Ajattelin jakaa teidän kanssa jokseenkin epätoivoisen lääkityskokeilun, joka lopulta päättyikin todella yllättävän hyvin, eli voin siis lämpimästi suositella muillekin.
Homma alkoi kiekkolassani siitä, kun lisäsin pohjahiekkaa altaseen reippaanlaisesti. Hiekka oli käytettyä akvaariohiekkaa, jonka sain lahjoituksena toiselta harrastajalta. Pesin sen hyvin huolellisesti ennen altaaseen laittoa, mutta kyllähän siitä melkoinen vedensamentuminen silti aiheutui kun piti sekoittaa uuttaa hiekkaa vanhan kanssa, kasveja istutella uudestaan ja sisustustakin siirrellä.
Noh, pari päivää operaation jälkeen huomasin pienimmän kiekkoni lakanneen syömästä ja tummuneen väreiltään. Kyseessä pienikokoinen Blue Diamond, joka koostaan huolimatta on ollut yleensä tosi reipas luonteeltaan. Muutkin kiekot olivat muuttuneet säikyiksi, mutta söivät edelleen hyvin. Seurailin kiekkoa muistaakseni noin viikon verran ja vaihtelin vettä tiheämmin etc, mutta vointi sen kun huononi. Aiemman kokemuksen ja ahkeran aquawebin lukemisen nojalla vetelin johtopäätökset että vedenlaatu oli jollain lailla säätämisen seurauksena huonontunut ja kiekko kärsii todennäköisesti jostakin kidusvaivasta, mahdollisesti infektiosta kun ei vastaaviin oireisiin ole ennenkään loislääke ainakaan omassa altaassani auttanut. Minullahan on siis vastaavasta syömättömäksi ryhtymisestä aiempaakin kokemusta, joka on molemmilla kerroilla päätynyt kiekon kuolemaan, eikä mikään kokeiltu lääkitys ole auttanut.
Päätin sitten Bucketin (KIITOS!!) rohkaisevien kirjoitusten sekä Eläinsairaala-ohjelman (siellä hoidettiin varsan keuhko-infektiota metrolla, lisäksi oman ammattini nojalla tiedän että sillä hoidetaan myös samaa vaivaa ihmisillä) innostamana
soittaa paikalliselle eläinlääkärille ja pyytää puhelinreseptin lääkkeeseen. Tämä onnistuikin oikein hyvin, kyllähän lääkäri vähän ihmetteli kun selitin mihin tarkoitukseen ja miten aion lääkettä annostella, mutta keskustelu sujui hyvässä yhteisymmärryksessä. Hain siis purkin Trikozol -tabletteja (vaikuttava aine metrodinazole 200mg) ja aloitin kokonaisuudessa n. viikon kestäneen hoidon.Aluksi kokeilin kylpynä annostuksella 50mg/noin 10 litraan. Laitoin kalan siis tavalliseen 10l ämpäriin jossa oli lämmitin ja suodatin ja pidin siellä aluksi noin tunnin, mutta seuraavilla kerroilla pidin muistaakseni muutaman tunnin, koska se ei näyttäny olevan kylvystä moksiskaan. Päädyin kuitenkin parin päivän hoidon jälkeen antamaan lääkkeen suun kautta, koska kylvetys kaksi kertaa päivässä osoittautui melkoisen työlääksi eikä näyttänyt olevan erityisen tehokasta. Suun kautta lääkityksen toteutin foorumilta lukemani perusteella (Kiitos TiHe!) siten, että kiekko haavitaan ylös, sen leuan alta painetaan hyvin kevyesti jolloin suu aukeaa, lääke tiputetaan suuhun ruiskulla veteen sekoitettuna pienissä erissä ja annetaan kalan välillä nielaista ja sitten kala palautetaan takaisin altaaseen. Annostus suun kautta annettaessa oli aluksi n. 17mg 2xpäivässä. Lääkkeen annostelin jakamalla 200mg tabletin neljään osaan, sitten murskasin sen neljäsosan, sekoitin sen kolmeen milliin vettä, josta annoin kalalle yhden millin. Koko lääkkeen anto kesti kerrallaan noin puoli minuuttia ja kala ei tästä havaintojeni perusteella näyttänyt kovin käsivän. Nyt voi joku viisastella että mistä tiedät, mutta päädyin tähän ratkaisuun koska kokemukseni perusteella toinen vaihtoehto olisi ollut hidas ja tuskallinen riutumiskuolema tai sitten leipäveitsiarmahdus ja tämä tuntui silti parhaalta vaihtoehdolta kalankin kannalta.
Pari päivää annoin siis lääkettä suun kautta kaksi kertaa päivässä, sitten kokeilin antaa isomman annoksen kerran päivässä, jottei haaviminen stressaisi niin paljon. Tämäkin onnistui hyvin, eli kala sai kerta-annoksena noin 25mg lääkettä. Lääkitys kesti siis kokonaisuudessaan muistaakseni reilun viikon ja pari päivää oli välissä joina en ehtinyt lääkettä antaa ollenkaan.
Paraneminen alkoi selkeästi näkyä pari päivää tuon viikon kuurin jälkeen kun se alkoi maistella surviaisia, mutta puhalteli ne melkein samantien suustaan. Pikkuhiljaa ruokaa alkoi mennä vähän mahaankin ja nyt Mini on jälleen varsin pirteä oma itsensä ja syö oikein hyvin sekä raetta että surviaista.
