin kaasu käytössä.

Mulla ei ole ollut sellaisia pikkueläimiä, joita eläinlääkäri ei ole ollut tarpeeksi taitava lopettamaan, mutta jos sellaisia on olemassa niin varmaan ihan hyväksyttävää tappaa itse, jos osaa paremmin ja on hyvät aineet.

Minä olen aikanaan, silloin kun sitä pidettiin hyvinkin eettisenä keinona tietyissä piireissä, keittänyt pikkukaloja hengiltä. En keittäisi enää. Partamonnin pari päivää sitten kolautin kalikalla kuoliaaksi ja kyllä, se hiljeni kerrasta. Saksia täytynee käyttää seuraavan kerran jos tarve tulee vastaan, partiksen kohdalla epäilin, ettei ihan keittiösaksilla mene rakenteen takia ja päädyin siksi kalikkavaihtoehtoon. Tottakai se on aina ikävää, mutta minusta lemmikkejä ottaessaan täytyy hyväksyä se tosiasia, että niistä joskus joutuu luopumaan ja hätätilanteissa voi itse joutua osalliseksi lopetustapahtumaan.

Totta kai nyt hätätilanteessa pitääkin pystyä! En sitä tarkoittanutkaan vaan tarkoitin sitä, kun joku ihan normilopetuksena pitää jotain kalikalla kalauttamista kissoille ja koirillekin (usko pois, sellaisia ihmisiä on todella olemassa)! Ja heitä vastaan mä tässä enemmänkin puhun. Se ei ole mun mielestä missään nimessä hyväksyttävää ja on hyvin usein vain kamala kärsimys eläimelle, vaikka tarkoitus on ollut nopea kuolema. Onnistumisia kohden on niin monta epäonnistumista, että kaikki muut "omin käsin" lopettamiset kuin ampuminen pitäisi kieltää, paitsi jos oli pakko.

Partiksen kohdalla oli varmasti parempi tuo kalikka kuin sakset, eikö ne ole aika paksuja tai silleen jänteviä?

[Ildar]

Hevosten kohdalla ampuminen versus piikkilopetus -homma taipuu ampumisen puoleen lähinnä siksi, että sen kokoisen eläimen rauhoittaminen ja kaataminen/kaatuminen ovat joskus aika hankalia, ei kuljetukseen sillä usein ell tulee kotiin lopettamaan ne. Kissan ja koiran kalauttaminen kalikalla on totta kai eläinrääkkäystä, eiköhän se ole jokaiselle terveelle ihmiselle itsestäänselvyys. Paino sanalla terveelle, sairaista voitanee keskustella erikseen. Vaikkapa pienjyrsijöiden lopetuskeinona niskan katkaiseminen on ihan pätevä ja tarkoituksenmukainen juttu monissa tapauksissa.

[nepis76]

Mutta että joku oman kissansa tai koiransa lopettamistavaksi valitsee kalikalla kalauttamisen niin kuulostaa aika oudolta ja sitä en ymmärrä. Mun mielestä se pitäis kieltää! Ihan liian riskialtista.

Tuossahan puhuttiin pieneläimistä, kuten kalasta tai muusta pieneläimestä, ei kissoista tai koirista.

Ehkä villieläimien ollessa kyseessä, kun ei niitä ole järkeä eläinlääkärille kuljettaa, koska stressaisi varmasti ja olisi muutenkin aivan järjetöntä. Lemmikkieläintä en lopettaisi siten, vaikka kuinka kehuisi metsästäjä itseään osaavaksi. En ottaisi sitä riskiä. Ehkä korkeintaan hevosen tms ison, joten ehkä olet oikeassa siinä, ettei olisi kovin tarkoituksenmukaista piikkilopetus todella isoilla eläimillä, kun tosiaan stressaisivat matkalla.

No, entäs sitten kun sen metsämiehen koira on joutunut suden hyökkäyksen kohteeksi ja hädin tuskin siitä elossa selvinnyt. Kyllä se silloin on armeliainta sille koiralle, että saa kuulan kalloonsa. Ja mitä eroa siinä on ammutaanko hevonen, lehmä tai koira?

Kalan kanssa ehkä ok (sitäkin tosin epäilen), mutta pieneläimelle vain jos on aivan pakko. Muussa tapauksessa en ole ollenkaan samaa mieltä.

Miten niin kalan kanssa ehkä ok? Monen kalan kohdalla tuo on se nopein ja kivuttomin tapa kuolla. Kyllä sitä kalastaessakin sen hauen tappaa kopsauttamalla sitä päähän kalikalla tai muulla vastaavalla. Ja jonkun neontetran kohdalla kalikalla tappaminen on varmasti kaikkein nopein toimenpide, kun siinä liiskaantuu koko kala.

Mulla ei ole ollut sellaisia pikkueläimiä, joita eläinlääkäri ei ole ollut tarpeeksi taitava lopettamaan, mutta jos sellaisia on olemassa niin varmaan ihan hyväksyttävää tappaa itse, jos osaa paremmin ja on hyvät aineet.

Mulla on kääpiöhamsteri (roborovski) lopetettu eläinlääkärin toimesta. Koska se oli niin pieni, se laitettiin ensin sellaisen koirien nukutusmaskiin, jotta se pökertyi. Sen jälkeen se sai tappavan annoksen nukutusainetta ja kuukahti siihen. Noiden oikeesti pienten eläinten lopetus on melko vaativaa hommaa, koska neulat ovat niin pienille eläimille todella suuria ja toisekseen niiden aineenvaihdunta on todella vilkasta.

Totta kai nyt hätätilanteessa pitääkin pystyä! En sitä tarkoittanutkaan vaan tarkoitin sitä, kun joku ihan normilopetuksena pitää jotain kalikalla kalauttamista kissoille ja koirillekin (usko pois, sellaisia ihmisiä on todella olemassa)! Ja heitä vastaan mä tässä enemmänkin puhun. Se ei ole mun mielestä missään nimessä hyväksyttävää ja on hyvin usein vain kamala kärsimys eläimelle, vaikka tarkoitus on ollut nopea kuolema. Onnistumisia kohden on niin monta epäonnistumista, että kaikki muut "omin käsin" lopettamiset kuin ampuminen pitäisi kieltää, paitsi jos oli pakko.

Jokin eläinsuojelulaki tai -asetus määrittää hyvinkin tarkasti sen, kuinka koiran tai kissan saa lopettaa. Jos en ihan väärin muista niin taisi olla niin, että alle vuorokauden vanhan kissan- tai koiranpennun saa lopettaa kalikalla kalauttamalla. Mutta jos kielletään kaikki omatoiminen lopettaminen, paitsi silloin jos on pakko, niin kuka määrittää sen, koska on pakko?

[miljoonakala84]

Pienet akvaariokalat on miusta helpoin tappaa silleen, että kun haavii kalan niin sormien välissä rusentaa pään,
isommat kalat tapetaan sitten joko saksilla/puukolla/ kalikalla, riippuu ihan kalan koosta.

[pikku_kalaset]

Tuossahan puhuttiin pieneläimistä, kuten kalasta tai muusta pieneläimestä, ei kissoista tai koirista.

Tiedän! Sanoinkin, että pieneläinten kohdalla ehkä perusteltua. Lue mitä mä kirjotan

No, entäs sitten kun sen metsämiehen koira on joutunut suden hyökkäyksen kohteeksi ja hädin tuskin siitä elossa selvinnyt. Kyllä se silloin on armeliainta sille koiralle, että saa kuulan kalloonsa.

No juurihan mä sanoin, että hätätilanteissa se on armeliainta. Pyytäisin taas lukemaan, mitä kirjoitin.

Ja mitä eroa siinä on ammutaanko hevonen, lehmä tai koira?

Se että hevosella ja lehmällä se on paras mahdollinen vaihtoehto. Jos niillä nukutus olisi yhtä tarkoituksenmukaista kuin kissalla tai koiralla valitsisin mieluiten nukuttamisen.

Miten niin kalan kanssa ehkä ok? Monen kalan kohdalla tuo on se nopein ja kivuttomin tapa kuolla. Kyllä sitä kalastaessakin sen hauen tappaa kopsauttamalla sitä päähän kalikalla tai muulla vastaavalla. Ja jonkun neontetran kohdalla kalikalla tappaminen on varmasti kaikkein nopein toimenpide, kun siinä liiskaantuu koko kala.

En käy kalassa enkä varsinaisesti koskaan ole tykännyt minkään eläimen kalauttamisesta kalikalla. Aivan samalla tavalla kuin kissan lopettaminen kalikalla on outoa ja sairasta (kuten joku muukin jo totesi), se ei kuulosta parhaalta muidenkaan eläinten ollessa kyseessä. Sitä ei poista se, että niin on ennen tehty tai että kalastajat ovat aina tappaneet kalat vain kalauttamalla kalikalla... Itse nukuttaisin minkä tahansa eläimen ensin. Ymmärrän sen epäkäytännöllisyyden kalastuksessa, mutta en pahemmin syö kalaa, joten ei koske mua.

Noiden oikeesti pienten eläinten lopetus on melko vaativaa hommaa, koska neulat ovat niin pienille eläimille todella suuria ja toisekseen niiden aineenvaihdunta on todella vilkasta.

Jos mielestäsi kalikalla kalauttaminen, ampuminen tai kunnon aineilla kaasuttaminen on niiden tapauksessa parempi sitten niin siitä vaan.

Jokin eläinsuojelulaki tai -asetus määrittää hyvinkin tarkasti sen, kuinka koiran tai kissan saa lopettaa. Jos en ihan väärin muista niin taisi olla niin, että alle vuorokauden vanhan kissan- tai koiranpennun saa lopettaa kalikalla kalauttamalla.

Ai ihan terveenkin? Kuulostaa aika sairaalta minusta, jos tuo on totta. Ja on aika hyvä esimerkki siitä, miten Suomen eläinsuojelulaissa on vielä pahoja puutteita.

Mutta jos kielletään kaikki omatoiminen lopettaminen, paitsi silloin jos on pakko, niin kuka määrittää sen, koska on pakko?

Se tulee joka tapauksessa määrittää, koska muuten ihmiset ilmeisesti saavat kalautella kaaliin eläimiään, vaikka ei olisi pakkokaan! Jos vain ovat siinä uskossa, että se tulee heidän käsittelyssään kuolemaan heti... Luulin että näinkin yksinkertainen asia olisi jossain jo määritelty.

-----

Kai siihen, että alle vuorokauden ikäisen kissanpennun tai koiranpennun saa tappaa kalikalla on edes sisällytetty, että niin saa toimia jos ja vain jos kyseessä on pakkotilanne (esim. pahoin epämuodostunut pentu, joka silminnähden kärsii). Sitä silmällä pitäen tuo on luultavasti laadittu -muutenhan siinä aliarvioidaan vastasyntyneen pennun kiputunto. Mitä eroa on siinä, kalautetaanko vastasyntynyt koiranpentu kuolleeksi kalikalla vai aikuinen koira? Mielestäni molemmissa tapauksissa hengiltä kalauttaminen on yhtä sairasta...

[Ildar]

Esimerkiksi se, että vastasyntyneen pennun rakenteen vuoksi sen saa aika paljon nopeammin ja pienemmällä voimalla hengiltä kuin aikuisen koiran. Todennäköisesti sillä yhdellä kertaiskulla.
Mitä tulee pieneläimiin, nimenomaan niiden jyrsijöiden kohdalla on tullut kuultua ja nähtyä aika monta eläinlääkäriä joille niiden tutkiminen, hoito ja lopettaminen on vaikeaa. Hirveän paljon mieluummin ne ottaa hengiltä muulla tavoin kuin lähtee sairasta eläintä ensin stressaamaan yli tunnin automatkalla tietämättä onko päivystävä ell koskaan onnistunut lopettamaan sitä nyrkkiä pienempää lajia edes semi-inhimillisesti. En nyt muista missäpäin ja mikä paikka se oli, mutta koe-eläinlaboratorion kaltaisessa paikassa ihan Suomessa on yleinen lopetustapa lyödä se hiiri/rotta pöydänreunaan riittävällä voimalla. Ennen kuin tähän tartutaan, niin niitäkin paikkoja eläinsuojeluviranomaiset sitten valvovat.

Eläimen parhaan sijaan näissä keskusteluissa usein ajatellaan sitä, mikä tuntuu kauniilta tai mukavalta lopetusmenetelmältä. Vähän taidettiin siihen päästä nytkin.

[pikku_kalaset]

Mun mielestä on aika kamalaa jos kullekin annetaan oikeus lopettaa eläimensä milloin huvittaa ilman syytä. Eläin ei ole kenekään omistuksessa siten, että sille saa tehdä mitä huvittaa! Joka tapauksessa tulisi siis määritellä, että lemmikkinsä saa tappaa vain jos se on pakollista (esim. se kärsii). Silloinkin tulisi keskustella eläinlääkärin kanssa siitä, olisiko muita vaihtoehtoja, ja jos on, eläintä ei saa tappaa! Ihan äärimmäisissä tapauksissa ehkä ei ehtisi, mutta nekin tulisi määritellä laissa, väärinkäytösten ja eläimen turhan tappamisen välttämiseksi. Vai haluatko, että joku eläin tulee tapetuksi turhaan vain siksi, ettemme halunneet lakiin pykälää, jonka mukaan eläimen saa tappaa vain, jos se on hädässä, koska pelkäsimme, ettemme sitten saisi tappaa eläintä kun se on hädässä? Miksi sitä pelkäisimme, jos se on ok lain mukaan? Kyse ei siis ole siitä kykeneekö henkilö X (esim sinä tai minä) tekemään oikean päätöksen lemmikkinsä lopettamisesta ja osaako hän tehdä sen kivuttomasti vaan siitä, millaisia ongelmia eläimille voi koitua, jos ei tarkasti määritellä, milloin on pakollista tappaa eläin, sillä henkilöt Y ja Z voivat olla kykenemättömiä sitä päättämään ja tappaa lemmikkinsä turhaan tai kivuliain menetelmin. Mun halu lopettaa oma lemmikki ei ainakaan ole niin kova, et sen takia ottasin riskin, et joku muu tappaa oman lemmikkinsä kivuliaasti tai turhaan. Siksi siitä mun mielestä pitäisi säätää laissa. Muutenhan ihmiset voivat käyttää arviointikykyään väljästi ja tappaa tyyliin punkkisen kissan "ku se oli niin ressukan näkönen" ja "ei ollu rahaa hoitaa sitä". Eläimen elämä ei saa olla ihmisen arviointikyvyn varassa, koska monien arviointikyky ei ota huomioon eläimen oikeutta elää ja sitä, ettei ihminen omista eläintä. Ainakaan oikeutta sen elämään. Eläimiä lopetetaan turhan herkästi tyyliin "oon allerginen mun kissalle ja en oo löytäny sille vieläkään kotia, siis vien sen piikille". Ihan sairasta mun mielestä! Eläimeltä viedään viimeinenkin toivo, jos omistaja saa ihan ite päättää, mikä syy on pätevä lopettaa eläin ja tehdä sen suoralta kädeltä itse. Konsultoimatta ketään. Ei lemmikki ole mikään hyödyke, ei se ole meidän omistuksessa! Jos sitä ei voi pitää, sen antaa eteenpäin. Mun mielestä eläinlääkäritkään ei sais lopettaa tervettä eläintä. Samoin pitäs olla pätevä syy tehdä pentuja maailmaan -siten loppuis tää jatkuva ylituotanto ja eläinten virta ihmisille, jotka ei osaa kunnioittaa niiden elämää. En tarkota, että sä oisit sellanen, en tunne sua. Mutta yleisellä tasolla ihmisille, jotka tappais eläimensä kevyistä syistä (tai veis piikille kevyistä syistä, kauheaa sekin on nimittäin). Ja kuten sanoin on asia erikseen, jos on PAKKO tappaa kituva eläin. Mutta siitä pitäis antaa kovemmat rangaistukset, jos joku tappais eläimensä turhaan (ilman pätevää syytä), mutta eipä anneta, kun laissa eläin on yhä ihmisen tavara tai hyödyke. Ongelma ei siis ole se, että saako joku tappaa kituvan eläimensä vaan se, että nykylain mukaan sen saa tappaa oikeastaan, vaikka se ei kituisikaan. Ei olla uskallettu tarpeeksi terävästi kieltää ihmisiltä oikeutta oman lemmikkinsä elämään! Mikä on mun mielestä sairasta, sillä tuo oikeus ei toimi aina vaan vain silloin, jos se on eläimelle edullisinta. Suurimman osan ajasta ihminen ei siis ole oikeutettu lopettamaan eläintään ja laki ei tarpeeksi väkevästi puutu tähän. Siksi mun mielestä on parempi, jos laissa tarkkaan sanotaan, milloin koiran saa ampua (siis vain jos se kärsii) ja ettei sitä saa ampua koskaan muutoin, koska vaikka joku sen osaisikin tehdä, ongelmana ovat kaikki ne jotka eivät osanneet. Eli: Jos tilanne ei ole akuutti, en mä ainakaan puolustais oikeuttani ampua itse koirani, koska aina on riski, että joku toinen, joka päättää sen tehdä itse omalle koiralleen, ei osaakaan. Ei mun halu tappaa itse lemmikkini ole niin kova! Eli miksei sitä vaan vois kiikuttaa sinne eläinlääkärille? Pieneläimistä en sano mitään. Kaloista mietityttää, että kuka pystyy todistamaan, että se ei tunne mitään, kun esim valtimo on poikki ja sydän pumppaa viimeset veret maahan tai kun pää on irti ja haukkoo henkeä. Mieluiten siis nukutan kalani, jos on turvallisia aineita.

----------------------------

Esimerkiksi se, että vastasyntyneen pennun rakenteen vuoksi sen saa aika paljon nopeammin ja pienemmällä voimalla hengiltä kuin aikuisen koiran. Todennäköisesti sillä yhdellä kertaiskulla.

Mutta ongelma onkin se, että jotkut niitä sitten tappaa ilman syytä, jos niitä saa noin vain tappaa itse! Eläinlääkärille viedessäsi kuulet myös hänen mielipiteensä lopetuksen tarpeesta ja hän luultavasti (toivottavasti!) tekee selväksi, että teet väärin, jos lopetat liian vähin perustein. Eli kysyisin vieläkin, lukeeko laissa, että näin saa toimia jos ja vain jos kissan tai koiranpentu on vakavasti vammautunut? Jos ei lue, se laki on syvältä, koska se antaa mahdollisuuden tappaa esim ei-toivotut pennut. Kun ekan päivän sisällä saa tappaa itsekin...

Mitä tulee pieneläimiin, nimenomaan niiden jyrsijöiden kohdalla on tullut kuultua ja nähtyä aika monta eläinlääkäriä joille niiden tutkiminen, hoito ja lopettaminen on vaikeaa. Hirveän paljon mieluummin ne ottaa hengiltä muulla tavoin kuin lähtee sairasta eläintä ensin stressaamaan yli tunnin automatkalla tietämättä onko päivystävä ell koskaan onnistunut lopettamaan sitä nyrkkiä pienempää lajia edes semi-inhimillisesti. En nyt muista missäpäin ja mikä paikka se oli, mutta koe-eläinlaboratorion kaltaisessa paikassa ihan Suomessa on yleinen lopetustapa lyödä se hiiri/rotta pöydänreunaan riittävällä voimalla. Ennen kuin tähän tartutaan, niin niitäkin paikkoja eläinsuojeluviranomaiset sitten valvovat.

Vaikea sanoa kun en tunne jyrsijöitä niin hyvin.

Eläimen parhaan sijaan näissä keskusteluissa usein ajatellaan sitä, mikä tuntuu kauniilta tai mukavalta lopetusmenetelmältä. Vähän taidettiin siihen päästä nytkin.

Voin vannoa, etten todellakaan ole sillä asialla liikkeellä vaan ihan varmistaakseni, ettei tule väärinkäytöksiä. Mikä siinä on, että vastapuolta tässä keskutelussa aina syytetään tosta? Itse ainakin katson ihan eläimen parasta... Mikä syy voi olla siihen, että ihminen saa tappaa itse eläimen, joka ei kärsi? Kyllä siitä nyt jotenkin pitää säätää. Muutenhan kuka vain saa tehdä eläimelleen mitä vain!

----------------------------

Miksei voisi olla niin, että eläimen saa tappaa itse vain jos se kärsii ja sitten laissa olisi yksityiskohtaisesti erilaisia tilanteita, joissa sellainen tarve voi tulla. Pointtini on se, että jos näin olisi voitaisiin SYYTTÄÄ niitä, jotka tekivät väärin (eli tappoivat lemmikkinsä ilman syytä). Itse en näe tässä mitään huonoa tai epäselvää. Ihmisellä ei tule olla oikeutta tappaa eläintään itse muissa kuin äärimmäistapauksissa, sillä se antaa ihmiselle oikeuden toisen elävän olennon elämään! Oikeuden jota hänellä ei ole. Ja parasta ELÄIMEN kannalta (en nyt todellakaan mieti sitä mikä MINULLE TAI SINULLE olisi mieluisinta) olisi se, jos olisi tarkalleen määritelty ne tilanteet, joissa tappaminen on sallittua (koska se kärsii) ja muissa ei sitten olisi sallittua. Näin sillä olisi edes jotain oikeuksia eikä se olisi vain hyödyke tai esine. Vaikka se ei kovin paljon lisäisi eläimen oikeuksiin, että se viedään ensin eläinlääkärille nukutettavaksi niin luultavasti säästyttäisiin niiltä tapauksilta, joissa omistaja on uskonut että onnistuu lopettamaan eläimen kivutta, mutta ei ole siinä onnistunut. Se siis takaisi ainakin kivuttoman kuoleman ja luultavasti myös sen, että eläinlääkäri esittäisi mielipiteensä lopetuksen tarpeellisuudesta eikä se olisi mielivaltaisesti yhden ihmisen käsissä. Mun mielestä eläimet ansaitsee ton oikeuden (ja se ei siis koske akuutisti kärsiviä, esim auton alle, suden runtelemiksi joutuneita eläimiä, koska ne vois sitten lukea siellä laissa ja laki vois tarvittaessa joustaa. Kyllähän se esim ruumiinavauksesta sitten näkyy, jos eläimellä tosiaan oli niin pahat vammat, ettei ois selvinny. Jos sillä taas ei ollut niin pahoja vammoja, tappo oli turha (ja siitä tulisi rangaista, jos vammoja ei vaikka ole ollenkaan ja tappo tehtiin keksitystä syystä). Eläinten oikeudet mielessä siis. Nyt menen nukkumaan

[Retu]

Sotkeudun tähän arkaluontoseen asiaan.
Minusta kaikkein helpoimmin pystyy lopettamaan sairaan kalan ottamalla nopeasti altaasta kiinni, ja leikkaamalla terävillä saksilla pään poikki, pitäen kalaa kiinni kropasta vaikka haavin läpi.
Jos on sakset valmiiksi otettu esille, ei toimitus vie kuin aivan hetken, ja näin kärsimys mielestäni on minimoitu.

[Ildar]

Hyvä on, meillä on erilainen käsitys eläimistä.
Ne eivät ole ihmisen kaltaisia, lemmikit siis. Niillä ei ole kykyä ajatella tulevaisuuteen, niiden aivorakenne ei suo sellaista ajatustasoa niille. Esimerkiksi sairastapauksessa se eläin ei ymmärrä, että jos nyt kaikki pitkät hoidot kestän niin saatan parantua. Ihminen niin osaa ajatella, laskea todennäköisyyksiä ja keksiä itselleen jonkin porkkanan minkä voimalla rämpiä vaikeiden asioiden yli. Lemmikkimme eivät siihen kykene. On ikävä tosiasia, että ihmislaji on ottanut ja kehittänyt itselleen huomattavan laajan ja moniulotteisen tietoisuuden ja älyn.

Mitä tulee heppoisiin lopetuspäätöksiin... Kuolleena montussa se eläin ei ainakaan kärsi. Mieluummin liian aikaisin minä laitan lemmikkini hautaan kun sitten, kun se ihan silmin nähden pahasti kärsii. Samoin kodinvaihtajien suhteen. On hirveän iso riski laittaa eteenpäin vaikkapa käytöshäiriöinen eläin. Se ei monissakaan tapauksissa päädy paikkaan, jossa ongelma ratkeaisi. Kun korostat eläimen oikeuksia ja tunteita, niin muista ettei kaikki kärsimys ole fyysistä kipua.

[pikku_kalaset]

Esimerkiksi sairastapauksessa se eläin ei ymmärrä, että jos nyt kaikki pitkät hoidot kestän niin saatan parantua.

Ymmärränkin, että joku ei antaisi esim. koiran elää kaksijalkaisena juuri tuosta syystä -se saattaa kärsiä, ja kärsimys on silloin psyykkistä, kun ei pysty asioihin normaalisti. Jos se kuitenkin vaikuttaisi normaalilta iloiselta itseltään, en tajua miksi se pitäisi lopettaakaan. Tämä on tietenkin ääriesimerkki ja havainnollistaa sitä, miten eläimen, joka kärsii vähemmän, kanssa tulee ehdottomasti olla todella varovainen, ettei sen elämää lopeta turhaan. Jos eläin vaikuttaa siltä, että selviää kyllä, en ala soveltaa ihmispsykologiaa siihen ja ajatella, että kyllä se varmaan sittenkin kärsii, esimerkiksi vain siksi, etten jaksa maksaa kalliita hoitoja. Jos eläimen ottaa, siitä huolehditaan loppuun asti -ja vain äärimmäisissä tapauksissa tuo "loppuun asti" tarkoittaa sitä, että eläin pitäisi tappaa itse. Miksi sitä ei voi viedä eläinlääkärin arvioitavaksi? Jos on akuutti tilanne (eli just joku ihan repaleina, kun susi on raadellut, tai jäänyt auton alle tai liiskana kadussa, kun on tippunut jostain korkealta) niin voi olla asia erikseen. Mutta yleisesti en todellakaan ensimmäisenä ratkaisuna lopettaisi eläintäni itse, kysymättä voiko se vielä parantua.

Mitä tulee heppoisiin lopetuspäätöksiin... Kuolleena montussa se eläin ei ainakaan kärsi. Mieluummin liian aikaisin minä laitan lemmikkini hautaan kun sitten, kun se ihan silmin nähden pahasti kärsii.

En ottaisi sitä riskiä, että laittaisin sen hautaan, vaikka se on parantumassa. Etenkin jos se vaikuttaisi vielä iloiselta itseltään.

Samoin kodinvaihtajien suhteen. On hirveän iso riski laittaa eteenpäin vaikkapa käytöshäiriöinen eläin. Se ei monissakaan tapauksissa päädy paikkaan, jossa ongelma ratkeaisi. Kun korostat eläimen oikeuksia ja tunteita, niin muista ettei kaikki kärsimys ole fyysistä kipua.

Kun ihminen ottaa eläimen, siihen sisältyy mahdollisuus, ettei sen kanssa voi jatkaa -oli syy sitten allergiassa, elämäntilanteen muutoksessa tai eläimen käytöksessä. Ihmisellä ei ole missään noista tapauksista oikeutta lopettaa eläimen elämää vain siksi, ettei jaksa tai ehdi etsiä uutta asiantuntevaa kotia. Uusi koti tarkoittaa siis aina HYVÄÄ kotia. Jos ihmisellä ei ole aikaa sitä etsiä, hänen ei olisi tullut ottaa eläintä alkuunkaan. Jos eläimestä ei pysty huolehtimaan loppuun asti vaan tappaa sen mieluummin kuin etsii jatkoratkaisun eläimen kannalta (kun ei itse voi pitää), eikä keksi muuta kuin tappaa, ei mielestäni olisi saanut ottaa eläintä ollenkaan.

----------------------------

Anteeksi jos vaikutin eilen anggressiiviselta, mutta raivostuttaa se kun eläimiä lopetetaan, jos ei löydä uutta kotia, tulee allergiseksi tai saa vauvan. Pitäisi aina olla suunnitelma B, mitä tehdä jos ei voikaan pitää eläintä. Onneksi nykyään jo korostetaan, että aina kun ottaa uuden eläimen, pitää tajuta, että elämäntilanteet muuttuvat ja ei sitä välttämättä voi pitää. Tällöin tulee etsiä uusi koti.

Parasta olisi, jos olisi jokin "turvakoti" eläimille, joista omistajan on pakko luopua -sellainen onneksi on jo löytöeläimille, mutta siellä ei oteta vastaan lopetusuhan alla olevia lemmikeitä, kun ei ole tilaa. Varmaan kamalaa siellä työskenteleville joutua sanomaan: "Ei meille mahdu", kun joku tulee kissansa kanssa sinne uhkailemaan "Poika on allerginen, ottakaa tää tai lopetan sen". Kissan ottamiseen sisältyy se, että voit (tai joku perheenjäsen voi) olla allerginen ja se tulee ottaa huomioon kissaa hankittaessa.

Kissa elää suurimmillaan 20 vuotta. Se on valtaisa aika! Kun on hankkimassa kissaa (ja varsinkin jos on tekemässä pentuja ja myötäsynnyttämässä uuden kissan maailmaan), tulee tajuta, että siinä ajassa ehtii tapahtua kaikenlaista, mutta AINA on vastuussa ottamastaan eläimestä niin kauan kuin löytää uuden hyvän kodin. Siksi en ikinä lopettaisi tervettä eläintä. Varsinkaan tervettä! En kyllä myöskään eläintä, jolla on toivoa, ellei se kärsi silminnähden. Siis jos se vaikuttaa normaalilta itseltään, tuskin lopettaisin vain siksi, että entä jos se sittenkin kärsii. Joskin ymmärrän sen paremmin kuin aivan terveen eläimen lopettamisen vain siitä syystä, että joutuu siitä luopumaan. Jos eläin on käytöshäiriöinen, sitä suuremmalla syyllä tulee etsiä todella hyvä uusi koti. Mulle ainakin uuden kodin etsiminen olisi itsestäänselvyys, koska hoidan vastuuni loppuun asti. Jos olen joskus ottanut eläimen, ja nyt joudun siitä luopumaan, viimeinen mitä voin se hyväksi tehdä on etsiä uusi omistaja. Eläin ei ole esine, jonka voi tappaa, jos ei muuta keksi.

Ei sinänsä ehkä liity juuri KALOJEN lopetukseen tuo. Luultavasti ainakin alvaristit lopettavan kalansa vain, kun on pakko. Kissanomistajana on vain tullut kohdattua ihan lähipiirissäkin sellaisia asenteita, että jos eläin on vaivaksi, sen voi aina lopettaa! Tai jos tulee allergiseksi ja uutta kotia ei löydä heti! Ei se niin mene... Eläintä otettaessa tuollainen on otettava huomioon. Myös uutta kalaa otettaessa.

[SariannaSalo]

Esimerkiksi sairastapauksessa se eläin ei ymmärrä, että jos nyt kaikki pitkät hoidot kestän niin saatan parantua.

Ymmärränkin, että joku ei antaisi esim. koiran elää kaksijalkaisena juuri tuosta syystä -se saattaa kärsiä, ja kärsimys on silloin psyykkistä, kun ei pysty asioihin normaalisti. Jos se kuitenkin vaikuttaisi normaalilta iloiselta itseltään, en tajua miksi se pitäisi lopettaakaan. Tämä on tietenkin ääriesimerkki ja havainnollistaa sitä, miten eläimen, joka kärsii vähemmän, kanssa tulee ehdottomasti olla todella varovainen, ettei sen elämää lopeta turhaan. Jos eläin vaikuttaa siltä, että selviää kyllä, en ala soveltaa ihmispsykologiaa siihen ja ajatella, että kyllä se varmaan sittenkin kärsii, esimerkiksi vain siksi, etten jaksa maksaa kalliita hoitoja. Jos eläimen ottaa, siitä huolehditaan loppuun asti -ja vain äärimmäisissä tapauksissa tuo "loppuun asti" tarkoittaa sitä, että eläin pitäisi tappaa itse. Miksi sitä ei voi viedä eläinlääkärin arvioitavaksi? Jos on akuutti tilanne (eli just joku ihan repaleina, kun susi on raadellut, tai jäänyt auton alle tai liiskana kadussa, kun on tippunut jostain korkealta) niin voi olla asia erikseen. Mutta yleisesti en todellakaan ensimmäisenä ratkaisuna lopettaisi eläintäni itse, kysymättä voiko se vielä parantua.

Mitä tulee heppoisiin lopetuspäätöksiin... Kuolleena montussa se eläin ei ainakaan kärsi. Mieluummin liian aikaisin minä laitan lemmikkini hautaan kun sitten, kun se ihan silmin nähden pahasti kärsii.

En ottaisi sitä riskiä, että laittaisin sen hautaan, vaikka se on parantumassa. Etenkin jos se vaikuttaisi vielä iloiselta itseltään.

Samoin kodinvaihtajien suhteen. On hirveän iso riski laittaa eteenpäin vaikkapa käytöshäiriöinen eläin. Se ei monissakaan tapauksissa päädy paikkaan, jossa ongelma ratkeaisi. Kun korostat eläimen oikeuksia ja tunteita, niin muista ettei kaikki kärsimys ole fyysistä kipua.

Kun ihminen ottaa eläimen, siihen sisältyy mahdollisuus, ettei sen kanssa voi jatkaa -oli syy sitten allergiassa, elämäntilanteen muutoksessa tai eläimen käytöksessä. Ihmisellä ei ole missään noista tapauksista oikeutta lopettaa eläimen elämää vain siksi, ettei jaksa tai ehdi etsiä uutta asiantuntevaa kotia. Uusi koti tarkoittaa siis aina HYVÄÄ kotia. Jos ihmisellä ei ole aikaa sitä etsiä, hänen ei olisi tullut ottaa eläintä alkuunkaan. Jos eläimestä ei pysty huolehtimaan loppuun asti vaan tappaa sen mieluummin kuin etsii jatkoratkaisun eläimen kannalta (kun ei itse voi pitää), eikä keksi muuta kuin tappaa, ei mielestäni olisi saanut ottaa eläintä ollenkaan.

Olen itse alalla, jossa lopetetaan paljon eläimiä, milloin mistäkin syystä, ja suurin osa näistä tulee lopetukseen AIVAN LIIAN MYÖHÄÄN. Olen siis TÄYSIN eri mieltä kanssasi. Täytyy ymmärtää että koirakin, vaikka pitkälle jalostettu, elää vielä osittain vaistojen varassa. Vaikka se olisi kuinka sairas, se yrittää näyttää laumanjohtajalle (ihmiselle) että on ok. Koira/kissa piilottaa kipunsa niin kauan kuin pystyy, joten kun se sen oikeasti näyttää, on se jo todella todella kipeä. Juuri tämä on se tilanne mitä pitäisi välttää, eläin tulisi lopettaa jo ennenkuin se selkeästi kärsii. Ajatustapa että ei pidä lopettaa, jos se vaikka paranee, on täysin väärä. Siinä ajatellaan vain ja ainoastaan ihmisen parasta, kun on niiiin vaikea siitä eläimestä luopua. Eläin pitäisi päästää pois ennen tälläistä tilannetta. Tottakai se täytyy käyttää eläinlääkärillä, ja keskustella lääkärin kanssa mikä on koiran ennuste ja sille parhaaksi. Mutta myös se täytyy ymmärtää, että eläinlääkäri ei voi päättää kenenkään puolesta lopetetaanko eläin, ja harva saa/uskaltaa edes sanoa suoraan että eläin tulisi lopettaa, juurikin syyteasioiden takia.

Olen ildarin kanssa täysin samoilla linjoilla. Itselläni on n. 1,5vuotias koira, joka on VAKAVASTI eroahdistunut, jos menen vaikka oven toiselle puolelle se menee täysin sekaisin, tuhoaa kaiken ympärillään, eikä sitä saa oikein millään ruahoittumaan. Minulla, luojan kiitos, on mahdollisuus pitää koiraa mukanani töissä, ja mitään ongelmaa ei yleensä näin ollen ole. Töissä se makaa/nukkuu rauhallisesti, kun tietää että olen samassa talossa, vain sermin toisella puolen. Mutta kotiin yksinään sitä ei voisi missään nimessä jättää - tuhoaa koko talon. K.o koira on kaikinpuolin terve (kuvattu yms) ja muuten ihana koira, ja erinomainen harrastuskoira. MUTTA, jos tulisi tilanne etten siitä voisi enää itse huolehtia, veisin sen automaattisesti lopetettavaksi. En edes harkitsisi sille uuden kodin etsimistä. Jos se joutuisi minusta eroon, ei varmasti paluuta olisi. Ja tietäen että harva ihminen ymmärtää mitä näinkin vaikea koira vaatii.. en ottaisi sitä riskiä, sillä koira on iso (50+ kg) ja saa tuhoa aikaan PALJON "seotessaan".

Ja pakko vielä sanoa, että jos koira on kaksijalkainen niin on kärsimys jos ihan muunkinlaista kuin vain psyykkistä. Se on eläinrääkkäystä. Niinkuin on kyllä moni muukin tapaus, esim. brakykefaalisten rotujen pito.. mutta tästä ei sen enempää.

[Powie]

"Anteeksi jos vaikutin eilen anggressiiviselta, mutta raivostuttaa se kun eläimiä lopetetaan, jos ei löydä uutta kotia, tulee allergiseksi tai saa vauvan. Pitäisi aina olla suunnitelma B, mitä tehdä jos ei voikaan pitää eläintä. Onneksi nykyään jo korostetaan, että aina kun ottaa uuden eläimen, pitää tajuta, että elämäntilanteet muuttuvat ja ei sitä välttämättä voi pitää. Tällöin tulee etsiä uusi koti."

Uutta HYVÄÄ kotia ei ole mitenkään itsestäänselvän helppoa löytää. Asiansa osaava lopettaja on huomattavasti helpompi. Mikään eläin ei kärsi asiallisesta lopetuksesta, eikä haikaile "olisin voinut elää vielä", kiertolaisena taas on moni eläin kärsinyt, nälkää, väkivaltaa, hoitamattomuutta, päätymistä pentutehtaaseen jne. Hyvän kodin löytäminen on lottovoitto, mikä ei sekään osu jokaiselle tilaajalle.

Mielummin lopetan nuorenkin eläimen, kuin vain työnnän sen johonkin, kelle tahansa, että saa pois omista käsistäni. Kykenemättömyys lopettaa ottamaansa eläintä on oma lajinsa vastuuttomuutta. Ottaessaan eläimen, täytyy jokaisen tiedostaa että pitää pystyä myös vastaamaan sen eläimen elämän päättymisestä.

Ja tuohon ampumiseen, se on erinomaisen hyvä tapa useimmille nisäkkäille, siinä ei ehdi pelätä, kuten moni pelkää eläinlääkärissä. Jos ei lääkäriä saa kotiin lopettamaan, niin paljon mielummin ampuminen. Ja etenkin hevosen kohdalla, stressaavaa ei ole se kuljetus, niihin hevoset on yleensä tottuneet (kisamatkat yms.) mutta vieraat ihmiset, saattajan hätä, hajumaailma, lattiamateriaalit, kaatuminen, tästä kaikesta johtuen voidaan joutua pumppaamaan vaikkapa kolminkertainen määrä lopetusainetta ja aina vaan hevonen pyrkii ylös. Lopulta joudutaan laittamaan myrkky suoraan keuhkoon/sydämeen ja se ei enää olekkaan nättiä katseltavaa kouristeluineen. Siinä on rauhallinen poisnukkuminen kaukana kun eläin pakokauhuissaan taistelee kemiaa vastaan.

[pikku_kalaset]

Olen itse alalla, jossa lopetetaan paljon eläimiä, milloin mistäkin syystä, ja suurin osa näistä tulee lopetukseen AIVAN LIIAN MYÖHÄÄN. Olen siis TÄYSIN eri mieltä kanssasi. Täytyy ymmärtää että koirakin, vaikka pitkälle jalostettu, elää vielä osittain vaistojen varassa. Vaikka se olisi kuinka sairas, se yrittää näyttää laumanjohtajalle (ihmiselle) että on ok. Koira/kissa piilottaa kipunsa niin kauan kuin pystyy, joten kun se sen oikeasti näyttää, on se jo todella todella kipeä. Juuri tämä on se tilanne mitä pitäisi välttää, eläin tulisi lopettaa jo ennenkuin se selkeästi kärsii. Ajatustapa että ei pidä lopettaa, jos se vaikka paranee, on täysin väärä. Siinä ajatellaan vain ja ainoastaan ihmisen parasta, kun on niiiin vaikea siitä eläimestä luopua. Eläin pitäisi päästää pois ennen tälläistä tilannetta. Tottakai se täytyy käyttää eläinlääkärillä, ja keskustella lääkärin kanssa mikä on koiran ennuste ja sille parhaaksi. Mutta myös se täytyy ymmärtää, että eläinlääkäri ei voi päättää kenenkään puolesta lopetetaanko eläin, ja harva saa/uskaltaa edes sanoa suoraan että eläin tulisi lopettaa, juurikin syyteasioiden takia.

Mun mielestä ehdottomasti eläinlääkärillä tulisi olla velvollisuus kertoa, jos eläin on liian sairas ja kärsii! Hänhän se asiantuntija on. Miten voi luottaa asiantuntijan apuun, jos hänen ei tarvitse kertoa, että älä nyt hyvä ihminen tätä pidä enää elossa!? Enkä koe ajattelevani omaa parastani, jos en eläintä halua turhaan lopettaa. Alunperinhän tässä oli kyse tapauksesta, jossa ihminen ampui koiransa KYSYMÄTTÄ edes eläinlääkärin mielipidettä. Mun mielestä jos noin on laillista tehdä, se mahdollistaa, että eläin tapetaan heppoisesta syystä. "Jos se vaikka paranee" ei ole yhtään sitä, mistä tässä nyt puhun. En puhu siitä, että ihminen kieltäytyisi kokonaan ajattelemasta eläimensä armollisen kuoleman mahdollisuutta. Totta kai tulee tehdä eläimen kannalta paras ratkaisu -omaa hyvä ajattelematta! Mutta että annettaisiin jokaiselle ihmiselle oikeus tappaa terve eläin, milloin tahtoo niin ei se oikein oikealta kuulosta... Siinä kiistetään eläimen oikeus elämään omana itsenään -ei ihmisen omaisuutena. Eikö nyt kuitenkin kannattaisi viedä eläin lääkäriin heti kun ongelmia ilmenee ja uskoa lääkäriä, jos tämä sanoo, että eläin nyt kyllä kärsii?! Viedä siis ensin lääkäriin! Silloin totta kai saa minunkin mielestäni lopettaa eläimen. Ongelma sinun kuvailemissasi tapauksissa on se, että ihmiset vievät eläimensä ensimmäiselle lääkärikäynnilleen LIIAN MYÖHÄÄN. Ja olen aivan samaa mieltä kanssasi siitä, että se on kamalaa. Jos he veisivät eläimensä sinne heti kun se vaikuttaa vähänkin kipeältä, ongelmalta vältyttäisiin ilman, että tarvitsee antaa ihmisille oikeutta tappaa itse eläimensä turhaan!

Ongelma on siis siinä, ettei ihmiset ota tarpeeks vastuuta eläimistä. Vastuu näkyy siinä, että vähänkin sairaalta vaikuttava eläin viedään tarkastukseen, VAIKKA SE MAKSAA. Se näkyy siinä, että eläinhoidon ammattilaisen TULEE KERTOA jos eläin kärsii. Ja viimeiseksi siitä, että hyvä omistajan tulee antaa lääkärille luvan lopettaa kärsivä eläin armeliaasti (tai ehkä pikkueläinten kohdalla lopettaa itse jollain kivuttomalla menetelmällä). Tästä vastuusta siis puhuin. Siihen toki sisältyy sekin, että sairas eläin tulee lopettaa. ja sairastunut eläin viedä mahdollisimman pian lääkäriin, jotta voidaan selvittää, mikä sillä on, ettei se joudu kärsimään. Sitä en ymmärrä, miten joku vetäisi eläinlääkärin oikeuteen siitä, että tämä kertoi totuuden. Ei sellaista oikeusjuttua tarvitse lääkärin pelätä -hän voittaa kuitenkin... Om ammattietiikka ainakin kieltäisi minua pimittämästä omistajalta sitä tietoa, että hänen lemmikkinsä kärsii. Ja toisaalta omistajan vastuu ko. tapauksessa on lopeettaa kärsivä eläin. Siitä en ole ollut missään vaiheessa mitään toista mieltä.

Olen ildarin kanssa täysin samoilla linjoilla. Itselläni on n. 1,5vuotias koira, joka on VAKAVASTI eroahdistunut, jos menen vaikka oven toiselle puolelle se menee täysin sekaisin, tuhoaa kaiken ympärillään, eikä sitä saa oikein millään ruahoittumaan. Minulla, luojan kiitos, on mahdollisuus pitää koiraa mukanani töissä, ja mitään ongelmaa ei yleensä näin ollen ole. Töissä se makaa/nukkuu rauhallisesti, kun tietää että olen samassa talossa, vain sermin toisella puolen. Mutta kotiin yksinään sitä ei voisi missään nimessä jättää - tuhoaa koko talon. K.o koira on kaikinpuolin terve (kuvattu yms) ja muuten ihana koira, ja erinomainen harrastuskoira. MUTTA, jos tulisi tilanne etten siitä voisi enää itse huolehtia, veisin sen automaattisesti lopetettavaksi. En edes harkitsisi sille uuden kodin etsimistä. Jos se joutuisi minusta eroon, ei varmasti paluuta olisi. Ja tietäen että harva ihminen ymmärtää mitä näinkin vaikea koira vaatii.. en ottaisi sitä riskiä, sillä koira on iso (50+ kg) ja saa tuhoa aikaan PALJON "seotessaan".

Olen yhä sitä mieltä, että omistajan vastuulla on löytää tarpeeksi hyvä uusi koti. Varmasti sellaisia olisi, jos etsisit tarpeeksi kauan etkä heti lopettaisi vain siksi, kun et usko muiden selviävän eläimesi kanssa. Se on hyvin yleinen harhakäsitys eläimenomistajilla! Että on itse se PARAS tälle eläimelle ja jos ei itse saa siitä huolehtia nii ei sitten muutkaan saa. TÄMÄ se on mielestäni itsekästä ja viimeisenä siinä eläimen parasta ajatellaan. Tuttavan vanhemmat lopettivat kissan, kun poika tuli allergiseksi. Varmasti monen vanhemmat (tai tuttavat) ovat näin toimineet ja en näe syytä puolustella heidän ratkaisuaan (en kuitenkaan myöskään leimaa ko. ihmisiä vaan kannustan tekemään jatkossa toisen ratkaisun). Tuntuu nimittäin siltä, että monella on oma lehmä ojassa -ei pystytä tuomitsemaan esim. omien vanhempien tekoa, kun he ollessani lapsi lopettivat kissamme vain, koska eivät uskoneet, että muut osaavat siitä yhtä hyvin huolehtia kuin me. Turha sitä on puolustella -usein olisi ollut muutakin tehtävissä terveen eläimen ollessa kyseessä kuin lopettaa. Tätä eivät kuitenkaan itsekkääimmät eläintenomistajat hyväksy. "Ei muut sitä osaa hoitaa kuitenkaan" on aika huono peruste. Uutta kotia etsitään nimittäin niin kauan kuin sellainen löytyy...

En ikinä lopettaisi tervettä eläintä. Minulla ei vain ole oikeutta terveen ja hyvinvoivan eläimen elämään. Jos etsii tarpeeksi kauan, on mahdollista löytää uusi koti. Eläimen ottamiseen sisältyy riski, ettei kaikki meekkään mallikkaasti eikä se tee oikeutetuksi päästä eläimestä eroon.

Ja pakko vielä sanoa, että jos koira on kaksijalkainen niin on kärsimys jos ihan muunkinlaista kuin vain psyykkistä. Se on eläinrääkkäystä. Niinkuin on kyllä moni muukin tapaus, esim. brakykefaalisten rotujen pito.. mutta tästä ei sen enempää.

Samaa mieltä kanssasi.

---------------------------

Uutta HYVÄÄ kotia ei ole mitenkään itsestäänselvän helppoa löytää. Asiansa osaava lopettaja on huomattavasti helpompi.

Ei tietenkään ole HELPPOA löytää, mutta eläintä ei otetakaan siksi, että se olisi helppoa! Vaikka se olisi helpompaa ei se silti ole kunnioittavaa eläimen kannalta.

Mikään eläin ei kärsi asiallisesta lopetuksesta, eikä haikaile "olisin voinut elää vielä", kiertolaisena taas on moni eläin kärsinyt, nälkää, väkivaltaa, hoitamattomuutta, päätymistä pentutehtaaseen jne. Hyvän kodin löytäminen on lottovoitto, mikä ei sekään osu jokaiselle tilaajalle.

Ei haikailekaan, mutta ei se, että eläin ei pysty haikailemaan takaisin elämään tee mitenkään oikeutetuksi lopettaa sen elämää. Eihän ihminenkään kuoltuaan haikaile, mutta siltikään en tappaisi lastani, jos en sitä voisikaan pitää... Eläin ei ole mitenkään tavaramainen, jonka arvo olisi pienempi kuin muiden perheenjäsenten.

Mielummin lopetan nuorenkin eläimen, kuin vain työnnän sen johonkin, kelle tahansa, että saa pois omista käsistäni. Kykenemättömyys lopettaa ottamaansa eläintä on oma lajinsa vastuuttomuutta. Ottaessaan eläimen, täytyy jokaisen tiedostaa että pitää pystyä myös vastaamaan sen eläimen elämän päättymisestä.

Se on oma lajinsa vastuuttomuutta, jos ei lopeta sillon kun eläinlääkäri on todennut eläimen kärsivän. Muussa tapauksessa ei olisi kannattanut eläintä ottakaan, jos sen mieluummin lopettaa kuin etsii tarpeeksi kauan uutta hyvää kotia. Itsekään en työntäisi ikinä eläintäni kelle tahansa, mutta ei sitä silti tarvitse tappaa. Hyvällä eläintenomistajalla on kyllä keinot pitää eläintään niin kauan kuin uusi HYVÄ koti löytyy.

Ja tuohon ampumiseen, se on erinomaisen hyvä tapa useimmille nisäkkäille, siinä ei ehdi pelätä, kuten moni pelkää eläinlääkärissä. Jos ei lääkäriä saa kotiin lopettamaan, niin paljon mielummin ampuminen. Ja etenkin hevosen kohdalla, stressaavaa ei ole se kuljetus, niihin hevoset on yleensä tottuneet (kisamatkat yms.) mutta vieraat ihmiset, saattajan hätä, hajumaailma, lattiamateriaalit, kaatuminen, tästä kaikesta johtuen voidaan joutua pumppaamaan vaikkapa kolminkertainen määrä lopetusainetta ja aina vaan hevonen pyrkii ylös. Lopulta joudutaan laittamaan myrkky suoraan keuhkoon/sydämeen ja se ei enää olekkaan nättiä katseltavaa kouristeluineen. Siinä on rauhallinen poisnukkuminen kaukana kun eläin pakokauhuissaan taistelee kemiaa vastaan.

Voi olla totta, mutta siltikään en lopettaisi mitään eläintä kysymättä eläinlääkäriltä ensin, onko mitään tehtävissä. Se on mielestäni vastuunpakoilua -eläimestä hankkiudutaan eroon, kun sitä ei jostain syystä voida itse pitää, koska "ei se olisi yhtä onnellinen muualla". Olisihan! Sellainen etsitään! Ei tässä ole vain kaksi vaihtoehtoa, lopetus tai viedä sellaiseen paikkaan, joka olisi huono! Se pidetään niin kauan kuin uusi hyvä koti löytyy. Jos näin ei pystyisi toimimaan, ei edes hankkisi eläintä kontolleen!

Toinen vaihtoehto olisi jos kunnat kustantaisivat hoitokodin eläimille, joita omistaja ei voi pitää ja etsisivät niille uuden hyvän kodin. Tällä tavoin eläin ei joutuisi kiertoon vaan päätyisi uuteen hyvään kotiin. Heidän vastuullaan olisi siis löytää se hyvä koti (kuten löytöeläinyhdistysten nykyään. Ikävä kyllä yhdistykset joutuvat keskittymään vain löytöeläimiin, vaikka sekä ne että lopetusuhan alla olevat eläimet tulisi molemmat ottaa huomioon).

Jostain syystä muut ihmiset eivät tunnu tajuavan tätä. Surullista eläinten kannalta. Jos itse olisin eläin, ansaitsisin mielestäni sen, että hyvän kodin jälkeen minulle etsitään uusi hyvä koti eikä heti lopeteta, jos itse joudutaan luopumaan. Jos ette edes halua ajatella asiaa näin niin tästä on varmaan turha keskustella. Voisin nimittäin keskustella tästä vaikka päiviä ilman, että kantani muuttuu -niin kuin varmaan tekin. Ikävä kyllä ihmisillä on tästä asiasta niin vahvoja mielipiteitä, että perustelu omalle toiminnalle kyllä löydetään, vaikka kuinka olisi ollut muutakin tehtävissä kuin lopetus! Puhun tässä kohtaa siis TERVEIDEN eläinten lopettamsiesta. Totta kai ihminen löytää toiminnalleen oikeutuksen, jos sitä etsii, mutta tosiasiassa ei eläintä tule ottaa, jos ainoa ratkaisu, kun sitä ei voi enää pitää, olisi lopettaminen. Eipä tekisi mieli olla sellaisen ihmisen eläin. En väitä, etteikö koti olisi hyvä -mutta jos joutuisivat minusta luopumaan joutuisin piikille, kun "ei mulle kuitenkaan löydy yhtä hyvää kotia".

Nyt täytyy mennä opistolle.

---------------------------

Koen että olen sanonut aiheesta jo kaiken, mitä voi sanoa niin, että ajattelee eläimen parasta eikä omaansa. Luultavasti turha jatkaa keskustelua pidemmälle, sillä ihmisellä on kova halu puolustella omaa toimintaansa, jos voisi lopettaa terveen eläimen. Väittelyt ovat epähedelmällisempiä kuin usein väitetään -usein kumpikaan ei peräänny, koska ei voi tunnustaa olevansa väärässä. Jos jää jotain epäselvää, palatkaa aiempiin teksteihini. Niistä varmasti löytyy vastaus kaikkeen, mitä mielessä voi olla.

Itselle tulee niin paha mieli eläinten puolesta, kun ajattelen miten niitä lopetetaan ilman, että ovat edes sairaita vain koska ei jakseta etsiä uutta kotia, koska ei muka löydetä tarpeeksi hyvää. Kotia etsitään juuri niin kauan kuin tarpeeksi hyvä löytyy! Siksikään en halua jatkaa keskustelua, koska tulee vain niin paha mieli, kun ihminen ei tajua, mikä eläimelle on oikeasti parasta vaan ajattelee, mikä hänelle on helpointa.

[kalaario_81]

No voin sanoo ettei niitä kaloja keitetä vaan vesi eka kiehuvaksi ja kala sit sinne nopeeta eikä kidu yhtään ite oon pari kalaa silleen lopettanu kuolevat saman tien . Toi vasara ja veitsi kuulostaa raalta mustan en pystys.

[sardiini_85]

Ja pakko vielä sanoa, että jos koira on kaksijalkainen niin on kärsimys jos ihan muunkinlaista kuin vain psyykkistä. Se on eläinrääkkäystä. Niinkuin on kyllä moni muukin tapaus, esim. brakykefaalisten rotujen pito.. mutta tästä ei sen enempää.

Kaiketi bokseri lukeutuu mainitsemiisi rotuihin. Meidän boksu herralla ei kyllä ole ikinä ollut mitään vaikeuksia hengittämisen suhteen eikä viitteitä huonosta hapensaannista. Kesähelteilläkin jaksaa pinkoa pihalla eikä mitään ongelmaa. Me lenkkeillään kesäisinkin boksun kanssa (aamulla tai illalla) jos vaan itse kestän lämpöä. Samanlaisia ovat muutkin tuntemani bokserit. Myöskään meidän, kauniin lytyn kuonon omaavalla ranskiksella ei ole esiintynyt hengitysvaikeuksia. Tiedän kyllä, että lyttykuonoissa on yksilöitä joille hengitys on ongelmallista enkä yritä sitä kieltää. Mielestäni olisi parasta, ettei sellaista yksilöä käytetä jalostukseen. Lyhyempi kuono voi aiheuttaa hengitysvaikeuksia, mutta ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä.

[pikku_kalaset]

ja loppukadeetiksi vielä: Eläin hankitaan sen loppuiäksi. Joka voi olla sen 20-vuotta. Mitä järkeä ottaa eläin, jos sen lopettaisi heti, kun ei mahdollisesti enää itse voi siitä huolehtia. Kukaan ei tietenkään eläintä ottaessaan ajattele, että joskus joutuisi siitä luopumaan eikä osta sitä luopumistarkoituksessa, mutta silti ottaessaan hoitoonsa elävän olennon, ihmisen tulee miettiä, miten hoitaa asian, jos joutuu luopumaan eläimestä. Ja lopetus ei todellakaan ole tähän mikään kätevä ja helppo pakettiratkaisu, jota voi sitten puolustella "ku ei se muualla ois ollu onnellinen", "ei uutta hyvää kotia löydy" tai "se on vaan kissa/koira". Silloin kun otat vastuun eläimestä, otat myös vastuun sen uudelleensijoittamisesta, jos olet vastuullinen omistaja. Ja siihen ei käy "lopetanpa sen kun se on helpoin ja nopein tapa". Edes kivuttomuus ei puolla terveen eläimen lopettamista, koska vastuu sen elämästä on tuolloin virheellisesti ihmisen käsissä, joka ei jaksa vaivautua etsimään uutta kotia. Jokaisen joka harkitsee eläintä tulee tajuta, että uuden kodin löytyminen voi olla vaikeaa, jos joutuu luopumaan ja hyväksyä sen vaikeus. Ja taistella kodin löytymiseksi eikä heti luovuttaa "ei sitä kuitenkaan löydy"!

[Powie]

"Voi olla totta, mutta siltikään en lopettaisi mitään eläintä kysymättä eläinlääkäriltä ensin, onko mitään tehtävissä. Se on mielestäni vastuunpakoilua -eläimestä hankkiudutaan eroon, kun sitä ei jostain syystä voida itse pitää, koska "ei se olisi yhtä onnellinen muualla". Olisihan! Sellainen etsitään! Ei tässä ole vain kaksi vaihtoehtoa, lopetus tai viedä sellaiseen paikkaan, joka olisi huono! Se pidetään niin kauan kuin uusi hyvä koti löytyy. Jos näin ei pystyisi toimimaan, ei edes hankkisi eläintä kontolleen!"

Eläinlääkärin mielestä on usein paljonkin tehtävissä, mutta siinäkin tulee huomioida eläimen elämänlaatu hoidon aikana ja jälkeen. Eläin pyörätuolissa, kolmijalkaisena, edes virheasentoisena, ei ole eläimen eduksi, useimmat eläimet kun on luotu liikkumaan. Kuukausia liikkumiskiellossa ja lopulta tilanne missä on saatu 2 vuotta jatkoaikaa kunnes virheasennot ovat aiheuttaveet pahoja, jatkuvaa kipua aiheuttavia nivel-/luustovaurioita, sen muutaman vuoden aikan toki on ollut koko ajan myös lihaksisto kivuliaasti jumissa, mutta onhan se elossa, eikä omistajan ole tarvinnut olla surullinen lopettamisesta.

Entä se tilanne kun omistaja sairastuu äkillisesti vakavasti, onnettomuus, aivoinfarkti, mikä tahansa pitkän toipumisen tai epävarman ennusteen tilanne?
Kaikilla ei ole läheisiä, jotka olisivat valmiita ottamaan edes sen yhden eläimen, saati lauman, vastuulleen ja asiantuntevaan hoitoon, ennaltamääräämättömän pituiseksi ajaksi vastaten mahdollisesti myös rahallisesti ruokinta- ja lääkintäkuluista.

Tosiaan, kunnat eivät vastaa tällaisten eläinten tilanteesta (eikä todellakaan pitäisikään) ihmiset ottavat jo nyt aivan liian heppoisin perustein vastuulleen eläimiä ja tekevät niitä lapsia (joita ei "kuulemma" voi koskaan verrata eläimeen) luottaen siihen, että kyllä yhteiskunta hoitaa.

Lehdissä uutisoidaan ehkä promille paljastuneista eläinsuojelurikoksista, todellisuus on huikean paljon karumpi.

Terveen nuoren eläimen lopettaminen ei tokikaan ole mikään ideaali, mutta usein se on silti parempi vaihtoehto kuin se epävarma tulevaisuus.

Eläimet on suhteessa liian halpoja ja aivan liian helposti saatavilla ja silti liikkeellä on aivan liikaa "helpon rahan" perässä toimivia "kasvattajia" joille ei paina kodin hyvyys tai soveltuvuus eläimelle, vaan ainoastaan käteen jäävä raha, näin saadaan aikaan yhtälö, jossa väärillä ihmisillä, väärässä ympäristössä on väärä eläin, väärällä hoidolla. Siihen vielä jatkoksi kukkahattutyttöjen lauma hokemaan "kaikilla on oikeus elää". Voi huooh!

[SariannaSalo]

Ja pakko vielä sanoa, että jos koira on kaksijalkainen niin on kärsimys jos ihan muunkinlaista kuin vain psyykkistä. Se on eläinrääkkäystä. Niinkuin on kyllä moni muukin tapaus, esim. brakykefaalisten rotujen pito.. mutta tästä ei sen enempää.

Kaiketi bokseri lukeutuu mainitsemiisi rotuihin. Meidän boksu herralla ei kyllä ole ikinä ollut mitään vaikeuksia hengittämisen suhteen eikä viitteitä huonosta hapensaannista. Kesähelteilläkin jaksaa pinkoa pihalla eikä mitään ongelmaa. Me lenkkeillään kesäisinkin boksun kanssa (aamulla tai illalla) jos vaan itse kestän lämpöä. Samanlaisia ovat muutkin tuntemani bokserit. Myöskään meidän, kauniin lytyn kuonon omaavalla ranskiksella ei ole esiintynyt hengitysvaikeuksia. Tiedän kyllä, että lyttykuonoissa on yksilöitä joille hengitys on ongelmallista enkä yritä sitä kieltää. Mielestäni olisi parasta, ettei sellaista yksilöä käytetä jalostukseen. Lyhyempi kuono voi aiheuttaa hengitysvaikeuksia, mutta ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä.

Kyllä, bokseri kuuluu kallon muodon perusteella, mutta niillä kuitenkin itse trakea on tilavuudeltaan sellainen, ettei se aiheuta juurikaan niille hengitysongelmia, eli en koe tätä rotua niinkään ongelmaksi. Lähinnä englannin/ranskanbuldoggit joita on meilläkin jo tämän vuoden puolella todettu kuoliaaksi 3, ovat tukehtuneet kesken tavallisen lenkin.. mutta tosiaan, tästä ei sen enempää. Tähän asiaan on niin monta mielipidettä kuin on ihmisiä

En jaksa enempää lusikkaa laittaa soppaan, mutta pikku-kalaset:
Ymmärrät taas asiat niinkuin ITSE haluat. En ole sanonut missään vaiheessa ettei lääkärin tarvitsisi sanoa eläimen tilasta mitään, tai että lääkärit pimittäisivät tietoa. Vaan sanoin että lääkäri EI SAA tehdä PÄÄTÖSTÄ koiran lopettamisesta. Tottakai lääkärit sanovat koiran olevan sairas/kärsivän mutta harvoin se auttaa.. Ja totuushan on, että jos lääkäri lopettaa koiran omalla päätöksellään, ja omistaja vie asian oikeuteen koska olisi halunnut vielä koittaa hoitaa (vaikka tilanne olisi toivoton) niin lääkäri häviää.

ja omaan tilanteeseeni vedoten. Varmasti on ihmisiä jotka pärjäävät tälläisen koiran kanssa, mutta kuka todellisuudessa haluaa tälläisen yksilön,kun voi saada ns. terveenkin? Itse en haluaisi laittaa tälläistä koiraa kenenkään vastuulle, kun tiedän jo itse miten vaikeaa sen kanssa on välillä elää. Nyt sen aikuistuttua tilanne on onneksi jo parempi.

Ei minulta enää sen enempää tähän asiaan.