Onko minun kiekot jotenkin tyhmiä?

[sanna_m]

Mulla on kaksi kutuparia akvariossa. Meloni- sekä siniturkoosipari. Melonit tekivät aikaisemmin kudun ja siniset siitä villiintyneenä myöhemmin. Melonin poikaset kuoriutuneet ja lähtemässä uimaan. (Sinisten kudun pitäisi huomenna kuoriutua) Mutta sitten tuli tämä ikuinen punasten kiekkojen ongelma, eivät löydä kyljlle asti. Mutta eipä hätä ollut tämän näköinen, sillä siniset kävivät varastamassa nämä karkuun päässeet yksilöt ja ne ovat nyt tuolla niiden omassa nurkassa kudun keskellä. Siniset kiekot ovat todella tummissa väreissä kun ovat kudun/poikasten vieressä, mutta mutta. Mistä kiikastaa etteivät poikaset mene heidän kylkiin? Ne ovat todella tummia, joten siitä ei pitäisi olla kiinni etteivät löydä kyljille. Vanhemmat vain ottavat suuhun ne jos ovat lähdössä uimaan ja vievät takaisin. Ja kaikista paras oli se kun yksi poikanen oli kyljellä, niin eiköhän toinen tullut ja ottanut sen sieltä kyljeltä pois ja puhaltanut takaisin kudun tykö! Raivostuttavaa!! Onko minun kiekot jotenkin tyhmiä vai mikä on!!?? Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana.

[TiHe]

Voi olla pelastus tuo tummempien kiekkojen melkein yhtäaikainen kutu, melonien poikasille. Keinoemoina voi käyttää samanaikaisesti kutevia, vähemmänjalostettuja kiekkokaloja. Ikäero saa olla 3-4 vuorokautta, ei enempää. Kiekonpoikanen kasvaa emojen kylkiruokinnassa niin äkkiä, että jos ikäero on liikaa, suuremmat poikaset syövät, juuri uimaanlähtevät poikaset. Olen nähnyt omin silmin tämän.

Tai sitten tehdään niin kuin kaukoidässä. Halvemmat vähemmänjalostetun parin poikaset kokonaan emoiltaan pois. (Vaatii että poikaset syövät jo vastakuoriintunutta artemiaa) jos nämä halvemmat poikaset haluaa kasvattaa, omassa altaassaan. Ja heti kun nämä poikaset on otettu pois, toiset poikaset tilalle.

"Pulujen" muunnoksilla on jalostus mennyt niin pitkälle jo, että muutama kiekkokaloille luontainen ominaisuus on taantunut melkein pois. Kuten kylkiliman eritys on heikentynyt huomattavasti, sekä kala ei pysty tummumaan. Pulujen muunnos = esimerkiksi nämä meloni nimeä kantavat kiekkokalat. Pulu = bigeonblood joista nämä melonit polveutuvat.

[sanna_m]

Kiitos TiHe vastauksestasi. Melonit ovat kyllä kuteneet moneen otteeseen, mutta aina sama lopputulos. Kuolevat kun eivät löydä kyljille. Nyt kysyisinkin vielä tästä kyljille menosta. Eli pitäisikö poikasten jäädä kylkiin "kiinni"? Nyt nämä Meloneilta varastetut poikaset käyvät sinisten kyljillä, ovat jonkin aikaa siinä ( mikäli vanhemmat eivät kerkeä ottaa niitä suuhun asti..) ja lähtevät pois. Ja siksi laitoinkin tuollaisen otsikon että ovatko kiekkoni tyhmiä kun eivät tajua pitää poikasia kyljillä vaan ottavat ne aina suuhun ja vievät pesään. Sen tietenkin ymmärrän jos hortoilevat pitkin allasta jolloin ne viedään takaisin, mutta otetaan suuhun toisen kyljestä ja viedään takaisin pesään. Onko tämä vain kokemattomuutta?
Tai voihan toki olla myös niinkin että omistaja on tyhmä kun ei tajua kaikkea vaan kyselee täällä turhuuksia

[TiHe]

Kunnollinen kiekkokalapoikue viihtyy alussa, viikon-kaksi emojensa kyljillä lähestulkoon koko ajan. Eli ovat emojensa kylkien välittömässä läheisyydessä, eivät hortoile, siis missä satuu. Huomasin saman ilmiön aikoinani kiekkokaloja viljellessäni että bigeon eri variaatiot poikaset eivät ole emojen sa kyljillä, jatkuvasti, niin kuin kuuluisi. Harhailevat ja uivat viljelyaltaassa enimmänaikaa pinnassa. Johtunee emojen kylkiliman niukuudesta tai jopa puuttesta??? Jos poikaset eivät saa emoiltaan kylkieritettä, poikaset kuolevat 2-3 päivässä. Olen sanonnut näitä nälkään riutuvia poikasia "helikoptereiksi" koska ennen kuolemaa nälkään kieppuvat vedessä muistuttaen alasputoavaa helikopteria.

Toisaalta poikasille riittää se, kun saavat emojensa kyljiltä edes hetkittäin tai tarvittaessa ravintoa. Vastakuoriintunut artemia kannattaakin aloittaa poikasille heti, kun pystyvät kokonsa puolesta sitä syämään. Itse olen ottanut pakosta emoiltaan pois 4 päivää vanhat poikaset, silloin söivät artemiaa. Kuolleisuus on luonnollisesti tällöin poikueessa suurempi, kuin saisivat olle emojensa kyljillä pidempään.

Emokaloilla on tapana yrittää pitää poikasensa uimaanlähdön aikana, mahdollisimman pitkään kutualustassa kiinni, ne poikaset jotka uimaan lähtevät, kerätään suuhun ja puhalletaan takaisin kutualustaan. Lopussa emot kyllä huomaavat että työ on turhaa ja lopettavat sen. Sinun tapauksessasi epäilen että johtuu kaksista eriaikaisista poikasista, melonin vanhemmat poikaset, sekä toisen pariskunnan nuoremmat poikaset. Eli jos nuoremmat eivät vielä ui tai vasta opettelevat, kerätään kaikki poikaset takaisin kutualustaan, tai ainakin yritetään.

On parin kokemattomuudellakin varmasti osansa asiaan.

Kiekkokalan tai kirjoahventen poikasten on päästävä uimaanlähdettyään parin tunnin sisään pintaan, täyttämään uimarakkonsa ilmalla. Joskus kun on oikein hyvä ja huolellinen kiekkokalapariskunta, joka kerää poikaset suuhunsa aina ja puhaltavat takaisin, saattaa olla huono asia poikasille. Poikaset eivä yksinkertaisesti pääse tätä tekemään ja jäävät uimarakkovikaiseksi, suurin osa poikueesta. Tälläisen parin kohdalla, harrastaja voi jeesata poikasia, poistamalla toisen emokaloista altaasta. Pariskunnan poikasten kanssa jäävällä kalan sukupuolella ei ole merkistystä. Yleensä valitaan se kala kummanko kyljillä aikaisemmin poikaset ovat paremmin viihtyneet. Jos tämä ei ole tiedossa, olen itse jättänyt sen kalan, joka on aktiivisempi tuijottamaan poikasia ja on tummempi. Koirailta yleensä poikasten kuoriinnuttua loppuu ensin mielenkiinto poikasiin, mutta poikkeuksia olen tavannut.

[sanna_m]

Kiitos taas TiHe:lle! Todella mukavaa että joku jaksaa opastaa tälläistä amatööriä noiden kiekkojen arvoituksissa
Tuo vastaus selvitti minulle todella paljon! Kiitos siitä! Tiedänkin tämän "helikopteri" ilmiön, koska joka kerta tämä on toteutunut Melonien poikasten kohdalla..
Tällä hetkellä poikue on pienentynyt, mutta tätä ilmiötä ei ole tullut, joten jotain on tapahtunut myös oikeinkin. Ilmeisesti saavat kyljiltä kuitenkin sen verran ravintoa selviytyäkseen. Mutta enpä odota siltikään liikoja.. No, ainakin on ollut mielenkiintoista seurailla niiden puuhia!