Mä olen niitä ihmisiä jotka on ostaneet käärmekalan vääränkokoiseen altaaseen.
Ihastuin kärmeksiin ihan vahingossa akvaariokaupassa ja kyselin myyjältä onko 250 l allas liian pieni. Luonnollisesti mulle vastattiin että ei ollenkaan...
No, kotiinhan se lähti mukaan ja samantien sai nimekseen Welmu. Ostaessa oli n. 15 cm pitkä.
Welmu on ollut alusta asti todella utelias ja sosiaalinen. Liikkuu paljon päivisin ja rakastaa uida virtauksessa. Pohjana mulla on hienoa hiekkaa, johon tykkää mielellään kaivautua. Piilopaikkoja ja kasvillisuutta on runsaasti.
On varsinainen hurmuri, purkkia siivotessa tulee mielellään uiskentelemaan ja laskeutuu jopa kämmenille lepuuttamaan.
Vaikka poden huonoa omaatuntoa siitä, että Welmu on elänyt liian pienessä altaassa, en ole pystynyt siitä luopumaan koska siihen on kehittynyt aivan erityinen tunneside. Se vaan on niin oma persoonansa.
Juuri tulee täyteen 9 vuotta siitä kun Welska muutti taloon ja onnelliselta tuo tyyppi vaikuttaa. Pituutta on tullut lisää toiset 15 cm.
Koskaan ei ole terrorisoinut. Akvaariossa on tällä hetkellä monnisia (muuton yhteydessä ostin parveen vielä lisää pikkusia ja kaikki ovat saaneet kasvaa rauhassa), 4 imumonnia, mustatetroja, miekkapyrstöjä (joiden poikasetkin on saaneet elää) ja mustamolleja. Monnisten kutu kyllä katoaa parempiin suihin...
Ainoa kerta kun Welmu meinasi tehdä harakirit tämän 9 vuoden aikana oli hiljattain kun muutettiin ja pyrstökkäät oli kannellisissa ämpäreissä. Menin kuljetuksen järkeen kurkkaamaan onko kaikki ok ja raotin ämpärin kantta. Kukas se sieltä hyppäsi lattialle

ja juuri sain napattua kahden erittäin kiinnostuneen koiran armoilta! Huh, että olikin lähellä!
Tämän yhden kärmiksen perusteella voin sanoa, että asukki vailla vertaansa, mutta jos minulla olisi mahdollisuus, laittaisin huomattavasti isomman altaan. Suunnitelmissa onkin jossakin vaiheessa vaihtaa allasta nyt kun muuton jälkeen mahtuu. Mun akvaariossa tulee aina olemaan yksi Welmu. ♥