Nyt on uusi koti löytynyt. Tarviisin vain apua tässä koko lehtis-ongelman ratkaisemisessa...
Eli:
Tällä hetkellä siis iso lehtisparini ei toimi. Naaras kiusaa koko ajan urosta, jonka olin ajatellut lahjoittaa pois. Nyt sitten mietinkin, että onnistuuko minun löytää naaraalle enää uutta kaveria vai kiusaako se sitten niitäkin? Yksinkään se ei varmaan viihdy. Yksi vaihtoehto on lahjoittaa molemmat pois ja ottaa vaikka muutama pikkulehtis tilalle, jotka ei kylläkään ole yhtä näyttäviä... Pelkkää urostakaan en haluaisi itselleni jättää.
Tilaa on 375L, 150x50x50. Näköjään näille liian vähän.
Kertokaa lehtisihmiset mitä kannattaisi tehdä?
Muu kalasto:
parvi punapäätetroja
parvi kiilakylkiä
partiksia
4 tiikerinuoliaista
yksinäinen helmirihmauros, joka myös odottaa jotain jatkosuunnitelmaa..
joitakin sukarapusia
Huomenna lähtee joku uuteen kotiin, mutta onko se toinen vai molemmat lehtikset, auttakaa?!
Lehtikalojen perheongelmat
Valvoja: Moderaattorit
Re: Iso lehtikalauros
minkä värinen ja kokoinen uroksesi on? minulla on saman kokoisessa altaassa yksinäinen luonnonmuotoinen naaraslehtis. jos päätät uroksesta luopua, niin täälläpäin saattaisi olla sille uusi koti.
-Mika
-Mika
Re: Iso lehtikalauros
Meillä oli yksi pikkuinen tyttö, joka siirrettiin 100L:sta muiden joukkoon 600L. Siellä oli noin 6-7kpl muitakin lehtiksiä, joista yksi kutupari. Tyttö jäi sitten joukon alimmaksi ja lopetti syömisen aika nopeasti. Siirrettiin taas takaisin pienempään purkkiin, jossa ruokittiin ihan kädestä pitäen, kunnes piristyi jälleen. Aika pitkään oli yksinään pienemmässä akvssa ja kutikin yksinään siellä. Ajatelimme siirtää taas muiden pariin, kun oli jo kasvanutkin isommaksi. Siirron jälkeen hetki meni hyvin ja näytti, että tulee toimeen muiden kanssa. Liehitteli tuota johtajakoirasta, jolla kyllä pari jo olikin. Parin viikon jälkeen ei taaskaan ruoka maistunut ja vaikutti apaattiselta. Saimme neuvon lääkitä tyttö loisia vastaan, jonka vuoksi siirsimme sen jälleen karanteeniin. Ei auttanut, vaan tyttö kuoli kuitenkin. Syy jäi epäselväksi, sillä päällepäin ei mitään heikkouden merkkejä näkynyt.
Myöhemmin hankimme kutuparin, joka on kutikin useita kertoja meillä ollessa. 2-3 viikkoa sitten musta lehtiskutuparin poika lakkasi syömästä. Ajattelimme, että olisko loisia jonka takia siirsimme kummatkin karanteeniin. Ovat hyvin kiintyneitä toisiinsa, sillä liikkuvat ihan rintarinnan kaiken aikaa. Karanteenissa alkoivat taas kutemaan ja saivat jopa poikaisiakin, joita hoitivatkin hienosti. Kaikki näytti hyvältä, paitsi että tyttö ahmi ruuat ja poikaa emme nähneet syömässä. Poika hoiti poikaisia fanaattisesti ja tyttöäkin ahkerammin. Syömättömyyden takia annettiin loislääkettä toisen kerran (Sera med Nemitol). Lääkekuurin jälkeen erotimme kummatkin erikseen, sillä ajatelimme josko pojalle ei jäänyt ruokaa tytön jäljiltä. Ei auttanut, vaan hermostuneesti liikkui edestakaisin etsimässä tyttöään, kunnes kummatkin oli pakko siirtää yhteen uuteen 200L. Tämä auttoi ainakin vähän, sillä poika suostui syömään pari survaria heti samana iltana.
Ovat nyt purkin ainoat kalat ja seuraavat toisiaan ihan varjona.
Neuvoa on vaikea antaa, sillä lehtiksen on ihan persoonia jokainen. Mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle. Ja osa vaivoista voi olla ihan psyykkisiä ilman mitään sen kummalisempaa sairautta, tai ainakin saattavat olla alkutekijä sairastumiselle, jota sitten joutuu hoitamaan lääkkeillä. Kokemuksesta vaikuttaa, että lehtiksellä voi olla muitakin oireita kuin fyysisiä vaivoja. Elämänhalu ja ruokahalu voi johtua ihan tunne-elämästä.
Seuraa kaloja, jotta voisit tehdä oikean päätöksen. Helppoa se ei ole, mutta toivotaan parasta.
Myöhemmin hankimme kutuparin, joka on kutikin useita kertoja meillä ollessa. 2-3 viikkoa sitten musta lehtiskutuparin poika lakkasi syömästä. Ajattelimme, että olisko loisia jonka takia siirsimme kummatkin karanteeniin. Ovat hyvin kiintyneitä toisiinsa, sillä liikkuvat ihan rintarinnan kaiken aikaa. Karanteenissa alkoivat taas kutemaan ja saivat jopa poikaisiakin, joita hoitivatkin hienosti. Kaikki näytti hyvältä, paitsi että tyttö ahmi ruuat ja poikaa emme nähneet syömässä. Poika hoiti poikaisia fanaattisesti ja tyttöäkin ahkerammin. Syömättömyyden takia annettiin loislääkettä toisen kerran (Sera med Nemitol). Lääkekuurin jälkeen erotimme kummatkin erikseen, sillä ajatelimme josko pojalle ei jäänyt ruokaa tytön jäljiltä. Ei auttanut, vaan hermostuneesti liikkui edestakaisin etsimässä tyttöään, kunnes kummatkin oli pakko siirtää yhteen uuteen 200L. Tämä auttoi ainakin vähän, sillä poika suostui syömään pari survaria heti samana iltana.
Ovat nyt purkin ainoat kalat ja seuraavat toisiaan ihan varjona.
Neuvoa on vaikea antaa, sillä lehtiksen on ihan persoonia jokainen. Mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle. Ja osa vaivoista voi olla ihan psyykkisiä ilman mitään sen kummalisempaa sairautta, tai ainakin saattavat olla alkutekijä sairastumiselle, jota sitten joutuu hoitamaan lääkkeillä. Kokemuksesta vaikuttaa, että lehtiksellä voi olla muitakin oireita kuin fyysisiä vaivoja. Elämänhalu ja ruokahalu voi johtua ihan tunne-elämästä.
Seuraa kaloja, jotta voisit tehdä oikean päätöksen. Helppoa se ei ole, mutta toivotaan parasta.
-
-noora-
- Junior Member
- Viestit: 121
- Liittynyt: 09:25, 26.08.2008
- Akvaarioseurat: Oulun akvaarioseura
- Sukupuoli: Nainen
- Paikkakunta: Oulu
Re: Lehtikalojen perheongelmat
Kiitos vastauksista!
Yksilöitä näyttävät juu olevan... Varsinkin nämä isot tapaukset tuottaneet vähän pään vaivaa. Nämäkin hyvässä yhteistyössä kutivat, vahtivat pesäänsä ja poikasiaan, joskin ne aina päätyivät parempiin suihin... En kyllä ymmärrä mikä tuolla naaraalla sitten yhtäkkiä napsahti kun alkoi noin väkivaltaiseksi.
No, nyt taitaa lähteä nsin tuo uros uuteen kotiin ja mahd sitten naaraskin jos ei näytä yksin viihtyvän tai sopivaa poikakaveria ei löydy. Sekin tässä vähän outoa, että uros on melkein tuplasti naarasta isompi ja silti jää ihan tossun alle, raukka.
Yksilöitä näyttävät juu olevan... Varsinkin nämä isot tapaukset tuottaneet vähän pään vaivaa. Nämäkin hyvässä yhteistyössä kutivat, vahtivat pesäänsä ja poikasiaan, joskin ne aina päätyivät parempiin suihin... En kyllä ymmärrä mikä tuolla naaraalla sitten yhtäkkiä napsahti kun alkoi noin väkivaltaiseksi.
No, nyt taitaa lähteä nsin tuo uros uuteen kotiin ja mahd sitten naaraskin jos ei näytä yksin viihtyvän tai sopivaa poikakaveria ei löydy. Sekin tässä vähän outoa, että uros on melkein tuplasti naarasta isompi ja silti jää ihan tossun alle, raukka.