Lisäksi ainakin konnanputki, argentiinanvesirutto ja ruosteärviä pääsevät levittäytymään uusiin vesiin pikapuoliin.Ongelmana onkin, että mitäs sinne sukarapujen seuraksi. Olen aina pitänyt kirjoahvenista ja vuosia sitten joitakin lajeja ollutkin. Taitavat vain, mokomat, pistää vihersukaset suihinsa? Lienisikö vaikkapa keltakääpiöahven riittävän kiltti ja rauhallinen pikku viiksiniekkojen kaveriksi? Pariskuntana vaiko 1 + 2? Perhoskirjoahven ja rusokirjoahven miellyttäisivät myös, mutta ensimmäisen herkkyys mietityttää, ja jälkimmäiselle taitaa tulla ahdasta tuossa altaassa? Miten kääpiöakara tai sitten vanha tuttuni lippukirjoahven? Tai olisiko muita ideoita? Vain yksi kirjoahvenlaji siis tarkoituksena ottaa tuonne.
Puhtaanapidosta ja säpinästä huolehtimaan haluaisin vinkeitä katinkultamonneja - lieneekö 3 kappaletta sopiva määrä tuohon? Vaikka maanosasta toiseen hypätäänkin, haluaisin hiekkapohjaa kierteissarvisten kanssa möyrimään piikkisilmiä. Vai olisiko esim. ruskohara sopiva korvikkeeksi? Banjomonnejakin voisi vaihtoehtona harkita, ennestään tuttuja otuksia nekin, mutta pistelevätköhän sukarapuset poskeensa?
Pohjalla kun on reippaasti vilinää noissakin, niin haluaisin pinnassa tai yläosissa liikkuvia parvikaloja. Punasuppusuut vaikuttavat varsin viehkoilta, mutta kuinka pinnassa loppujen lopuksi uivatkaan? Lienisikö 10 kappaletta sopiva määrä? Vaihtoehtoisesti mietin kääpiö- tai marmoritapparakaloja tai kynäkaloja, mutta lienevätkö turhan herkkiä?
Jonkinlaisena suunnitelmana tällä hetkellä siis:
2-3 pientä kirjoahventa
3 katinkultamonnia
4 piikkisilmää tai ruskoharaa
10 punasuppusuuta
n kpl vihersukarapuja
Miltäs tuommoinen sekametelisoppa - tai kalakeitto paremminkin - kuulostaisi? Ottaisin enemmän kuin mielelläni ideoita ja ajatuksia vastaan!
Katinkultamonnit ovat loistavia levänsyöjiä, tosin saattavat käydä kasvejakin maistelemaan, mutta niinhän se partiksenrumiluskin saattaa tehdä. 
:
