Luopumisen haikeus

[rangatanga]

Oonkohan mä ihan järjissäni..? Olen kaupitellut isointa allastani ja nyt kun kaupat näyttää syntyvän, mua melkein itkettää. Haikeus! Hitsi, enhän mä edes ole ollut akvaristi kuin kahdeksatta vuotta, enkä miellä itseäni sellaiseksi "tosiharrastajaksi", joihin tälläkin foorumilla usein törmää. Tai no ehkä se onkin siinä: tätä on tehnyt niin tunteella, ei taiteella eikä tieteellä
Sielujen sympatiaa kokevat voivat kommentoida!

*sniif*

[piiu]

No ei tää nyt ihan sama juttu ole, mutta meillä hajos juur kaksi allasta ja vaikka noita muutama jäikin niin kyllä hatuttaa ja vollotuttaa. Tietty tuo tiedepuoli tähän liittyy, mutta eiköhän kaiken harrstuksen taustalla ole se tunne, tai meikällä ainakin. *halaus* ja sympatiat sinne .

[nosegoblin]

Itselläni on useasti vuosien varrella käynyt mielessä luopua koko touhusta ja tuossa ennen joulua olikin jo lähellä loppu. Ison osan kaloista myin, pienemmän altaan kauppasin pois, hieman sisustustakin meni parempiin koteihin, mutta sitten kun kävin täällä taas vähän aktiivisemmin kärkkymässä onko altaan myynnin kanssa edistytty mihinkään niin jotenkin sitä taas jäi niin pahasti koukkuun. Nyt mennään taas ihan uudella tarmolla, mutta myynnin vuoksi pahasti huvennutta kalastoa en tule kuitenkaan lisäämään ennenkuin olen täysin varma ettei into taas hetken päästä.

Täytyy silti myöntää, että kyllä siinä kai taustalla hieman oli juuri sitä haikeutta ja luopumisen vaikeutta kun on niin monta kymmentä tai sataa tuntia käyttänyt sen purkin kanssa lutratessa ja välillä ärräpäitä sekä alakerran herraa huutaen.

[¤albiinomonninen¤]

Kyllähän ihmisillä tulee märy kun luopuu lemmikistä. Oisko tässä samaa?

[rangatanga]

Nyt allas lähti. Tyhjää on... Mutta toki pieni lisätila ym tuo iloakin, asioilla on puolensa

[Anzku]

Sitä surkeuden määrää kun aikanaan lähti opiskelemaan ja piti altaista luopua... Et siis ole ainoa joka kokee luopumisen tuskat, en minäkään silloin katsonut "tosiakvaristi" olevani Ja sitä suunnittelun riemua kun nyt näyttää siltä että harrastuksen saa lämmitettyä uudelleen ja oikeasti kunnolla... Pienet ne on ilon ja surun aiheet ihmisellä ajoittain, mutta niin saa ollakin

[Qsmis]

Haikealta tuntuu täälläkin, taannoisesta 4 akvaarion kokoonpanosta on enää jäljellä se suurin eli 300 litrainen. Muutimme syksyllä pois kerrostalosta, maalle wanhaan taloon, ja nyt on ollut kovasti pohdinnassa tuosta viimeisestäkin luopuminen. Ihan siltä varalta, jos tenava keksii koputella sitä vasaralla tms, jolloin katastrofi on valmiina. Kotivakuutus kattaa kyllä remontit, mutta ei sitä vaivaa, jonka kahden huoneen ( jos edes riittää) lattioiden avaaminen, eristeiden vaihto ja kuivatus saa aikaan.
Kurjalta kyllä tuntuu luopuminen, harrastus on ollut kovin rakas ihan pikkulikasta lähtien. Kaipa sitä joskus jonkin pikkuakvan uskaltaa vielä startata, mutta noista isommista ei kyllä voi edes uneksia.