Parvikala vai ei?

[Victor von Doom]

Pitäiskö aikuisella lehtikalalla olla kaveri? Meille tuli akvan mukana iso aikuinen uros, jolle kuulemma on yritetty kavereita mutta pelkää uusi a tulokkaita kamalasti. Kannattaisiko yrittää vielä? Kala saisi joko lähteä uuteen kalakaveri kotiin tai sitten ottaisin muutaman lehtiksen kaveriksi.

Tänä kesänä kuollut lehtikalavanhus eli viimneisest viisi vuotta ilman lajitovereita. Mieluisan kutuparin kuoltua saivat pari seuraavaa kumppaniehdokasta niin armotonta kyytiä, että totesin kalan soveltuvan jatkossa parhaiten yksineläjäksi. Viimeiset vuotensa lehtis sitten eleli kymytonkijaryhmän mukana ja otti välillä pientä nokkapokkaa ryhmän johtajuudesta suurimman kyhmykoiran kanssa.

Ja aiheesta vielä: itse olen huomannut, että tällä palstalla viikottain esitetään piikkisilmää parvikalaksi. Peruste on aina se, että "kala viihtyy ryhmässä" ja "kalamäärän lisäämisen jälkeen ne olivat enemmän esillä". Olisiko tässä kuitenkin kyse vain siitä, että altaassa on vain yksi optimaalinen piilo piikkisilmille, jossa kaikki sitten haluavat olla. Ja kun akvaarion vesiarvot tai valaistus äkisti muuttuvat, vaikuttaa tämä tietenkin kaikkiin yksilöihin, jolloin kalat yhtäaikaa aloittavat levottoman uinnin, "parveilun", ympäri allasta. Itselläni on ollut piikkisilmiä yhtäaikaa 1-8 enkä ole havainnut kalojen käytöksessä eroa määrän muttuessa. Yksilökohtaisia eroja toki löytyy.

[cattipisces]

Tarvitseeko sanoa mitään, eiköhän kuva kerro kaiken.

Minullakin tuli mieleen, että hitsi että tykkäävätkin paljon tuosta kivestä. Sopii heidän väriinsä loistavasti tuo kivi.

[7330]

Pakko pistää omakin lusikkani soppaan.

Tuli vähän sellainen tunne, että tässä nyt yritetään väkisin saada kaikkien kalojen elintavat tungettua selkeästi rajattaviin ryhmiin, ja antaa joka ryhmälle oma nimensä ja hoito-ohjeensa.
Luonnossa juuri mikään asia ei kuitenkaan ole niin selkeä. Esimerkkejä tuli jo "aidon parvikalan" tavoin käyttäytyvistä "ryhmäkaloista" ja itsenäisesti käyttäytyvistä "aidoista parvikaloista". Selkeiden lokeroiden sijaan kalojen "parvikalamaisuutta" voitaisiin ajatella jatkumona, jonka johonkin kohtaan jokainen laji sijoittuu. Lisäksi käyttäytymisen ilmenemiseen tietysti vaikuttavat olosuhteet: tilan, lajitoverien, petokalojen ja piilopaikkojen määrä, ja jopa altaan muiden kalalajien antama "malli".

Muita tällä foorumilla vastaan tulleita esimerkkejä ovat sinirihmakalat ja mustanorsukalat, jotka ovat reviirikaloja, mutta riittävän isossa porukassa ja tiloissa alkavat liikkua tiivissä parvessa kuin aidot parvikalat ainakin. Samoin nuo jo mainitut nuolimonnit, jotka siis ilmeisesti ovat parvikaloja luonnossa, mutta eivät akvaariossa. Millä perusteella? Suunnilleen yhtä parvihakuisestihan ne käyttäytyvät kuin vaikkapa neontetrat.

Lisäksi suhtaudun aika epäilyksellä siihen, kun joku väittää todella tietävänsä, millaisia tunteita lajitoveri jossakin kalassa herättää. Haluaisin kuulla ainakin hyvät perustelut sille etenkin silloin, kun se, miltä kalasta "oikeasti" väitetään tuntuvan, on ristiriidassa sen kanssa, miltä siitä "näyttää" tuntuvan.

Sellainenkin tuli mieleen, että tuon Prboyn taulukon perusteella voidaan perustella monenkin "sosiaalisen" kalalajin (monniset, botia-nuoliaiset...) pitämistä yksin, koska "sehän ei ole parvikala". Se ei liene kuitenkaan tarkoitus?

Älkää toki vetäkö herneitä nenään tästä. Suurin osa oli puhdasta päättelyä ja mututuntumaa.

[crisse_83]

Aivan samoja mietteitä kuin 7330:lla on itsellänikin.

Ja juuri tuo nuolimonni ja monniset asia askarruttanut jo pidemmän aikaa. Kirjatieto vanhentuu, lämpötilat, vesiarvot yms. päivittyy, mutta kertakaikkiaan muuttaako laji niin rankasti luonnossa elintapojaan ettei enää esiinny parvissa ja näin ollen sitä ei parvikalaksi enää lueta? Mikä muuttaa luonnossa satojen, jopa tuhansien yksilön parvissa esiintyvän lajin (mm. monniset) akvaariossa "ryhmäkalaksi"?
Ja minuakin huolettaa tuo ylitsevuotavan tarkka jaottelu siitä mikä on "aito parvikala"/ "epäaito parvikala"/ "ryhmäkala" jne. Koska jos suurin osa on juurikin näitä ns. "epäaitoja parvikaloja", niin mihin enää voi nojautua yksilömäärä suositusten kanssa juuri esim. monnisten, barbien tai tetrojen kohdalla?

Tuohon polarit nimimerkin juttuun piikkisilmistä, kyllähän ne yksin pärjäävät tai kaksin tai kolmin ta suuremmassa joukossa, mutta jälleen kerran, mistä ihminen voi olla ns. varma kalan "tyytyväisyydestä"? Oma mutuni siitä miten piikkisilmät ovat rohkeampia kun niillä on tovereita pohjautuu omaan kokemukseeni ko. lajista; altaassa tosiaankin enemmän kuin yksi piilopaikka, se on käytännöllisesti katsoen vuorattu umpeen kasveilla, kannoilla, kivillä, salaojaputken pätkällä, kookosluolalla... Takaseinää ei edes näy! Tuon 170litraisen valaistuksen hoitaa 80watin floraset ja kaksi 40watin spottia.
Alkuun kun piikkisilmiä oli vain 4, ei niitä pahemmin näkynyt. Joukkoon saapui 4 piikkisilmää lisää, no niin nyt "roikuttiin" kasveissa ja loikoiltiin etualalla sekaisen kasana. Ja kun joukko kasvoi tuonne 14yksilön kokoon, alkoi tuntumaan että piikkisilmiä mennä viuhui ja loikoili joka puolella. Ei tietoakaan arkuudesta tai piilottelusta edes kun altaan edessä liikutaan.
Tämä siis oma kokemukseni koskien piikkisilmiä, mutta en näe ongelmana jos joku haluaa ko. lajia pitää vain yhtä yksilöä. Toki luonnollisesti oman henkilökohtaisen kokemukseni perusteella yksilömäärän lisäämisen positiivisesta vaikutuksesta, suosittelen ennemmin useampaa yksilöä. Onko se väärin/ suurikin virhe? Minusta ei, koska kokemuksiahan tällä palstalla jaetaan tiedon lisäksi ja jos joku päätyy ottamaan kokemukseni perusteella "ryhmän" piikkisilmiä on tuskin keneltäkään pois?

Onhan se hienoa että asiat kehittyvät ja "uutta" tutkimusmateriaalia tulee julkisuuteen, mietityttää vain että meneekö lokerointi jo ehkä liialliseksi?

[Victor von Doom]

Tuli vähän sellainen tunne, että tässä nyt yritetään väkisin saada kaikkien kalojen elintavat tungettua selkeästi rajattaviin ryhmiin, ja antaa joka ryhmälle oma nimensä ja hoito-ohjeensa.

Itse taas ymmärsin juurikin päinvastoin, että tässä nimenomaan halutaan purkaa yksi turhan laajaksi paisunut kalaryhmä, johon varsinkin tuolla alkeet-osaston neuvoissa liitetään mitä kaloja sattuu

piikkisilmistä, kyllähän ne yksin pärjäävät tai kaksin tai kolmin ta suuremmassa joukossa, mutta jälleen kerran, mistä ihminen voi olla ns. varma kalan "tyytyväisyydestä"? Oma mutuni siitä miten piikkisilmät ovat rohkeampia kun niillä on tovereita pohjautuu omaan kokemukseeni ko. lajista; altaassa tosiaankin enemmän kuin yksi piilopaikka,

Ei ihminen voikkaan, jos edes kalan "tyytyväisyyttä" on mahdollista määritellä ihmisen mittapuulla. Itselläni on tosiaan ollut useita kertoja piikikisilmiä, eri kokoonapanoissa ja sisutuksessa. Ja olen huomannut kalojen käytöksen vaihtelevan yksilökohtaisesti jonkun verran, mutta ei se yksilömäärän kasvaessa tai vähetessä muuttunut ole. Tottakai 14 kalaan mahtuu useampi "rohkea" kuin kahteen.

jos joku päätyy ottamaan kokemukseni perusteella "ryhmän" piikkisilmiä on tuskin keneltäkään pois?

Ei olekkaan, paitsi ottajan kukkarolta. Mutta asia tulisi sitten ilmaista noin, eikä usein nähtävään (en tarkoita juuri sinua) tyyliin "vähintään n pitää olla, muuten ei viihdy/kuolee".

[Tittis]

Joo on aika jännä, kun joku kirjoittaa että esim. mustaneonit parveilee tosi hyvin jne. Meillä taas samaiset kalat uivat missä mitenkin, parvessa ja yksistään. Ja akvassa myös iso lehtis, joka ei ole noista kiinnostunut.

On myös yksi punatetra, laumansa viimonen, parvikala käsittääkseni.
Oli jonkin aikaa 60 litraisessa, ja oli aika apaattinen, ja nyt tuossa 320 litraisessa on kuin kotonaan, eikä tietoakaan "yksinäisyydestä". Toki tuo muidenkin pikkukalojen parveilu varmaan vaikuttaa asiaan.