Kenties salamanteriplekon eka kutu

[Kaiku]

No, jos kalat viihtyvät noin hienosti, niin eiköhän se kauneus ole jotenkin sovitettava katsojan silmään... Mutta sulla siis on siellä aivan reilusti kasveja? Ja virtausta ei niin paljoa, että kieputtelisi kaikki yhteen myttyyn. Monilla tuntuu vastaavasti olevan erittäin kasvittomia purkkeja. Hmm, täytyy mietiskellä... Voisi siirtää meidän kaksi tähtipartista (vai mikä se näiden uusi nimi oli?) johonkin vähän lämpimämpään & virtaavampaan paikkaan + hommata kaveriksi jotain mukavaa.

[VesiEläin]

Mutta sulla siis on siellä aivan reilusti kasveja? Ja virtausta ei niin paljoa, että kieputtelisi kaikki yhteen myttyyn. Monilla tuntuu vastaavasti olevan erittäin kasvittomia purkkeja..

Siis miksei kasveja salamanterialtaassa voisi olla? Toki voi.
Usein plekoaltaissa on vaan vähemmän kasveja, koska nämä tykkäävät järsiä niitä. Kallista herkkua, onneksi voit korvata sen kesäkurpitsalla ja muilla vihanneksilla.

[haukka]

Juu kyllä munkin mielestä pleko altaassa voi olla reilusti kasveja. Riippuu tietenkin mitä sinne laittaa, mutta esim mulla on toisessa pleko altaassa paljon erilaisia miekkakasveja, anubiaksia ja sammaleita. Allas kuitenkin on 250 litranen ja pumppuina proffa 3, compact1000 ja 600 eli kiertoa riittää.. toi isompi compact on varustettu vielä diffuusorilla, mutta vesi iskeytyy suoraan kivirykelmään josta virtaus hajoaa ja menee eteenpäin hiljempana. Opettele asettaan sisustuksesi ja pumppusi niin voit pitää vaikka miten kasveja altaassasi. Toiseksi ite kanssa huomasin ettei salamantereilla niin kauhea virtaus tarvinut olla kun taas esim sokkelot ja hierot oikein nauttii lujasta virtauksesta.

[prboy]

No ei se kovin vaikeaa voi olla kun meikäläisellä onnistui

Mutta kyllä täälläkin on tosissaa yritetty luoda hyviä olosuhteita kaloille, mitä nyt koti konstein tällä tiedolla ja taidolla olen osannut. Vesihän täällä on hyvin pehmeää, kH on 2 ja gH ta ei tuo tippatesti edes anna, liuskatesti näyttää kahta. pH on pysynyt turve vedenvaihdoilla ja hiilarilla kuudessa. Pinta vesi virtaa reilusti mutta pohjalla ei ole pöllyä lainkaan.

muoks: Sen verran tosiaan vielä tuosta käyttäytymisestä, että meidän ukko kyllä on tosi herrasmies daamiansa kohtaan, ei minkäänlaisia imujälkiä kenessäkään, joka ilta kun tulee nuo tuubit tarkastettua.

Ei se ole vaikeaa, jos tekee kaiken oikein. Sen jälkeen onnelle ei jää paljon sijaa.

[Kaiku]

Siis tokihan tiesin, että plekoaltaissakin voi olla reilusti kasveja Lähinnä vaan mietiskelin sisustusvaihtoehtoja, ajatellen erilaisia biotooppeja & kalojen viihtymistä... Luonnossahan noissa kovasti virtaavissa paikoissa ei taida paljoa kasveja olla? Mun nykyisessä seura-akvaariossa on aika reilusti kasviksia, joten toisen voisi sisustaa vaihtelun vuoksi lähinnä kivillä / puulla... Jos siis malttaa olla tukkimatta niitä kaikkia kivoja kasveja sinne...

Ja jos kasvit puuttuvat, valaistuksen voisi viritellä jostain spoteista tms.... Lisäksi virran takia ihan kenossa kasvavat kasvit on pääsääntöisesti tosi tyhmän näköisiä (vallisneria + "hulmuavat" sammalet on ihan ok), en tahdo saada edes seura-akvaarion vähäistä vedenkiertoa niin, että kaikki kasvit kasvaisi suorassa...

Mutta olisi tosiaan tässä piakkoin valmistumassa paikka, mihin saisi pohjapinta-alataan max 100*60 kokoisen altaan, mikä olisi aika passeli plekoille tms.... Saas miettiä nyt siirtyykö se aasialainen geotooppi sitten sinne joskus tulevaan kolmanteen purkkiin... Joululomallahan näitä on mukava pohdiskella piparien, suklaan ja glögin voimalla Ensi vuoden puolella sitten tositoimiin...

[allablaze]

Juu kyllä oon pitäny ihan reilusti kasveja. Nuo santut eivät niitä ainakaan tuhoa, vaikka kasvinsyöjiä onkin. Ainut huono puoli on, että viihtyvät hämärämmässä valossa kuin kasvit. Mutta minulla on kyllä reilu valaistus (neljä putkea) kun on tuo tumma styrox-tausta, joka "SYÖ" valoa ihan kiitettävästi ja akvaario näyttää kovin hämärältä. Liehuuhan nuo pidemmät kasvit virran mukana ja pintakasvit pakkaantuvat yhteen nurkkaan .
Sisustuksellisesti tuo ei mikään maailman kaunein ole tällä hetkellä, tarttis varmaan tehrä jotain...

[patu]

No ei se kovin vaikeaa voi olla kun meikäläisellä onnistui

Mutta kyllä täälläkin on tosissaa yritetty luoda hyviä olosuhteita kaloille, mitä nyt koti konstein tällä tiedolla ja taidolla olen osannut. Vesihän täällä on hyvin pehmeää, kH on 2 ja gH ta ei tuo tippatesti edes anna, liuskatesti näyttää kahta. pH on pysynyt turve vedenvaihdoilla ja hiilarilla kuudessa. Pinta vesi virtaa reilusti mutta pohjalla ei ole pöllyä lainkaan.

muoks: Sen verran tosiaan vielä tuosta käyttäytymisestä, että meidän ukko kyllä on tosi herrasmies daamiansa kohtaan, ei minkäänlaisia imujälkiä kenessäkään, joka ilta kun tulee nuo tuubit tarkastettua.

Ei se ole vaikeaa, jos tekee kaiken oikein. Sen jälkeen onnelle ei jää paljon sijaa.

Montako kutua prboy on saanut seeproille tai salamantereille?, ja jätetään nyt partikset pois luvuista. Vai perustuuko kaikki tämä "tietämys" luettuun / kuultuun?

[haukka]

Voisin kanssa noihin prboyn kommentteihin sen verran sanoa että ennenkuin toisten menetelmiä arvostelee olisi hyvä itse näyttää kyseisiltä lajeilta omia faktojansa eikä vain luettua tietoa jonkun muun onnistuneesta kudetuksesta. En yleensä tälläisiä kommentteja laita, mutta onko mukavaa antaa aina jokaiselle negatiivista palautetta miten joku on toiminut. Eiköhän täällä neuvoja voi antaa, mutta tietyn sävyn asioissa voisi silti säilyttää. Oman tietämykseni mukaan salamanterit ei todellakaan ole mistään helpoimmasta päästä saada kutemaan eli jospa sitten hankit niitä ja kerrot sitten miten se homma hoituu

[prboy]

Montako kutua prboy on saanut seeproille tai salamantereille?, ja jätetään nyt partikset pois luvuista. Vai perustuuko kaikki tämä "tietämys" luettuun / kuultuun?

Voisin kanssa noihin prboyn kommentteihin sen verran sanoa että ennenkuin toisten menetelmiä arvostelee olisi hyvä itse näyttää kyseisiltä lajeilta omia faktojansa eikä vain luettua tietoa jonkun muun onnistuneesta kudetuksesta. En yleensä tälläisiä kommentteja laita, mutta onko mukavaa antaa aina jokaiselle negatiivista palautetta miten joku on toiminut. Eiköhän täällä neuvoja voi antaa, mutta tietyn sävyn asioissa voisi silti säilyttää. Oman tietämykseni mukaan salamanterit ei todellakaan ole mistään helpoimmasta päästä saada kutemaan eli jospa sitten hankit niitä ja kerrot sitten miten se homma hoituu

Kuulkaapas nyt hyvät herrat. Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen, jos joku on sen jo tehnyt. Plekoista on sen vajaan kahdenkymmenen vuoden aikana, jolloin olen ottanut asioista selvää, kirjoitettu valtava määrä tekstiä. Täällä Suomessa näissä asioissa mennään jälkijunassa. Yhtenä syynä on kielimuuri. Juuri kukaan ei kykene lukemaan saksankielistä tekstiä.

Suhtaudun asioihin toisin kuin te. Ennen kuin ryhdyn yhtään mihinkään, otan selvää, mitä kyseisestä asiasta jo tiedetään. Asia pitää myös kyetä hahmottamaan, jotta osaa erottaa huuhaan faktoista. Minä työskentelen ammatissani biodiversiteetin parissa ja hyvin monipuolisesti. Väitän kykeneväni erottamaan plekoistakin kirjoitetusta tekstistä olennaisen joutumatta testaamaan itse jokaista yksityiskohtaa erikseen. Kaikissa asioissa on luotettavia lähteitä ja vähemmän luotettavia. Kirjoitustapakin paljastaa jo helposti sen minkä tasoinen asioiden käsittelijä on.

Kun Welsatlas II viime vuonna ilmestyi, kaikki plekoista aikaisemmin kirjoitettu menetti merkityksensä. Kirjaan on koottu kaikki olennainen, mitä plekoista tiedetään. Kirjallisuusviitteiden avulla pääsee vielä helposti alkuperäistietojen jäljille. Kirjallisuusluettelo on Welsatlaksessa 19 sivua pitkä. Luotan kirjan tekijöihin kuin vuoreen. Miksi?

Ingo Seidel ja Hans-Goerg Evers ovat maailman parhaita alallaan. Minulla on ilo tuntea heidät henkilökohtaisesti. Evers on paitsi monni-, myös muutamien muiden ryhmien asiantuntija. Kirjan valmistumiseen mennessä hän oli viljellyt jo yli sataa monnilajia (ja kaikkiaan yli 250 kalalajia). Seidelkin on viljellyt jo yli 40 imu- ja panssarimonnilajia. Montako lajia te olittekaan viljelleet? Molemmat herrat matkustavat vuosittain useita kertoja Etelä-Amerikassa tutustumassa mm. plekojen elintapoihin luonnossa.

Molemmat mainituista herroista ovat ahkeria tiedon välittäjiä. Evers oli monniatlaksen valmistumiseen mennessä kirjoittanut yli 400 artikkelia ja 10 kirjaa. Seidel vähän, mutta vain vähän vähemmän.

Jos on käytettävissä tuon tasoista tietoa mm. plekoista, niin en kutsuisi sitä väheksyvästi jonkun muun tiedoksi. Mitä uutta te oikein kuvittelette voivanne saada irti seeprojen tai salamanterin viljelystä? Minä en itse näe mitään syytä ryhtyä toistamaan jo seikkaperäisesti selostettuja asioita. Minulle aika on rahaa ja kyseisten hommien parissa puuhastelu maksaisi ja paljon.

Olen vapaa-aikoinani muun ohella tietokirjailija eli suodatan hankkimaani tietoa muiden käytettäväksi. Juuri ilmestyi Suomen Luontotieto-nimisen tietosanakirjan neljäs ja viimeinen osa. Kirjoitin kyseiseen sarjaan n. 750 artikkelia. Enemmän kuin kukaan kymmenistä kirjoittajista. Monneista olen toistaiseksi saanut aikaiseksi vain pikkaisen alle 100 artikkelia koti- ja pohjoismaisiin lehtiin ja pari kirjaa. Jos kykenee tekemään artikkelin jostakin aiheesta kykenee ehkä osoittamaan, että on ymmärtänyt kyseisen asian. Montako artikkelia te olettikaan plekoistanne kirjoittaneet?

Palataanpa alkuperäiseen aiheeseen eli nettikirjoitteluun. Voi olla, että jotkut kirjoitukseni ovat olleet hieman happamia. Tämän hetkisen monnibuumin kuluessa mukaan on tullut melkoinen joukko uusia ihmisiä. Ensin hankitaan puoli tusinaa akvaarioita ja muutama kymmmenen plekoa. Kaupastahan niitä saa. Sitten plekoja "ruvetaan viljelemään". Jos ei onnistu, niin homman täytyy olla jumalattoman vaikeaa. Kaloissahan se vika on, jos seeprapleko epäonnistuu 17 kertaa peräkkäin. Mistähän syystä ne Saksassa kutevat jatkuvasti?

Vielä muutama sana salamanterin viljelyn vaikeudesta. Mainittu helppous, joka sai teidät polttamaan proppunne, ei ole minun keksintöni, vaan Eversin. Sen helpon kudun tiellä vain on muutamia asioita, jotka mainitsin jo kirjoituksessani. Ensinnäkin minun piti korjata salamanterien sukupuolen määrittäminen. Siitä ei teillä näyttänyt olevan hajuakaan. Se on todella vaikeaa ja puolenkasvuisilla se ei edes onnistu ilman mikroskooppia. Kaksi koirasta ei saa keskenään aikaiseksi kutua, vaikka kuinka kalvaisivat toisiaan. Salamantereilla on kaupan piirissä hyvin epäsuhta sukupuolijakautuma. Siitäkään ei ole täällä mainittu juuri mitään. Todellisuudessa pitää hankkia kymmenkunta yksilöä, jotta saa sattumalta naaraan.

Vesiarvot näyttävät olevan kudun laukaisemiselle olennaisen tärkeät. Kun ensimmäinen kutu on syntynyt seuraavat tulevatkin hieman helpommin. Saattaa olla tarpeen käyttää käänteisosmoosin avulla aikaan saatua hyvin pehmeää vettä kudun laukaisemiseksi. Oletteko käyttäneet? Toinen olennainen asia on turveuutteen käyttö. PH pitää saada alas. Miksi keskustelua ei käydä veden parametrien korjaamisesta?

Sorry, jos kirjoitustyylini ei teitä miellytä. Voi olla kommentoimattakin virheitänne, jos neuvot eivät kelpaa. Itsepähän te niistä maksatte.

[teemu7117]

Nyt kannattaa huomioida että kaikki keskusteluun osallistuneet eivät ole varsinaisesti plekojaan edes yrittäneet kudettaa. Yksi nimimerkki aloitti aiheen löytäessään pari hylättyä salamanteriplekon hedelmöittynyttä munaa lajialtaastaan.

Itse liityin keskusteluun kun huomasin että meidän seura-akvaariossa "varma" naaras yrittää änkeä itseään koiraiden luolaan ja lopulta yhden koiraan luolaan 4-5 vuorokaudeksi menikin, vaikkei mitään tulosta saatukaan aikaiseksi. Se miksei tulosta saatu aikaiseksi voi vaikka johtua siitä että altaan pH on lähempänä 7 kuin kuutta tai siitä ettei minulla ole Saksalaista nimeä. Tiedä häntä.

Toinen huomioitava asia mielestäni on se että täällä keskustelupalstalla ihmiset kertovat harrastuksestaan ja kokoajan kertyvistä kokemuksistaan eri kalojen parissa. Itse kovasti veikkaan että herrat Seidel ja Evers vaikka kuinka mukavia janttereita olisivatkin tuskin ovat kirjoittaneet järin montaa artikkelia epäonnistuneista kuduistaan tai ensimmäisistä yrityksistä juuri sukukypsyyden saavuttaneilla yksilöillään, jotka eivät välttämättä ole onnistuneet.

Tuo että naaraita tuntuu olevan vähemmän kuin koiraita kaupoissa myytävänä tuntuu olevan ihan tosi asia, mutta syy siihen kiinnostaisi ainakin minua kovasti. Alla lainaukset toisesta viestiketjusta sekä tästä:

prboy kirjoitti:
Tarjolla olevien kalojen vinossa sukupuolijakautumassa ei ole mitään ihmeellistä. Plekot eivät elä parvessa eikä pareittain. Muistan lukeneeni, että monen lajin kutua vartioivia koiraita on luonnosta monesti helpompi löytää kuin kovasti piileskeleviä naaraita.

prboy kirjoitti:
Salamantereilla on kaupan piirissä hyvin epäsuhta sukupuolijakautuma. Siitäkään ei ole täällä mainittu juuri mitään. Todellisuudessa pitää hankkia kymmenkunta yksilöä, jotta saa sattumalta naaraan.

Olisi myös mielenkiintoista kuulla lähde tässä faktassa että pitää hankkia 10 yksilöä että saa sattumalta naaraan. Onko luonnosta pyydetyistä plekoista siis 90% koiraita ja kumpi sen on kirjoittanut Evers vai Seidel.
Onko tämä nyt sitten faktaa vai sitä kuuluisaa mutua?

Tuo ylemman lainauksen syy ei kelpaa vastaukseksi mitenkään, kuten Thompson aiemmin kirjoitti salamanteriplekoista suurin osa joita kaupoista löytyy ovat näitä 3-4 cm luonnosta tuotuja poikasia ja sen kokoiset koiraat eivät varmasti luonnossakaan vartioi mitään kutua missään helposti löydettävissä paikoissa.

[patu]

Käänteisosmoosi on täällä käytössä ja voisin sanoa että kovassakin. Mutta palatakseni tuohon edelliseen, vain paria lajia monneja on tullut kudetettua, huomattavasti vähemmän kuin kunniottamani Seidel.

Mutta ei se minustakaan formula kuskia tee vaikka Keke Rosbergin kanssa ollaan poristu ja samassa kahvi pöydässä istuttu.

Ja siihen luetun ymmärtämiseen, onneksi nykyään saa tietoa, tärkeää sellaista, muullakin kielellä kuin tuolla pappojen pakkokielellä, eli saksalla.

[Hara]

Kaloissahan se vika on, jos seeprapleko epäonnistuu 17 kertaa peräkkäin. Mistähän syystä ne Saksassa kutevat jatkuvasti?

Ensin hankitaan puoli tusinaa akvaarioita ja muutama kymmmenen plekoa. Kaupastahan niitä saa. Sitten plekoja "ruvetaan viljelemään". Jos ei onnistu, niin homman täytyy olla jumalattoman vaikeaa.

Eli tämä oli tarkoitettu mulle...

Ekat kudut meni varmasiti siinä pilalle kun liikaa katselin luolaan, ja osa kuduista pääsi luolasta ukon ohitse kun luola oli tasasessa alustassa.

Ja kyllä - omat seeprat olen hommannut akvaariokaloilla / niistä saaduilla rahoilla.

Itse olen kyllä kaloista ottanut selvää huomattavasti ennen kuin niitä olen itselleni ostanut, kyseiset salamanterikin olisivat vielä itselläni mutta kun tuli hyvä vaihtotarjous niin piti vaihtaa pois.

Akvaarioiden ja kalojen määrästä en sano mitään, mitään akvaariota en itse ainakaan ole pelkkää viljelytarkoitusta varten hommannut - vaan harrastuksena. Ja kyllä turvettakin löytyy kaapista hyvä säkki + osmoosivehkeet. Enkä ole noita omia seeproja kaupitellut enkä tule kaupittelemaankaan, muutaman olen myynyt halukkaalle ja muutaman tulen vielä myymään loput tulevatkin sitten jäämään.

Pisteään vielä lisäkommenttina että tällähetkellä suunnittelen koiran ostoa - olen jo puoli vuotta kysellyt rodusta kasvattajilta ja muutenkin lukenut kommentteja kyseisestä rodusta - tänään viimmeksi olen tuollaisen tunnin kuluttanut tuohon rodun tutkimiseen. Osan akvaarioista ja kaloista hävitin jo sen takia että jäisi tulevalle tuholle enemmän aikaa.

[prboy]

prboy kirjoitti:
Salamantereilla on kaupan piirissä hyvin epäsuhta sukupuolijakautuma. Siitäkään ei ole täällä mainittu juuri mitään. Todellisuudessa pitää hankkia kymmenkunta yksilöä, jotta saa sattumalta naaraan.

Olisi myös mielenkiintoista kuulla lähde tässä faktassa että pitää hankkia 10 yksilöä että saa sattumalta naaraan. Onko luonnosta pyydetyistä plekoista siis 90% koiraita ja kumpi sen on kirjoittanut Evers vai Seidel.
Onko tämä nyt sitten faktaa vai sitä kuuluisaa mutua?

Tuo ylemman lainauksen syy ei kelpaa vastaukseksi mitenkään, kuten Thompson aiemmin kirjoitti salamanteriplekoista suurin osa joita kaupoista löytyy ovat näitä 3-4 cm luonnosta tuotuja poikasia ja sen kokoiset koiraat eivät varmasti luonnossakaan vartioi mitään kutua missään helposti löydettävissä paikoissa.

Joo, ei kelpaa tuo ensimmäinen mainitsemani asia. Eräillä muilla plekoilla kylläkin.

Jälkimmäinen perustuu kuten jo alkuperäisessä viestissäkin mainitsin Eversin artikkeliin Aa:ssa. Epäilen, että alkuperäinenkin Welsatlaksen teksti on Eversin kynästä. Seuraava, varmuuden vuoksi alkuperäistekstinä, jotta ei syytetä mutusta.

Welsatlas: "Häufig bereitet die Zusammenstellung einer geeigneten Zuchtgruppe oder Zuchtpaares grosse Probleme, da Weibchen recht schwierig zu finden sind. Sie scheinen zum einen etwas in der Minderheit zu sein und zum anderen entpuppen sich häufig auch noch recht beleibte Exemplare, die man für sichere Weibchen fällt, nach einiger Zeit der Pflege als Männchen.

Aa: Evers: Wo sind die Weibchen?
.....Diese zeigen keine (!) auffälligen sekundären Geschlecthsmerkmale, was die Sache teuer macht. Denn die Importe sind nicht gerade billig und eine Gruppe von sechs bis zehn (6-10) Tieren kostet dann schon ein kleines Vermögen. ....

Käänteisosmoosi on täällä käytössä ja voisin sanoa että kovassakin. Mutta palatakseni tuohon edelliseen, vain paria lajia monneja on tullut kudetettua, huomattavasti vähemmän kuin kunniottamani Seidel.

Mutta ei se minustakaan formula kuskia tee vaikka Keke Rosbergin kanssa ollaan poristu ja samassa kahvi pöydässä istuttu.

Ja siihen luetun ymmärtämiseen, onneksi nykyään saa tietoa, tärkeää sellaista, muullakin kielellä kuin tuolla pappojen pakkokielellä, eli saksalla.

Tärkeää tietoa on siis hankittu. Erinomaista. Miksi jaat sitä niin kitsaasti muille? Muutama lauseenpuolikas penikoista silloin tällöin. Kaikki monnien ystävät palavat halusta kuulla uusista oivalluksistasi noiden molempien lajien viljelyssä. En löytänyt riviäkään Aponogetonista. Akvaristia en viitsinyt kahlata. Luulen muistavani sen sisällön. Akvaariomaailma, ei kai sentään? No, on minun tunnustettava, että seuraan huonosti englanninkielistä akvaariolehdistöä. Niissä on yleensä niin vähän mitään relevanttia. Jos olet julkaissut niissä, niin kerro ihmeessä numero, niin hankin sen. Kirjastostani ei puutu mitään merkittävää monnitietolähdettä.

[patu]

Käänteisosmoosi on täällä käytössä ja voisin sanoa että kovassakin. Mutta palatakseni tuohon edelliseen, vain paria lajia monneja on tullut kudetettua, huomattavasti vähemmän kuin kunniottamani Seidel.

Mutta ei se minustakaan formula kuskia tee vaikka Keke Rosbergin kanssa ollaan poristu ja samassa kahvi pöydässä istuttu.

Ja siihen luetun ymmärtämiseen, onneksi nykyään saa tietoa, tärkeää sellaista, muullakin kielellä kuin tuolla pappojen pakkokielellä, eli saksalla.

Tärkeää tietoa on siis hankittu. Erinomaista. Miksi jaat sitä niin kitsaasti muille? Muutama lauseenpuolikas penikoista silloin tällöin. Kaikki monnien ystävät palavat halusta kuulla uusista oivalluksistasi noiden molempien lajien viljelyssä. En löytänyt riviäkään Aponogetonista. Akvaristia en viitsinyt kahlata. Luulen muistavani sen sisällön. Akvaariomaailma, ei kai sentään? No, on minun tunnustettava, että seuraan huonosti englanninkielistä akvaariolehdistöä. Niissä on yleensä niin vähän mitään relevanttia. Jos olet julkaissut niissä, niin kerro ihmeessä numero, niin hankin sen. Kirjastostani ei puutu mitään merkittävää monnitietolähdettä.

Jokaiselle kysyjälle olen vastannut kuinka seeprat ovat kuteneet ja mitä olen ennen sitä tehnyt.

Penikoista sen verran että eikö niitä ollut koirilla? Täällä ainakin on poikasia Tietoa saa tänä päivänä muualtakin kuin lehdistä, yhtä lailla soopaa täällä netissä voi puhua kuin lehdissäkin.

Näinhän se on ollut aina ja tulee olemaan, kysyvä ei tieltä eksy. Esimerkiksi aikoinaan kyselin Saksalaiselta Kailta neuvoja, kaikki mitä olin tehnyt oli hänen mielestään ok, mutta häntä et ilmeisesti tunne kun aiemmin kummastelit hänen veden kierron vähyyttä, no sen verran poikkesin että kierrossa on myös kunnon sisäsuodatin diffuusorilla.

Tämä tässä minun osaltani, hienoa työtä olet tehnyt, tosin se alkaa näin nettikaudella olemaan arvotonta, ikävä kyllä.

[teemu7117]

Jälkimmäinen perustuu kuten jo alkuperäisessä viestissäkin mainitsin Eversin artikkeliin Aa:ssa. Epäilen, että alkuperäinenkin Welsatlaksen teksti on Eversin kynästä. Seuraava, varmuuden vuoksi alkuperäistekstinä, jotta ei syytetä mutusta.

Edit: (poistettu turha innokkuus)

Eihän tuo vastannut lainkaan siihen mitä kysyin vaan samaa juttua sisältää kuin aiemmin eli toimivaa kutuparia tai "kuturyhmää" on vaikea saada aikaiseksi kun naaraita on vaikea löytää ja 6-10 yksilöstä se saattaa löytyä.

Mitään syytä tähän kieroon jakaumaan ei vieläkään tullut. Eli ilmeisesti sitä ei sitten tiedetä. Kerro toki sitten vaikka ihan saksaksi jos jostain löydät tähän jotain syitä, koska se oli se asia mitä tuossa aiemmin yritin kysyä.

[allablaze]

Minä etsin akvaariooni jotain kivaa, pienikokoista plekoa. Kun sitten tarjoutui mahdollisuus tähän mukavaan parveen, tartuin siihen, enkä vähiten siksi että salamantereiden ulkonäkö viehättää minua. No, tuo rauhallisuus ja tehokas levänsyönti ominaisuus ovat vain plussaa.
Tarkoituksenani ei ollut "viljellä" näitä plekoja, mutta siitä huolimatta olen pyrkinyt ottamaan selvää mahdollisimman monesta lähteestä salamanteriplekon tarpeista, ja luonut niille niin hyvin suotuisat olot kuin suinkin olen taitanut. Näin toimin kaikkien kalojeni kanssa.
Salamantereiden kohdalla se ei edes ole ollut kovin vaikeaa, hanasta kun tulee valmiiksi huomattavan pehmeää vettä, lämmitin on ollut helppo säätää +28 asteeseen ja pari tehokasta suodatinta kansilasittomassa akvaariossa ovat ilmeisesti taanneet riittävän hapekkaan veden.
Tässä kelatessani viikkoja taaksepäin, on ilmeisen selvää, mikä onnistuneen kudun on laukaissut, tai sitten plekoni vain viimein saavuttivat sukukypsyyden.
Tämä lisääntyminen ei siis ole ollut päämäränäni, mutta se ei vie iloa tästä mahtavasta onnistumisen tunteesta. Sitä iloa ei vie myöskään se faktatieto, että salamanterit ovat helppoja viljellä.
Mitä tulee monnibuumiin; itselleni on pian tulossa myös näitä kuuluisia seepraplekoja. Ja ihan vain siksi että ovat niin pirun kauniita että niitä akvaariooni haluan. Kun jälleen kaiken(luetun, koetun ja etsityn) tietoni ja taitoni ja maalaisjärkeni avulla pyrin luomaan näille uusille tulokkaille mahdollisimman hyvät olot, uskon niiden pysyvän terveenä ja hengissä, jotta saan nauttia niistä mahdollisimman pitkään.
Osaltani päätän keskustelun tässä ketjussa aiheesta, lisään kuvablogiin kuvia pienokaisista, jotka ovat vietävän suloisia vipeltäessään aikuisten seassa pitkin allasta. Kiinnostuneet voivat niitä käydä ihailemassa, muiden ei tarvitse.

Pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan, mutta sitä voi kehittää

[haukka]

Hyvin sanottu että pyörää ei tarvi keksiä vaan sitä voi kehittää ja niin myös me haluamme kehittää taitojamme akvaristeina. Itse aloitin harrastuksen kolme vuotta sitten aivan nollasta ja täytyy sanoa että aikaa on tullut näinä kolmena vuotena vietettyä paljon akvaario tiedon parissa ja vierailemalla sekä kyselemällä muilta akvaristeilta. Sen olen huomannut että niin monta tekijää kun on niin niin monta eri tapaakin asiat toteuttaa myös löytyy. Itse käytän osmoosi laitetta ja turvetta ulkosuodattimessa joten vesi on todella pehmeää ja huolehdin akvaarioistani säännöllisesti eli en pelkästään joskus heitä ruokaa vaan seuraan tiivisti mitä siellä tapahtuu. Samalla kerään tietoa ja toivonkin että vanhemmat ja kokeneemmat sitä tietoa jakaisi nuoremmillekkin eikä vain viitsisi kommentoida ikävällä asenteella muiden yrittämistä.

Jos on käytettävissä tuon tasoista tietoa mm. plekoista, niin en kutsuisi sitä väheksyvästi jonkun muun tiedoksi. Mitä uutta te oikein kuvittelette voivanne saada irti seeprojen tai salamanterin viljelystä? Minä en itse näe mitään syytä ryhtyä toistamaan jo seikkaperäisesti selostettuja asioita. Minulle aika on rahaa ja kyseisten hommien parissa puuhastelu maksaisi ja paljon

Eli jos aika on rahaa niin kuinka viitit viettää meidän kokemattomien kanssa täällä sitten niin paljon aikaa? Patu ei ole ikinä pantannut tietojaan eikä kukaan muukaan pleko harrastaja vaan asia jolla tuomme tietomme toisille julki pitää lähteä ihan kysyjältä itseltää eli ottaa asioista selvää ja rohkeasti tiedustella muilta ja jos jotain todella haluaa oppia niin kyllä sitä tietoa yleensä sitten saakin hankittua. Sinuna prboy jakaisin sitä tietoa muillekkin jos kerta haluat meitä jälkijunassa kulkevia suomalaisia akvaristeja saada kehittymään ja todella ainakin itse haluan kehittyä ja tietää sen että osaan luoda kaloilleni juuri sellaiset olot että niiden on hyvä olla.

[prboy]

Tämä lisääntyminen ei siis ole ollut päämäränäni, mutta se ei vie iloa tästä mahtavasta onnistumisen tunteesta. Sitä iloa ei vie myöskään se faktatieto, että salamanterit ovat helppoja viljellä.

Kuten jo aikaisemminkin totesin, onnistunut kutu on yleensä aina osoitus oikeanlaisesta hoidosta. Ja minä kyllä käytin alunperin sanontaa, "ei ole erityisen vaikea". Se vain väännettiin heti muotoon helppo, joka on kyllä melkoisesti eri asia. Ei salamanteri tarkkoine vesiarvoineen mikään maatiaispartamonni ole. Sinä myös veit Suomen ensimmäisen kuoriutumiseen saakka onnistuneen kudun monen asiasta paljon palstatilaa käyttäneen nenän edestä. On syytäkin olla ylpeä.

Vaikeudet tosin voivat vielä olla edessäpäin. Niistä yhdeksästä kuturaportista, jotka tunnen, aika monet ovat kertoneet huomattavista poikastappioista. Vasta kolmisenttisinä vaikeudet ovat ohitse.
Siihen saat kyllä varautua, että kutuja tulee useita peräkkäin.

Eipä asiasta enempää, "työni kun näin nettikaudella on arvotonta". Patu ja kumppanit kyllä auttavat.

[patu]

"työni kun näin nettikaudella on arvotonta". Patu ja kumppanit kyllä auttavat.

No ei saa vetää hernettä nenään, voin vaikka lainata pinsettejä.

Toki kyllä autan mahdollisuuksien mukaan, paljon on tullut itse kantapään kautta opeteltua ja näitä omia virheitä olen sitten kertonut toisille harrastajille että eivät tekisi väärin niinkuin minä olen tehnyt.

Välillä vain nuo sinun kommenttisi saavat miettimään että pidämmekö kalojamme niin päin per...tä että pahaa oloaan lisääntyvät?

Jatka vain hienoa työtäsi, mutta toivon kuitenkin että sinun sanasi ei ole "laki". Lopetan kans omalta osaltani tämän tähän, menee jo pahasti OT.

Vaikeudet tosin voivat vielä olla edessäpäin. Niistä yhdeksästä kuturaportista, jotka tunnen, aika monet ovat kertoneet huomattavista poikastappioista. Vasta kolmisenttisinä vaikeudet ovat ohitse.

Eräs Ruotsalainen monniguru kirjoittaa artikkelissaan että poikaset kasvavat nopeasti ja että hänellä kudun kuoriutumisen jälkeen ei ole ainutkaan poikanen kuollut, liekkö sitten hyvää tuuria?

Sen olen huomannut että jos lämpötila huitelee 30 asteessa silloin kun poikasilla on vielä ruskuaispussi, poikaset kuluttavat sen liian nopeaa ja tästä saattaa seurata kuolemia. Olen aina tiputtanut lämpötilaa 3 asteella jos olen ollut tietoinen että monneilla on kutu.

[Fisuliina]

Onnittelut vielä täältäkin poikueesta!

Tämän keskustelun kun lukee, rupeaa harmittamaan ihan pirusti. Toivon todella allablaze ettet lopettaisi päivittämästä poikaskuulumisia tänne, huolimatta ketjun saaneesta sävystä. Monia kuitenkin kiinnostaa se kokemusperäinen tieto kudusta ja poikasten kehittymisestä mitä sinulla olisi tarjota, onhan joillakin foorumia seuraavilla haaveena näiden kudettaminen. Esimerkiksi tieto siitä tuleeko noita prboyn mainitsemia poikaskuolemia tulevaisuudessa, olisi varmaan arvokasta tietoa yleensä ottaen.

Olisi mukavaa kirjoittaa tähän muutamia omia mietteitäni ärsyttämättä ketään. En ole varma onko se mahdollista, mutta aina voi yrittää.

Kun aloin seurata foorumia, luin esim. monnipalstan viestejä vanhimmista lähtien jonkin verran. Jälkeenpäinkin olen niihin palaillut, kun piti oikein mennä tarkastamaan että onko näiden monnipuolen keskustelujen taso aina ollut tällaista kädenvääntöä, puolin ja toisin harrastajien tietotaidon väheksymistä, saivartelua.. Ei se mielestäni siltä vaikuttanut.

Mielestäni on erinomaisen hienoa että meillä on täällä foorumilla maan paras monniasiantuntija, joka jaksaa useimpiin monneja koskeviin keskusteluihin osallistua. Se on mielestäni oikeasti hienoa. Toinen asia mitä arvostan on harrastajien omakohtaiset kokemukset, joita jaksetaan tulla foorumille avoimesti jakamaan. Näiden kahden yhdistelmä on se mikä minua kiinnostaa eniten - asiantunteva tietolähde ja kanssaharrastajien omakohtaiset kokemukset. Valitettavasti näiden yhdistäminen tällä foorumilla tuntuu olevan vastatuulessa.

Jos suhtautuu yritteliäisiin harrastajiin väheksyvällä asenteella, tiedetään jo etukäteen mihin suuntaan keskustelu menee. Tämä keskustelu on mielestäni siitä hyvä esimerkki. Jos prboyn mielestä kukaan meistä ei voi saada mitään uutta irti seeprojen/salamantereiden viljelystä, miksi esim. salamantereista on tiedossa vain yhdeksän kuturaporttia? Onko koko lajin kutukäyttäytyminen ja laukaisevat tekijät tutkittu täysin näin pienellä otoksella?

Sitä mietin eniten että mikä meissä harrastajissa oikein ärsyttää niin paljon että olemme negatiivisen asenteen arvoisia. Onko se, että on paljon uusia monneista kiinnostuneita huono asia? Eikö se tarkoita paljon lisää kiinnostunutta kuulijakuntaa ja tilausta osaamiselle?

[allablaze]

Äh, pidinhän minä sanani puolipäivää, naiselta ihan hyvin?

Minä en ainakaan ole halunnut pahoittaa kenenkään mieltä millään muotoa, enkä sitä varmasti ole tehnytkään. Ehkä patukaan ei ihan viimeiseen asti ajatellut sanojaan, ennenkuin ne tänne kirjoitti(eikös juu?). Itse ainakin luen hyvin paljon kirjallisuutta vielä, ja oikein mielellänikin, enemmän kuin tätä netti-ihmettä.

Fisuliina kirjoitti paljon mutta asiaa, eipä siihen ole paljoa lisättävää.

[patu]

Ehkä patukaan ei ihan viimeiseen asti ajatellut sanojaan, ennenkuin ne tänne kirjoitti(eikös juu?).

Näinkin pääsi tapahtumaan olen myös pahoillani jos olen jotakuta loukannut, se ei ollut tarkoitus. Mieluummin minäkin kirjallisuutta luen, mutta ikävä kyllä netistä löytää kaiken nopeammin, ei tarvi nostaa ahteria edes sohvalta.

Nyt lopetan tämän tähän, toivotaan että poikaset kasvavat ja voivat hyvin.

[prboy]

Eräs Ruotsalainen monniguru kirjoittaa artikkelissaan että poikaset kasvavat nopeasti ja että hänellä kudun kuoriutumisen jälkeen ei ole ainutkaan poikanen kuollut, liekkö sitten hyvää tuuria?

Sen olen huomannut että jos lämpötila huitelee 30 asteessa silloin kun poikasilla on vielä ruskuaispussi, poikaset kuluttavat sen liian nopeaa ja tästä saattaa seurata kuolemia. Olen aina tiputtanut lämpötilaa 3 asteella jos olen ollut tietoinen että monneilla on kutu.

Vaikea sanoa, vika ei aina välttämättä ole poikasten hoidossa. Syynä voivat olla myös vesiarvoista johtuvat kehityshäiriöt ennen kuoriutumista.

Kiinnittäisin huomiota tuohon Janne Ekströmin (ei kai Ruotsissa ole kuin yksi "monniguru" tai oikeammin "plekoguru", sillä ystäväni Göran Thunflelt on kyllä erinomainen monnistietäjä) kutuartikkeliin, johon täällä AW:ssä on uskottu kuin pukki uusiin sarviinsa. Hänen kudussaan muistaakseni pH huiteli lähellä seiskaa ja kommentti taisi olla, että vesiarvoilla ei ole suurtakaan merkitystä. Artikkelissaan Evers toteaa mittaustensa mukaan Tapajoksen vesiarvojen olleen pH 5,5 ja johtokyky 18 mikrosiemensiä senttimetriä kohti. Niinpä minä uskon Eversin olevan oikeassa, kun hän väittää vesiarvoilla olevan huomattava merkitys. JA:n kutuselostuksesta muuten voisi helposti vetää johtopäätöksen että salamanterin viljely on selvää kuin pläkki.

Edellä olevasta päästäänkin siihen, mikä on koko tämän kupletin juoni. Se on mielestäni kaikesta kirjoittelusta huolimatta jäänyt tässä epäselväksi. Otetaanpa väliin vielä Fisuliina kommentit:

Jos suhtautuu yritteliäisiin harrastajiin väheksyvällä asenteella, tiedetään jo etukäteen mihin suuntaan keskustelu menee. Tämä keskustelu on mielestäni siitä hyvä esimerkki. Jos prboyn mielestä kukaan meistä ei voi saada mitään uutta irti seeprojen/salamantereiden viljelystä, miksi esim. salamantereista on tiedossa vain yhdeksän kuturaporttia? Onko koko lajin kutukäyttäytyminen ja laukaisevat tekijät tutkittu täysin näin pienellä otoksella?

Minä muuten olen tainnut molemmissa kirjoissani todeta, että monniharrastuksessa kuka hyvänsä voi tehdä uusia jopa hyvinkin merkittäviä havaintoja. Olen kuitenkin tainnut kertoa hyvin huonosti, mitä se vaatii. Se vaatii aina huolellista perehtymistä käsiteltävään aiheeseen eli kaiken mahdollisen jo olemassa olevan tiedon etsimistä. Miten muuten edes voisi havaita löytäneensä mitään uutta tai mahdollisen uuden asian merkitystä.

Kaiken mahdollisen tiedon etsimisessä netti on avuksi, mutta siellä ei voi takertua yhteen tai muutamaan lähteeseen. On haalittava kaikki mahdollinen kasaan oli se kirjoitettu millä kielellä tahansa. Edesmennyt opettajani, yliopiston kansleri Ernst Palmen totesi kerran sattuvasti: "Jos tarvitsen jotakin outoa kieltä jonkun tärkeän referaatin lukemiseen, hankin tarvittavan kielitaidon". Nykyisin sitä ei edes vaadita, vaan käännösrobotit auttavat suuresti.

Valitettavasti tarpeellisesta tiedosta edelleenkin vain pieni osa on netissä. Se on muualla. Sen vuoksi esim. minä tilaan viittä saksalaista akvaariolehteä, yhtä saksalaista ja yhtä braslialaista kalatieteellistä julkaisua ja käyn kopioimassa muita tarpeellisia juttuja Viikin tiedekirjastossa. (Japanissakin olisi kyllä pari sarjajulkaisua, joita tekisi mieli, mutta en ole keksinyt, miten ne voisi tilata)

Onneksi on oikoteitä. Jotkut erinomaisesti asian hallitsevat ovat jo keränneet liki kaiken mahdollisen tiedon yhteen ja laatineet niistä joko kirjoja tai laajoja referaattijuttuja. Äärimmäisen harvoin niitä löytyy netistä. Yhteenvedot ovat vielä pitkään kirjoissa ja sarjajulkaisuissa. Esimerkiksi sopii Welsatlas, jonka tekijöistä minä jo kirjoitin. Jos haluaa plekoista jotakin tietää, se on hankittava. Tutustuminen mihin tahansa imumonniaiheeseen pitää alottaa tuosta kirjasta. Siinäkin on puutteita ja virheitä, mutta häviävän pieni osa kaikkeen muuhun asiasta kerrottuun verrattuna. Asiaa voi toki aina pyrkiä lähestymään pitkän reitin kautta. Valittavasti silloin pitää alkuvaihessa varautua kestämään julkituotuihin tietoihin kohdistuvaa kritiikkiä.

Minä en edellisissä viesteissäni piruuttani tai pahuuttani kirjoittanut artikkelien tekemisestä. Jos aikoo laatia kunnollisen sellaisen tai vaikkapa esitelmän, täytyy jo nähdä joltisestikin vaivaa. Se on aivan muuta kuin läpänheitto täällä netissä. Minun mielestäni tähän kutukeskusteluun osallistuneiden suoranaisena velvollisuuten on laatia artikkeli salamanterista, viljelyn kaikista epäonnistumisista ja niiden mahdollsista syistä sekä uudesta menestyksestä. Jos ette sitä periaatteesta mihinkään lehteen halua tarjota, onpahan osviittana netissä.

Nyt minä todella lopetan kirjoittamisen salamanterista. Se ei minua suurestikaan kiinnosta, onhan se vain yksi laji yli 4000 tunnetun moninlajin joukossa. Niistä minä en ole ehtinyt pitää akvaarioissani vielä edes täyttä neljää sataa.

Pari sanaa kuitenkin nettikirjoittelusta. Se on oma taiteenlajinsa. Teksti syntyy yhtä helposti kuin puhe, mutta se jää elämään kuin mikäkin tekstitaltiointi. Kirjoittajan tekstistä haetaan ikään kuin puheen sävyihin liittyviä asioita ja tehdään niistä johtopäätöksiä. Luetun ymmärtäminenkin näyttää edelleen heikkenevän.

Näytä minulle Fisuliina, missä minä olen muka suhtautunut yrittelijäisiin aloittelijoihin väheksyvällä asenteella, niin minä kerron, mitä siinä kohdassa oikeasti lukee. Tulkinnat ovat tässäkin olleet lukijoiden ja johtuneet erilaisesta kirjoitustyylistäni ja siitä, että korjaan virheitä. Kukapa kestäisi myöntää olevansa väärässä. Minä sanon niin kuin asia on, en lepertele hellanlettaskielellä, en surkuttele enkä vaavittele. Lisäksi tämä kaikenlainen hymiöiden kanssa räpeltäminen kuuluu mielestäni peruskoulun ala-asteelle. Välistä suoraan sanottuna minä kyllä ihmettelen, mitä hemmettiä minä täällä haaskaan aikaani. Löydätte varmaan kymmenen viestiäni, joissa olen surkutellut AW:n tilaa. Täällä turhan usein julistetaan ja sitää ainoaa yhtä totuutta, joka on satuttu saamaan.

Turha kuvitella, että minä vetäisin täällä kirjoitetusta herneen nenääni. En myöskään suutu. Kieli voi muuttua asteen purevammaksi ja sormet liikkua nopeammin näppäimillä (mikä merkitsee lisää kirjoitusvirheitä). Muistiani ei kuitenkaan vaivaa dementia. Muistan ne, jotka minusta ei eivät tykkää. Eipähän tarvitse pinnistää kasvoille falskia hymyä, jos satutaan vastakkain. En tuppaa, kun ei tykätä.

[haukka]

Täytyy myöntää että tässä on ideaa

Minä en edellisissä viesteissäni piruuttani tai pahuuttani kirjoittanut artikkelien tekemisestä. Jos aikoo laatia kunnollisen sellaisen tai vaikkapa esitelmän, täytyy jo nähdä joltisestikin vaivaa. Se on aivan muuta kuin läpänheitto täällä netissä. Minun mielestäni tähän kutukeskusteluun osallistuneiden suoranaisena velvollisuuten on laatia artikkeli salamanterista, viljelyn kaikista epäonnistumisista ja niiden mahdollsista syistä sekä uudesta menestyksestä. Jos ette sitä periaatteesta mihinkään lehteen halua tarjota, onpahan osviittana netissä.

Eikä pelkästään salamantereista tehty vaan myös seeproista ja mahdollisesti moninsta muista plekolajeista kanssa. Sivusto voisi hyvin olla selkeä ja sellainen johon kaikki voisivat lisätä omia kokemuksiaan. Tietokoneen kanssa pätevämmät ihmiset tässä idean tynkää ja itse lupaan ainakin auttaa sen mukaan mitä osaan ja yhdessähän meidän sitä sitten kannattaa kehittää.

[patu]

Itse asiassa minulta ainakin löytyy seeprojen kudetuksesta päiväkirjaa, mutta se on jäänyt pahasti vajaaksi joten siitä ei apua ole. Voin yrittää muilta kiireiltä aloittaa sen uudelleen, ainakin jossain vaiheessa.

Nyt on muut asiat tärkeämpiä, vaimoni vein juuri sairaalaan.