Hauskoja/vanhoja/muita akvaario juttuja

[allablaze]

Tuossa vain rupesin menneitä muistelemaan kaiholla, tai oikeastaan mitä menneempiä muistelin, sitä kauhun sekaisemmaksi tuo "kaiho" muuttui... Olisi kiva lueskella teidän kokemuksia ensimmäisistä akvaarioista, oliko teillä alusta asti ammattilaisen otteet, vai kävikö välillä pikku lipsuja? Itse voin pahimmatkin mokat kertoa puhtaalla omalla tunnolla, sillä näillä tapahtumilla on ikää jo vuosia, itselläni oli ikää huimat 8vuotta!

Ja se oli vuonna `88 kun sisko hankki akvaarion kaveriltaan ja minä perässä. Kun aikani ruinasin niin löytyi sitten enon kellarista sellainen pitkä ja korkea rautakehyksinen n. 60l purkki. Ja se painoi, hyvä ihme että se kapistus painoi... No sinne sitten hiekka ja vesi ja pari kasvia ja muutaman päivän päästä kaloja. Silloisella kotipaikkakunnalla oli juuri avattu uusi liike ja me äidin kanssa sinne. En tiennyt tuon taivaallista (eikä äitini sitäkään) mitä nyt olin kirjoista lukenut, ja niissä kirjoissahan sanotaan että paikallisen liikkeen ammattitaitoinen myyjä kyllä opastaa. Ja sehän ei ole enää asiakkaan syy jos myyjällä ei sitä ammattitaitoa ole

Ilonen tyttö ja itsensä kipeäksi maksanut äiti poistuvat liikkeestä muovipussi kädessä ja muovipussissa kolme kappaletta keltabarbeja, viisi miekkapyrstöä ja kaiken kruunaava tulipyrstö. Siitä se ihastus tulipyrstöön lähti, on kestänyt tähän päivään asti, mutta arvatkaa vaan kauanko se jätkä tuolla kuudessakympissä viihtyi... No en minäkään muista tarkalleen, mutta sen voin sanoa että ei kauaa. Ei todellakaan kauaa. Ja olihan se kova suru kun se sitten lillui kallis kala siellä maha pystyssä. Onneksi sellaista ei hankittu uutta, tilalle taisi tulla joku monni... Järkyttävintä tässä on että edelleen on liikkeitä jossa kaloja myydään täysin sopimattomiin oloihin.

Palataksemme tuonne 80-90 luvun tietämiin, kävi kerran toinenkin harmillinen juttu. Meillä oli koululuokassa akvaario jota jokainen vuorollaan hoisi. Joululomaksi kalat sitten annettiin minun haltuun kun olin ainoa jolla oli purkki kotona. Sattui sitten niin että kun oltiin perheen kanssa satakunnassa lomailemassa viikonlopun yli, oli kotosalla paukahtanut pannuhuoneessa lämmityskattila ja kotiin tullessamme sisälämpötila oli enää häthätää plussan puolella. olko meiän akvaarioissa lämmittimiä? Aivan oikein, ei ollut... Ei muut kun veden vaihtoon! Vanhaa pois ja kuumaa tilalle Vesi lämpeni ja hassuinta siinä oli että ne kalatkin virkosivat pikkuhiljaa. Kaikki koulun neontetrat tosin oli heittänyt veivinsä... Isällä ja em. äiteellä oli kova huoli vesiputkista ym mutta me siskon kanssa pelastettiin kaloja. Saattoi siinä vanhemmilta joku ärräpää päästä.
Tämmösiä tarinoita, laittakaa omia kehiin, kyllä niitä lämpimikseen lueskelee....

[Tipsu]

Heh, samoilla vuosikymmenillä liikutaan. Sain noin kymmenvuotiaana kaverilta 17L purkin ja sinne milliksiä. Sitten kaveriksi hankittiin yksi partis, kynsisammakko ja kuparitetroja, tai nämä ainakin elivät yli vuoden kun vielä ne muistan. Suodattimena oli Rena-pöristin, jota ei pidetty öisin päällä kun piti meteliä ja millikset pyörivät virran mukana Valaisimena yölamppu ja vettä vaihdettiin n. pari litraa erittäin satunnaisesti. Ilmeisesti sain kalat kuitenkin suht hyvin pysymään hengissä, sillä hankittiin isompi 128L akva, jonne kalat siirtyivät miniyksiöstään. Sammakolle hankittiin kaksi albiinokaveria, mutta ruskea ja toinen albiino kuoli melkein samantien. Yksin jäänyt albiino porskutti iloisena ja nieli aina kokonaisen jäisen surviaspalan kun oli mahdollisuus, lillui sitten pinnalla maha mustana. Niin ja kaveriksi mustia molleja, aasianmutakala ja tietysti tulipyrstö. Kasveja pari hassua kitukasvuista (ei tietenkään mitään lannoitusta) ja pohjalla paljon simpukankuoria koristeina.
No, sama akva pöyrii nyt meillä, tosin sisuskalut ja vedenvaihtorytmi on hiukan muuttunut, eikä nykyään ostella stockalta uusia kaloja harva se kuukausi
Hauskaa on ollut aina akvaarion parissa ja nykyisillä kaloillakin varmasti huomattavasti hauskempaa kuin silloin ennen!

[TanTan]

Minä olen niin katkera kun en saanut silloin yläasteikäisenä vanhemmiltani lupaa ostaa kaverin 50-litraista allasta ja täyttää sitä miljoonakaloilla, lehtikaloilla, kultakaloilla ja imumonneilla mistään mitään tietämättömänä!

Eli olen aloittanut harrastukseni omalla vastuullani aikuisena ja kirjatiedon ja hyvän kauppiaan opastuksella säästynyt suuremmilta mokilta. Pitäisiköhän ihan kiittää vanhempia, kun ovat tervejärkisenä kieltäneet lapselta "kaiken kivan"...

[kissinen]

Eilen muisteltiin siskon kanssa akvaariota mikä meillä oli lapsena. Muistan vallan mainiosti että se oli 100-litrainen, äitini väittää kiven kovaan että se oli "valtava". Mokia ja hauskoja juttuja:

-yhteen aikaan akvassa oli neljä tai viisi kultakalaa. Todennäköisesti eri aikana (toivottavasti ei samaan aikaan...) oli kaksi vihaista lehtikalaa ja miljoona muuta, ja sitten vielä soppaan lisättiin taistelukala. Lehtikalat vihasi sitä ja näykkivät sen komean pyrstön palasiksi

- siskoni ollessa 7-8v hän vei lehtikalat suihkuun (sylissään?) .

- Kerran kun tulin koulusta sisko 7v ja hänen kaverinsa olivat kiskoneet kaikki kasvit juurineen ja "puhdistivat" niitä. Aikoivat kuulemma sisustaa. Minä, tarmokkaana 9-vuotiaana kiljuin niin vihaisena että kaveri ei enää koskaan halunnut tulla meille .

- kun muutin kotoa akva siirtyi siskoni (teini-iässä) huomaan. Hän muistaa että akvassa oli ainakin yksi pusukala, ja taistelukala uros ja muutaman naaraan haaremi. Lisäksi monnisia ja joku iso imukuppimonni. Eräänä päivänä kun sisko tuli koulusta, hän liukastui lattialla sätkivään taistelukalanaaraaseen. Olivat kaikki kolme karanneet hyppäämällä (ei muista miksei ollut kansi päällä).
- kerran imukuppimonni makasi maha ylöspäin ihan elottomana. Sisko tökki haavilla aikansa, ei eloa. Hän sitten heivasi kalan vessan pönttöön, missä monni sai vissiin elvytystä kun yhtäkkiä virkosi liikkeeseen .

Sellaista. Jospa musta tulisi vähän tiedostavampi akvaristi tällä kertaa!

[tanjahot]

Elettiin siis 80-luvun alkupuolta. Kaverini sai pienen akvaarion, taisi olla maksismissaan 60l. Suodatin on jostain syystä jäänyt elävästi mieleen, se oli pieni, läpinäkyvä muoviloota, jonka sisällä oli pumpulia!. No, altaassa oli 2 pusukalaa ja taistelukala, taisi siellä olla jotain pieniä tetrojakin. Ja arvatkaa, mitä osti kaverille synttärilahjaksi? No kultakalan tietysti. Ei se tainnut viikkoa kauempaa elää

[marsku]

Tämä sattui noin kymmenen minuuttia sitten: Annoin monnisille ja monnille ruoaksi pohjatabletin. Ensimmäistä kertaa elämässäni mieleeni tuli murtaa se tabletti, jotta useammat monniset pääsisivät samaan aikaan syömään. Minulla on myös mustatetraparvi, johon kuuluu yksi väriltään poikkeava mustatetra. Tämä poikkeava on aivan valkoinen. Noh, nopsakkana kalana se valkoinen hyökkäsi puolikkaan tabletin kimppuun ennen kuin se oli edes ehtinyt pohjalle asti. Sitten se äkkiä ui suodattimen luo piiloon mutustelemaan sitä puolikastaan. Imeskelemällä se taisi sen syödä. Vähän ajan kuluttua tarkastelin kalaa ja sen vatsa on aivan VALTAVA Toivottavasti tuo tabletin ahmaisu ei aiheuta mitään vakavampia jälkiseuraamuksia

[Hamsteri]

90 luvun lopulla kun vielä peruskoulun yläasteella;
Koululla oli n. 100l pönttö jossa joitain kaloja, muistelisin tetroja tms.

Ihmettelen miten ne kalat selvisivät hengissä kun sieltä pöntöstä löytyi ties mitä, saippuasta kemian luokan aineisiin (hapot jne.)

Vai oliko kenties altaan hoitaja sen verran etevä sitten keräämään kuolleet pois, jokatapauksessa akvaario joutui lukkojen taakse äkkiä.

[Monnis-fani]

Isän isälläni oli aikoinaan (monta kymmentä vuotta sitten) akvaario asuntonsa ylä-kerrassa ja siellä joku hummeri. Yöllä hummeri oli sitten kiivennyt jotain letkua pitkin ulos akvaariosta ja loikkinut portaita alas ala-kertan ja eksynyt sitten isoisän ja hänen silloisen nykyisen vaimonsa makuuhuoneeseen ja ruvennut nykimään peittoa isoisän vaimon puolelta. Oli kuulemma säikähtänyt pahemman kerran...

Että tälläistä meidän suvussa.

[Pulipuli]

90-luvun alku. Isä osti 98 litraisen akvaarion, ja minä tahdoin sinne 2 kultakalaa ja 2 partista. Voitte arvata, että kalasto vaihtui tiuhaan, oli kardinaalitetroja, tiikerinuoliaisia, lehtikaloja ja panssarimonneja. Onneksi iän myötä aloin ottamaan asioista selvää ja kommellusten kautta olen nyt 540 litraisen omistaja ja asioista selvillä.

[Therezza]

Olipas hauskoja stooreja, yksikseni täällä hihittelin...

Mitään ihmeempää mokaa ei ole muistaakseni sattunut, mutta muistan kyllä kuinka akvaario meille tuli.

Minä koko pienen ikäni olin haaveillut akvaariosta. Alaikäisenä en sitä saanut, täysi-ikäisyyden juuri saavuttaneella oli ihan muut asiat mielessä.

Kun ikää karttui sekä mulle että serkkulikalle, serkkulikka otti vanhan 60 litraisen akvaarionsa uudelleen käyttöön lapsilleen (lasten iät taisi silloin olla jotain 1 ja 3 v). Muutaman vuoden akvaario oli heillä ja siellä minä sitä sitten ihailin aina kun kylässä käytiin. Sitten siellä alkoi hoito ontua ja jo muutamaan kertaan olin huomauttanut serkulleni, että tuolle on tehtävä jotain, tuohan on jo eläinrääkkäystä! Kalat lilluivat noin 30 litrassa vihreää limaista vettä...yök!!

No hän lupasi laittaa sen kuntoon vielä... aikaa kului, en muista paljonko, ja hän soitti minulle, että otanko sen akvaarion, hän ei enää jaksa!?

He sopivat lastensa kanssa, että akvaario kaloineen tulee meille hoitoon ainakin toistaiseksi.

Niinpä sitten siltä istumalta kävin hakemassa sen limaisen laatikon tykötarpeineen. Kalat laitettiin ämpäriin ja ämpärillinen sitä vihreää lillua siis tuli mukana.

Kotona sitten putsasin akvaarion tykötarpeineen perusteellisesti ja rakensin sen uudelleen. Limainen vesi laitettiin akvaarioon ja toinen puoli sitten puhdasta vettä ja siitä se alkoi.

Seuraavana päivänä lähdin ostamaan akvaariokirjoja ja oppaita ja ryhdyin opiskelemaan.

Vettä lisäsin vähitellen altaan täyteen ja se limainen vesi alkoi muuttua kauniin kirkkaaksi.

Puolisen vuotta sitä katteltiin, ja sitten tuli sopivasti veronpalautusta ja minähän ostin sitten kertaheitolla kunnon akvaarion = 320 l kaappeineen päivineen. Aikaa tästä on kymmenisen vuotta eli olin silloin noin kolmekymppinen.

Mutta sitä totaalista mokaa tässä vielä odotellaan....

Tai no joo, tarkemmin ajatellen, otin kerran eräältä kaverilta vastaan, tyhmä kun olin, kaksi niitä musta-valkoraidallisia affenia - jonkin aikaa ne oli meillä, mutta sitten kun alkoivat mokomat lisääntymään, niin kävivät niin äksyiksi, että kärräsin ne erääseen akvaarioliikkeeseen ja totesin, että ei kiitos enää affenia!

Samalta kaverilta sain silloin myös jotain kasveja, joissa oli "kauniita mustia tupsuja" !!!! Joopa joo ja tyhmänä tietty nekin laitoin tuonne altaaseen. Kun sitten jonin ajan kuluttua mulle selvisi, mitä ne kauniit tupsut olivat, heivasin kasvit saman tien roksikseen. Jonkin verran tupsulevää jäi altaaseen, mutta meillä sitä ei onneksi ole haitaksi asti, kaverin allas sen sijaan on edelleen täynnä noita tupsuja!

[JKE]

Suodatin on jostain syystä jäänyt elävästi mieleen, se oli pieni, läpinäkyvä muoviloota, jonka sisällä oli pumpulia!.

Nämä on näitä ilmapumpulla toimivia alipainesuodattimia. Muistan, että meillä kotonakin oli tuommoinen joskus altaassa..

[pleco]

Löysin haulla tällaisen keskustelun, jota itse ajattelin laittaa.
Näitä on hauska ja toivottavasti myös opettavaista lukea ja mielestäni tämä pitäisikin olla alkeet osiossa...

Noin puolitoista vuotta sitten ostin ensimmäisen akvaarioni. Ensi kalasia partiksen ohella oli 4 kuparimonnista. Pari päivää oltuaan alkoi hysteerinen käytös. Hulluna pitkin lasia ja toistensa ympärillä. Huimia ponkaisuja veden pintaan ! Sitten kuin kuolleena makaa pohjalla muutaman minuutin...

Minä haavia ja ämpäriä hakemaan, että nyt on iskenyt joku kamala tauti .
Puolituntia seurailin niitä ämpärissä, jossa ne uiskentelivat ihan "normaalisti" (siis minun mielestä). Pähkäiltyäni siinä neuvottomana, päätin laittaa ne kuitenkin takaisin akvaan ja katsoa tilannetta seuraavana päivänä uudelleen.

Monnis-parat, olivat varmaan hiukan ihmeissään, mutta luojan kiitos en tappanut niitä hullun lehmän (Monnin) taudista epäiltynä.

Täällä monnis-keskusteluissa aika ajoin tuntuu porukka kysyvän tästä käytöksestä ja täältä minäkin sen tiedon sain, että normaalia kutu ja muuta käytöstä tuo vaan on
.

[Miss_Molton]

Villejä stooreja tällä osastolla. Mokaillut olen itsekin vaikka kuinka paljon. Tosi pienessä kipossa eleli puolisen vuotta kaksi kultakalaa . Toinen kuoli kesän kynnyksellä, kun oli liian lämmin, toinen pääsi joksikin aikaa vähän isompaan, kunnes kuoli pois.

Varhaislapsuudestani, tai jostain sieltä, muistuu mieleeni lattialla ollut akvaario. Sieltä muistan vain jonkun monnisen ja sen, kun 4-5-vuotiaana tein muovailuvahasta pienen sienen ja laitoin sen akvaariooon "koristeeksi". Äiti kyllä puhutteli sitten ja otti sienen pois. Hyvä niin.

[nepis76]

Muistelin tossa eilen kaverin luona näitä lapsuusajan lemmikkejä ja elävästi tuli mieleen omat kääpiökynsisammakot.

Olin n. 10 vanha, kun halusin salamanterin terraarioon. Lemmikkiliikkeessä ei noita salamantereita ollut juuri sillä hetkellä, joten ihastuin muksuna noihin sammakoihin. Aloin säästää rahaa sammakoita varten (huom. äiti ei tiennyt tästä mitään!) Kun olin saanut 100 markkaa rahaa kerättyä, menin lemmikkiliikkeeseen. Ostin pienen (ehkä n. 20 litrainen) muovisen terraarion ja 2 kääpiösammakkoa. Siellä ei ollut muuta kuin pohjalla sora ja yksi rupunen miekkakasvi. Suodattimista, lämmittimistä eikä muusta tekniikasta ollut tietoakaan. Sijoitin vielä terraarion ikkunan eteen, koska eihän niillä ollut edes valaisinta. Leväähän se purkki oli koko ajan täynnä, mutta vedet vaihdoin sen takia kokonaan kerran kuukaudessa, jolloin hinkkasin koko terraarion putipuhtaaksi. Ruokintakin oli sitten mitä sattuu, raakaa jauhelihaa ja pakastettuja surviaisentoukkia.

Mä ihmettelen suuresti tuon myyjän moraalia, kun möi nuo 10-vuotiaalle lapselle ilman vanhemman läsnäoloa!
Äitikin oli melkoisen kummissaan, kun tulin kotiin moiset terraariot ja sammakot polkupyörän tarakalla.

Vuotta paria myöhemmin luokkakaverini sai akvaarion, joten kaverini kanssa yhteistuumin kipattiin ne sammakot sinne seuraarion jatkeeksi.

[Sophiru]

Omasta kohdastani en ole hirveästi mokia tehnyt, kun akvaarionkin hankin vasta aikuisena ja silloinkin otin selvää asioista täällä.

Mutta mutta... Siskoni on kyllä mokannut vähäsen enemmän, lapsena se sai milliksiä kaverilta, ja se kyseinen kaveri oli vissiin tuonut ne limsapullossa Ahvenanmaalta, jos oikein muistan. No, millikset kipattiin isoon lasipurkkiin, ja sielä ne sitten eleili ilman minkäänlaista suodatinta ja muuta laitteistoa. Muistaakseni kyllä eli hyvin siellä, muuta en sitten muista.

Millisten takia sit hankittiin isompikin akva tekniikkoineen, n. 98 litrainen, ja millikset muutti sinne. Jostain syystä vaan ni millikset ei kestänyt sitä akvaa ja kaikki kuoli pikkuhiljaa. Niitten tilalle on sit mm. ollut platyja, miekkapyrstöja ym kaloja. Ainoa sitkeä kala joka on siinä akvassa pärjännyt melkein kymmenen vuotta on partis. Nykyään siellä uiskentelee platyja, mustamolleja, kuparitetroja ja se partis. Olenhan mä yrittänyt saada siskoa hoitamaan sitä akvaa kunnolla, mutta ei se vaan ehdi/jaksa.

[iisku]

Kuulin äidiltäni vähän aikaa sitten, että hänellä on ollut joskus 80-luvun tienoilla sammakko kalasopan seassa. Pidin hivittävän saarnan hänelle sammakoiden ja kalojen yhteiselosta.
Mokailtua on tullut tietenkin, ei kuitenkaan mitään suuria mokia.
Äiti oli kuullut tutultaan, että hän oli nähnyt tyttönsä kala kädessä ja kysynyt tältä: ''Mitä sä teet?'' Tyttö oli vastannut: ''Silitän kalaa.''

[muikkunen]

Tunnustan!
Mulla oli 100-litrasessa kultakaloja ja sammakoita. Ostin ne kääpiökynsisammakoina, mutta ne vaan kasvoi ja kasvoi, kunnes isoin niistä söi sekä kaksi pienempää lajitoveriaan, että ne kultakalat..
Ei ole sen jälkeen ollut mulla sammakoita, eikä kultakaloja.