Papukaijakirjoahven kelluu
Valvoja: Moderaattorit
Alueen säännöt
Ennen kuin esität kysymyksesi, huolehdi, että ainakin osa seuraavista tiedoista ovat viestissäsi:
Ilmoittamalla ainakin osan em. tiedoista heti ensimäisessä viestissä, varmistat että muilla on helppo työ vastata viestiin ja näin ratkaista mahdolliset ongelmat. Kiitos!
Ennen kuin esität kysymyksesi, huolehdi, että ainakin osa seuraavista tiedoista ovat viestissäsi:
- akvaarion tilavuus ja mitat
- Valaistus (millaiset putket, esim. 58W Philips 86)
- Suodatus (suodattimien merkit ja mallit)
- Akvaarion hoito (vedenvaihdot, ruokinta, kasvilannoiteet yms.)
- Akvaarion asukit (kalat + muut eliöt)
- Vesiarvot (pH, GH, KH, NO2-, NO3-, lämpötila)
- Mikä on ongelma ja miten se esiintyy? Täysi kertomus kalan/kasvien oireista
- Milloin huomasit ongelman, onko jatkunut jo kauan? Onko ollut jotain muita ongelmia?
Ilmoittamalla ainakin osan em. tiedoista heti ensimäisessä viestissä, varmistat että muilla on helppo työ vastata viestiin ja näin ratkaista mahdolliset ongelmat. Kiitos!
Re: Papukaijakirjoahven kelluu
Tuolta voi lukea lisää kalojen lopettamisesta --> http://www.aquahoito.info/suomi/ohjeita/lopetus.php" onclick="window.open(this.href);return false;
-
- Elite Member
- Viestit: 6450
- Liittynyt: 23:09, 10.01.2002
- Sukupuoli: Nainen
- Paikkakunta: Espoo, HAS
Re: Papukaijakirjoahven kelluu
Okei, tämä oli kyllä mielestäni ehkä kertakaikkiaan heikoin perustelu vastustaa kyseistä lopetustapaa. Kala ei mieti että "voi kamala sentään mikä loppu elämälleni. Miten häpeällistä kuolla vessanpöntön reunaa vasten", eikä se lisää sen kärsimystä.Taavetti kirjoitti: Kuitenkin kunnioitan näitä otuksia ja lopetan ne arvokkaasti. En pelkästään leikkaa kaulaa auki, vaan kuten aiemmalla sivuilla olevista kirjoituksistani käy ilmi, tainnutan kalat ensiksi niskaiskulla. Pönttö tai lavuaari ei vain ole mielestäni sopiva tuossa hommassa..
Sillä miltä ihmisestä tuntuu ei ole yhtään mitään tekemistä lopetustavan sopivuuden kanssa (kuten Ville K. edellä jo kirjoittikin) ja itse olen sitä mieltä että kunnioitusta eläintä kohtaan voi osoittaa tuossa tilanteessa vain ja ainoastaan hoitamalla asian nopeasti ja kivuttomasti. Kala haaviin, haavilla nopea liike kovaa pintaa vasten (lattia käy yhtä hyvin kuin pöntön tai lavuaarin reuna) ja niskat poikki veitsellä.
Paljon hitaampaa on alkaa asettelemaan kalaa sopivaan asentoon haavissa, ja sovitella sitä halkoa kätöseen, tähtäillä ja lopulta kopauttaa kalaa niskaan, kuin kuvaamallani tavalla.
Haluan korostaa vielä, että tuota tainnutus-/lopetustapaa ei tule missään nimessä käyttää mihinkään isoihin kaloihin (lasken isoiksi yli parikymmensenttiset, tai hyvin jykevärunkoiset kalat). Eli sen oskarin kohdalla puhutaan siitä iskusta niskaan, papukaija-ahvenen ollessa vielä haavimenetelmällä tainnutettavissa.
En käy enää juurikaan foorumilla. Yhteydenotot tärkeissä asioissa: riesale@hotmail.com En vastaile yksityisesti tuleviin kalasto-, tauti- ymv. kyselyihin.
-
- Advanced Member
- Viestit: 1809
- Liittynyt: 15:07, 13.09.2006
- Sukupuoli: Nainen
- Paikkakunta: Vantaa
Re: Papukaijakirjoahven kelluu
Mulla on ilmeisesti vähän erilainen ajatusmaailma.Mari kirjoitti:Okei, tämä oli kyllä mielestäni ehkä kertakaikkiaan heikoin perustelu vastustaa kyseistä lopetustapaa. Kala ei mieti että "voi kamala sentään mikä loppu elämälleni. Miten häpeällistä kuolla vessanpöntön reunaa vasten", eikä se lisää sen kärsimystä.Taavetti kirjoitti: Kuitenkin kunnioitan näitä otuksia ja lopetan ne arvokkaasti. En pelkästään leikkaa kaulaa auki, vaan kuten aiemmalla sivuilla olevista kirjoituksistani käy ilmi, tainnutan kalat ensiksi niskaiskulla. Pönttö tai lavuaari ei vain ole mielestäni sopiva tuossa hommassa..
![Wink [;)]](./images/smilies/icon_wink.gif)
Mikäli huomaat erehtyneesi, olet jo varmaankin oppinut jotain uutta. (oma ajatelma)
Re: Papukaijakirjoahven kelluu
Varautumisella tarkoitin etukäteen miettimistä. Jokaisen kannattaa miettiä itselleen soveltuvat välineet ainakin sen verran etukäteen, ettei vasta sitten kun kala on jo haavissa. Yritin tehdä ketjun aloittaneelle "blondille" tarpeeksi "lyhyen" listan sopivista välineistä
.
Olen ymmärtänyt, että kalat otetaan vedestä joskus pois mm hoitotoimenpiteiden ja tutkimusten ajaksi. Siksi ajattelen ettei kalalle aiheuta tarpeetonta kärsimystä asetella se huolellisesti ennen lopetusta.
Solujen sisältämä hapen määrä riitää x minuutiksi turvaamaan mm aivot niiden vaurioitumatta. Jos pidätät hengitystä, et tunne kipua? Voit tietysti pelätä kuolevasi. Kalojen pelko on todennäköisesti varsin erilaista kuin omamme. Nehän ovat koko elämänsä saaliseläimiä. Toisaalta juuri yläniskan aluella punoutuu selkäytimestä myös hengityslihaksia säätelevä ääreishermosto, ainakin ihmisellä.
Sydämen rytmihäiriössä käytetään tahdistinta, kun sen oma rytmin säätely ei toimi riittävän hyvin. Tarkasti en tiedä, minkälainen kondensaattori tai paristojärjestelmä sydämessä biologisesti on, mutta ainakin ihmisellä on kaulan alueella keränen, joka vaurioituessaan myös voi vaikuttaa sydämen pysähtymisen. Niskan alueella sijaitsee täten myös yksi linkki autonomisen hermoston säätelemässä sydämen toiminnassa.
Lihaksissa, myös sydämessä on nomaalisti varastoituneina sokereita, jonka vuoksi ne ovat supistumiskykyisiä, vaikka ne olisivatkin irti alkuperäisestä hermoyhteydestä.
Tilapäisen halvauksenkin yhteydessä voidaan lihaksia stimuloida sähköimpulsseilla, jotta ne säilyvät toimintakykyisinä sinä aikana, kun halvauksen primäärisyy saadaan hoidettua, tai se vähitellen luonnollisesti paranee. Tämä lähinnä kuriositeettina.
Rauhoittuminen merkitsee stressin vähentymistä. Stressihormonitaso lisää kivun ja pelon kokemusta. Myös ihmisen tukeminen lepoasennossa rauhoittaa tätä, erilaisia toimenpiteitä suorittaessa. On varsin helppoa saada selkäydin niskasta vaurioitettua pelkällä painalluksella mikäli lihaksisto on rentona. Nikamamanipulaatio tehdään nopeasti, jotta lihakset eivät ehdi reflektorisesti supistumaan ja estämään liikettä. Rentoutuneen ihmisen refleksivaste on huomattavasti rauhallisempi, kuin jännittyneen, vaikka itse lihas ei vielä olisi jännittyneessä tilassa. Henkisessä tai fyysisessä vireystilassa refleksivaste nopeutuu, yksilöllisissä rajoissa tietty. Polvijännerefleksi on nopeampi, jos puristat kädet nyrkkiin, kokeilkaapa ihmetykseksenne.
Kalan selkärangan nivelsiteet ja rustoinen luu on huomattavan pehmeää, toki sitkeää, joten selkäydin on helppo saada vaurioitettua, ei siis katkaistua. Painalluksen riittävyys perustuukin omaan kokemukseeni, ja kuten sanoin hyvin rauhallisesti kalat kuolevat. Myönnän kyllä ottavani ensin tunnustellen "tyhjät pois", ja sitten vakaan nopeamman jouston. Mielenkiinnon vuoksi olen testannut eri asioita vaikkapa suomuja, nehän ovat hieno taistelijan joustava haarniska.
Uudet ideat perustuvat useimmiten johonkin jota jo ennen on tehty, tai jota luonnossa ainakin jossakin muodossa on. Tämä onkin akvaarioharrastuksessa juuri kiehtovaa. Keksinnöt syntyvät siitä, että on kiinnostunut siitä, mitä ympärillään tapahtuu. Parhaat kaiken em seurauksena "vahingossa".
Tuo pointti tajunnan menetyksen varmistamisesta on hyvä. Jonkun ihmisen voi olla vaikea samaistua tilanteeseen, jossa ajattelu toimisi, mutta ruumis ei. Voi kokea kauheana tilanteen, vaikka siihen ei kipua liittyisikään. Mielenkiintoista että selkäytimen katkaisun jälkeen voi tajunta säilyä muutamia sekunteja. Voiko tajunta säilyä hetken vaikka aivot olisi mekaanisesti täysin ruhjottu? Tässäpä se. Päätelmä tajunnasta on tehty ilmeisesti mekaanisilla mittauksilla aivoista
. Eikös ole enemmänkin teorioita, jonka mukaan tajunta ilmenee tai jopa siirtyy myös magneettisessa muodossa.
Koska emme tiedä kalan tietoisuudesta tilanteessa täysin varmasti, on eettisesti varmasti oikein toimia tainnuttamalla kala. Tuskin sitä voi vaatia kenenkään tekemään juuri tietyllä tavalla, mutta ei kai keskustelussa siitä ollutkaan kyse.
Meidän ei kuitenkaan, kuten Ville V sanoi pidä projisoida kaikkea ihmistä tai itseämme koskevaa eläimiin. En usko että kovin moni ajattelelisi, että se kalan kannalta olisi vähemmän kipua aiheuttava, jos ei vuoda verta. Jotku ihmiset vain yksinkertaisesti pyörtyvät verta nähdessään. Jos itse on tajuttomana voi olla vaikea varmistaa kalan tajuttomuutta tai kuolemaa![Wink [;)]](./images/smilies/icon_wink.gif)
Tällä hetkellä näyttäisi omien kokemusteni perusteella siltä, että kala ei tiedä kuolevansa. Helposti voin olla väärässä
Kunnioitamme kaikki suuresti elämää ja eläimiä, uskon niin. Kuitenkin me kaikki joudumme päivittämään ja suhteuttamaan omia näkemyksiämme ja käytäntöjämme tiedon lisääntyessä.
Aw on hyvä paikka keskustella akvaarioista, luonnosta ja elämän etiikasta yleiselläkin tasolla. Tehdään siitä keskustelua. Voisimme paremmin ottaa huomioon, että eri näkökohtien, kokemusten, ja jossain oikeiksi todettujen tietojen perustalta keskustelu voi olla rakentavaa ja koitua meille hyödylliseksi opiksi. Oleellista on oikea, mutta myös hyvältä vaikuttava tieto. Hyvältä vaikuttavaan kannattaa perehtyä. Ja akvaarioseuroille on tarvetta
.
---------------------------
Tuo keittäminen unohtui. Toistaiseksi olen karsittavien poikasten antanut kasvaa parisenttisiksi, ylikin jolloin niitä ei enää tietenkään pidä keittää. En ole ts vielä keittänyt akvaariokalaa, mutta Varjon neuvoa soveltaisin alle 1,5 cm:n poikasiin. Sehän selviää, kun uhraa yhden. Jos täytyy 100 poikasta lopettaa, ja elävänä et saa niitä isoille kaloille syöttää, on keittäminen mielestäni ihan ok. Niitä on vaikea muuten saada hallittua lopettamista varten, vai pitäisikö jauhaa suoraa jauhelihaksi, mikä ettei, jos joku sopiva väline olisi
. Täytyy keksiä.
Tuollainen iso kotilo on jo toinen asia, mutta eivätkö kulinaristit laita ne suoraa kattilaan? Nehän eivät myöskään ole eläinsuojelulain tarkoittamia selkärankaisia. (tuli katsottua linkit J Järven sivuille)
Kuten Järvi sanoi kalojenkaan kivun aistimisesta ei paljoa tiedetä. Lainsäädäntö on se jonka mukaan tulee toimia.
Jos tainnuttamansa ja tappamansa kalan heittää veteen, huomaa aika pian jos ei se ole kuollut. Tuo pupillin testaus tajunnan tilan määrittelemiseksi pikkutaskulampulla oli myös hyvä muistutus J Järveltä.
Kannattaa käydä lukemassa.

Olen ymmärtänyt, että kalat otetaan vedestä joskus pois mm hoitotoimenpiteiden ja tutkimusten ajaksi. Siksi ajattelen ettei kalalle aiheuta tarpeetonta kärsimystä asetella se huolellisesti ennen lopetusta.
Solujen sisältämä hapen määrä riitää x minuutiksi turvaamaan mm aivot niiden vaurioitumatta. Jos pidätät hengitystä, et tunne kipua? Voit tietysti pelätä kuolevasi. Kalojen pelko on todennäköisesti varsin erilaista kuin omamme. Nehän ovat koko elämänsä saaliseläimiä. Toisaalta juuri yläniskan aluella punoutuu selkäytimestä myös hengityslihaksia säätelevä ääreishermosto, ainakin ihmisellä.
Sydämen rytmihäiriössä käytetään tahdistinta, kun sen oma rytmin säätely ei toimi riittävän hyvin. Tarkasti en tiedä, minkälainen kondensaattori tai paristojärjestelmä sydämessä biologisesti on, mutta ainakin ihmisellä on kaulan alueella keränen, joka vaurioituessaan myös voi vaikuttaa sydämen pysähtymisen. Niskan alueella sijaitsee täten myös yksi linkki autonomisen hermoston säätelemässä sydämen toiminnassa.
Lihaksissa, myös sydämessä on nomaalisti varastoituneina sokereita, jonka vuoksi ne ovat supistumiskykyisiä, vaikka ne olisivatkin irti alkuperäisestä hermoyhteydestä.
Tilapäisen halvauksenkin yhteydessä voidaan lihaksia stimuloida sähköimpulsseilla, jotta ne säilyvät toimintakykyisinä sinä aikana, kun halvauksen primäärisyy saadaan hoidettua, tai se vähitellen luonnollisesti paranee. Tämä lähinnä kuriositeettina.
Rauhoittuminen merkitsee stressin vähentymistä. Stressihormonitaso lisää kivun ja pelon kokemusta. Myös ihmisen tukeminen lepoasennossa rauhoittaa tätä, erilaisia toimenpiteitä suorittaessa. On varsin helppoa saada selkäydin niskasta vaurioitettua pelkällä painalluksella mikäli lihaksisto on rentona. Nikamamanipulaatio tehdään nopeasti, jotta lihakset eivät ehdi reflektorisesti supistumaan ja estämään liikettä. Rentoutuneen ihmisen refleksivaste on huomattavasti rauhallisempi, kuin jännittyneen, vaikka itse lihas ei vielä olisi jännittyneessä tilassa. Henkisessä tai fyysisessä vireystilassa refleksivaste nopeutuu, yksilöllisissä rajoissa tietty. Polvijännerefleksi on nopeampi, jos puristat kädet nyrkkiin, kokeilkaapa ihmetykseksenne.
Kalan selkärangan nivelsiteet ja rustoinen luu on huomattavan pehmeää, toki sitkeää, joten selkäydin on helppo saada vaurioitettua, ei siis katkaistua. Painalluksen riittävyys perustuukin omaan kokemukseeni, ja kuten sanoin hyvin rauhallisesti kalat kuolevat. Myönnän kyllä ottavani ensin tunnustellen "tyhjät pois", ja sitten vakaan nopeamman jouston. Mielenkiinnon vuoksi olen testannut eri asioita vaikkapa suomuja, nehän ovat hieno taistelijan joustava haarniska.
Uudet ideat perustuvat useimmiten johonkin jota jo ennen on tehty, tai jota luonnossa ainakin jossakin muodossa on. Tämä onkin akvaarioharrastuksessa juuri kiehtovaa. Keksinnöt syntyvät siitä, että on kiinnostunut siitä, mitä ympärillään tapahtuu. Parhaat kaiken em seurauksena "vahingossa".
Tuo pointti tajunnan menetyksen varmistamisesta on hyvä. Jonkun ihmisen voi olla vaikea samaistua tilanteeseen, jossa ajattelu toimisi, mutta ruumis ei. Voi kokea kauheana tilanteen, vaikka siihen ei kipua liittyisikään. Mielenkiintoista että selkäytimen katkaisun jälkeen voi tajunta säilyä muutamia sekunteja. Voiko tajunta säilyä hetken vaikka aivot olisi mekaanisesti täysin ruhjottu? Tässäpä se. Päätelmä tajunnasta on tehty ilmeisesti mekaanisilla mittauksilla aivoista
![Wink [;)]](./images/smilies/icon_wink.gif)
Koska emme tiedä kalan tietoisuudesta tilanteessa täysin varmasti, on eettisesti varmasti oikein toimia tainnuttamalla kala. Tuskin sitä voi vaatia kenenkään tekemään juuri tietyllä tavalla, mutta ei kai keskustelussa siitä ollutkaan kyse.
Meidän ei kuitenkaan, kuten Ville V sanoi pidä projisoida kaikkea ihmistä tai itseämme koskevaa eläimiin. En usko että kovin moni ajattelelisi, että se kalan kannalta olisi vähemmän kipua aiheuttava, jos ei vuoda verta. Jotku ihmiset vain yksinkertaisesti pyörtyvät verta nähdessään. Jos itse on tajuttomana voi olla vaikea varmistaa kalan tajuttomuutta tai kuolemaa
![Wink [;)]](./images/smilies/icon_wink.gif)
Tällä hetkellä näyttäisi omien kokemusteni perusteella siltä, että kala ei tiedä kuolevansa. Helposti voin olla väärässä

Kunnioitamme kaikki suuresti elämää ja eläimiä, uskon niin. Kuitenkin me kaikki joudumme päivittämään ja suhteuttamaan omia näkemyksiämme ja käytäntöjämme tiedon lisääntyessä.
Aw on hyvä paikka keskustella akvaarioista, luonnosta ja elämän etiikasta yleiselläkin tasolla. Tehdään siitä keskustelua. Voisimme paremmin ottaa huomioon, että eri näkökohtien, kokemusten, ja jossain oikeiksi todettujen tietojen perustalta keskustelu voi olla rakentavaa ja koitua meille hyödylliseksi opiksi. Oleellista on oikea, mutta myös hyvältä vaikuttava tieto. Hyvältä vaikuttavaan kannattaa perehtyä. Ja akvaarioseuroille on tarvetta

---------------------------
Tuo keittäminen unohtui. Toistaiseksi olen karsittavien poikasten antanut kasvaa parisenttisiksi, ylikin jolloin niitä ei enää tietenkään pidä keittää. En ole ts vielä keittänyt akvaariokalaa, mutta Varjon neuvoa soveltaisin alle 1,5 cm:n poikasiin. Sehän selviää, kun uhraa yhden. Jos täytyy 100 poikasta lopettaa, ja elävänä et saa niitä isoille kaloille syöttää, on keittäminen mielestäni ihan ok. Niitä on vaikea muuten saada hallittua lopettamista varten, vai pitäisikö jauhaa suoraa jauhelihaksi, mikä ettei, jos joku sopiva väline olisi

Tuollainen iso kotilo on jo toinen asia, mutta eivätkö kulinaristit laita ne suoraa kattilaan? Nehän eivät myöskään ole eläinsuojelulain tarkoittamia selkärankaisia. (tuli katsottua linkit J Järven sivuille)
Kuten Järvi sanoi kalojenkaan kivun aistimisesta ei paljoa tiedetä. Lainsäädäntö on se jonka mukaan tulee toimia.
Jos tainnuttamansa ja tappamansa kalan heittää veteen, huomaa aika pian jos ei se ole kuollut. Tuo pupillin testaus tajunnan tilan määrittelemiseksi pikkutaskulampulla oli myös hyvä muistutus J Järveltä.
Kannattaa käydä lukemassa.
Re: Papukaijakirjoahven kelluu
Voi herranjumala taas. Helpoimmin se kala kuolee, kun painat sen kivellä lättänäksi. Ja miten te tapatte kalastetut kalat?
Helposta asiasta taas tehdään vaikeaa.
Helposta asiasta taas tehdään vaikeaa.
---325---325---144---100---85---58---40---
Re: Papukaijakirjoahven kelluu
Ei saa haukkua toisia ihmisiä
Se osoittaa huonoa asennetta, mutta älä nyt tästä sinä loukkaannu
. Ei se asia niin helppo ollut edes asiantuntijan mielestä. Käypä nyt niilä J Järven akvahoito -sivuilla johon oli linkitkin jossain aikaisemmassa viestissä.

![Wink [;)]](./images/smilies/icon_wink.gif)
Re: Papukaijakirjoahven kelluu
Itse en mitenkään kulinaristi ole, mutta omistan kaksi jo kohtalaisen isoa akaattikotiloa, ja siksi seuraan myös kotilofoorumeita. Jos lemmikkikotilo on kärsimystensä takia pakko tappaa, se yleensä joko murskataan tai pakastetaan. Pakastaminen on tietenkin hitaampaa mutta toimii hyvin pieniin kotiloihin (esim. vastakuoriutuneisiin), etenkin jos kotiloita halutaan vielä hyödyntää kalan tai muun otuksen ruuaksi. Jos kotilon kuoren murskaa kokonaan, se nykykäsityksen mukaan kuolee välittömästi, mutta varmoja tästä ei tietenkään voida olla. Kotiloiden keittämisen harvat kotilonomistajat hyväksyvät, koska kotilo kuolee kuitenkin aika hitaasti keittämällä (etenkin jos puhutaan isosta kotilosta).Amos kirjoitti:Tuollainen iso kotilo on jo toinen asia, mutta eivätkö kulinaristit laita ne suoraa kattilaan? Nehän eivät myöskään ole eläinsuojelulain tarkoittamia selkärankaisia. (tuli katsottua linkit J Järven sivuille)
-
- Advanced Member
- Viestit: 1809
- Liittynyt: 15:07, 13.09.2006
- Sukupuoli: Nainen
- Paikkakunta: Vantaa
Re: Papukaijakirjoahven kelluu
Noi ei nyt ihan noin..Vilpertti kirjoitti:Voi herranjumala taas. Helpoimmin se kala kuolee, kun painat sen kivellä lättänäksi.

No, ei ainakaan kivellä liiskaamalla. Vois tulla kalasta syömäkelvotonta ja isompien saaliiden kohdalla saisi olla jo aika iso kivenmurikka.Vilpertti kirjoitti: Ja miten te tapatte kalastetut kalat?
Helposta asiasta taas tehdään vaikeaa.

Mikäli huomaat erehtyneesi, olet jo varmaankin oppinut jotain uutta. (oma ajatelma)
-
- Junior Member
- Viestit: 249
- Liittynyt: 11:33, 13.08.2008
- Sukupuoli: Nainen
- Paikkakunta: Kaarina
Re: Papukaijakirjoahven kelluu
Jouduin lopettamaan muutaman puna-aavetetran ja keisaritetran. Pudotin molemmat kiehuvaan veteen.Puna-aavetetra kuoli välittömästi.
Keisaritetra sätkähti pari kertaa. Loppupäätelmäksi tuli omalla kohdallani että keisaritetra on liian iso pudotettavaksi kiehuvaan veteen, mutta pienemmille tulee välitön kuolema.
Seuraavalla kerralla isken pään mäsäksi kerralla ja kunnolla, ei kivaa mutta pakollista. Thatsit.![Wink [;)]](./images/smilies/icon_wink.gif)
Keisaritetra sätkähti pari kertaa. Loppupäätelmäksi tuli omalla kohdallani että keisaritetra on liian iso pudotettavaksi kiehuvaan veteen, mutta pienemmille tulee välitön kuolema.
Seuraavalla kerralla isken pään mäsäksi kerralla ja kunnolla, ei kivaa mutta pakollista. Thatsit.
![Wink [;)]](./images/smilies/icon_wink.gif)