Miten olet aloittanut harrastuksen?

[Pirtsakka]

Oliskohan siitä 6-7 vuotta aikaa... kaverini hankki akvaarion itselleen ja siitä innostui sitten moni muukin porukassamme, mukaan lukien minä Sain miehen serkulta ilmaiseksi 120-litraisen altaan tarvikkeineen. Sitä sitten sen kummemmin kypsyttämättä pystyttämään, ensimmäinen asukki oli mini-kokoinen partiksen poikanen Morris, joka sittemmin kuoli joko siirto-stressiin tai nitriitti-piikkiin Muilta kala-kuolemilta vältyttiin kuin ihmeen kaupalla. Kalastoksi tuli palettikala-pariskunta ja 10 kiilakylkeä (jotka muuten ovat edelleen olemassa ja elossa, isommassa altaassa ja kolme kertaa suuremmassa parvessa tosin).

[Tuxteri]

Moikka kaikille.

Se Tavallinen tarina, sain lahjoituksena tämänvuoden tammikuussa 60 L akvaarion koska omistaja perhe muutti ja akvaario jouti pois, kalastoa oli muutama miekkapyrtö.kiilakylkiä.intiaaninsulkia.kardinaalitetroja.täplämonni ja noitamonni, tetrat kuoli aika äkkiä mutta muut kalat voi hyvin ja miekkapyrtöllillä jo 3 poikaset joista ekat syötiin kun ei ollut poikasallasta.

No akvaariosta tuli sitten kokoperheen harrastus ja nytten on 450 l kypsymässä

[nirppu]

Kuulun niihin kantapään kautta harrastuksen aloittaneisiin... Tätä mallia en voisi vähempää kenellekään suositella. Taidan kertoa lähes koko pitkän tarinan, niin tiedätte, kuinka tätä harrastusta ei pitäisi aloittaa. Tästä aloituksesta on pian kaksikymmentävuotta aikaa...

Ensimmäinen kalansäilytyspaikka oli 5 litran korkean mallinen ilvestölkki, johon tungin kaksi miekkapyrstöä. Siinä ne sitten elelivät paikoillaan möllöttäen pari kuukautta.

Sen jälkeen mulle tarjoutui mahdollisuus hankkia huiman suuri 20 litran faunaboxi, johon sain kaverilta läjän miljoonakaloja. Ne pärjäsivät kohtuullisen hyvin siihen asti, kunnes sain tädiltäni lahjaksi kultakalan. Vähän aikaa siinä meni, kun aloin ihmetellä, että mihinkähän ne mun miljoonakalat katoaa, kunnes löysin puoliksisyödyn miljoonakalan. No, tyydyin sitten siihen yhteen kultakalaan, kun se sentään voi paksusti.

Pian mulle tarjoutui mahdollisuus ostaa 40 litran allas, kun joku muukin oli yrittänyt latvasta puuhun ja kyllästynyt koko hommaan. Kultakalakin sai seuraksi muita kultakaloja ja muitakin lajejakin yritin mm. lehtikalaa, mutta ne eivät vedessä eläneet (vesikemia, mitähän sekin oli...)

Jossain vaiheessa halusin altaaseeni mieluummin hamsterin ja kalojen hoito oli niin olematonta, että eivät ne kultakalatkaan sitten enää eläneet (voi olla helpotus näin kalojen näkökulmasta ajateltuna) ja harrastus jäi. Kipinä oli kuitenkin syttynyt ja hankin jossain vaiheessa ihan uuden 40 litraisen kultakaloineen, mutta nyt olikin jo paikkakunta vaihtunut ja siinä vedessä ne eivät eläneetkään pitkään. Laji siis vihdoin vaihtui, mutta tietoa oli vieläkin liian vähän hankittuna. Oli ainakin platyja, partamonni ja muita kivoja, joita sattui akvaarioliikkeestä löytymään. Onneks olin sen verran fiksu, etten niistä (hamsterin kuoltua mulla oli jo kaksi 40 litraista) aivan täyteen ahdettuja tehnyt - kaloja oli vain muutamia per allas. Tosin aika lyhytikäisiä nuo kalat tuntuivat olevan.

Jossain vaiheessa aloin taas mieliä isompaa allasta ja hankin satalitraisen ja jossain vaiheessa harrastus alkoi kehittyä muutenkin hivenen järkevämpään suuntaan mm. eräässä viisisataalitraisessa altaassa nähdessäni parven leväbarbeja ja kuinka ne käyttäytyivät, pyysin, että saisin lahjoittaa yksinäisen, paikoillaan elelevän leväbarbin altaan omistajalle ja voitte uskoa, että siitä tuli aivan toinen kala. Myös erään keltabarbin vein liikkeeseen, kun se kasvoi aivan valtavaksi satalitraisessa (liikkeessäkin kysyivät, mitä superruokaa tämä on syönyt).

Tällainen oli aloitus ja muutama vuosi siinä tuhraantui, ennenkuin siinä oli oikein paljon järkeä mukana. Myöhemmin tuli satalitraisen tilalle 170 litrainen ja tällä hetkellä mulla on suurin allas tuo 228 litrainen, joka riittää nyt mulle. Tietokin on jo lisääntynyt ja sitä olen oppinut hakemaankin ja kalalajitkin ovat nykyään sellaisia, jotka oikeasti pystyvät elämään altaassani ja altaidenhoitokin on tullut säännölliseksi.

[Taavetti]

Palasin harrastuksen pariin jälleen pari vuotta sitten, kun sain halvalla naapurilta akvaariopaketin. Veljeltäni olen omaksunut kaikki "uudet" konstit ja hän on myös toiminut asiantuntijana/auttajana, sillä muuten en olisi hommaan ryhtynyt. Eka allas perheelläni oli jo 70-luvulla.

[Chrystal]

Serkullani oli sadalla eurolla myynnissä naarmuinen 128-litrainen, suodatin(joka myöhemmin aiheutti häiriöpumppaamisellaan suurenmoisen lattiaremontin...), valaisin ja jalusta.... Eiku ostamaan ja sinne ahtamaan kolmea helmirihmaa, kuutta kirsikkabarbia, viittä keltabarbia, viittä albiinomonnista, kahta partamonnia ja 15 seeprakalaa.... Nykyään altaasta ovat kuolleet kaikki muut asukit paitsi kirsikkabarbit, yksi keltabarbi, partikset ja kolme seeprakalaa. ONNEKSI löysin aw:n, muuten kalasto olisi jo nyt kymmenen kertaa suurempi ja sata kertaa kamalammassa kunnossa kuin alkujaan.

[ZamY]

Oma akvaario harrastus alkoi kun olin koulun ensimmäisellä luokalla. Koulussa oli ruokailu tilassa akvaario jossa oli jos jonkimmoista kalaa, näin sitten kiinnostuin kaloista ja akvaario oli pakko saada. N. ½ vuoden päästä tästä serkku onki ahvenen järvestä, otimme sen sitten mukaamme mahtavalle kolmen tunnin ajomatkalle, ihme kyllä ahven selvisi hengissä.
Sitten piti hommata akvaario, toiselta serkulta saatiinkin sitten tyhjä n.70l akva. Vedet kannettiin läheisestä lammikosta, kun luultiin että "ahven tarvitsee luontaisen asuinalueen." Ei siinä mitään, vedenvaihtoja ei suoritettu, ei mitattu vesiarvoja, ei hankittu kasveja(ellei nurmikkoa oteta lukuun), ja tämä ahvenhan eli sitten uskomattomat kaksi päivää...

Sitten n.2-3 vuoden päästä oli huutonetissä ilmoitus käytetystä akvaariosta joka oli ilmoituksen mukaan 85 litrainen.
Mukana siihen tuli partamonni, kiilakylkiä ja seeprakaloja. Kiilakyljet ja seeprakalat saivat lähteä, mutta partamonni jäi, tyhmyyttäni ostin vielä toisen ja otin kaverin partiksen samaiseen akvaarioon... Kaikki kalat kuitenkin selvisivät ja saivat uuden kodin. Vuonna 2008 sitten sain päähäni että tuliliskoja oli saatava, ja niinhän niitä myös saatiin. Tällä hetkellä ne elävät 56l purkissa. Sitä ennen ne elivät 44l purkissa jossa on nyt sukarapuja. Tämä oli siis tarinani!
-----------------------------------------------------------------------------
Ainiin, ja tämän akvan minulle osti isäni...
---------------------------------------------------------------------------------------------
Alusta tähän hetkeen.

6.8.2007 sain ensimmäisen akvaarioni, sen oli ostanut isäni huutonetistä hintaan 70e. Akvaario oli 85 litrainen, ja mukana tulivat suodatin, 6 seeprakalaa, 6 kiilakylkeä, partamonni, hiekka, valaisin ja lämmitin. Akvaario käynnistettiin luonnollisesti laittamalla vedet, kaatamalla hiekat ja päästämällä kalat samantien altaaseen. Kun akvaario oli pyörinyt n.2kk, alkoi ruumiita kertyä, partis pysyi sitkeästi hengissä ja on selvinnyt tähän päivään. Tässä välissä akvaariossani kävi kitukasvuisia lehtikaloja joita äitini työkaverin tytär oli halunnut kauan, mutta ne olivat syöneet miljoonakalojen pyrstöt, otin nämä sitten omaan akvaan ja kun ensimmäinen kiilakyljen ruumis huomattiin, olivat lehtikalat syyllisiä, ne joutuivat n.5l maljaan ilman suodatusta, ja koulusta tultuani ne makasivat kuolleena pohjalla. jonkin ajan päästä tästä, akvaarioon muutti 4kpl kuparimonnisia, puolenvuoden päästä ostin yhden lisää, ja sitten vielä 3kpl. Seeprakalat olivat kuolleet akvaariossani sukupuuttoon, mutta jäljelle jääneet kiilakyljet saivat uuden kodin entisen kaverin akvaariosta, jossa toinen kuoli, mutta toinen erää 4kpl parvessa. Kun annoin kiilakyljet entiselle kaverille, sain partamonnin poikasen. Vähän ennen tätä vaihtokauppaa olin ostanut kuparitetra parven. Partamonnien luku kasvoi kolmeen.

Jatkuu Huomenna!

Edit: Yhdistetty viestejä. Samaa tarinaa ei tarvitse kertoa kahta kertaa viikon sisään.
-Ylläpito

[veeruska]

Isi osti noin 80 litrasen synttärilahjaksi kun olin jotain 10vee. Kaikkihan siellä sillon kuoli paitsi partamonnit jotka lisäänty ihan hulluna .
Akvaario jäi sitten siskolle aikoinaan.
Uudestaan akva innostus iski vuonna 2003 jolloin hommattiin ukkelin kanssa muka 100 litranen akvaario, joka sitten kotona mittaillessa olikin 75litranen .
Sittemmin on akvaario vaihtunut 200 litraseen.

[Miss_Molton]

J alle kouluikäisenä meillä oli akvaario (ja maljakin kultakaloineen, fisu muutti tosin aika pian karppien ja lajitovereiden seuraan Talvipuutarhaan, jossa eli useita, varmaan yli 10 vuotta, suursiivoukseen asti). Sitten oli rottia välissä.
Kolmannen luokan syksyllä sain akvaarion, jonka hoito- ja kalastovirheistä on jossain toisessa topicissa. Akvaario oli myös paras valinta lemmikkiehdokkaista, sillä perheessä on allergioita. 2002 meille tuli kaverini siskon akvaario kaikkineen, kun hän lopetti akvaarion pidon. Muutamaa vuotta myöhemmin muutin omilleni, oma akva seurasi mukana. Muutin poikaystäväni kanssa yhteen. Tein jo freelancerina hommia, mutta aikaa hengailla AW:ssä oli. Sattui silmään 112-litraisen hyvä myynti-ilmoitus (yhden pienemmän jälkeen, joka meni ja joka ei välttämättä olisi pitänyt vettä). Se sitten tuli viime keväänä. Salamatkustajamarmoriravun myötä meille tuli myös rapukippo...

Voin edelleen ihmetellä erään eläinlääkärin haastattelua, jossa hän neuvoi koiraa aikovaa perhettä kokeilemaan ensin jollain lyhytikäisemmällä lemmikillä, kuten jollain jyrsijällä tai akvaariolla. Akvaario? Lyhytikäinen? Ehkä joillain, ei vaan mulla ainakaan Ja jotkut ihan tavislajeistakin (vaikka partis ja väärin kohdeltu kultakala) taitaa elää pidempään kuin isokokoiset koirarodut. Meni ohi...

Yksi, ei niinkään kipinä, mutta ihana ja innostava juttu oli yhdessä Aku Ankassa, jossa Aku toimi kalojenlaskijana

[ZamY]

Voin edelleen ihmetellä erään eläinlääkärin haastattelua, jossa hän neuvoi koiraa aikovaa perhettä kokeilemaan ensin jollain lyhytikäisemmällä lemmikillä, kuten jollain jyrsijällä tai akvaariolla. Akvaario? Lyhytikäinen? Ehkä joillain, ei vaan mulla

Joo... tuo on aika kumma juttu, useimmat kalathan elävät yli seitsemänvuotiaaksi... Ja maailman vanhin kulttis oli 27 vuotias kun kuoli...

[ellu-83]

Se oli vuosi 93-94 en muista tarkalleen kun systeri osti käydessään mulle pallomaljan (litramäärää en muista mutta ei ollut mikään ihan pieni) ja siihen muutaman seeprakalan niitä siinä sitten ruokin ei todellakaan ollut mitään suodattimia jne..muutaman vuoden haaveilin akvaariosta...alku kesästä vuonna2008 systeri soitti et ois 140l akva tarvikkeineen myynnissä että hävittäävät pienemmät altaat pois ja isomman tilalle...enpä hetkeekään miettinny kun sanoin et voin ostaa sen pois ja ottaa mukaansitkun tullaan en ees ukoltani kysynyt että mitä jos otettais akva,ukko sit tuli töistä kotiiin ni sanovaan etmitä V****a me sillä tehään et ei me semmosta tarvita..No aloin sit laittamaan akvaa kuntoon kun saatiin se kotio ni eikös ukkoki sit innostunut siitä loppu peleissä nyt meillä akvaarioita 140l sekaallas 100l sekaallas 220l malawaario 500l sekaallas 40l poikasallas ja kaikki nämä akvaariot on tullut vajaan 2kk sisällä meidän taloon...nyt ei kumpikaan osais olla ilman akvaarioita.

[nannukka9]

Ensimmäisen akvaarioni sain joskus kymmenen vuotiaana synttäri lahjaksi. Kovasti tuli luettua akvaariokirjoja ja jotain tetran ohje/mainos läpyskää, kypsytyksestä ei ollut tietoakaan saatika vesikemiasta. Jokin tippatesti minulla oli ja muistan testailleenkin ahkerasti, mutta en kuollaksenikann muista mitä sillä testailtiin. Vettä vaihdoin kerran pari kuusssa, muistan että ohjeessa sanottiin että vettä tulisi vaihtaa pieniä määriä useasti (ja tämä useasti oli se kerran pari kuussa). Kaloina oli tietysti kaikki ne jotka sinne ei sopinu (lehtikaloja, platyja, milliksiä, tiikerinuoliaisia, leväbarbeja...). Jossain vaiheessa allas jäi ja se tyhjennettiin.

Noin vuosi sitten päätin kuitenkin aloittaa harrastuksen uudelleen ja tämä samainen satalitrainen sai uuden elämän (tosin ei ihan menestyksekäs alku sekään). Nyt kuitenkin kiinosti ihan oikeasti kalojen hyvinvointi ja rupesin ottamaan asioista selvää (kiitos AW), niimpä taloon tuli vielä 250 litrainen. Nyt myös avokki on alkanut kiinnostua akvaarioista ja varsinkin isoista plekoista ja isot kalat tarvitsee luonnollisesti ison altaan..eli hakusessa olisi jokin kaksi metrinen allas (isompaa ei harmiksi tähän kämppään mahdu). Tuntuu että tässä voi vielä käydä huonosti...

[peppilotta]

En ollut koskaan vakavissani ajatellut akvaariota. Ihan kiva niitä on ollut katsella, mutta koirat on olleet vuosikausia ykkösprioriteetti. Viime kesänä poikettiin koko perheellä akvakaupassa, kun oltiin lähistöllä muilla asioilla. Myöhemmin mies mainitsi sivumennen että työkaveri on luopumassa harrastuksesta muuton vuoksi. Sanoin että jaa-a, mikäs siinä, voithan kysellä ja unohdin koko asian. Kului kai kuukausi, kun sain mieheltä sähköpostia. "Minä muuten sovin, että haet sen akvaarion 5 päivän päästä." Paniikissa etsimään tietoa ja täältähän sitä löytyi. Virallinen hakupäivä muuttuikin sitten pari päivää myöhemmäksi ja ehkä hyvä niin, ehti vähän enemmän jo suunnitella (joskin ed. om. toi kalat siten, että kaikki oli samassa pöntössä, siis leväbarbit, partamonni,tiikerinuoliaiset, kardinaalitetrat...). Nyt sitten on ollut projektina kalaston vaihto järkevämmäksi ja hiekat akvaan ja ja ja... kaikkeen sitä ryhtyy! Mutta ihana sitä on istua tuijottamassa kalojen touhua ja mun harrastus tästä on tullut, ei mies ole samalla lailla hurahtanut.

[phanny]

Huhhuh, tämä kysymys aiheutti pientä hilpeyttä tai itseasissa ei niinkään kysymys vaan vastaus.
Taidan olla tylsä ja pasteta vain linkin:
http://www.freewebs.com/saran-akvaariot/historia.htm

Tekstistä puuttuu nykypäivän selitystä (98L tyhjänä ja tilalla 250L) mutta alku tulee suht hyvin esille.

Tämän harrastuksen pariin kun kerran pääsee niin sieltä ole enään takaisin tulemista.

[ZamY]

Huhhuh, tämä kysymys aiheutti pientä hilpeyttä tai itseasissa ei niinkään kysymys vaan vastaus.
Taidan olla tylsä ja pasteta vain linkin:
http://www.freewebs.com/saran-akvaariot/historia.htm

Tekstistä puuttuu nykypäivän selitystä (98L tyhjänä ja tilalla 250L) mutta alku tulee suht hyvin esille.

Tämän harrastuksen pariin kun kerran pääsee niin sieltä ole enään takaisin tulemista.

ieno tarina, phanny.

[crisse_83]

Joo... tuo on aika kumma juttu, useimmat kalathan elävät yli seitsemänvuotiaaksi... Ja maailman vanhin kulttis oli 27 vuotias kun kuoli...

Useat kalalajit elävät päälle kymmenvuotiaiksi, varsinkin monneista. Mitä taas tulee tuohon maailman vanhimpaan kultakalaan oli se vielä piirun verran vanhempi, nimittäin 43vuotta.

Pää-asiallinen vaikuttaja kalojen elinikään vaikuttaisi olevan koko, isommat elävät kauemmin kuin pikkusintit.

[Alsshon]

Jahas, kaivetaan taas vanhat aiheet esiin. Ikää oli pienellä minulla alle 10v kun eräällä talvisella kauppareissulla vanhempieni kanssa keksimme ostaa supermarketista boolimaljan ja painella tämän jälkeen akvaariokauppaan ostamaan siihen asukkia. Mitäs muutakaan kuin kultakalaa. Noh.. Kuten todettu, tässähän ei voinut hyvin käydä ja niitä kalasia tipahteli aina vähän väliä ja uusia osteltiin selkääuivien tilalle.

Jonain päivänä löysin sitten kirpputorilta 60l- alumiinikehysakvaarion, joka oli ties miten vanha, mutta piti ihme kyllä vettä. Tästä alkoi hillitön kalasopankeitto, joka ei itseasiassa ollut yhtään sen lähempänä akvaarioharrastusta kuin tuo kultakalamaljan kanssa läträäminen. Jossain vaiheessa tätä jatkuvien kalakuolemien ihmettelyä keksin mennä kirjastoon selvittämään onnetonta menestystäni tuoreen harrastukseni kanssa. Pienin askelin pieni minä alkoi älyämään mistä akvaariossa on oikein kysymys ja kyllähän siitä sitten ihan oikea akvaario pikkuhiljaa muodostui. Suodatin ja lämmitin ostettiin, pöytävalo vaihtui loisteputkivalaisimeen, kultakalat ja lasimonnit platyihin ja miljoonakaloihin jne.. Useita vuosia kerkesin taukoa pitää tuostakin harrastuksesta kunnes kannoin viime syksynä kotiin käytetyn 140 litraisen. Hieman paremmin perehtyneenä asiaan päätin yrittää tätä mieluisaa harrastusta uudelleen.

[lala]

Olen noobie, eli akvaarioharrastusta on takana vasta nelisen vuotta. Siinä ajassa olisi saattanut kehittyä tosi hyväksikin, mutta minun kohdallani niin ei ole tapahtunut, joten lasken itseni aivan vihreäksi vielä.

Olihan meillä lapsuudessa akvaarioita. 80-luvulla olohuoneen nurkassa pakollisena sisustuslementtinä, ei varmaan tarvitse sanoa enempää. Muistan kyllä surreeni paljon, kun luovuimme viimeisestäkin. Minä sitten aloitin herppiharrastuksen 12-vuotiaana, joten erinäisten kuivien ja akvaattisten lasikuutioiden kanssa on tullut pelattua nyt 14 vuotta. Ensimmäisen oman akvaarioni ostin silti ihan silkkana heräteostoksena armon vuonna 2005. Se oli 180-litrainen sillisalaatti ja koska aktiivinen eläinharrastus on tehnyt minusta sekä nillittäjän, että moralistin, suorin hyvin pian tänne lukemaan neuvoja. Vietin tuntikausia Aquawebissä, vieressäni akvaariolehtiö, johon kirjasin selityksiä (mikä on NO2? Mikä ihmeen räkmix?), lajien vaatimuksia ja kasvilistoja.

Tajusin hyvin pian, että olen karusti sanottuna tuhlannut aikaani liskojen kanssa. Ne eivät tuoneet ykkösprioriteetin, eli koiramaailman vastapainoksi sitä mitä haluan. Akvaariot sen sijaan ovat minun juttuni, enkä usko että kiinnostus pääsee ihan helpolla katoamaan. Vain krooninen rahan puute on se, joka pitää minun harrastukseni edelleen hyvin pienimuotoisena. Muuten lähtisi hanskasta.

[lendu]

Minä innostuin akvaarioista kun heppakoulussa sai valita yhden kurssin toisten opintolinjoista...ja minähän valitsin pieneläinpuolen akvaariokurssin ja sieltä se kipinä syttyin.
Tovin ruinasin mieheltä että otetaan akvaario jne... ja sitte sopivasti anopilla olikin tuo 112litrainen tyhjillään ja se on nyt "hoidossa" meillä
Haaveilua on isommasta, olkkariin mahtuis kolmimetrinen allas, ihan hyvinkin vielä... mutta se haave saa odottaa yli ensi kesän kun olis tarkotus vähän maalata olkkaria.

Niin tosiaan olihan meilläkin 80-luvulla akvaario, joku 80litrainen. Se oli siskoni joka oli silloin noin 12vuotta.
Akvaariossa asusti platyjä,milliksiä,tiikeribarbeja,partis,helmimonnisia. Silloin en tykännyt monnisista yhtään ja nyt olisi ihana jos olisi oikein iso akvaario, ihan jo senkin takia että saisi noita pohjankuopsuttajia enemmän.

[tilli85]

Hmm. Mistähän sitä aloittaisi tämä tarinoinnin, no vaikka siitä kuinka akvaario harrastukseni sai "alkunsa".

Eli kaikki taisi oikeastaan alkaa sitää kun asuin viellä lastenkodissa jossa yhdellä asukkaalla oli hieno akvaario kaloineen päivineen. Silloin mie jo taisin innostua noista kaloista vaikka harrastukseni lähtikin paljon myöhemmin käyntiin. Mutta palataampas nyt siihen erään asukkaan akvaarioon. Eli se oli minun mittapuuni mukaan iso ainakin 200litrainen. Kerran sitten pääsin hoitamaan noita kaloja ja kuinkas ollakaan minusta kalat näyttinvät vissiin nälkiintyneiltä joten minä laitoin koko purkin niille ruokaa. Voitte hyvin arvata mitä tuossa sitten tapahtui. Vesi meni piloille ja suuri määrä kaloja söi itsensä hengiltä Nykyään tuo ajattelutapa on muuttunut ja ei se 200litrainen niin kovin isolta edes tunnu.


Tällä hetkellä kotonani on kissojen lisäksi siis kaksi akvaariota 150l rapula/poikas allas sekä 275litrainen sekala. Pian tuo parilinen määrä muuttuu parittomaksi kun saan viellä 200litraisen akvaarion. Luultavasti tuostakin tulee jonkin sortin sekala. Kovasti haaveilen tuohon akvaarioon taistohaaremia jos vaikka onnistuisin niitä viljelemään.

Pyrin pitämään akvaarioni mahdollisimman luonnonmukaisina joten en käytä vedenparrannus tai kasvilannoitteita juurikaan. Kissani tykkäävät nimittäin juoda vettä mielummin akvaariosta kuin omasta kupistaan.

Tuosta 150litraisesta saan kiittää ratsastuksen opettajaani Liisaa http://www.kiwigon.com" onclick="window.open(this.href);return false; , joka minulle ystävällisesti myi tuon kulta kimpaleen. Toinen akvaario minulle tuli vuoden 2008 kevät talvesta kun miesystäväni tutun tuttu luopui 275litraisesta akvaariostaan. Kolmas akvaarioni saapuu pian kotiin ja tällä kaunottarella on kokoa 200litraa, joten eiköhän tuossa ole vettä ainakin hetkeksi kylliksi ja kun tuota tilaakaan ei kamalasti ole.

( Ei jaksanut koko juttua kirjoittaa niin nappasin tuon tekstin omilta kotisivuiltani.

[lala]

Yksi, ei niinkään kipinä, mutta ihana ja innostava juttu oli yhdessä Aku Ankassa, jossa Aku toimi kalojenlaskijana

Tämä menee ohi aiheen, mutta tuo William Van Hornin piirtämä kalojenlaskentatarina on yksi suosikeistani ja se on jäänyt myös pieneksi sisäpiirin vitsiksi perheen kesken. Äkkiseltään muistellen Akun bongaamia kaloja olivat ainakin naulakuore, siloeväsahuri, strutsikampekka, pöhöturpelo, taituritäplö ja nystymuikio. Siinä on ollut suomentajalla varmasti hauskaa.

[Aquamix]

Tuttava houkutteli 5-6 vuotta sitten akvaarioiden kimppuun. No, siitä se mopo sitten karkasi, niin että, pahimmillaan oli joka huoneessa pönttö. Nyt jo rauhoittunut niin että on vain yksi 400l. kulmaakva.

[Mustamolly]

No jaahas, tästä tuleekin pitkähkö sessio
No olen vasta 12 ja harvasta löytyy tämänikäisiä sosiaalisia akvaarioharrastajia..Vaikkakin totean itse
No kuitenkin, äitini kysyi tuossa vähän yli vuosi sitten että olisinko valmis ottamaan akvaariosta vastuun. Vastasin innoissani että "joo" tietenkin, kun ei ollu muita OMIA siis ihan omassa hoidossa olevia lemmikkejä, muutakuin kissa mutta sekin yhteisellä hoidolla
Saatiin sitten akvaario joltakin mieheltä. Joltakin tuttavan tuttavalta. Ja kaiken piti olla viimeisen päälle puhdistettua, mutta toisin oli!
Saatiin akvaarioita siltä mieheltä 150l ja 90l akvaariot. Ja mukana valaisinkin siihen 150l.
Isossa akvaariossa (150l oli lasit täynnä levää..! Ja siinä kun saatiin kaupanpäälle hyväkuntoinen silikoonattu 90-litranen kanssa (jota mies oli käyttänyt akvaarionaan ennen meille tuloa). No jaa kalastona oli: 3 neontetraa, huntupyrstökultakala kokoa tuolla yksilöllä jtn. 20cm! Jättikokoa!,3 seeprakalaa, partamonni ja ihan omituinen miekkapyrstö naaras jolla oli miekka... No jaa..
Pystytettiinpä sitten se 150l akvaario kamun kanssa jolla oli akvaariokokemusta (mullapa ei sitten yhtään..virhe...)
Kultakala oli meillä sitten jonkinaikaa ja se söi ne 3 neontetraa ja 2 seeprakalaa! (kultsin tappo oli sitä ennenkin aikeissa)
Ja kultakala sittemmin piti tappaa! tietenkin.. Vähän väärässä akvaariossa ja muutenkin.....(kultseille oma lajiakvaario.. ja väh 250l)!
No jaa se miekkapyrstö kuoli vanhuuttaan. Eli uusi kalasto! Ainoana meillä enää alkuperäisestä kalastosta komea partamonniuros yksilö
Hankittiin lisää kaloja ja uusi suodatin.. Vanha ei sitten toiminut ei millään ja sitä ei edes tarvinnut puhdistaa kun siinä ei ollu minkäänlaista kotelojuttua.. omituinen suodatin... No saatiimpa sitten Fluvali onneksi ;D Ja mentiin ostamaan lisää kasveja jne.
Nykyään kaikki on todella hyvin ;P Kasvit kasvavat hyvin, kalat onnellisia (kenties? ) Nojaa nyt olen lukenut akvaariokirjoja siitä lähtien kun sain tämän kyseisen akvaarion ja nykyään olen todellinen kalanörtti, vaikken ihan pohjimmilteen kaikkea tiedäkkään

[amar]

Lapsena olin yleisesti eläinfani ja kirjastosta lähtivät mukaan myös akvaariokirjat, joita luin innolla ja mietin sitä kuinka hienoja nimenomaan pienet kalat ovat. Isoista kaloista en osannut välittää, mutta kirjaston akvaarion partamonnit kyllä ihastuttivat ja sieltä tuli se eka kalapäätös että tuollainen on joskus saatava. Akvaarioharrastus ei kuitenkaan edennyt lukemista pitemmälle, mutta vuonna 2007 ollessani töissä kirjastossa luin Akvaristista jutun tulisukaravuista ja siitä tuli toinen "pakko saada"-otus. Sukarapujen ympärille mietin sitten muita kaloja, mutta taas akvaarion varsinainen ostaminen jäi muiden eläinten takia. Lopulta loppuvuonna 2008 ostin ekan altaan ja tulisukiahan sinne tuli ihan ensimmäisenä. Sittemmin on hommattu myös partamonneja ja akvaarioita on jo kolme, neljäs tulossa Tuohon neljään ajattelin kylläkin tyytyä, jos ei sitten jotain poikasaltaita pidä virittää... Ai niin ja lapsena ainoa "ei ikinä"-kala taisi olla nimenomaan taistelukala, joita meille tuli tänään kaksi tyttöä ja lisää pitäisi pikku hiljaa ostaa, ainakin se taisto-herra.

[Hinia87]

Meillä oli kotona joskus 90-luvun alkupuolella akvaario, mutta siitä sitten luovuttiin kissojen ja äidin innostuksen lopahtamisen takia. Siitä kuitenkin jäänyt ihan myönteiset kuvat akvaarioista. Ukko sitten alkoi viime kesänä puhua siitä, että äitinsä vanha akvaario on kellarissa käyttämättömänä kaikkine tykötarpeineen. Aluksi luulin, että toinen sanoo vaan vitsillä, että sen voisi minun luokse tuoda, minulla kun noita elikoita oli jo omasta takaa ihan kiitettävästi ja minusta on jo pienoinen ihme, että joku muukin kestää niitä kaikkia . No, siinä sitten pikkuhiljaa akvaariota mietiskeltiin ja suunniteltiin, että mitä kaloja sinne olisi kiva hommata. Marraskuussa sitten 84-litrainen pytty muutti olohuoneeseen asumaan. Aika nopeasti sitten alkoi tuntumaan, että menisihän tänne toinenkin, kun kalat on kivoja katsella ja akvaarioita mukava sisustella. Joulukuussa sitten tuli hankittua käytetty pikkuakvaario, joka sijoittui makuuhuoneeseen. Tammikuussa tuli hankittua vielä Lidlistä akvaario, kun se vaan oli niin halpa . Ja oli jo suunnitelmissa, että mitäs kalalajeja sitä tässä vielä haluaisikaan. Viime viikolla tuli vielä hankittua käytetty 63-litrainen allas, johon makkarin pikkuakvan kalat muuttivat ja pikkuakva siirtyi keittiöön toistaiseksi pelkäksi kasvialtaaksi, tulevaisuudessa siitä olisi tarkoitus tulla rapula. Näillä siis mennään tällä hetkellä, tulevaisuuden suunnitelmissa on jo 720-litrainen, mutta siihen on vielä aikaa.

[mopsukka]

Olin vissiin 10- vanha kun sain kaverilta miljoonakaloja johonkin hillopurkkiin. Isäni oli sitä mieltä ettei semmonen sopinu ja niin haettiin ensimmäinen akvaario, olisikohan ollu jotain 40-litraa. Heti kun muutin kotoo niin pyttyjen koko ja määrä tuplaantui. Välillä on ollu taukoo joku vuosi,kun on "väsyny" koko touhuun. Näin kävi taas vuosi sitten kun silloiseen 140-litraiseen iski pahemman laatuinen leväongelma. Myin koko roskan pois, no..en tiedä miten, mutta taas porisee pytty tuolla nurkassa, tosin taas hieman isompi