
Purppurasuuhautojien kutu
Valvoja: Moderaattorit
-
- Junior Member
- Viestit: 229
- Liittynyt: 23:04, 11.02.2007
- Paikkakunta: Helsinki
Purppurasuuhautojien kutu
Huomasin tänään, että purppurasuuhautojamimmillä on suu, kuin haikaralla eli ilmeisesti suu täynnä poikasia. Onko kenelläkään kokemusta nicholsien kudusta/poikaskasvatuksesta. Onko sillä munia suussa vaiko sitten ihan poikasia (minä dumbass, en tosiaan tiedä)
. Kaikki tieto tervetullutta.

500L + 250L + 160L +40L
-
- Junior Member
- Viestit: 229
- Liittynyt: 23:04, 11.02.2007
- Paikkakunta: Helsinki
Ei ilmeisesti ole tällä purppurasuita kovemmin kudeteltu tai sitten ei löydy vastaamisintoa.
No minäpä sitten updeittaan tilannetta josko joku muukin hyötyisi tästä keskusteluntyngästä jossain vaiheessa.
Purppurasuunaaras on siis nyt ainakin 4 päivää kantanut munia/poikasia suussaan, muutoin kala on normaali ja yrittää syödäkkin. Ulkomaisen lähteen mukaan voi mennä jopa 13 päivää ennen poikasten luovutusta.
Onneksi on toinenkin naaras tuolle hormoonihirviölle olemassa, mutten jahtausstressi olisi varmaankin liikaa kantavalle naaraalle.
Poikasia en meinaa siirtää vaan "kukin hoitaa omat pentunsa" periaatteella. Ruokinnat tosin hoidan minä
. Katsotaan josko tuolta suusta joku päivä vauveleita pyrskähtäisi. Isäntä on ainakin irtisanoutunut tästä kututouhusta totaalisesti (ei ole minun munat periaatteella - > siirrytään seuraavaan naiseen).
No minäpä sitten updeittaan tilannetta josko joku muukin hyötyisi tästä keskusteluntyngästä jossain vaiheessa.
Purppurasuunaaras on siis nyt ainakin 4 päivää kantanut munia/poikasia suussaan, muutoin kala on normaali ja yrittää syödäkkin. Ulkomaisen lähteen mukaan voi mennä jopa 13 päivää ennen poikasten luovutusta.
Onneksi on toinenkin naaras tuolle hormoonihirviölle olemassa, mutten jahtausstressi olisi varmaankin liikaa kantavalle naaraalle.
Poikasia en meinaa siirtää vaan "kukin hoitaa omat pentunsa" periaatteella. Ruokinnat tosin hoidan minä

500L + 250L + 160L +40L
Mä olen kanssa odotellut tässä innolla milloin purppurat ryhtyis kutupuuhiin, mutta nyt kun palattiin mökiltä niin mulle selvis kaikki... Onkin käynyt niin että on vain 2 poikaa eikä suinkaan pariskunta
Luulin siis ostaneeni Akvaariokeskuksesta 1 pojan ja 2 tyttöä. Kun sitten selkeästi sitä yhtä tyttöä pahoinpideltiin niin kävin palauttamassa sen, sitä kuulemma sattuu silloin tällöin. Taisikin olla kyseessä kaksi innokasta sulhasta tytön kimpussa. Syy miksen ollut huomannut tätä ennen on se että pienempi koiras on tähän asti ollut hyvin haalea, melkein ruskea ja pojat ovat tulleet ihan hyvin toimeen ilman tyttöjä... (ja olen ilmeisesti aikamoinen puusilmä!)
Taitavat olla jo vähän kummissaan siellä kaupassa kun menen taas selittämään sinne näistä sattumuksistani... Kalojen ostosta kun on aikaa varmaan 2 kuukautta. Joo-o. Sen verran olen kudusta kuullut että emo hoitaa poikasia suussa hyvinkin pitkään, kun ne ovat kuoriutuneet se pitää ne edelleen suussa mutta päästää aina välillä uiskentelemaan kun näyttää turvalliselta. Poikasten kasvaminen aikuisiksi saakka onkin siis paljon todennäköisempää kuin monilla muilla lajeilla.(riippuu tietenkin siitä miten suurisuisia akvan muut asukit ovat) Emo saattaa mennä hyvinkin huonoon kuntoon kudun hoidon aikana, koska ei kuulemma käy edes syömässä niin pitkään kun poikaset ovat suussa. Elikkäs toivotan paljon onnea poikasten kehittymiselle vuosaari78! Laita viestiä kun tapahtumat kehittyvät, niin tiedän sitten minäkin valmiiksi, jahka saan vaihdettua tuon sukupuolijakauman kudun kannalta edukkaampaan tolaan 



"I'm here to lead not to read!"
-
- Junior Member
- Viestit: 229
- Liittynyt: 23:04, 11.02.2007
- Paikkakunta: Helsinki
Minä, kun kävin omani siniriutasta ostamasta niin juurikin tuosta varoitettiin. Jos uroksia on enemmän, kuin yksi niin muut ovat haaleissa väreissä ja sekoitetaan usein naaraisiin. Oikein pitkään tiirailtiin ja onnistuttiin saamaan juuri tuo akkapari ja ukko. Minä kyllä suosittelen lämpimästi tuota comboa, koska jos uros ajaa yhtä naarasta jatkuvasti käy rankaksi.
Mun naaras kyllä käy reippaasti syömässä vaikka onkin suu täynnä jo valmiiksi. Minäkin olen sen verran tosiaan tietoinen, että n.13vrk hautovat suussa.
Toivottavasti saat kokoonpanosi kuntoon niin kutupuuhat voi alkaa
.
Mun naaras kyllä käy reippaasti syömässä vaikka onkin suu täynnä jo valmiiksi. Minäkin olen sen verran tosiaan tietoinen, että n.13vrk hautovat suussa.
Toivottavasti saat kokoonpanosi kuntoon niin kutupuuhat voi alkaa

500L + 250L + 160L +40L
Vanha topic, mutta kerronpa tähän iloisesta perhetapahtumasta.
On tuskin kuukauttakaan siitä, kun hain akvaariokeskuksesta kaksi purppurasuuhautojaa seuraksi äksylle tulisuulle. Pienet olivat alusta alkaen vilkkaita ja ahnaita syömäreitä ja tulivat toimeen kanta-asukkaan kanssa. Koiras jahtaili naarasta joskus, mutta enimmäkseen molemmat olivat näkyvillä. Ajattelin ilman muuta, että nämä ovat vielä pieniä ja kasvavat tässä rauhassa.
Nyt noin reilu viikko sitten naaraskala katosi paraatipaikoilta ja ryhtyi lymyämään pensaassa. Se tuli joskus syömään, mutta ei käynyt hiutaleiden kimppuun entisellä tarmolla. Viikon mittaan leukapussi kasvoi ja kalan naama näytti turvonneelta. Koiras jahtaili naarasta edelleen.
Nyt tänään sitten annoin kaloille pakastevesikirppuja ja naaras hyökkäsi ruoan kimppuun hirveällä tarmolla. Eipä aikaakaan, kun koiras havaitsi sen aikeinaan ajella sitä takaa - mutta tänäänpä naaras ei hyväksynytkään sitä kohtelua, vaan passitti kipakasti koiraan kauas puskastaan. Kun vilkaisin vedenrajaan suuren miekkakasvin sisälle, siellä olikin kokonainen parvi pikkuisia kaloja! Ainakin 15 poikasta.
Nyt meillä on siis vastasyntyneitä purppurasuuhautojavauvoja. Vielä toistaiseksi ainakin emo ja poikaset majailevat paikassa, jossa tulisuu ei koskaan käy ja isäkin vain harvoin, joten ne ehkä pääsevät kasvamaan vielä hieman joutumatta syödyiksi.
On tuskin kuukauttakaan siitä, kun hain akvaariokeskuksesta kaksi purppurasuuhautojaa seuraksi äksylle tulisuulle. Pienet olivat alusta alkaen vilkkaita ja ahnaita syömäreitä ja tulivat toimeen kanta-asukkaan kanssa. Koiras jahtaili naarasta joskus, mutta enimmäkseen molemmat olivat näkyvillä. Ajattelin ilman muuta, että nämä ovat vielä pieniä ja kasvavat tässä rauhassa.
Nyt noin reilu viikko sitten naaraskala katosi paraatipaikoilta ja ryhtyi lymyämään pensaassa. Se tuli joskus syömään, mutta ei käynyt hiutaleiden kimppuun entisellä tarmolla. Viikon mittaan leukapussi kasvoi ja kalan naama näytti turvonneelta. Koiras jahtaili naarasta edelleen.
Nyt tänään sitten annoin kaloille pakastevesikirppuja ja naaras hyökkäsi ruoan kimppuun hirveällä tarmolla. Eipä aikaakaan, kun koiras havaitsi sen aikeinaan ajella sitä takaa - mutta tänäänpä naaras ei hyväksynytkään sitä kohtelua, vaan passitti kipakasti koiraan kauas puskastaan. Kun vilkaisin vedenrajaan suuren miekkakasvin sisälle, siellä olikin kokonainen parvi pikkuisia kaloja! Ainakin 15 poikasta.
Nyt meillä on siis vastasyntyneitä purppurasuuhautojavauvoja. Vielä toistaiseksi ainakin emo ja poikaset majailevat paikassa, jossa tulisuu ei koskaan käy ja isäkin vain harvoin, joten ne ehkä pääsevät kasvamaan vielä hieman joutumatta syödyiksi.
Tänään katselin kalojen menoa ja laskin ainakin 8 poikasta. Nyt ne ovat jo sentin mittaisia ja käyttäytyvät kuin vanhempansa. Isoin ajelee toisia takaa ja kaikki etsivät ruokaa jatkuvasti. Eivät enää piileksi ihmisiltä vaan menevät rohkeasti altaassa.
Aluksi jo luulin että tulisuu söi poikaset, ja sen jälkeenkin näkyvissä on ollut korkeintaan 1-2 kerrallaan. Nyt sitten 8 reipasta ahventa.
Ja kuinka ollakaan - naaras on taas nurkassaan leuka banaanin muotoisena, ollut jo viikon. Kohta sieltä taas kuullaan. Kuteminen siis sujuu meillä näköjään vähän liiankin helposti.
(Muokkaus)
Laitanpa vielä kuvia näytille.
Tässä odottava äiti, huomatkaa bulldoginleuka:

Ja tässä kiireiset poikaset:

Aluksi jo luulin että tulisuu söi poikaset, ja sen jälkeenkin näkyvissä on ollut korkeintaan 1-2 kerrallaan. Nyt sitten 8 reipasta ahventa.
Ja kuinka ollakaan - naaras on taas nurkassaan leuka banaanin muotoisena, ollut jo viikon. Kohta sieltä taas kuullaan. Kuteminen siis sujuu meillä näköjään vähän liiankin helposti.
(Muokkaus)
Laitanpa vielä kuvia näytille.
Tässä odottava äiti, huomatkaa bulldoginleuka:

Ja tässä kiireiset poikaset:

Hienon näköisiä ipanoita. Mulla kävi vähän hassusti puppuroiden kanssa. Kun pari tuli minulle niin kutivat muutaman kerran mutta poikaset päätyivät parempiin suihin. Kuteminen lakkasi muutamaksi kuukaudeksi, kosiomenoja oli kyllä, mutta naaras taisi olla liian stressaantunut kun vaan olkiaan nakkeli hienolle herralle. Päätin vaihtaa pienempään ja matalaan altaaseen ja päätin myydä heidät isompaan kotiin. (oli mulla 200litrainen) Sinä päivänä sitten kun ostaja tuli niin eikös eukolla ollutkin leuka niin viimosen päällä venyneenä
Taisi olla eukko vaan hitaasti lämpeävää sorttia... Olishan se ollut kiva seurata sitä elämänkehitystä mutta toivottavasti selvisivät kuljetuksesta uuteen kotiinsa 


"I'm here to lead not to read!"
Jatkanpa tähän vanhaan ketjuun. Altaassa uiskentelee nyt yksi purppurasuuhautojakoiras ja olen ajatellut, josko sille hankkisi pari naarasta seuraksi. Ovatko nämä ahvenet samanlaisia kutijoita kuin palettikalat eli olenko kohta pulassa poikasten kanssa ja onko niillä minkäänlaista kysyntää? Liikkeissä en ole törmännyt kyseiseen lajiin kovinkaan usein.
Miksi pitää olla muiden kaltainen, kun heitä on jo niin paljon?