Vaimoni kävi kalakaupassa.

[muppe+]

-Puhelimeni soi keskipäivällä.
Moi minä tässä, oon Prismassa ruokaostoksilla ja kävin äsken akvaarioliikkeessä.
-No ketähän meillä kohta asustaa, mietin.
Siellä oli aivan ihanan värinen kultakala, siinä on siniharmaata, valkosta, punanen pilkku ja musta pyrstö.
-No hei, meillä ei oo karanteeniallasta, ja muutenkin 350 litraa on ehkä liian vähän neljännelle komeetalle.
No kai mä sitten jätän sen tänne kauppaan , vaimoni sanoi.

-Tuli ilta ja istuimme kotiterassilla lammikkoa katsoen. Kello oli 17.10 kun vaimoni sanoi;
Se kala huutaa siellä että, se haluu meille asumaan.
-Se kauppa menee kohta kiinni ja mun pitäis olla kuudelta kokouksessa (toisen harrastuksen).
Kyllä sä kerkeet sen vielä hakemaan, mä haluun sen! Pliis.
-Mitäpä en rakkaan vaimoni eteen tekisi, joten kalakauppaan oli siis lähdettävä.
Kaupassa katselin että kala jota olin hakemassa, oli suht saman kokoinen kuin omat kultsimme.
Kun kotona laitoin kalapussin lätäkköön lämpötasaukseen, huomasin että uusi tulokas oli puolet pienempi kuin aikaisemmat asukit. Mistä niitä senttejä oikein tulee?
Lähdin kokoukseen ja vaimo jäi totuttelemaan kalaa lätäkköömme. Kumma miten tollanen pikkukala vie ajatukset. Mietin kokoajan että, nyt se on jo päässyt toisten seuraan, kuinkahan ne ottaa sen vastaan?
-Kun illemmalla tulin kotiin, ryntäsin heti altaan reunalle katsomaan miten siellä pärjätään.
Täällä on kaikki hyvin, vaimoni sanoi.
Pikkunen meni heti kasvien alle piiloon kun pääsi pussista, mutta vanhat kultsit kävi sen heti törkkimässä esiin. Nyt se jo ui muitten mukana parvessa.
-Helpotus, tulokas on siis sopeutunut muitten seuraan. Toivottavasti mitään tauteja ei tule puolin eikä toisin. Isomman altaan perustaminen on siis edessä.

[piraja]

Olipa söpöä luettavaa
Ihanaa, että uusi kala sopeutui näin hyvin

[malawi]

Tiedän tunteen!

Silloin kun olen lähdössä esim. akvaariokurkeen hakemaan jotain kasviravinteitä niin jos jotain kivoja kiekkoja sattuu olemaan sitten pitää soittaa kotiin, että voinko ostaa pari uutta kiekkoa pliis? vaikka omalla rahalle ne ostan, heh. Sitten kun ostaa pari kiekkoa ja istuu se 20min junassa kohti takas helsinkiä ja odottaa sitä hetkeä kun pääsis vaan kotiin laittaa kalat altaaseen ja sitten niitä tuijotetaankin loppuillan

Välillä kun olen yövuorossa ja tulen kotiin aamulla, menen ensimmäisenä altaalle katsomaan että kaikki voi hyvin, siitä mulle huomautetaankin aika useasti

[Adrianna]

Olet siis päässyt todistamaan tapahtumaa, jossa kala vaatii tulla ostetuksi. Se on paha, paha, paha paikka, eikä siitä selviä kuin rahalla . Meille itsensä väkisin myivät mm. safiirimonniset ja kääpiöpallokalat, vetivät akvaristi-raukkaa puoleensa kuin magneetti.

[-Mandell-]

ää ku me vietii kultiksen poikasia eläinkauppaan ne huusi meille että EI SAA, JULMAT HÄIJYLÄISET!! ja kotona niitte äiti näytti olevan hädissään, vaik se kyl varmaa vaa ihmetteli et hei mihi täält hävis yli 10 kamua?? mut silti oli kurjaa ja teki mieli itkee kosk ne oli ollu meillä koko pienen puolivuotisen ikänsä.. ja olin seurannu niitten kasvamista koko ajan, pienistä vaaveista 5cm möllyköiksi.. ja aina kun käyn siellä, ne kaksi jäljellä olevaa huutaa mulle, OTA MEIJÄT TAKAS!!

[Applemiina]

Eipä minunkaan enää ikinä pitänyt taistelukalaa ottaa, kun tuon ajan viimeisin taisto hyppäsi kahden viikon jälkeen lattialle. Viime vuoden elokuussa menin tarvikeostoksille erääseen liikkeeseen. Tapani mukaan kyttäsin kaikki altaat läpi ja melkein viimesimmässä altaassa uiskenteli ihanin taistelukala, mitä olin koskaan nähnyt. "Ei... Saa nyt tällä kertaa jäädä kauppaan..", katselin muita hyllyjä ja juttuja ja palasin takaisin taistelukalan luo. Sieltä se akvaariosta katseli "Osta minut, olen niin ihana ja kaunis"-ilmeellä.

Nyt on kohta vuoden uiskennellut tuolla ja on vanha ja kiukkuinen.