Valot päällä yöllä?
Valvoja: Moderaattorit
-
nirppu
- Advanced Member

- Viestit: 1268
- Liittynyt: 14:20, 05.11.2006
- Paikkakunta: Etelä-Pohjanmaa
- Viesti:
Valot päällä yöllä?
Lippukirjoahveneni suunnittelevat taas kutua. Voinko jättää päävalon päälle yöajaksi, kun niille tulee aina riitaa ja kudun vahtiminen jää, kun päävalo sammuu?
-
pikkuakvaariosta
- Member

- Viestit: 264
- Liittynyt: 22:58, 26.01.2007
- Paikkakunta: Hyvinkää
Odottelen kovasti, että omatkin lippukirjoni kutisivat (värienvaihtelu ja päänravistukset = kosiomenot ovat täydessä käynnissä). Niin mitä sen suurempaa riskiä partamonnista olisi kuin muistakaan seura-akvaarion asukkaista (=tahtoo tietää, evakuoinko omanikin). Eikös niiden kirjoahventen vahtivaiston pitäisi toimia vaan paremmin, jos on jotain todellista vahdittavaa? Eikö lippukirjo pysty pitämään puoliaan partista vastaan?
Partamonni
Partamonnia on vaikea noin pienen kalan pitää kudusta pois. Itselläni on kerran jopa Kuparimonniset syöneet jo kuoriutuneet Lippukirjoahvenen poikaset, poikaskuopasta, johon emokalat ne siirsivät niiden kuoriuduttua. Tämä kertoo paljon Lippukirjoahvenen poikastenpuolustuskyvyistä.
Kutu
Emokalat syövät myös välillä itse kudun, jos niitä häiritään. Ottavat kutupuuhien vaatiman energiahävikin takaisin, jos huomaavat, että olosuhteet eivät ole riittävät kudun ja poikasten hoitamiseen. Todennäköisintä on kuitenkin, että Partamonni on kudun syönyt, kuten arvelit.
YÖvalo
Ei yövalo Partamonnia pidättele syömästä kutua. Partamonni syö kudun vaikka keskellä kirkasta päivänvaloa. Siimahäntiä partamonni ei syö, kuten varmaan tiedättekin. Yövalo auttaa kai lähinnä emokaloja havaitsemaan, missä kutu ylipäätään on, jotta sitä voisivat hoitaa ja puolustaa kykyjensä mukaan. Tarpeeksi aggressiivinen ja/tai suurikokoinen kirjoahven pitää Partamonnin loitolla, mutta Lippukirjoahvenen koko ja temperamentti ei siihen riitä.
Sillon kun oli perhoskirjoahvenia joskus kauan sitten, niin muistaakseni jopa kehittyivät muna-asetta pidemmälle niiden poikaset, vaikka nuo samat partikset jo sillon oli tuolla akvaariossa... Olivat kyllä sillon puolet pienempiä... Toivoisin, ettei kukaan söisi ahventen poikasia jos joskus niitä sitten tekevät 
---------------------
On ne kaikki poikia
Nainenkin tuolla nääs oli... Nyt asuu yksinään ilman ahdistelijoita
Kaverit on jo lähemmäs kymmenen vuotiaita.
---------------------
On ne kaikki poikia
Partamonni
Viljelyaltaaseen ei koskaan laiteta imumonneja, ne syövät kudun taatusti ja jos eivät saa syötyä, niin liian suuri uhka poikueen epäonnistumisesta saa emokalat syömään kudun tai jo kehittyneet poikaset. Yksilöllisiä eroja on runsaasti ja jokaisella on erilaisia kokemuksia, mutta jos kaloja viljelee, ne kannattaa sijoittaa erilliseen altaaseen. Joidenkin lajien kohdalla saatetaan tarvita jokin toinen kalalaji tai pari aikaansaamaan kutuärsyke ja puolustusvaisto, mutta suurin osa kirjoahvenista kutee ilman tällaisia kohdekaloja.
-
nirppu
- Advanced Member

- Viestit: 1268
- Liittynyt: 14:20, 05.11.2006
- Paikkakunta: Etelä-Pohjanmaa
- Viesti:
Nyt alkoi jo jänskättää
Nyt eletään taas jännittäviä aikoja. Mun partamonni on muuttanut pysyvästi mun hyvien ystävien altaaseen ja partamonnin levänsyöntivirkaa on hoitamassa otot.
Lippukirjoahventen väritys ja papilla alkavat taas viestittämään, että kutuaika on lähestymässä. Nyt musta tuntuu, että olen varautunut tällaiseen seura-akvaariokutuun "parhaalla mahdollisella" tavalla: olen hankkinut pöytävalaisin halogeenin, jota voi tosi hyvin säätää yövaloksi, pahin uhka partamonni on siis muuttanut ja allas ei ole mitenkään ylikansoitettu, joten stressilläkin on mahdollisuus pysyä hallinnassa. Poikasruokaa on hankittu jo aika päiviä sitten varastoon.
Nyt ei auta kuin odotella ja katsoa, kuinka tämä muistaakseni neljäs kutu tulee sujumaan (viimeksi otin vähän kutua talteen ja kyllä siellä vähän poikasiakin näkyi, mutta ne kaikki katosivat poikashäkistä parissa päivässä. Olen siis surkea poikasten hoitaja, mutta eiköhän ne emot osaa sen paremmin, kun vaan olosuhteet on sopivat).
Lippukirjoahventen väritys ja papilla alkavat taas viestittämään, että kutuaika on lähestymässä. Nyt musta tuntuu, että olen varautunut tällaiseen seura-akvaariokutuun "parhaalla mahdollisella" tavalla: olen hankkinut pöytävalaisin halogeenin, jota voi tosi hyvin säätää yövaloksi, pahin uhka partamonni on siis muuttanut ja allas ei ole mitenkään ylikansoitettu, joten stressilläkin on mahdollisuus pysyä hallinnassa. Poikasruokaa on hankittu jo aika päiviä sitten varastoon.
Nyt ei auta kuin odotella ja katsoa, kuinka tämä muistaakseni neljäs kutu tulee sujumaan (viimeksi otin vähän kutua talteen ja kyllä siellä vähän poikasiakin näkyi, mutta ne kaikki katosivat poikashäkistä parissa päivässä. Olen siis surkea poikasten hoitaja, mutta eiköhän ne emot osaa sen paremmin, kun vaan olosuhteet on sopivat).


