Tapoin kääpiömonnisen

[Vilpsu]

Nyt ottaa aivoon, harmittaa, pännii ja vatuttaa

Kaikki alkoi siitä, kun taisto kiilasi eilen ruokatabletin juurakon alle ja raotin vähän juurakkoa ottaakseni tabun pois enkä huomannut, että yksi noista kääpiöistä jäi alle

Tänä aamuna akvaariota katsellessani en nähnyt kuin viisi kääpiömonnista (pitäisi olla 6), rupesin etsiskelemään raatoa, ei näkynyt. Liikautin juurakkoa vähän ja sieltähän se raato sitten pulpahti pintaan

Ei tässä vuodatuksessa mitään pointtia ollut, kunhan harmittelen omaa ääliömäisyyttäni

[SeijaKK]

Hei, näitä sattuu kaikille joskus.

Tämä ihan nimimerkillä kokemusta on...
partamonni-herra hirttäytyi pinnan yläpuolella olevan kasviksen juuristoa rajoittaneeseen hiusverkkoon ja osasi hieman pahasti nyppiä kun tajusin aiheuttaneeni aihettoman kuoleman

Nykyään sitä sitten tulee katsottua kaikkea "kalan silmin" ja mietittyä aina onko joku juttu mahdollisesti vaarallinen jollekulle vaiko ei.

[RHODESIAN]

Jep, ikäviä juttuja sattuu joskus. Minä joskus kilpi ja miekka-vuonna aiheutin sampimonnin hitaan kuoleman jaavansanisen sekaan, kun onneton kala jäi kiinni kasvia ankkuroivaan siimaan.
Uskon kyllä, vatuttaa moinen armottomasti.

[aquamarina]

No pitää itsekin tunnustaa, joku vuosi sitten tapoin partiksen. Olin vaihtamassa vettä, sorapohja, ja iskin lapon pohjaan, sitten kun nostin lappoa ihmettelin miksi se partis siellä pöyrii. Lähemmin tarkastelin, reppanalla oli selkäranka vääntynyt, eli oli jäänyt lapon alle. Olin luottanut siihen, että menee alta pois, mutta olisi tietenkin pitänyt olla tarkempi. Lapsille en uskaltanut kertoa, vaan hain salaa uuden.

[Vilpsu]

Käy noita siis näköjään muillekin. Ottaa vaan päähän, kun tämä piti sattua heti harrastuksen alkumetreillä

Harmittaa myös noiden muiden kääpiöiden puolesta, kun niitä on vaan tuo tynkäparvi.

Onneksi ovat hirmuisen reippaita ja pirteitä vajaamiehitykselläkin, uskaltautuvat ihan tuohon etulasin tuntumaankin hiekkaa tonkimaan, vaikka pällistelen nokka kiinni lasissa

[BouBou]

Mä en ole tainnut vahingossa koskaan tappaa kalaani, kerran luulin jo aiheuttavani seeprakirjoahven urokselle tuskallisen kuoleman ku vahingossa tiputin aika ison muovikuulan altaaseen ja herra hyökkäsi kimppuun ja söi sen, seuraavana päivänä kala näytti kumminkin aivan pirteältä ja siitä seuraavana päivänä kuula löytyi altaasta kellumasta ja herra eleli vielä vuosia.
Joskus olen kyl joutunut samaisen herran jälkeläisiä lopettamaan kun loppui itseltä tila ja en löytänyt kavareille kotia.

[ParratonMonni]

Juu, näitä sattuu itse kullekin, ja vatutus on melkoinen!

Lapsille en uskaltanut kertoa, vaan hain salaa uuden.

Ja sitten tosiaan vielä tämä puoli....

[emzei]

Vähän aikaa sitten siirsin kannon paikkaa jota olin 3 viikkoa sitten edellisen kerran siirtänyt. Melko heti toimenpiteen jälkeen altaassa uiskenteli kuoppamahainen seeprakala, näkyipä vielä olevan kummassakin kyljessä "reikä"... Oli varmaan ollut kannon alla jumissa. Siirsin kalan pienempään altaaseen toipumaan (kun en pystynyt lopettamaan ja isäntäkin oli reissussa ), n. viikon jälkeen kala oli täysin toipunut ja pääsi kavereiden seuraan. Ei voi kun ihmetellä miten nopeasti tuollaisetkin vammat korjaantuvat!

[doriani]

Mulla oli altaassa kiva pikku juurakko. se oli nin kauan ihan kiva, kunnes yksi tiikeribarbi li yrittänyt siinä olevasta reiästä läpi. Ei ollut kiva näky se ja luonnollisesti en itse voinut kalanraatoa siitä pois ottaa, se on mellä miehne homma ollut aina

Tällä hetkellä samainen juurakko on kyllä käytössä, mutta altaassa, missä kalat on senverran pieniä että mahtuu siitä reiästä läpi ilman ongelmia.

[KatiJii]

Alussa meillä oli miljoonakaloja ja lasten kanssa ihmeteltiin ku alko tuleen niitä pikku poikasia. Minä tohkeissani haavitin niitä poikasaltaaseen. Yksi sattui jäämään haavin reunan ja lasin väliin. Se oli niin pieni ja heikko niinku itikka ettei siitä jääny ku tahra. Harmitti kovasti ja vielä enemmän ku poika koulussa oli ilmoittanu että "meijjän äiti on teurastaja".

[nirppu]

Mulla kävi kerran niin, että kun lisäsin soraa akvaariooni, kun se oli jo toiminnassa, perhoskirjoahven sai soraa niskaansa ja vaurioitui niin pahasti, että jouduin sen lopettamaan. Silloin kyllä harmitti... Olin ollut ihan varma, että kala osaa väistää.

[Maisu]

Myönnän liiskanneeni yhden Betta rutilansin siirtäessäni nyrkin kokoista sammalkiveä muutaman sentin. Kuvittelin hätistelleeni kaikki kalat pois mutta kun nuo mokomat änkevät itsensä kivien alle niin yksi tappio tuli.

[bokseripoika]

Hei, näitä sattuu kaikille joskus.
Tapoin minäkin kerran poikasen kun putsasin akvaariota!

[Kaizu]

Minä taas kerran katselin kun marmorimonniset kisailivat kutumielellä. Päätin sitten laittaa monnisille kiertovesipumpun, jos vaikka tuo olisi saanut viimeisetkin estot karisemaan.

Hetken kuluttua kun palasin takaisin altaan ääreen oli tuo kolmen kopla kadonnut; Eheim Compact oli vaatinut veronsa ja mätimunia pullollaan oleva naaras ja kaksi kiihkeätä kosiskelijaa olivat kaikki imeytyneet sen imuaukkoon.