Muuton jälkeinen verilöyly

[Kiiski]

Perustiedot:
200l malawaario,
4 aikuista crabroa 2 koirasta, 1 naaras ja yhdestä en tiedä.
1 aikuinen crabro terapia-altaassa tehohoidossa, koiras
3 crabron poikasta, pieniä vielä.

3 aikuista estheraea, yksi koiras, kaksi naarasta
2 Estherae poikasta, tyttö ja poika.

Ongelma on crabrojen käyttäytyminen, joka on äärimmäisen väkivaltaista. Crabroja oli alunperin kuusi. Kaksi poikaa ja neljä tyttöä, sanoi myyjä. Valkoraitaiset tulkittiin pojiksi ja keltaraitaiset tytöiksi. Myöhemmin ilmeni, että "keltaisista" enintään yksi on ehkä naaras, ja "valkoisista" ehkä toinen.

Perheemme muutti ja akvaarion tuttu kivikasa muutti muotoaan. Ennen muuttoa molempien lajien porukat olivat saaneet reviirinsä mahtumaan kivikkoon, mutta muuton jälkeen molempien lajien johtaja koiraat ovat ryhtyneet yksinvaltiaiksi. Esteri koiraista kaksi kuoli muuton jälkeen osin väkivallan takia, mutta crabrot tappelevat kaikki ja koko ajan.

Haavat ovat pahoja, heikompi ajetaan esim suodattimen taakse koloon ja sitten jyrsitään kylkeä auki.
Lapset itkevät, kalat ovat aika isoja, niillä on nimet ja tuskan näkee.

Vaikuttaa siltä, ettei aikuisia malaweja oikin voi muuttaa. Poikasesta asti kasvaessaan, ne tottuvat reviireihinsä vähitellen ja niiden välillä vallitsee status quo, mutta muuton jälkeen, uudessa kivikossa, vahvin tappaa kaikki.

Crabroja en suosittele kellekään. Ne ovat kaarismaattisia ja reippaita pieninä, mutta isokokoisia petoja aikuisina. Raidatkin katoavat. Johtajaakoiras on samettisen mattamusta ja muut yrittävät olla mahdollisimman haaleita, ettei herra vain hermostuisi.

Täytynee lopettaa raukat ja hankkia jotain pienempiä ja rauhallisempia tilalle.

[ninuska]

Osanottoni tilanteesta. Crabroista ei ole kokemusta, mutta muutoista sitäkin enemmän, eikä vastaavaa ole muuttojen takia minulla käynyt. Ja kivikkoa olen joutunut purkamaan ja kasaamaan uudestaan lukemattomia kertoja pyydystäessäni hautovia emoja. Minulla L. caeruleus koiraat teurastivat toisensa ihan muuten vaan, sukupuolijakauma oli tosin päin p..tä, mutta minkäs teet kun syntyneistä 10 poikasesta vain 1 oli naaras. Kun koiraita oli 4 jäljellä, syntyi kauhun tasapaino ja sota loppui. Olivat niin ovelia, että joukolla lahtasivat aina altaan suurimman koiraan. Olisin luullut isoimman olevan häijyimmän, mutta ei se aina mene niin. Toivottavasti löydät jonkun ratkaisun altaasi kalaston suhteen, tsemppiä.

[Kiiski]

Olivat niin ovelia, että joukolla lahtasivat aina altaan suurimman koiraan. Olisin luullut isoimman olevan häijyimmän, mutta ei se aina mene niin.

Näin kävi myös meidän estereille. Nykyinen ainoa aikuinen koiras oli vanhan kodin rääkätty parka, joka asui lähinnä taustakallion takana olevassa pimeässä kolossa.

Muuton jälkeen sitten tapettiin ensin alfa ja sitten beta uros.