Kala erittää kiduksistaan ammoniakkia. Vastaa meidän virtsaamistamme.
Ammoniakki on myrkky.
Tietty bakteeri muuttaa ammoiakin nitriitiksi.
Nitriitti on paha myrkky.
Tietty bakteeri muuttaa nitriitin nitraatiksi.
Nitraatti on kasvilannoite (ja levälannoite myös

Nitraatti jota kasvit eivät käytä, poistetaan vedenvaihdoilla.
Kypsytyksessä akvaarioon kasvatetaan em. bakteerikannat.
Lähtötilanteessa kypsyttämättömän akvaarion vesiarvot ovat ”hyvät”. Kraanavedessä ei ole juurikaan ammoniakkia, nitriittiä, tai nitraattia. Akvaario EI silti ole kypsä.
Kraanaveteen lisätään ammoniakkia, ja bakteereita (kaupallisia tai multaa, ei kinata)
Mittaustuloksin seurataan tämän ammoniakin muuttumista.
Jonkin ajan kuluttua ammniakkia ”syövät” bakteerit ovat lisääntyeet tarpeeksi, ja ammoniakki alkaa vauhdilla muuttua nitriiksi.
Tätä äkillistä nitriittarvon kohoamista kutsutaan ”nitriittipiikiksi”.
Nitriitin ilmaannuttua alkavat seuraavat bakteerit lisääntyä.
Jonkin ajan kuluttua nitriitti alkaa muuttua nitraatiksi, ja nitriitti arvo putoaa miltei nollaan. (missä sen tästä eteenpäin tulee pysyäkin)
Lopputuloksena kaikki alussa lisätty ammoniakki on muuttunut nitraatiksi.
Ammoniakki ja nitriittiarvot ovat nollassa.
Käytännössä Ammoniakkia lisätään koko kypsytyksen ajan, muutenhan niiltä ensimmäisiltä bakteereilta loppuisi ruoka.
Eli loppupäättely.
Sekä kypsässä, että kypsyttämättömässä akvaariossa nitriitti on nollassa.
”Nitriittipiikin” havaitseminen kypsytyksen aikana on tärkeää, koska siitä huomaa, että kypsyminen on tapahtunut.
Kalojen tuominen ”puoliraakaan” akvaarioon nostaa parissa päivässä nitriittipiikin, joka tappaa kalat. Pari päivää myöhemmin piikki on ohi ja arvot ok.
Kypsytyksen päätyttyä ennen kalojen tuontia, akvaario olisi hyvä ”koeponnistaa”, eli lisätä sinne aika roimasti ammoiakkia (Hirvensarvensuolaa), ja katsoa että se kaikki muuttuu nitraatiksi.
Muuten tämän ponnistuksen tekevät kalat henkensä kaupalla.