Osaisko kukaan kertoa, että minkä ikäisinä partiksen poikaset voivat itse lisääntyä? Akvassani on reilu kymmenen poikasta enkä haluaisi niiden enää keskenään lisääntyvän. Jos joku haluaa n.sentin mittaisia partiksia niin multa sais. Hetken päästä niitä saa sitten vähän isompana. Asun Pohjois-Espoossa jos jotain rupes kiinnostaan.
Kaipaisin vastausta samaan kysymykseen, joten kokeneet partamonnien kasvattajat - suunnitelmallisesti tai tahtomattaan siihen joutuneet - olisi kiva kuulla ajatuksia tästä. Niin ja meiltäkin löytyy ylimääräisiä pikkupartiksia, jos joku haluaa.
Tjuho kirjoitti:Kaipaisin vastausta samaan kysymykseen, joten kokeneet partamonnien kasvattajat - suunnitelmallisesti tai tahtomattaan siihen joutuneet
Hih.Ei varmasti ole kenelläkään ollut suunniteltu juttu! Milloin keksitään kalojen ehkäisypillerit?!
Mä olen suunnitellut kovasti partamonninpoikasia! Mutta ikinä ei ole yksikään poikanen hengissä selvinnyt ahneilta kalakavereilta.
Tarkoitus onkin poistaa isot kalat toiseen altaaseen kun partisukko seuraavan kerran ei ilmesty ruokintapaikalle. Haluan ehdottomasti saada söpöjä pikku partamonnivaaveja!
Ensimmäisten poikasten tullessa kuulin, että se pesää vahtiva ukko söisi suurimman osan poikasista jo siellä pesässä. Ketku äijä...
Pienimmät poikaset mulla on nyt n.2,5cm ja taisivat jäädä henkiin kun jo pieninä siirsin ne eri akvaan.
Nuo poikaset on aina tehty sellaisen halavatun ison laivan sisälle, jota ei saa sitten mitenkään siirrettyä pois paikoiltaan. Poikasia ei saa haavittua sieltä sisältä ja laiva ei siis mahdu muihin altaisiin.
Eli ainoa henkiinjäämiskonsti taitaisi olla siirtää isot kalat muualle vähäksi aikaa.
Mulla ei kyllä partiksien isukki poikasia syönny, vahti vaan tosi tarkkaan, eikä tunnu oikein muutkaan syövän. Tosin akvassa on lähinnä miljoonakaloja ja miekkapyrstöjen poikasia. monninpoikasia on nyt kymmenkunta ja pituutta n.1.5 cm. Kohta tulee ongelma mitä tekisin niille...kuka haluaa?
Ei meilläkään aikuiset partikset näytä pienokaisia poskeensa pistelleen, tai mene ja tiedä jos niin tekivät jo ennen kuin koko poikasten olemassaolon edes huomasin. Alun toistakymmentä niitä akvaariossani uiskentelee tai paremmin sanottuna viettää aikansa samassa suuressa kannossa kuin kaksi aikuista koirasta ja se yksi äitinsä eikä sieltä ainakaan päiväsaikaan mihinkään liiku. Oikeastaan äiti tuntuu olevan ainoa, joka vaeltaa välillä akvaarion toiseenkin päähän.
Ketku äijä...