Kutevat kääpiösuppusuut

[sani]

Satalitraisessani on kardinaalitetrojen seurana kääpiösuppusuita 4 kpl (3 koirasta ja 1 naaras). Naaras kutee jatkuvasti, siis ainakin muutaman viikon välein ja mätimunat lasketaan usean päivän aikana. Jostain kuulin (ja täältä aikoinani luin) että kääpiösuppusuiden kudetus olisi hankalaa. Nuo alkoivat kutea jo muutaman viikon kuluttua hankkimisesta ja ovat jatkaneet samaa rataa! Eipä ole suuretkaan akvaarion myllerrykset haitanneet, esim. hiekan vaihdon jälkeen sumeassa akvaariossa kutivat täydellä teholla reilun vedenvaihdon innoittamina.
Miten on muilla tämän lajin edustajien kanssa? Entä onko kukaan kasvattanut poikasia? Kutua on hankala kerätä, sillä naaras kutee aina vain 3 mätipalleroa kerralla ja syö sitä itsekin koiraiden kanssa. Talteen ottamastani kudusta ei ainakaan talvella kuoriutunut mitään. Onko kutu kenties valoherkkää tms. erityisiä toimenpiteitä vaativaa? Kauanko kestää poikasten kuoriutuminen?

[Holstedt]

Ongelma ei suppusuilla lienekään se kutemaan saaminen vaan poikasten kasvatus mätimunasta aikuiseksi.

[Hiutale]

Mikä sekään ei ole punasuppusuilla vaikeaa. Kääpiöiden kanssa lienee asia toinen.

[hesalist]

Jatkanpa tähän ikivanhaan ketjuun. Onkohan vieläkään kukaan saanut kasvatettua kääpiösuppusuupoikueita? Itse ajattelin nyt yrittää. Siirsin niitä 6 kpl pikkualtaaseen eilen illalla ja kutivat siellä koko tämän päivän; siirsin ne jo takaisin isompaan altaaseen, jotta eivät ehdi syödä kaikkea kutuaan. Kovasti kutuintoisia tuntuvat olevan ihan normaalioloissakin, mutta poikasia ei ole näkynyt, vaikka ainoa uhka kalaston puoleen poikasilleen ovat varmaan itse. Altaassa myös voimakas suodatus saattaa verottaa poikasten selviytymismahdollisuuksia. Onko näitä kukaan ihan vartavasten kasvatellut onnistuneesti, tai onko näkynyt puskapoikasia? Muitakin keskustelun alkuja suppusuiden kudeskelusta löytyy tämän lisäksi , mutta ovat päättyneet lyhyeen, enkä ole löytänyt mitään tietoa onnistuneesta viljelystä. Kasvatusvinkkejä tietysti myös kaipaisin, jos joku havainnut jonkin oleellisen seikan avaimena onnistumiseen.

[hesalist]

Ainakin muutaman poikasen olen nyt bongannut, kun olen suurennuslasilla pintaan kasvaneiden vallisnerian lehtiä yläpuolelta tiirannut. Ovat kyl niin pieniä, että suurennuslasin niiden löytämiseen ja kalaksi varmistamiseen tarvitsee pusikkoisessa altaassa. Toivotaan, että siellä muitakin on. Jököttävät vielä paikallaan. Pitäisi Varjon Akvaariokalat kirjan mukaan kuoriutua n. vuorokaudessa ja sitten roikkua kasveissa ja sitten muutaman päivän päästä lähteä uimaan. Eli huomena pitäisi jo liikettäkin näkyä. Sitten laitan likoeläinvettä altaaseen. Sekin näyttäisi olevan nyt samentumassa. Varmaan tuolla jatkuvatoimisessa pikkupytyssä likoeläimiä on jo ennestään. Valoja olen pitänyt päällä normaalisti, kun en tiedä valon vaikuteksesta mätimuniin.

Altaasta, kutuoloista ja vesiarvoista vielä. Allas on 40l ja suodattimena on pillisuodatin. Allas on jatkuvatoiminen sivuallas karanteeni ja poikaskäyttöön. Kasvillisuutta siellä on jo ennestään ja lisäsin vielä toisesta altaasta, jotta kutijat eivät heti löytäisi syödäkseen kaikkia mätimuniaan. Ajattelin pusikkoisuuden saavan myös kalat romanttiselle tuulelle ja niinhän siinä heti kävikin. Syötin kaloille myös änkyrimatoja kutupäivän aamuna ja kerran kudun aikanakin. Altaaseen lisäsin myös intianmatelipuun lehtiä ja turvegranulaatteja. Ne eivät tosin PHta laskneet. PH on vähän turhan korkea, mutta en nyt ainakaan tällä ekalla yrittämällä aio tehdä asialle mitään. Vesiarvot ovat: PH 7,2, KH 2, GH 3,NO3 >5, ja NO2 0.

Katsotaan nyt miten tässä käy näin aika perusoloissa. Tavoitteenani on vain saada kasvatetuksi parven jatkoa itselleni. Nuo suppusuut ovat aikmoisia vehtaajia tuon kutunsa kanssa. Pusertavat harvakseltaan muutaman mätimunan kerrallaan ja enimmäkseen kisailevat ja popsivat vielä mätimuniaankin hanakkaasti. Joten kovin suuria en senkään vuoksi odota. Kerron sit miten homma etenee ja varmaan kyl yritän viel uudestaan, jos pieleen menee.

[Anniquu_]

Onnea jo tässä vaiheessa "mikropoikasista". Kotimaiselle tetransukulaisten viljelylle nostan hattua. Minkälainen oli kutualtaaseen laittamiesi kalojen sukupuolijakauma?
Kun omaa Akvaariokalat-kirjaa tutkin niin ei tämän lajin kohdalla ollut tosiaan mainintoja valaistuksesta.... Mitä sitä nyt olen lueskellut, niin joillakin tetroilla muistaakseni oli nimenomaan kehotettu pimentämään allas.
Kasvatatko muuten likoeläimiä heinällä vai banaaninkuorella vai jollain muulla?

[hesalist]

Kiitos, kiitos. Aiemman lähes epäonnistuneen tetraviljelyn jälkeen tajusin tosiaan tarvitsevani suurennuslasin, jotta löytäisin poikasia. Aiemman epäonnistumisen syynä oli varmaan paljolti tuo poikasten näkymättömyys ja hoidon laiminlyönti, kun en uskonut poikasia edes olevan. Silloin viljelykokeilussa olivat valkoeväiset ruusutetrat, vain 2 poikasta selviytyi. Toivottavasti nämä nyt liikkuisivat pohjan yläpuolella, niin niitä näkisi ja hoitomotivaatiokin varmaan olisi eri luokkaa, kuin näkymättömien poikasten kohdalla. Tetroja taidetaan yleensä ottaen aika vähän viljellä ja onhan se kieltämättä aika pitkäpiimäistä hommaa, kun ei niiden kehitystä pääse samalla lailla seuraamaan, kuin joidenkin muiden lajien. Tai sitten niitä pitäisi kasvatella jossain karussa sisustamattomassa altaassa, mutta itse haluan tehdä sen näin pehmeästi sisustetussa altaassa, puuhaboksissa.

Sukupuolijakaumasta en ole ihan varma, luulisin että 3 koirasta ja 3 naarasta. Yhdestä en ollut ihan varma, kumpi on. Vanhemmissa oli myös eri aikaan hankittuja yksilöitä, niin mahdollisista poikasista ei tule ainakaan täysin sisäsiittoisia. Osa oli vielä hivenen keskenkasvuisia, niin siitä tunnistin myöhemmin hankitut yksilöt. Tosin en edes tiedä tulevatko kääpiösuppusuut kauppoihin yleensä ottaen enemmän luonnosta, vai ovatko viljeltyjä.

Banaaninkuorivettähän minä poikasille lorottelen. Paremman puutteessa olen joskus perustanut likoeläinviljelmän kiinankaalilla ja kyllä se mielestäni onnistui. Mikromatoja annan sitten seuraavaksi ja vaihtelun vuoksi artemiaa välillä. Siihen mahtaisi mennä aikaa, jos poikaset kasvaisivat, että änkyrimatoaterioihin pääsisi siirtymään, kun aikuisillekin ovat aika hankalan kokoisia suupaloja pulskimmat änkyrimadot. Elävää ruokaa olen paljolti suosinut. Eipä tuota pilaantunutta ruokaa voi alkuun pohjalta paljoa imuroida, kun ei poikasia näe. Menisivät vaivalla kasvatetut poikaset siivotessa viemäriin. Elävän ruuan kanssa pilaantumis ja sottaamis ongelma on pienempi. Myöhemmin voi sitten olla ongelmana saada lellityt herkkupyrstöt kelpuuttamaan kuollutta ruokaa, saati sitten kuivaruokaa. Kokemusta on siitäkin.

Yleisesti pienten kalojen poikasten viljelyyn liittyvää kommenttia ja vinkkejä kuulisin mielelläni, jos jollakin tulee mieleen.

[Anniquu_]

Miltäs näyttää? Viitisen päivää kudusta kulunut...
Eipä tuo Faunattaren kalaesittelykään tiedä varmasti, että ovatko nuo luonnosta vai viljelyja vai sekä-että.

[hesalist]

Mitään ei näy vaikka kuinka tiiraa Mutta niin tiirasin edellisenkin tetraviljelyyrityksen aikaankin enkä mitään nähnyt pitkään aikaan. Täytyy pitää uskoa yllä ja laittaa hivenen aina altaaseen mikromatoja, jospa siel niitä salaa odoteltais. Tuosta 480-l altaan sisäsuodattimesta löysin muutaman olemattoman kokoisen luultavasti timattitetran poikasen, kun tyhjensin suodattimen valkeaan ämpäriin poikasten toivossa. Ne nähdessäni sain muistutuksen kuinka olemattomia ja vaikeasti havaittavia tetrojen poikaset ovatkaan. Kyllä niitä on aika mahdoton havaita sisustetusta pusikkoisesta altaasta. Kerron kyllä sit, jos niitä löytyy, mutta voi taas mennä viikkoja.

[hesalist]

Peräti 4 tikkua havaittu No ei tuo kuoriutuminen ainakaan ihan mahdotonta ole, mutta aika näyttää kuinka tikut pärjäävät siitä eteenpäin.

[Samuli]

Kääpiösuppusuiden kasvatuksesta ei ole kokemusta mutta kasvattelin pikkupoikana 90-luvun alussa muutaman poikueen kynäkaloja (N. eques). Kutivat aika helposti, mielellään miekkakasvin lehden alle kun pariskunnan siirsi kutuakvaarioon jossa lievästi hapanta pehmeää vettä. Seura-akvaariossa en niiden huomannut kutevan koskaan toisin kuin kääpiösuppusuiden jotka kutivat usein vedenvaihdon jälkeen. Niitä en tullut kuitenkaan viljelleeksi. Kynäkalojen poikaset roikkuivat kasvien lehdillä ja laseissa muistaakseni yli viikon ennen kuin lähtivät uimaan, sellaisia tummia parimillisiä tikkuja joita oli tosi vaikea havaita. Yleensä poikasia oli paljon enemmän kuin tässä vaiheessa huomasi. Ruokinta uimaanlähdön jälkeen likoeläimillä, nykyään varmaan jotkut nestemäiset poikasruoat ajais saman asian. Artemia kelpasi noin pariviikkoisesta, selvästi myöhemmin kuin muilla kasvattamillani tetroilla. Tämä on mun muistikuva joten aiemminkin kannattaa koittaa. Paras tuotto taisi olla vajaat 20 aikuista kynäkalaa, poikasten kasvu oli hidasta verrattuna esim. loistotetraan, keisaritetroihin tms. mutta tappiot pieniä.

Olen tässä elvyttelemässä vanhaa harrastusta uudelleen henkiin pienen tauon jälkeen ja sen verran vanha suola janottaa että suppusuut ja kynäkalat ovat hankintalistalla...

[hesalist]

Kiva Samuli, kun kerroit kokemuksistasi toisen Nannostomus lajin viljelystä. Itsekin havaitsin varsinaista uimista poikasilla vasta eilen, eli n. viikko kuoriutumisen jälkeen. Poikaset kököttävät edelleen paljon paikallaan pääasiassa pintakasvillisuuden lomassa ja välillä vähän lipuvat verkkaisesti eteenpäin. Kokonsa puoleen ovat kyllä jo aika helposti havaittavia ja tummahko väritys lisää myös poikasten näkyvyyttä. Muut vasta kuoriutuneet tetran poikaset, joita olen aikaisemmin nähnyt (ruusu-, musta-aave- ja timanttitetra) ovat olleet läpinäkyviä ja pienempiä. Arvioisin, että poikaset ovat jo tuplanneet kokonsa. Parhaillaan olen nähnyt niitä vain 6 kpl yhtäaikaisesti, mutta uskon niitä hivenen enemmän olevan. Toivotaan, että hävikki ei näidenkään kohdalla ole suuri, niin saan vaivanpalkaksi ihan mukavasti parvenlisäystä entiseen 14 kpl parveen. Koska kasvatan ne itselleni, niin voin varmaan muutaman kuukauden päästä laittaa ne jo vanhempiensa seuraan, niin ei ole niin työlästä niiden kasvatus, kuin kasvatus lähes täysikokoiseksi 40 l poikasaltaassa olisi.

Ruokintaan en ole vielä paljoa panostanut, koska aiemmin jonkin aikaa tyhjillään olleenseen altaaseen näyttäisi olevan kehittynyt aika runsas määrä pieneliöstöä, mikä lienee oivallista poikasruokaa. Tämän poikasruuan ruuaksi olen laittanut hieman purkin pohjalle jäänyttä Tabimin jauhoa. Likoeläimiä kasvattelin erillisessä purnukassa vain sen yhden satsin. Mikromatoja olen laittanut vain kerran päivässä hyvin pienen määrän vesiväripensselin kärjellä. Hyvin ovat poikaset kasvaneet tällä ruokinnalla ja ovat mielestäni jo hämmästyttävän isoja. Niin isoja, että olen jo väliin epäillyt, että poikaset olisivat mätimunina jo aiemmin siirtyneet altaaseen laittamieni kasvien mukana. Mutta, kai ne ovat vain kasvaneet niin nopeasti ennakkotiedoista poiketen.

Itse olen vallan ihastunut noihin suppusuihini. Eivät ole lainkaan mitään tylsiä parvikaloja. Vähän jatkuvasti niillä tuntuu olevan jotkut touhut menossa, eikä minulla ole mitään havaintoa niiden Varjon Akvaariokalat kirjassa mainitusta arkuudesta. Uskaltautuvat jopa nyppimään käsivarsikarvojani luullessaan käsivarsissani kasvavan niiden herkkua, mikromatoja. Ja, jos vain touhuiltaan malttavat ja mahat eivät ole pinkeinä edellisestä syömisestä, niin tulevat kyllä heti ruuan kerjuulle etulasille minut nähdessään.

[Anniquu_]

Jokos siellä uidaan kovasti? Kohta kaksi viikkoa mennyt...
Aika jännä, että ne timanttitetran poikaset ovat olleet niin pieniä, kun eikös se ole täysikasvuisena tuplat kääpiösuppusuuta isompi?
Ovatko ne sinun kalasi tuota punaista muotoa, joka tuossa Varjon teoksessa on esillä vai jotain muuta värimuotoa?

[hesalist]

Eivätpä nuo vielä tuolla pahemmin rallaa. Varmaan luonnossa on oleellinen selviytymiskeino tuo huomaamattomuus, jonka saavuttavat paikoillaan pysymisellä ja verkkaisella liikehdinnällä. Mutta kyllä nuo ihan selvästi osaavat ruokaa etsiä, ei tarvitse ruuan ihan suuhun uida. Vieläkään minulla ei ole tarkkaa lukumäärää selvillä, mutta tällä hetkellä veikkaisin, että niitä on noin 10 kpl.

Luulisin, että vähäisen kutumäärän tuottavilla lajeilla poikaset ovat yleensäkin isohkoja, kuten kutupallerotkin. Mitään kovin isojahan suppusuiden poikaset eivät voi olla, kun vanhemmatkin ovat niin pieniä, mutta suhteessa vanhempien kokoon pitäisin poikasia isoina. Harmi, ettei tullut sen tarkemmin seurattua osallistuvatko kaikki yksilöt kutuun, niin voisi vähän arvella kuoriutuneiden osuutta. Jos näitä vielä toiste innostun kasvattelemaan, niin silloin olen sen verran viisaampi, että laitan vaikka marmorikuulia tms. pohjalle ehkäisemään kudun syöntiä. Näin pientä määrää olisi melko turhauttavaa kasvatella myytäväksi, kun tuo kasvatus on melko sitoutumista vaativaa ja työlästä puuhaa. Vaikka eihän tällaisia lajeja talousperustein viljellä, mutta olisihan se kiva vähän vaivanpalkaa saada lukumäärältään suuremman onnistuneen viljelyn tuottaman onnistumisen ilon muodossa. Nyt näin ensikertalaisena kyllä iloa ja mielenkiintoista seurattavaa riittää pienenkin poikueen kasvattamisessa. Pienehköjähän nuo poikueet varmaan tulisivat aina olemaan, kun kutumääräkin on pieni, jos vertaan muihin tetralajeihin, joiden kutua olen seurannut.

Tuo Varjon kirjan esittämän kuvan paikallinen värimuoto taitaa olla melko harvinainen, kun googlen kuvahakukaan ei sitä juuri löydä. Omani ovat tätä http://www.wszystkooakwarystyce.friko.p ... inatus.jpg yleisempää värimuotoa.

[Samuli]

Miltäs poikastilanne ja kasvu näyttää tällä hetkellä?

[hesalist]

Kiitos kysymästä.

Poikaset kasvavat edelleen hyvää vauhtia ja tasaisesti. Kitukasvuisia poikasia en ole bongannut ollenkaan vaan kaikki on suht saman kokoisia. Nyt olen onnistunut niitä parhaillaan 12 kpl näkemään, mutta edelleenkään ei ole tietoa tarkasta lukumäärästä. Edelleen ovat hyviä maastoutumaan ja pitkään saa tihrustaa, että niitä enemmän havaitsee. Ovat vähän hassun näköisiä, kun ruumis on jotenkin suhteettoman pitkä verrattuna paksuuteen. Ovat sellaisia pikkuvaanijoita. Saattavat vaania jotain öttiäistä pitkäänkin muutaman millin päässä paikallaan ennen kuin napsaisevat sen suuhunsa.

Onks sul Samuli vinkkiä miten ton kasvun saa pysymään vakaana? Vielä varmaan pärjäävät mikromadoilla ja sillä (jo vähentyneellä) pieneliöstöllä mitä akvaariossa on. Ja varmaan olisi nyt saatava aikaiseksi sitä artemiaa alkaa kasvatella. Mutta mietityttää, että kun niillä on tuo suu niin hirmu pieni ja kroppa taas kasvaa ja varmaan alkaisivat vaatii jossain vaiheessa muutakin ravintoa, jotta kasvu pysyy vakaana. Mitenhän helposti nuo oppivat kuivaruualle. Mitään sopivan kokoista ravintoeliötä jatkoa ajatellen ei oikein tule mieleen. Voihan noista änkyrimadoista tietenkin valikoida ohkaisimpia ja pilkkoa niitä, mutta kyllä se aika nyhräämiseksi menee. Meinaan nuo kyllä aika varhain siirtää vanhempiensa seuraan ja vanhemmat varmaan viimeistään opettavat ne kuivaruualle. Mutta kyllä minä niitä meinaan kuitenkin muutaman kuukauden tuolla pikkuakvassa kasvatella. Jos kasvuvauhti pysyy yhtään samana niin uskon niiden olevan jo aika hyvän kokoisia 2 kk ikäisenä.

[Anniquu_]

Onko niiden poikasten väritys/kuvionti aikuisten kalojen väriyksestä poikkeava? Tuli kysymys mieleen, kun olen noiden omien verkkobarbien "luomupoikasten" kehitystä seurannut, niin niissä on sellaisia pieniä mustia pisteitä, joita ei aikuisten värityksessä ole ollenkaan. Entä osaatko arvioida niiden kokoa? Ja onhan tuo 12 mielestäni ihan mukava määrä "ensiviljelyksi".

[hesalist]

Ei noilla poikasilla ole vielä mitään kuviointia. Ovat melko tasaisen ruskeita, ainoastaan pyrstössä näkyy jotain kuvioinnin kaltaista, vaikka aikuisilla pyrstöt ovat värittömät ja kuviottomat. Itsekin odotan tässä mielenkiinnolla miten tuo kuviointi lähtee etenemään ja missä vaiheessa.

Poikasilla on pituutta melko tarkalleen 1 cm. Ensi viikon to (4 päivän päästä) niillä on 1 kk synttärit. Tosin kekkerit alkavat jo huomena, kun artemia viljelmä alkaa olemaan valmis Sellaista tussaamista kyllä toi artemian viljely verrattuna mikromatojen viljelyyn, että saavat tyytyä siihen silloin tällöin herkkuhetkinään. Voisihan sitä artemiaa tietysti pakastaakin, mutta luulen, että jäisi kuolleena suurimmaksi osaksi syömättä, kun ovat elävään ruokaan jo oppineet.

Joo, kyllä minä olen itsekin aika tyytyväinen määrään, kun oletuksenani oli, että on kovin vaikea viljeltävä. Päättelin sen siitä, kun eivät nuo aloitetut keskustelut ole edenneet kutua pidemmälle ja Varjon Akvaariokalat-kirjassakin yleisessä Nannostomus-lajien esittelyssä sanotaan poikasten kasvun olevan hidasta ja viljelyn vaikeaa. Mutta kyllä tuntuisi olevan aika helppoa tuo parven jatkoksi kasvattelu ainakin, mutta isommassa mittakaavassa viljeltynä pitäisi keksiä jotain millä saisi poikasmäärää kasvatettua. Tässä olen vähän sillä silmällä seuraillut noiden suppusuiden kutua, että jos pääsisi jyvälle millainen määrä ja millä sukupuolijakaumalla noita vanhempia kannattaisi kutuakvaarioon siirtää. Naaraan suosion hävinnyt koiras näyttää kostavan syömällä mätimunat joten ylimääräisiä koiraita ei ainakaan kannata siirtää. Mutta mitenhän riittoisaa toi koiraan maiti on? Pystyyköhän 1 koiras hedelmöittämään mitenkä suuren määrän mätimunia? No on mielessä muitakin kysymyksiä, esim. kuinka parisidonnaisia ovat, mutta täytyy tosiaan joskus vähän pitkäjänitteisemmin seurailla suppusuiden vehtailua, jospa niihin kysymyksiin löytyisi vastaukset.

[Anniquu_]

Naaraan suosion hävinnyt koiras näyttää kostavan syömällä mätimunat joten ylimääräisiä koiraita ei ainakaan kannata siirtää..

Jäynä se on pienikin jäynä...

Onko se poikasten väri jo peittävä, vai ovatko ne sellaisa läpinäkyviä "lasikaloja"? Toisaalta se ruskea väri on kyllä ihan ymmärrettävä, huomaamattomuus on plussaa poikaselle... Oletko jo jonkinlaiseen ratkaisuun päätynyt tuon elävän ruoan kasvattamisen suhteen? Eli onko löytynyt jotain sopivaa "seuraavan koon" elävää öttiäistä vai joutuvatko ne pian kuivamuonalle? Voisikohan kiinnostusta kuivamuonaan lisätä se, jos se liikkuisi virran mukana, luulisikohan poikanen, että se on elävää sapuskaa kun se liikkuu? Vai onko niiden syöntitaktiikka sellainen, että jos ruoka menee karkuun, niin ne eivät sitten saakaan sitä kiinni... Tuo mainitsemasi vaaninta ei kovin reippaan saalistajan kuvaa oikein tue.
Jossain vaiheessa tietysti niiden on opittava syömää kuivaa, mutta kuinka aikaisin sitä voi opettaa, että mahdollinen nirsoilu ja totuttelu ei ilmene huonona kasvuna tai poikastappioina.

[hesalist]

Kääpiösuppusuun poikasissa on ollut erityistä juuri se, että eivät ole olleet läpinäkyviä missään vaiheessa vaan väritys on ollut tumma. Ulkonäkö oli alkuun vähän kuin ruskettunut pieni havunneulanen. Nyt ovat alkaneet jo sen verran paksuuntua, etteivät enää näytä neulasilta. Ainoastaan vatsan alaosa on niillä läpinäkyvä. Huomaa, että artemia maistuu, kun vatsat näyttävät vaaleanpunaisilta.

Aika turvoksiin ne vielä itsensä saavat syötyä mikromadoilla ja artemialla ja kasvu on edelleen vakaata ja nopeaa, joten ruokavalion muutosta en nää vielä vähään aikaan aiheellisena. Varmaan nuo grindal-madot olisivat oivan kokoisia seuraavassa vaiheessa, mutta luulen, että niitä voi olla vaikea saada. Täytyy varmaan sit vaan valikoida pienimpiä änkyrimatoja poikasille, vaikka se melkoista tussaamista onkin. Enemmän nuo poikaset näyttävät nyppivän ruokaa pinnoilta, kuin avovedestä. Vähän yksipuolistahan tuo ravinto nillä tuntuisi nyt olevan, kun kuivaruoka ei tunnu herättävän kiinnostusta. Pellettijauhoa olen kyllä kokeillut. Mutta eipä siitä varmaan tarvitse olla huolissaan niin kauan, kuin noinkin vauhdilla kasvavat. Ehkä se kuivaruualle opetus sujuu aika luonnostaan siinä vaiheessa, kun ovat siihen kypsiä, kun ei sen asian kanssa hötkyile. Tai sitten ei. Aika näyttää.

[Mustavaris]

Kiinnostava keskustelu tämä. Mulla on nimittäin parvellinen kynäkaloja 200-litraisessa ja olen niiden lisäännyttämistä joskus miettinyt. Seura-akvaariossa ne eivät tosiaan lisäänny, vaikka koiraat kyllä useasti ottavat mittaa toisistaan ja välillä näkyvät koiras ja naaras oleilevan keskenään jonkun kasvipuskan juurella. Vielä en ole lähtenyt erillistä kutuakvaariota perustamaan, mutta ehkä joskus voisi moista ajatella tämän keskustelun innostamana. Kynäkalat on tosin mun mielestä vähän tylsiä kaloja. Ja aika pelokkaita ja tyhmiä. Söpöjä ne kyllä on ja tietyssä valossa kauniitakin, jotta nyt ei pelkkää pahaa tulisi kaloistaan puhuttua .

[hesalist]

Hieno homma, jos tämä kokemattoman viljelijän tarinointi ja muiden kommentit ovat onnistuneet onnistuneet saamaan edes jonkun mielenkiinnon omaan viljelykokeiluun heräämään Ei sentään ihan turhaan ole tullut pulistua.

[hesalist]

Nyt noilla poikasilla alkaa hahmottumaan jo kylkiviiva. Joissain kulmissa näkyy jo selvästi. Mielessä niillä alkaa olla jo muutakin, kuin syöminen. Ovat jo jonkin aikaa parveilleet muodostaen pikkuryhmiä ja tänään näin 1. kerran nahisteluakin. Kokoa on n. 1,5 cm. Ikää nillä on nyt reilu 5 viikkoa. Poikasia on enemmän, kuin tuo aiemmin ilmoittamani 12 kpl, mutta kerron tarkan määrän sitten, kun sen ihan varmasti tiedän. Edelleen kasvavat hyvin mikromadoilla ja artemialla. Saavat jatkossa kuorittua artemiaa, jakka se postin kautta saapuu. Kyllästyttää tuo artemian kasvaturpurkin pulputus ja ilmapumpun hurina; noita ääniä useamman akvaarion huushollissa kyllä riittää jo ennestäänkin. Nuo poikaset varmasti olisin saanut kasvamaan ilman kuivattua artemiaakin, mutta tilasin jatkoa ajatellen, kun kaiketi tuo kasvattelu on jo juurtunut pysyväksi osaksi elämää toistaiseksi.

[Anniquu_]

Mitenkäs suppusuilla menee? Ovatko kovasti lihonet joulunpyhinä?
Entä kokemuksesi kuoritusta artemiasta? Maistuuko kaloille? Entä millainen ruokinta niillä on tällä hetkellä?

[hesalist]

Porsaita äidin oomme kaikki, syömme kaikki, kaikki...

Pian viimeisen viestini jälkeen aloin monipuolistamaan ruokavaliota, eivätkä suppusuut ole olleet ollenkaan ennakkoluuloisia uusien ruokalajien suhteen, jopa hiutaleruoka uppoaa. Joka aamu vetävät itsensä ähkyyn änkyrimadoilla ja päivän mittaan saavat pellettimurskaa, kuorittua artemiaa, hiutaleita ja edelleen silloin tällöin mikromatoja. Kasvavat edelleen hyvää vauhtia. Parhaimmillaan olen laskenut niitä 23 kpl, mutta edelleenkään en ole ihan varma lukumäärästä. Olen antanut niiden vielä olla poikasaltaassa, koska osa lähtee uuteen kotiin. Poikasia on ehkä hivenen liikaa itse pidettäväksi ja jääpähän altaaseen vähän tilaa uudenkin poikueen poikasille, jos sattuu joitain jäämään itselle. Ylimääräiset on jo varattu. Meinaan noita kyllä vielä viljellä perään toisenkin parven. Hetken pidän taukoa ja kasvattelen poikasakvaarioon pieneliöstöä ravinnoksi. Ovat olleet kyllä kiitollisia kasvateltavia ja on ihan hyväkin asia, että poikasmäärä ei ole kovin suuri, kun minulla ei ole tarjota niille suurta allasta kasvamiseen.

Tuo kuorittu artemia tuntuu olevan kyllä hyvä hankinta, mutta tämän poikueen kohdalla hankin sen vähän myöhässä. Seuraavan poikueen kanssa saan sen ajoissa käyttöön, mutta en oikein usko, että kasvu voisi olla enää paljoa nopeampaa, kuin mitä se on ollut tällä poikueella.