Poikasten kasvua

[monniomistaja]

Miten nopeasti monnisten poikaset yleensä kasvavat? Siis läh.vihermonnisten poikaset.
Tuntuu että ne olisivat ihan parissa viikossa kasvannut, onko mahdollista?
Entäs minkä ikäinen on noin 3 sentin vihermonnisen poikanen?

[Thomas29Hki]

Miten nopeasti monnisten poikaset yleensä kasvavat? Siis läh.vihermonnisten poikaset.
Tuntuu että ne olisivat ihan parissa viikossa kasvannut, onko mahdollista?
Entäs minkä ikäinen on noin 3 sentin vihermonnisen poikanen?

Kasvuvauhti riippuu monista asioista mm. veden lämpötilasta, ruokinnasta, altaan vedestä kuinka usein vaihdetaan jne. Mutta noin 3cm monninen on noin 2-6kk ikäinen riippuen tosiaan edellä mainituista seikoista. Mitä useammin vettä vaihdetaan kasvatusaltaasta sitä parempi vesi ja mitä enemmän ruokitaan sitä nopeammin luonnollisesti kasvavat. Rajoittavana tekijänä on sitten jo altaiden koot eli elinymäpäristö ja poikasparven koko. Paljon poikasia niin joukosta osa kasvaa nopeammin kuin toiset. Luonnollisesti nämä nopeammin kasvavat yksilöt kannattaa siirtää toiseen altaaseen isompien poikasten kanssa jolloin pienemmät poikaset saavat mahdollisuuden myös kasvaa tasapainoisesti isoiksi. Sitten se eettinen puoli että mitään evävikaisia, silmävammaisia jne. sairaita yksilöitä ei kannata kasvattaa vaan ne kannattaa karsia varhaisessa vaiheessa pois poikueesta.

[bj]

Eikös lajillakin ole vaikutuksensa, toiset kasvaa hitaammin kuin toiset? Rusot joita mulla on, esim. lienee hidaskasvuisia, kun taas helmimonniseni kasvoi jo aikoja sitten aikuisiksi.

[Thomas29Hki]

Eikös lajillakin ole vaikutuksensa, toiset kasvaa hitaammin kuin toiset? Rusot joita mulla on, esim. lienee hidaskasvuisia, kun taas helmimonniseni kasvoi jo aikoja sitten aikuisiksi.

Totta kai... esim. plekot kasvat hitaasti kun taas tetrat, monniset jne. kasvavat muutamassa kuukaudessa aikuisiksi.

[bj]

Ai niin, nyt onkin tilaisuus kysyä Thomas29:n mielipidettä, kun oot paljon kasvatellut monnisia, että mitä mieltä olet poikasten siirrosta/myynnistä? Minkäkokoisina tai ikäisinä ovat riittävän isoja? Kun Rassin mukaan ei poikasia pidä siirtää liian pieninä tai voivat jäädäkin normaalia pienemmiksi.

Pitää vielä muokkauksella lisätä, että olen siis ostamassa monnisten poikasia ja mulla on epätietoisuutta siitä, että milloinka voisivat olla riittävän vanhoja?

Sorry, että aihe vähän lipsui alkuperäisestä.

[monniomistaja]

Sitten se eettinen puoli että mitään evävikaisia, silmävammaisia jne. sairaita yksilöitä ei kannata kasvattaa vaan ne kannattaa karsia varhaisessa vaiheessa pois poikueesta.[/quote]

Minulla on helmimonninen jolta puuttuu toinen rintaevä ja tämä monninen pärjää yhtä hyvin kuin ne muut.
Jos monninen muuten pystyy elämään normaalia kalanelämän niin miksi sitten karsia sitä vamman takia pois?

[memma]

Minulla on helmimonninen jolta puuttuu toinen rintaevä ja tämä monninen pärjää yhtä hyvin kuin ne muut. Jos monninen muuten pystyy elämään normaalia kalanelämän niin miksi sitten karsia sitä vamman takia pois?

Jos sinulla on aikuinen kala, jolla on evävika, ei sitä tietenkään tarvitse tappaa. Varmasti pärjää akvaario-olosuhteissa siinä missä muutkin. Jos kuitenkin aiot viljellä helmimonnisiasi, älä käytä tätä kyseistä yksilöä, sillä sen vika saattaa periytyä jälkeläisille.

Kasvattajat karsivat poikkeavat yksilöt ihan vain siitä syystä, että haluavat tuottaa ensiluokkaisia kaloja. Ettei niitä evä- ym. vikaisia kaloja sitten päätyisi muitten harrastajien kotialtaisiin ja käytettäisi mahdollisesti taas viljelyyn. Näinhän periytyvien vikojen ja puutteiden yleistyminen kalakannassa kasvaisi hetki hetkeltä. Kauan kaupallisesti viljellyt kalat ovat ehkä nyt jo herkempiä tuottamaan näitä "viallisia" poikasia. Villien monnisten poikasten kanssa olen yhden poikasen lopettanut evävian takia. Tällöinkään evä ei puuttunut, mutta sen eväruodossa oli mutka. Mahdotonta sanoa, oliko synnynnäistä vai jotenkin vaurioitunut myöhemmin. Eihän se tietenkään kivaa ollut lopettaa muuten tervettä kalaa. Mitä suuremmaksi poikasen antaa kasvaa, sitä vaikeammaksi se karsiminen tulee

Kun kasvattajalla poikasia on kymmenittäin, vikaisten poikasten karsiminen antaa myös niille muille paremmat olosuhteet kasvaa. Kannattaa ehkä ajatella, että laatuun panostaminen määrän sijasta poikastuotannossa parantaa vankeudessa syntyneiden kalakantojen tulevaisuutta akvaarioharrastuksessa

[monniomistaja]

Eikö sitten ne "vialliset"kalat voisi antaa pois lopettamisen sijasta?
Varmasti harrastajat jotka eivät aikoo viljellä kalojaan ottavat näitä ihan mielellään vastaan.

[memma]

Eikö sitten ne "vialliset"kalat voisi antaa pois lopettamisen sijasta?
Varmasti harrastajat jotka eivät aikoo viljellä kalojaan ottavat näitä ihan mielellään vastaan.

Periaatteessa varmaankin juu, mutta itseltäni ei ainakaan tule lähtemään yhtään silminnähden viallista poikasta minnekään. Kalojen kohdalla tuo "en aio kudettaa" ei ole aina niin yksiselitteistä. Joskus kalat vain kutevat ilman, että akvaristi sille on lupaa antanut. Kyllä esim. häntämutkaisen koiran omistajan on helpompi vahtia sitä, ettei koiransa pääse lisääntymään, jollei muuten niin koira voidaan aina leikkauttaa.

Mikään ei myöskään takaa, että kalat tulevat loppuelämänsä kuitenkaan olemaan sillä samalla omistajalla (monniset elävät helposti yli 10 vuotta). Ihmisten elämäntilanteet kun muuttuvat jne. Ja tälläkin palstalla on jopa räikeitä esimerkkejä harrastajista, joilla koko altaan kalasto näyttäisi vaihtuvan muutaman kuukauden välein ihan surutta Mikä takaa sen, ettei viallisia poikasia haluttaisi ottaa vain jotenkin rahan säästämisen toivossa? (Ja nyt ei puhuta edes kovin monesta eurosta/kala).

Jos liikaa säälii poikkeavia poikasia, niin ettei pysty niitä karsimaan, niin sitten ei ehkä kalojen viljely ole ihan paras mahdollinen akvaarioharrastamisen muoto sellaiselle harrastajalle. Ihmisen on huolehdittava evoluutiosta, jos on sen omiin käsiinsä ottanut. Luonto hoitaisi poikkeavat kalat omalla tavallaan, usein jo ennen kuin ne pääsisivät lisääntymään. Näin kannat säilyvät sellaisina kuin me ne nyt tunnemme.

[bj]

Täsmälleen samaa mieltä kuin memma, luonnossa vialliset karsiutuu pois, kun eivät elämän vaatimassa kilpajuoksussa pärjää. Mikä oikeus ihmisellä on muuttaa luonnon luomaa? Mä en ymmärrä sitä hengissä pitämistä edes koiranpentujen kohdalla, jos eivät pennut ole elinkelpoisia ilman apukeinoja, saavat mennä. Pitää tarkentaa, että vastasyntyneellä esim. liman poisto kurkusta on eri juttu, kun ihmisen avulla hengissä pitäminen.

[monniomistaja]

En aio viljellä kalojani mielestäni vaan on hieman väärin lopettaa kala joka pystyisi elämään normaalin elämän...

[memma]

En aio viljellä kalojani mielestäni vaan on hieman väärin lopettaa kala joka pystyisi elämään normaalin elämän...

Voihan se tuntua jonkun mielestä aika julmalta, että uhrataan yksilöitä kannan säilymisen puolesta. Mutta totuus on se, että kyllähän akvaario-olosuhteissa pystyy elämään vaikka miten epämuodostunut otus. Luonnon kannalta katsottuna totaaliset epäonnistumisetkin (vaikka ihmisen mielestä hienot saavutukset, tottakai). Jos kaikkien kalojen annettaisiin vain elää ja lisääntyä vapaasti akvaarioissa, akvaariokannat rappeutuisivat pikkuhiljaa. Eikä se ole kenenkään etu, ei kalojen, kuten ei harrastajienkaan. Tästä syystä kasvattajien on suoritettavaa valintaa, mitä päästävät käsistään.

Mihin vedetään raja, milloin kala pystyy vielä elämään normaalia elämää akvaariossa? Ja missä vaiheessa enää ei? Miten kasvattaja voi tietää, ettei ulkoisesti viallisella kalalla ole myös jotain päällepäin näkymättömiä rakenteellisia poikkeavuuksia? Tänään juuri Itäkeskuksen eräässä eläinkaupassa katselin säälittäviä pallomaisia, huntupyrstöisiä kultakaloja, joiden uimisesta ei tullut mitään, vaan kelluivat käytännössä pinnalla. Varmasti nuokin elävät näennäisesti normaalia elämää akvaariossa pitkän aikaa, mutta voisi luontoäidillä tulla tippa linssiin sitä katsoessa. Itselleni ainakin tuli. -Joskus kalankasvattajien jalostuksessa suorittama valinta menee totaalisen väärään suuntaan eläinten hyvinvoinnin kannalta. Luonnon suorittama valinta olisi varmasti hyvä ohjenuora näillekin.

En tarkoita, että evän puuttuminen olisi kalalle sama asia kuin olla epämuotoinen kultakala tai vastaava. Mutta koska luonnonvalinta on sen evän siinä kalalajissa pitänyt samassa kohtaa jo varsin pitkän aikaa, eikö kasvattajien pitäisi vaalia näitä yksilöitä, joilla on tarvittavat kilkkeet vielä tallella ja oikeissa paikoissa? Voit yhtälailla iloita eväpuolesta monnisestasi, kuin muistakin monnisistasi. Mielestäni näitä viallisia kaloja ei vain tarvitse ehdoin tahdoin tuottaa lisää markkinoille, niitä tulee sinne jo muutenkin esim. isoista kalankasvattamoista ulkomailta. (Siellä poikasten karsinta on hankalampaa suurista kalamääristä johtuen, mutta kyllä sielläkin poikasista karsitaan suurin osa poikkeavista pois).

[monniomistaja]

Pakostakin tulee vielä mielen kun katselen pientä helmimonnistani jolta puuttuu se yksi rintaevä että se ei olisi elossa jos sen kasvattaja olisi karsinnut sen pois tämän takia. Tämä yksilö kun on rohkeampi ja vilkkaampi kuin yksikään muu helmimonnisistani, mitä sitten jos sillä on vain yksi rintaevä? Tämä kun ei huomaa juuri missään, alussa hieman vino asento lepäillessään jota kala jopa yritti peitellä sitä katsellessa, yritti siis olla suorassa. Tätäkään ei ole enää oli vain silloin kun kala oli uusi.

[bj]

... ja tuosta kertomuksesta huomaa, että kala itsekin on kärsinyt vammastaan...

Luonto on julmaa, mutta se on kuitenkin lopulta lajien selviämisen kannalta etu, että heikot tai vammaiset karsiutuu pois, vain terveet säilyy lisääntymisikäisiksi. En mä nyt sitä sano, että tässä vaiheessa tuota nyt enää pitäisi lopettaa, mutta entä jos tekevätkin poikasia akvassasi ilman, ettei sulla ollut aikomusta. Eihän ne kalat sulta sitä kysy. Millä tiedät, ettei tuo yksilö tee jälkeläisiä?

Ja sitten kun tähän ikään on jo kokemus osoittanut, että ihmisten mieli muuttuu. Nyt sanotaan, ettei tee poikasia, entä vuoden päästä? Tai vuoden päästä saatat olla kyllästynyt koko akvaharrastukseen ja annatkin kalat eteenpäin.

Ja mä en todellakaan halua kirjoitella näitä millään pahalla, eläinten hyvivoinnista sukupolvesta toiseen vielä tulevaisuudessakin, vielä meitin jälkeenkin, tässä on kyse...

[monniomistaja]

Niinpä, kai kasvattaja näkee asiat toisella tavalla kuin tavallinen harrastaja. Jos monninen kärsisi tästä evävikasta niin lopettaisin sen mutta se että se joskus yritti olla suorassa kun oli vielä uusi niin ei ole vielä mielestäni kärsimystä. Pystyy olemaan suorassa ihan hyvin ja ui ja syö normaalisti. Ja jos se joskus tekee jälkeläisiä niin mielestäni ei ole niin iso asia jos nyt yhdeltä poikasista puuttuu evä, tämähän ei välttämättä edes perityy jälkeläisille.

[nepis76]

Ja ensin puuttuu yhdeltä poikaselta evä, sitten sen jälkeläisiltä puuttuu jo kahdelta yksilöltä evä, sitten kolmelta ja kohta huomataan, että yli puolella puuttuu se evä. Nuo periytyvyysjutut kun lisääntyvät sukupolvelta toiselle ja yleensä vielä kertautuvat.

Luonnossahan ei voi näyttää, että on kipeä, muuten tulee syödyksi. Tästä syystä monnisesi yrittää näytellä olevansa terve eikä keikahda, koska jos se keikahtelisi, olisi se luonnossa sen kalan loppu.

[feodor]

Oli niin mielenkiintonen keskustelu että en malttanut olla sotkeentumatta. Kun hankin ensimmäistä akvaariota yksi kalavalintaperuste oli: ei lisääntyviä kaloja. Sen jälkeen mulla oli "pahimmillaan" 6 lätäkköä. Että siitäkin on kokemusta. Kaikki epämuodostuneet olen päästänyt "kalojen taivaaseen". Lisäksi huomasin että ennen kudussa mukana ollut helmimonniskoiras ei enään kelvannutkaan isäksi kun oli todennäkösesti lyönyt päänsä kansilasiin ja selkäranka oli vääntynyt. Nyttemmin ovat päässeet isompaan akvaarioon jossa on isompi ilmatila.

[bj]

Nii, ja voi käydä niin, että ensimmäiset poikaset ensimmäisellä kasvattajalla on terveitä ja koko asia unohtuu... Mutta vika onkin piilevänä geeneissä ja se voi alkaa näkyä vasta myöhemmin, ja teoreettisesti jos poikasia on kasvatettu paljon, näitä vian kantajiakin voi olla vaikka kuinka paljon. Lopulta niitä saattaa myöhempien polvien poikueista putkahdella tämän tästä, kasvattajat ja sukupolvet vain vaihtuu ja aina enenevässä määrin tulee vajavaisia, koska alunperin kantavanhemmista toinen periytti sitä piilevänä jälkeläisilleen.

Koirankasvatuksessa joskus kauan, kauan sitten mulle oppia antaneet vanhat kasvattajat on sanoneet, että kun sen pa*kan kerran päästää linjoihinsa, ni siellä se sitten pysyy. Ja tämä on totinen tosi.