Kitukasvuisuuden lieveilmiö?

affenainen80 · Viesti Kirjoittaja **affenainen80** » 22:36, 03.05.2008

Palataanpa taas Elliin, meidän rescue-viherniilinhaukeen, joka saapui meille jokin aika sitten kodista, jonne se oli päätynyt 50L akvaarion mukana. Ellin iästä ei ole tietoa, mutta mittaa neidillä on hädin tuskin 15cm.

Nyt Elli sai kaverin. Toisen viherniilinhaukineidin, jolla on mittaa selvästi päälle 20cm. Hänellä ei ole nimeä vielä.

Elliä ja tätä uutta kaveria kun vertailee, niin ero tyttöjen välillä on melkoinen. Eroa ei ole ainoastaan värissä (Elli huomattavasti tummempi) vaan myös pään muodossa. Tällä uudella tulokkaalla on enemmän käärmeen pään mallinen pää: pidempi, kiilamaisesti kuonoa kohti kapeneva. Elllin kuono loppuu kuin seinään, pää on todella lyhyt ja muuhun vartaloon nähden suhteellisen pieni.

Niilinhaukineidoissa on eroa myös käytöksessä, ja erityisesti ruokailussa. Uusi tulokas osaa hakea ruokansa. Se nappaa empimättä palan katkarapua suuhunsa, puree sitä tosissaan, ja jos pala on hieman turhan suuri, se suorastaan raatelee katkaravun. Eikä se hukkaa ruokaansa. Jos ruoka putoaa, se nappaa palan heti takaisin suuhunsa. Elli on ihan toista maata. Tuntuu, että sen sierainputkilot on vähintäänkin muurautuneet umpeen! Reppana ei ole mitenkään mestari ruoan löytämisessä. Päinvastoin. Se tutkii pohjaa kuono hiekkaa viistäen, ja jos ruokapalat eivät käytännössä ajaudu sen huulten välistä sisään, se ei niitä välttämättä löydä. Ruoan pureskelu on pitkä prosessi, jonka aikana Elli puree, väylää, mässää ja mussuttaa, ja aina välillä sylkee ruokapalan lähes kokonaan suustaan. Ja jos ruoka tippuu, Elli ei enää löydä sitä.

Onkohan Elli nuori ja kokematon, vai onko mahdollinen kitukasvuisuus aiheuttanut myös älyllistä vajavaisuutta? Vai onko Elli vain sattumalta universumin tyhmin viherniilinhauki?

Maria siteeraten: "Luonnossa. Ei päivääkään!"

dr. Axelrod · Viesti Kirjoittaja **dr. Axelrod** » 20:50, 10.05.2008

Kieltämättä Ellin käytös kuulostaa ainakin omien kokemusteni valossa poikkeuksellisen 'uusavuttomalta'

.
Olen omistanut vain yhden viherniilinhauen, joten kokemusta ei tosin ole laajalta skaalalta. Tämä yksilö osoitti kyllä olevansa todellinen peto joka tilanteessa. Kun akvaarioon laittoi uppoavia kirjoahvenpellettejä, ei kestänyt montaa kymmentä sekuntia kun tämä oli jo löytänyt ne ja ahneesti kiskoi ne kitaansa, repien ja raastaen, sylkien ulos ja taas sisään. Se partioi myös säännöllisesti pinnassa ja söi kaikki löytämänsä kellumaan jääneet pelletit.
Ravintonsa se haki selvästi hajuaistin avulla. Kun se mielestään oli saavuttanut kohteen, se iski lähes sokeassa raivossa, saaden aina silloin tällöin suun täyteen hiekkaa. Hajuaisti näillä otuksilla on siis todella hyvä, mutta näköaisti ilmeisen huono.
Murheellisena esimerkkinä lajin hajuaistista ja petomaisuudesta mainittakoon tarina kahdesta sampimonnista, jotka hankin akvaarioon täydentämään levänsyöjäkalustoa. Heti kun olin vapauttanut sampimonnit akvaarioon, niilinhauki lähti liikkeelle. Saalistamaan. Se etsi ja etsi ja sai sitten muutaman minuutin jälkeen varman jäljen toisesta sampimonnista, nappasi sen poikittain leukoihinsa ja retuutti sitä pitkin akvaariota kuin mitäkin voitonmerkkiä. En voinut kuin katsella

menoa ja kirota. Sampimonni piti lopettaa. Toinen sampimonni vain katosi...
Sehän on tiedossa, että erilaiset vesiolosuhteet ja ravinto vaikuttavat kalayksilöiden hajuun, joten ilmeisesti viherniilinhauki haistoi välittömästi, että akvaarioon oli tullut uusia kaloja, jotka se lähituntumalta tulkitsi kelpo saaliiksi.
Eli oman kokemukseni valossa Ellin hajuaistissa todella on jotain vikaa. Tämä oma yksilöni tuli minulle n. 8 senttisenä ja jo silloin oli kova jahtaamaan albiinomonnisten pyrstöjä.

By the way tämä oma yksilöni oli kyllä persoonallisimmista kaloista, joita minulla on ollut, vaikka viivalle laitettaisiin isoja ahveniakin.

affenainen80 · Viesti Kirjoittaja **affenainen80** » 22:41, 10.05.2008

Olen sitä taivastellutkin, että miten niilinhaukia (ja käärmekaloja) sanotaan niin pedoiksi niin pedoiksi... Sentään jollain on ollut peto.

Meillä on niilinhaukien kanssa samassa altaassa mm. ottoja, jotka ainakin vielä ovat kaikki tallella ja saavat toteuttaa ottojen elämäntehtäväänsä ihan rauhassa. Kerran isompi niilinhauki lähestyi katkaravun päällä aterioivaa ottoa takaapäin, ja kalautti leukansa voimalla kiinni juuri oton pyrstöhelmoja hipoen. Otto otti evät allensa ja hauki pisti katkaravun parempiin suihin. Enpä tiedä olisiko syönyt ottoa vai hätistikö sen vain pois ruokansa kimpusta...

Toisessa keskustelussa Junttis kertoikin, että tuo pään lyhyys liittyy jalostukseen. Ei siis ihan välttämättä kerro kitukasvuisuudesta. Täytyy nyt seurailla miten Elli kasvaa ja kehittyy, vai kasvaako... Ainakin se on jollain tavalla terästäytynyt nyt kun sillä on kaveri. Ehkä se ottaa isommasta mallia? On meinaan Ellikin jo kertaallen puistellut oikein mallikkaasti itselleen liian isoa katkaravun palaa.

dr. Axelrod · Viesti Kirjoittaja **dr. Axelrod** » 19:44, 11.05.2008

Tuli tuosta sinun alkuperäisestä otsikosta vielä mieleeni, että kumpi oli ensin? muna vai kana? Voi olla että Elli on joskus nuoruudessaan vaurioittanut sierainputkilonsa/ne ovat synnynnäisesti epämuodostuneet. Tämän vuoksi sen hajuaisti on heikentynyt ja sen seurauksena myös ravinnonsaanti. Tämä on puolestaan ahtaiden tilojen ohella saattanut johtaa kitukasvuisuuteen.

Just a thought.

affenainen80 · Viesti Kirjoittaja **affenainen80** » 20:25, 11.05.2008

Ja miten tuo Junttiksen mainitsema lammikkokasvatus ja siitä seurannut pään muodon muuttuminen useamman sukupolven jälkeen vaikuttaa pään sisäisiin rakenteisiin (esim. sierainkanavat ja hajuaistireseptorit) ja siten hajuaistiin?

Tulipa pitkä lause.

Junttis · Viesti Kirjoittaja **Junttis** » 20:34, 11.05.2008

affenainen80 kirjoitti:Ja miten tuo Junttiksen mainitsema lammikkokasvatus ja siitä seurannut pään muodon muuttuminen useamman sukupolven jälkeen vaikuttaa pään sisäisiin rakenteisiin (esim. sierainkanavat ja hajuaistireseptorit) ja siten hajuaistiin?

Tulipa pitkä lause.

Saattaa olla että tämä johtuu myös sukurutsasta. Samojen kalojen jälkeläisiä kudetetaan monessa sukupolvessa peräkkäin. Tällä tavalla saadaan aikaiseksi lyhytkroppaisia niilinhaukia mistä esim. Japanissa ja Jenkeissä maksetaan tajuttomia summia.

Nappaa kuva tuosta niilinhaukesi päästä. Saadaan jotakin osviittaa.

affenainen80 · Viesti Kirjoittaja **affenainen80** » 20:40, 11.05.2008

Vähän vanha kuva jo, mutta eipä tuo Elli tuosta hirmuisesti ole kasvanut.

Lisää kuvia KUVABLOGISSA, mutta näistä muutamassa ainakin lasi vääristää ja saa Ellin nokan näyttämään vielä todellista lyhyemmältä. Tuo suoraan liittämäni kuva vastaa totuutta.

Junttis · Viesti Kirjoittaja **Junttis** » 20:46, 11.05.2008

Jos en ihan väärin noista kuvista nää, niin kiduskannet (vai miksikä noita kutsutaan) ovat kääntyneet ulospäin. Se johtuu huonoista vesioloista. Itselläni oli yhdellä raitalapamonnilla sama homma. Muutamasta kuvasta olen nähnyt saman ongelman niilihauilla, mutta en usko että se kovin helposti iskee.

Eipä tuo pääkään aivan normaalilta näytä, jos vertaa omiin vanhoihin niilinhaukiin. Tuo pää näyttää kyllä vähän epämuodostuneelta. Juurikin kuin olisi uinut kovaa lasia päin.

Edit. Tuossa kuva siitä omasta viljellystä senegaluksesta vertailun vuoksi.
http://picasaweb.google.fi/Junttis/Fisu ... 2975846834

affenainen80 · Viesti Kirjoittaja **affenainen80** » 20:58, 11.05.2008

Junttis kirjoitti:Jos en ihan väärin noista kuvista nää, niin kiduskannet (vai miksikä noita kutsutaan) ovat kääntyneet ulospäin. Se johtuu huonoista vesioloista. Itselläni oli yhdellä raitalapamonnilla sama homma. Muutamasta kuvasta olen nähnyt saman ongelman niilihauilla, mutta en usko että se kovin helposti iskee.

Nuo kuvat on otettu heti sen jälkeen kun Elli meille muutti. En muista onko seuraavana vai vasta kolmantena päivänä otettuja. Itse en ole kuitenkaan koskaan huomannut mitään vikaa kiduskansissa...enkä huomaa nyt kun altaaseen katselen. Mahtaisiko ongelma olla korjaantunut? Myös tällä uudella viherniilinhauellamme on kidukset ihan kunnossa. *tirkistelee pimeään altaaseen*

Mikä niissä vesioloissa tuon kiduskansiongelman mahtaa aiheuttaa? Jokin tietty, esim. liian rautapitoinen vesi, liian korkeat nitriitti-/nitraattipitoisuudet, liian vähän happea tms?

Voisiko kiduskansien väärä asento johtua myös kitukasvuisuudesta? Kyllähän kitukasvuisuus aiheuttaa jos jonkinmoisia raajojen virheasentoja ym. nisäkkäillä...

Kauheaa spekulointia.

Täytyykin ottaa tässä joku päivä tuoreet kuvat Ellistä ja sen kamusta, niin nähdään onko kidukset reerassa.