Sairas keltakääpiöahven

[Tessa00]

Jouduin tänään lopettamaan seura-akvaariostani keltakääpiöahven-koiraan, ja sen tiimoilta haluaisin selvittää mikä kalaa vaivasi.

Keltakääpiöpariskunta tuli akvaariooni n. vuosi sitten. Akvaario oli tuolloin vasta perustettu, mutta kypsytys ym. suoritettiin huolella. Ahvenet viihtyivät altaassa, ja kutuhommiakin harjoittelivat. Rouva ahven vain oli suht sähäkkä tapaus, ja näytti kyllä ukolle kaapin paikan, joten en tiedä onnistuivatko koskaan kutemaan. Kuluneen kevään aikana ukko-ahvenen värit alkoivat kuitenkin hiipua, ja kasvillisuuden vallatessa allasta en juuri pitänyt huolestuttava, jos ahvenia ei ihan joka hetki näkynytkään. Kevään aikana pakastesurviaisen anto jäi tauolle joksikin aikaa, ja aluksi ajattelin että yksipuolinen ravinto (erilaiset hiutaleet + pohjatabletit) oli syynä värien hiipumiseen.

Eilen akvaariota tuijoteltuani säikähdin pahemman kerran, kun ahven-ukko liplatti esiin kasvillisuuden takaa. Sen toinen silmä oli pullistunut, värit aivan haalistuneet, ja vatsakin näytti olevan pahasti lommolla. Suomuissa en havainnut poikkeavaa, eikä kala haukkonut henkeä, ei ollut pöhöttynyt ja uintikin onnistui - vaikkakin rauhallisemmin kuin yleensä. Muutama viikko sitten vedenvaihdon yhteydessä sain ukko-ahvenen veden alla "kämmenelleni", ja silloin huolestuin kun kala ei pyrkinyt uimaan karkuun. Tuolloin pH oli kuitenkin päässyt laskemaan lähelle 5:tä, sillä poikkeuksellisesti vedenvaihtoväli oli venynyt kahteen viikkoon, kun yleensä vettä vaihdan 1-1,5 viikon välein. Tilanne korjaantuikin ennalleen heti vedenvaihdon jälkeen, jolloin pH oli taas 7 tietämillä. Luulin että normaalia alhaisempi pH oli syynä ahvenen vaisuuteen. Ukko-ahven ei kuitenkaan ole pitkiin aikoihin hehkunut keltaisena niinkuin lajille tyypillistä on.

Siirsin kalan tarkkailuun pieneen kasvi-altaaseen, jossa ei muita kaloja ollut. Altaan pohjalla tosin vipelsi melkoinen määrä jotain pikku öttiäistä, ja ahven heti tarkkaavaisena alkoikin noukkia ötöjä suuhunsa. Muutaman maisteltuaan se tyytyi liplattelemaan pohjan tuntumassa, ja sama homma oli tänäkin aamuna. Illalla töistä tullessani päätin päästää kala paran päiviltä, sillä sen vointi ei ollut kohentunut yhtään, ja eikä se vastustellut ollenkaan haaviin ottoa.

Ukko-ahvenen rouva on edelleen hanakkana ruoan perään, ja erittäin valppaana ympäristöään tarkkaillen. Siinä en ole nähnyt mitään poikkeavaa, joskin rouvan värit eivät ole parhaiden päiviensä veroiset. Tänään kiinnitin erityistä huomiota sen ruokailuun, sillä mielestäni näyttää niinkuin se vain päästäisi ruokahiutaleet kiduksistaan ulos ilman että saisi niistä mitään irti. Murskaan hiutalet pieneksi silpuksi, joten kai täysikasvuisen ahvenen pitäisi saada syötyä sellaisia? Pelkään että ruokinnassa on jotain vialla, joka sitten heikensi ukko-ahvenen yleiskunnon pohjalukemiin ja jokin tauti pääsi iskemään siihen.

Jos joku jaksoi lukea tämän sepustuksen loppuun saakka, niin olisin erittäin kiitollinen, jos joku pystyisi selventämään tilannetta ja auttamaan tässä epätietoisuudessa.

Akvaarion muut asukit ovat hyvin voivia ja terveen ruumiinrakenteen omaavia. Altaassa asustaa helmirihmoja, helmimonnisia, kerritetroja, ottoja ja partamonni, sekä leskirouva keltakääpiö. Ahvenet ovat eläneet aivan sovussa muun kalaston kanssa. Altaan koko on 240 l, paljon kasvillisuutta, ulkosuodatin, ja 50 % vedenvaihdot tehdään 1-1,5 viikon välein.