Kuinka monella akvaarioharrastuksen takana eläinpölyallergia

[RvaHuu]

Meillä oli tilanne, että 7-vuotiaan oli ihan PAKKO saada lemmikki kun KAIKILLA muillakin on ja elämä on PILALLA. Itsellä on kissa- ja koira-allergia, ja eiköhän kaikki muutkin eläimet sen allergian kuitenkin laukaisisivat, joten akvaario oli oikeastaan ainut vaihtoehto. Onneksi oli jo nuoruudesta kokemusta akvaarioista, ei nimittäin ole lainkaan niin helppo lemmikki kuin voisi yhtäkkiä kuvitella. Päinvastoin.

[Tanja M.]

Itse sain aikanaan 7 vuotiaana synttärilahjaksi akvaarion koska perheessä oli allergiaa. 80-litraisen mukana tuli tietenkin pari kultakalaa jotka eivät kauaa selvinneet. Innostuin joskus vähän myöhemmin sitten kirjoahvenista ja aloin vähän enemmän perehtyä aiheeseen, ja huomasin että olin tehnyt paljon virheitä akvaarioitteni suhteen.

Nyt sitten akvaarioita on kolme ja nurkissa on pari (lemmikki)rottaa ja kissimirri. Eli ainakaan itselläni ei karvaturrit ole syrjäyttäneet akvaarioita. Tosin olen sitä mieltä, että akvaariot ovat huono kissan/koiran korvike, koska ne eivät ole samanlaisia rutistettavia ja siliteltäviä lemmikkejä, vaan ovat enemmän harrastus joka vaatii suht paljon perehtymistä, jota harvemmin pienellä lapsella ainakaan on.

[Lemmy]

meillä emännys on niin allerginen karvaturreille, että sentakia akuvaario(t)

[Holstedt]

Aiai... Kyllä semmoinen emännys saisi ainakin täältä lähtöpassit alta aikayksikön. Ei tulis mitään kun on kolme koiraa. Pitääkin tilata sellainen paita kuin "ei allergikoille". No, taitaapa tuon nähdä ihan karvan määrästä muutenkin.

[tilli85]

Täällä on itselläni eläinallergia mutta silti kotonta löytyy 2 kattia ja koiruus tulossa
En sanoisi että juuri eläinallergia on syynä akvaarioharrastukseen vaan se on monen muun asian tulos että akvoja löytyy

[nepis76]

Meillä on 2 koiraa, kissa sekä 3 akvaariota. Aiemmin oli vielä yksi terraario, jota asutti kääpiöhamsterit. Akvaariot on tulleet viimeisimpinä eläinhankintoina.

Karvaisia elukoita en saanut, kun kakarana kotona asuin. Äiti ja sisko ovat allergisia elukoille, joten eka koira tuli, kun muutin omaan kotiin. Sitten tuli toinen koira ja sitten tuli kissa. Nämä kaikki ovat jo eläinten taivaassa.
Mua on aina kiinnostanut vedenalainen maailma, joten kun tuli tilaisuus hankkia akvaario parisen vuotta sitten, niin sellainen purkki muutti eteisen nurkkaan. Siitä se sitten lähti tämäkin mopo käsistä

[VesiEläin]

Lapsena todettiin eläinpöly- ja huonepölyallergia(+ jotain heinäallergiaa muistaakseni). Ennen teini-ikää mulla oli kuitenkin hamstereita, hiiriä ja kani ja ainoat oireet tuli mielestäni sahanpurusta. Teini-iän jälkeen sain siedätyskokeiluun sekarotuisen koiranpennun, joka olikin mulla 9 ja puoli vuotta ilman mitään oireita. Koira piti onnettomuuden takia lopettaa, jonka jälkeen oli parin vuoden karvaton aika, jonka jälkeen hankin kesyrotan, joka aiheutti hengenahdistusta. Samoin teki hevostalleilla käyminen, joten karvaiset on pitänyt jättää kokonaan ja keskityttävä ainoastaan karvattomiin.

[Malys]

Mulla oli allergia ja astma akvaarion hankinnan syy silloin 1994. Lemmikin halusin ja kun muuta ei voinut ottaa, niin innostuin sitten akvaarioista. Silloin kun mun tauti todettiin, totesi lääkäri, että ei ole ikinä nähnyt yhtä pahaa koira-allergiaa. Mutta villakoiran kanssa pystyn olemaan hyvin ilman oireita, vanhemmilla ollut sellainen reilun vuoden verran ja tulee vietettyä sen kanssa mahdollisimman paljon aikaa. Joten todennäköisesti jossain vaiheessa kotoa löytyy sitten omakin koira, villakoira sekin. Mutta kyllä veren vasta-ainearvot viime vuoden lopussa oli ihan huipussaan edelleen, sanoikohan lääkäri, että arvot oli koiralle yli 100. Mutta kun en puudelista oireita saa.

[Tindra]

Mä kinusin penskana kovasti kissaa, mutta jostain syystä sellaista ei suostuttu ottamaan, niin sain sitten yllätys-akvaarion. Ei meillä kyllä vielä silloin ollut kai mitään allergiapelkoon liittyvää syytä olla ottamatta karvaista lemmikkiä. Mutta kissoille olen allerginen (selvisi testissä -96) ja lievästi verikokeen mukaan koirillekin, mutta enpä anna sen häiritä menoa, en voisi kuvitella ikinä luopuvani koirastani. Koira-allergia ilmeni vasta juuri otettuani koirani viime vuoden maaliskuussa. Sitä ennen en ollut saanut koirista mitään oireita, ja meillähän oli ollut kotona asuessani koiria kymmenisen vuotta. Allergiaoireet on onneksi helpottaneet, että en enää edes huomaa että olisin koiralleni allerginen. Omalle koirallehan saattaa kuulemma siedättyä vaikka saisikin muista koirista oireita.

[Ultsi+]

No täällä yx eläinpölylle allerginen äiti, jonka 9-vuotias tytär tahtoi jonkun lemmikin. Ja koska karvalliset eivät tulleet kyseeseen, päädyimme akvaarioon, jota on nyt sitten hoideltu kohta 5 kk. Eli varsin tuore tapaus siis. Tyytyväisiä ja innokkaita ollaan edelleen.

[Minimölli]

Aiai... Kyllä semmoinen emännys saisi ainakin täältä lähtöpassit alta aikayksikön. Ei tulis mitään kun on kolme koiraa. Pitääkin tilata sellainen paita kuin "ei allergikoille". No, taitaapa tuon nähdä ihan karvan määrästä muutenkin.

Tiesitkö muuten, että eläinpölyallergia voi kehittyä hiljalleen, jos on eläinten kanssa tekemisissä? Ihanko totta antaisit emännälle lähtöpassit, jos vaikka viiden vuoden yhdessäolon jälkeen hänelle kehittyisi sietämätön koira-allergia? Entä jos teillä olisikin jo lapsia tai vaikka joku lapsista tulisi sietämättömän allergiseksi koirille? Perhe vaihtoon vaan, mutta koirat jääköt?

Itse aloitin akvaariot ensimmäisen kerran n. 8 vuotiaana -92. Olin muistaakseni halunnut jotain lemmikkiä, mutta en kissaa tai koiraa. Kun isä sitten ehdotti akvaariota, olin heti myyty. En tuon jälkeenkään ole kissoja tai koiria haikaillut, hamsteri oli jossain vaiheessa. Taustalla isän ehdotukseen taisi kyllä olla se, että pikkusiskoni oli tuolloin aika allerginen, eikä olisi sietänyt eläinpölyä. Hamsterista jouduimme hänen allergiansa takia luopumaan. Mutta tyytyväinen akvaarioharrastaja olen edelleen

[Lemmy]

Aiai... Kyllä semmoinen emännys saisi ainakin täältä lähtöpassit alta aikayksikön. Ei tulis mitään kun on kolme koiraa. Pitääkin tilata sellainen paita kuin "ei allergikoille". No, taitaapa tuon nähdä ihan karvan määrästä muutenkin.

njoo, ilman karvaturreja minä pärjään (kissat olis rok), mutta heti alusta asti tein selväksi sen, että hifi-kamppeet on ja pysyy. ne ei lähe, vaikka pahaa allergiaa tuntuu välillä niitäkin kohden olevan (isoi, rumii, ne kaapelit)

[RvaHuu]

Minulla on ollut kolme koiraa, koira-allergiasta huolimatta. Ensimmäisen kanssa, lapsena, oli ihottumaa, toisen kanssa vanhempana alkoi astma oireilla, ja kolmannen kanssa muutama vuosi sitten puhkesi astma. Kolmas oli vielä sattumoisin Bichon Frisé, jota jotkut väittävät jopa allergisoimattomaksi. Nykyään ei voi akvaariota pidemmälle edes ajatella. Voi olla, että menisi kuukausia tai vuosi ilman oireita vaikkapa kanin kanssa, jolle en testin mukaan ole allerginen, mutta kuka sen tietää mitä aika toisi mukanaan.

Kilpikonnillekin kuulemma voi olla allerginen, mutta kamalasti kutkuttaisi joskus kokeilla. Tai sitten jätän väliin, kutkuttamisen pelosta. Niin, ja olenhan minä kalallekin allerginen, mutta vain ruokalajina.

[Holstedt]

Tiesitkö muuten, että eläinpölyallergia voi kehittyä hiljalleen, jos on eläinten kanssa tekemisissä? Ihanko totta antaisit emännälle lähtöpassit, jos vaikka viiden vuoden yhdessäolon jälkeen hänelle kehittyisi sietämätön koira-allergia? Entä jos teillä olisikin jo lapsia tai vaikka joku lapsista tulisi sietämättömän allergiseksi koirille? Perhe vaihtoon vaan, mutta koirat jääköt?

Näin olen myös ymmärtänyt vaikken mitenkään kauhean perehtynyt asiaan ole.

Sellainen joka on kovin allerginen koirille tuskin lähtisi äijän matkaan, jolla on 3 koiraa ja mahdollisesti tulevaisuudessa pari kissaakin, jos saan joskus aikaiseksi rakentaa talon kylkeen sopivan ulkoilutarhan niille. Koiria nyt todennäköisesti tulee olemaan niin kauan kuin kuvittelen olevani kykenevä niitä hoitamaan. Enkä sellaista naista huolisi, joka muuta olettaisi. Siihen tuo alkuperäinen kommenttini lähinnä viittasikin.

Jos sellainen unelmien nainen nyt jostain sattuisi tupsahtamaan ja sairastuisi myöhemmin, niin pitäisi sitä toki tarkasti miettiä millä keinoin yhteiselo voisi onnistua. Jokainen saattaisi joutua tinkimään jostain, mutta koirat tuskin lähtisivät elämästäni tässäkään tapauksessa.

[IkanIkan]

Olen allerginen kaikille karvaisille otuksille, mutta silti kissoja on aina nurkista löytynyt. Ei kai se tunnu että se oli sen väärti kun se astma kunnolla puhkeaa, mutta juuri nyt tuntuu siltä.
Kalat ovat huonohko korvike sitten jos kissoista joudutaan luopumaan, mutta nekin ovat sentään eläväisiä, vaikkeivät silitettäviä.

[RvaHuu]

Pakko sanoa, etten vaihtaisi koiramuistojani astmattomuuteen mistään hinnasta. Piki, Axu ja Remu ovat kaikki pilven reunalla, mutta elävät muistoissa aina. Astma pysyy kurissa lääkkeillä.

[millia]

Mä kinusin penskana kovasti kissaa, mutta jostain syystä sellaista ei suostuttu ottamaan, niin sain sitten yllätys-akvaarion.

Mä taas kinusin akvaariota ja sain koiran. Perheessä oli silloin jo tosin kissa.

En ole tietääkseni millekään karva-/sulkaelukalle allerginen. Jyrsijöistä ja linnuista ei ole kokemusta muuten kuin kyläillessä eikä silloin ole ollut mitään oireita. Avokilla kissat aiheuttaa joskus hengen ahdistusta, mutta ei aina.

[hyaSINTTI]

Minulla on ollut kolme koiraa, kaksi kissaa, kääpiökani ja seeprapeippoja aikakaudella ennen lapsia. Esikoisen syntymän jälkeen taisteltiin puolisen vuotta kaikenlaisten oireiden kanssa, mutta sitten oli pakko luovuttaa. Tuntui kyllä todella vaikealle muuttaa elämäänsä allergisten oireiden vuoksi, kun ei sellaista elämäntapaa muistanutkaan, johon ei olisi lemmikkejä liittynyt, eikä itsellä ole ikinä ollut mitään allergiaan viittaavaakaan. Mutta oman lapsen kohdalla tilanne yksiselitteisesti ylittää rajan, jossa mietitään omaa mielihalua.. lapsen paras on kertakaikkiaan ainoa oikea vaihtoehto.

Onneksi ihana pinserimme sai kodin kasvattajansa luota, dobermanni pääsi mummin luo. Pitkään aikaan mitään eläimiä ei jaksanut edes harkita, toinen tytöistä on edelleen todella "pahasti" ruoka-aineallerginen ja toisella on niin atooppinen iho, kuin olla voi. Tallilla käyminen ei onneksi aiheuta oireita, joten ratsastus on vahvasti mukana kuvioissa. Tallikissaa vaan ei voi silittää yhtään, muuten alkaa iho kuplia ja sitten se raavitaan totaalisen vereslihalle.

Akvaariokalat tulivat meille jokunen vuosi sitten kaikkien yhteisiksi lemmikeiksi, vaan äiskän hommiksi ovat sittemmin jääneet. Tosin uudet poikaset tms. aiheuttavat kyllä mielenkiinnon heräämistä. Äiti tässä vaan nyt meinaa hurahtaa oikein pahemminkin... tässä harrastuksessa näköjään lähtee helposti homma lapasesta

[IkanIkan]

Pakko sanoa, etten vaihtaisi koiramuistojani astmattomuuteen mistään hinnasta. Piki, Axu ja Remu ovat kaikki pilven reunalla, mutta elävät muistoissa aina. Astma pysyy kurissa lääkkeillä.

Kiitokset tuosta, Rva Huu.
*halaa kolliaan tiukkaan*

[RvaHuu]

Joskus tunne voittaa järjen ja hyvä niin.

[aquamarina]

Minulla koira-allergia on ihan yksilökohtainen eli on täysin riippuvainen tietystä koirasta. Esim. siskoni pystykorva ei aiheuttanut mitään, kun taas äitini cockeri aiheutti, ja nykyään kun naapurin koiria tuossa silittelen, asuvat samassa perheessä, niin toinen aiheuttaa silmien kutinaa ja toinen ei. Veljelläni on astma, allerginen koirille ja kissoille (testien mukaan), asunut viimeiset 15-vuotta kissan kanssa, eikä koiratkaan ole mitään aiheuttaneet. Itselläni on astma ja allergioita, esim. kalaruoan haju aiheuttaa ihottumaa (kiwi anafylaksiaa), mansikoita voin joskus syödä ja joskus muulloin niistä huulet turpoaa (ai, että tulee pamela andersson mieleen). Koirille olen testien mukaan allerginen itsekin ja aikoinaan veljen astman takia meille allas tulikin.

[nikkenakke]

Astma löytyy täältä..

[en]

No ei todellakaan ole eläinallergioita .

[partis<3]

Puolisolla on astma ja on allerginen kaikelle itseään karvaisemmalle. Kalat olivat siis ainoa vaihtoehto, valitettavasti.

[Hopotus]

Mä olen saanut akvaarion nimenomaan allergian ja astman takia 13 vuotiaana. Itseltä löytyy molemmat viat, pikkuveljeltä samoin ja pikkusiskolta allergiat. Olisin koiran halunnut ja haluan edelleen!

Mulla on kyllä ollut hoitokoira jo tuolloin 13 vuotiaana, alakerran rotikka jota hoidin (lue lenkitin tarvittaessa vuorotyöntakia) noin 4 vuotta. Sen jälkeen on ollut kaverin isoveljen rotikka hoitokoirana jo 8 vuotta. Se oli tuossa alkuvuodesta 2 kk hoidossa putkeen ja hyvin pärjäsin vaikka välillä nenu vuotikin. Vakaasti haluaisin koiran tai mielellään useammankin, mutta vähän arveluttaa ne allergiat. Ei niinkään oma allergia, voisihan sitä napsia lääkkeitä, rajat makkari pois koiran alueesta ja käyttää ilmaputsaria jos sikseen tulee. Kyllä se koiran tuoma elämänilo yms. allergiaoireet voittaa mennen tullen helposti. Suurempi huolenaihe on ne mahdollisesti tulevat kakarat. Kun ikää on jo 25w ja koira elää n. 15w eli siihen asti kun olisin 40w (herran jumala, sinnehän on ikuisuus! Onhan?) eli ne kersat pitäisi sinä aikan hankkia jos on hankkiakseen. Ja jos ne kersat onkin allergisia?

Miksi aina tälläiset eläinrakkaat ja niiden kanssa hyvin toimeen tuleva on allerginen tai muuten estynyt niitä ottamaan, mutta ne joilla ei allergioita ole eivät eläimiä myöskään halua (hiukan kärjistäen).