Oskuharrastajat; neuvojanne kaivataan

[Suomu]

Eli tilanne on tämä: ostin vähän yli viikko sitten oskupariskunnan 400-litraiseen. Kalat ovat vielä keskenkasvuisia,saavat aikanaan sitten 700-litraisen uudeksi kodikseen. Tällä hetkellä kalat ovat noin 15-senttisiä.

Mutta itse ongelmaan: tähän asti kalat ovat olleet kuin paita ja peppu,uivat aina kylki kyljessä ilman mitään kahnauksia. Tilanne muuttui eilen kun vaihdoin vedestä puolet. Sen jälkeen koiras on jahdannut naarasta herkeämättä,jopa aiheuttaen sille vaurioita ihoon tuuppiessaan sitä suullaan. Naaras saa olla rauhassa vain jos se pysyttelee sisäsuodattimen alla kyljellään toisessa päässä allasta, kun taas koiras on pysytellyt vastapäisessä päädyssä vedenvaihdosta asti.

Yritin ratkaista ongelman sisustamalla altaan uudestaan,ajattelin että se sotkee kalojen kuvioita sen verran ettei niillä olisi ainakaan mitään reviirikiistoja. Se ei kuitenkaan auttanut. Tein toisen yrityksen ja sisustin altaan puoleenväliin "muurin" kasveista,puunkarahkoista ja kivistä. Muurin pystytyksen jälkeen koiras alkoi välittömästi puhdistaa pohjahiekkaa evillään löyhyttämällä ja alkoi myös kauhoa hiekkaa suuhunsa,tätä se ei ole ennen tehnyt. Välillä se kuitenkin tulee muurin yli ja käy vahtimassa naarasta. Jos naaras on lähtenyt suodattimen alta muualle joko ihan vain uimaan tai ruokaa hakemaan niin koiras ajaa sen välittömästi takaisin piiloonsa. Naaras ei siis saisi koiraan mielestä liikkua mihinkään. Eli,mitä nyt neuvoksi? Ohjeenne tulevat todella tarpeeseen.

Vaihtoehtoja ei taida olla montaa,en itse ainakaan keksi kuin kaksi:
vienkö koiraan takaisin akvaarioliikkeeseen? Vai odotanko jos tilanne rauhoittuu? (Vai rauhoittuuko se edes?)
Onko parempi että naaras jäisi elelemään yksinään,vai ottaisinko sille liikkeestä toisen kaverin? Olen niin ymmälläni tästä äkkiä alkaneesta koiraan kiukkuilusta,eikä itselläni ole vielä kokemusta oskareiden yhteiselosta,joten auttakaa olkaa hyvät! Yritin kirjoittaa kaiken mahdollisimman seikkaperäisesti,kiitos kun jaksoitte lukea!!

[cichlid]

Oletko ihan varma, että kalat ovat uros ja naaras? Mikäli kyseessä todella on mahdollinen kutupari niin kirjoahventen kosiskelu voi olla melkoisen myrskyisää. Sitä voi tiettyyn rajaan saakka seurata mutta jossainhan se raja akvaristillakin menee. Olivatko kalat yhdessä jo ennen sinulle tuloasi? Yleensä oskarit ovat sopeutuvaista sakkia ja sietävät hyvin toisiaan. Jonkin verran tuuppimista ja tönimistä kuuluu niiden elämään. Onko sinulla aikaisemmin ollut kirjoahvenia? Nehän ovat käyttäytymiseltään täysin erilaisia kuin parvikalat ja niiden käytös voi tuntua oudolta jos on vain parvikaloihin tottunut. Minulla on yksi helmikirjoahvenkutupari ollut. Yleensä olivat kuin paita ja peppu mutta jos naaras ei ollut näkevinäänkään uroksen liehittelyä niin nurkkaan komennus tuli välittömästi ja välirikko kesti pari, kolme päivää. Oskareista minulla ei vielä (onneksi?) ole kutuparia muodostunut. Kirjoittele kuulumisiasi, miten tilanne kehittyy.

[Suomu]

Tilanne on nyt iltaa kohden muuttunut sen verran että ruokaa antaessani naaras tuli nyt esiin ja vei pellettejä kirjaimellisesti uroksen suusta(tosin ruokailun jälkeen painui varmuuden vuoksi takaisin suodattimen alle). Uros tuntuu nyt pyörivän lauhkeampana suodattimen luona mutta naaras ei uskalla tulla esiin,uiskentelee omassa päädyssään vasta kun uros on häipynyt.

Kaloja oli kaupan altaassa kaikkiaan 3, olivat olleet yhdessä alusta saakka. Ennen ostoa kävin seuraamassa kaloja useana päivänä muutaman tunnin jaksoissa,sillä halusin tutustua kaloihin ja niiden käyttäytymiseen rauhassa ennen ostopäätöstä. Naaras on porukan pienin,ja kaupassa kulki aina kylki kyljessä jommankumman uroksen kanssa. Ja aina se yksin jäänyt uros tuli sitten pariskunnan väliin ja lopetti hengailun siihen. Kaupan altaassa ollessaan ne kaksi urosta ottivat usein kovasti yhteen kun taas naaraan kanssa niillä ei ollut minkäänlaista nokkapokkaa.
Ja aikaa myöten opin sitten erottamaan kumpi uroksista oli yleensä se aggressiivisin tappelun aloittaja,niinpä olikin sitten helppoa valita kumpi uroksista naaraan mukaan meille lähti.

Ahvenista minulla on kokemusta lähinnä keltakääpiöistä,tulisuusta,kyhmyotsapariskunnasta ja helmiäistonkijoista. Muut affeneni eivät ole koskaan(vielä) käyttäytyneet tuolla tavalla. Eniten minua oudoksutti se että toisen alistaminen alkoi heti vedenvaihdon jälkeen. Altaassa tosiaan vaihdettiin vain vesi,muita muutoksia siellä ei tehty.

Muuten oskaripariskunta on ollut rauhallista sorttia,eivät kaiva pohjaa,eivät revi kasveja ja ulkosuodattimen putketkin ovat saaneet olla rauhassa
Tilanne ei taida kuitenkaan olla niin paha kuin ajattelin koska naaras sai tulla syömään. Ja naaras sentään nappasi ruokaa aivan uroksen suusta,jos uros sitä tosiaan "vihaisi" jopa tappaakseen, niin siinä vaiheessa naaras olisi todennäköisesti saanut lentävän lähdön.

Eli täytyy kai antaa ajan kulua ja seurailla tilannetta,jos naaras pahemmilta haavereilta välttyy niin katsellaan pari päivää miten asiat kehittyvät,luulisi siinä ajassa jo sovun löytyvän tai ainakin tilanteen helpottuvan. Kun nyt naaras sentään pääsee jo syömään niin voi tässä varmaan pienen helpotuksen huokauksen päästää

[cichlid]

Niin, sellaista se ahventen elämä on. Kutuvietti on saattanut herätä ihan siitä syystä että tilaa on nyt enemmän ja "kolmas pyörä" pois kuvioista. Mutta vuosikausia noiden kirjoahventen kanssa rassautuneena voin sanoa, että niitä kutuvireitä tulee ja menee ja avio-onni kaloilla rakoilee ajoittain. Kunhan ei nyt suomut lentele joka ilta niin sitä vaan täytyy katsoa ja ajatella että se kuuluu asiaan.

[Suomu]

No niin,tilannepäivitystä: oskareiden riita näyttää olevan ohi,ovat jo muutaman päivän olleet taas kuin vastarakastuneet! Ilmeisesti kyseessä oli joku ohimenevä riita... taas oppi jotain uutta ahventen mielenkiintoisesta maailmasta. Kiitos avusta cichlid

[KaarinN]

Ostitko sinä Suomu ne oskarit Paratiisikalasta? Minä katselin niitä myös joku aika sitten ja harmittelin, kun ei ole tilaa. Olivat niin pirteän ja viehkon oloisia että ois kovasti tehnyt niitä mieli!

Mulla muuten saumakirjoahvenet kävivät läpi saman rähinävaiheen. Mietin silloin jo kohdekalaa urokselle, mutta keljuilu olikin ohi aivan yht´äkkiä.
Nyt on niin rauhallista ja kivaa...!

[cichlid]

KYllä niille vastarakastuneille niitä ryppyjä rakkauteen tulee varmasti jatkossakin. Yleensä kyllä osaavat sopia riitansa ja pienen mökötyksen jälkeen käy taas niin kuin nyt noilla sinun oskareilla. Tämähän on juuri osa tuota kirjoahventen kiehtovuutta. Tuntuu jotenkin hyvin inhimilliseltä seurata niiden rakkaus- ja perhe-elämää.

[jnordi]

Itselläni sama tilanne ketjun aloittajan kanssa pari päivää sitten. Vedenvaihdon jälkeen tilanne näytti tältä: http://kuvablogi.com/nayta/159831/ Samaa tuumivat oskarit, eli vedenvaihto auttoi. Sekaan laitoin aquasafea. Eikä näistä paplareista nyt mitään kinaa kiitos .

Jani

[Suomu]

Joo,Paratiisikalastahan minä ne veijarit hankin,yksi sinne tosiaan vielä jäljelle jäi...Äksyilystä ei meidän altaassa näy enää merkkiäkään,mutta kun niille ensi kerralla avioriitaa tulee niin tiedänpähän ettei tarvitse heti alkaa panikoimaan,seurailee tilannetta rauhassa muutaman päivän. Onkin mielenkiintoista nähdä vaikuttaako seuraava vedenvaihto kaloihin samalla tavalla,eli ottaako koiras herneet nenään kun huomenna myllään altaassa letkuineni

[-Alix-]

Oskut, kuten muutkin suuret affenet tuuppaavat usein innostua vedenvaihdoista. Eli odotettavaa on, että tuollaisia tulee usein. Niin kauan kun oletettu naaras kuitenkin näyttää terveeltä,m syö ja on pullea niin ei ole hätää. Oskut ovat lauhkeita lampaita lähestulkoon aina, mutta sitten kun päättävät oman lajin sisäisiä arvojärjestyksiä niin jo otetaan kunnolla yhteen.

Minulla oli aikoinaan neljä 20 cm koirasta 325-litraisessa väliaikaismajoituksessa kun olin ne ottanut lopetusuhan alta. Niin kauan kun etsin kahdelle kotia oli pikkuruisessa altaassa rauha (olivat nelistään asuneet 250-litraisessa eli oli sentään pikkuinen parannus jo). Kun kaksi Oskua lähti alkoi rytisemään. Sitä kiskottiin leukaa, ajettiin toista takaa niin että vedet loiskui ja lasit rytisivät. Tätä jatkui siihen asti että sain 540-litraisen altaan pystyyn. Kun muuttivat suurempaan kämppään oli pientä kahakkaa aina välillä. Tämä puolestaan loppui siinä vaiheessa kun sain käisiini 720 -litraisen. Eli tila on valittia. Toinen ääripää on "kauhun tasapaino", eli ylitäysi allas johon kukaan ei saa reviiriä itselleen, mutta minä en oikein välitä tästä ahvenallasmuodosta. Lisäksi sen keksi suodatusta joka pystyisi hoitamaan kymmenen oskun jätteet

Oskut siis kahakoivat ja mieluiten juuri vedenvaihdon jälkeen. Voit kipata pikkaisen vedenparannusainetta sekan jos et yleensä käytä, se ehkä pikkasen rauhoittaa ihoa... Tulet kuitekin huomaamaan, että Oskujen iho on jotain ällistyttävää, hyvinkin pahalta näyttävä naarmu paranee alta aikayksikön. Ja jos Oskut ovat vähänkään eloisampaa porukkaa niin niitä naarmuja tuleekin. Omat möllykät onnituivat jopa naarmuttamaan itsensä juurakoihin

[Hara]

Niin ja vielä kerran, oletko varma että kyseessä on pari (siis eri sukupuolia)?

Oskuista kun ei oikein ulkoisesti taida nähdä sukupuolia.

[Suomu]

Varma kutupari on kyseessä,tekivät nääs kudun illalla tuossa yhdeksän aikoihin Poistin suurimman osan kudusta heti, ja jätin vain muutaman mätimunan kehittymään. Saas nähdä mitä tapahtuu, muutaman poikasen haluaisin kyllä kasvattaa. Varauksia on jo tehty, jos munat kehittyvät poikasiksi asti niin kaikki pääsevät hyviin ja tilaviin altaisiin! On tämä affenten elämän seuraaminen tosiaan mielenkiintoista, ei tässä pitkästymään ehdi,tapahtumia on enemmän kuin action-elokuvissa konsanaan

[-Alix-]

Varma kutupari on kyseessä,tekivät nääs kudun illalla tuossa yhdeksän aikoihin

Koska affenet ovat mielenkiintoista porukkaa niin tuokin tapahtuma jättää paljon arvailuja. Jos tunnistit kututapahtuman aikana eri sukupuolten sukuelimet tai jos mäti kehittyy niin voit olla varma siitä, että kyseessä on ekutupari Ahvenilla on nimittäin useinkin tapana kutea saman sukupuolen kesken, eli mäti ei sinäänsä kero muuta kuin että toinen ainakin on naaras Mutta se, että kalat kutiovat (oli sitten kumppani poika tai tyttö) kertoo siitä, että kalat voivat hyvin, eli onnittelut siitä! (itse pidän eniten naaras+naaras -pareista, sillä näkee, että kalat voivat hyvin kun ne kutevat, mutta ei jää sitä poikasriesaa )

[Suomu]

Pannaanpa taas vähän päivitystä asiaan. Oskarini ovat tosiaankin kutupari. Kerroin jo aikaisemmin että jätin muutaman munan kehittymään poikasiksi asti. 8 poikasta on jo jonkun aikaa altaassani kasvanut ja kohtapuoliin ne pääsevät uusiin koteihinsa! 6 niistä pääsee altaaseen jonka sisälle mahtuu "vaatimattomat" 4 500 litraa vettä. On muuten komean näköinen allas,sellaisen kun joskus saisi itselleenkin *huokaus*...
Jäljelle jäävä parivaljakko taas pääsee 800-litraiseen kasvamaan. Harmi etten omista tällä hetkellä toimivaa digikameraa, olisi ollut mukavaa taltioida poikasten kehittymistä!

[-Alix-]

Aika hienoa että sait poikasia ja vielä hienompaa että löysit poikasille oikein kunnon kokoiset kodit! Se kun on hankalin osa isojen kalojen kasvatusta...