Masennuksesta toipunut punapyrstöpallokala

[asiil]

Täytyypä jakaa teidän kanssa eilinen ilahduttava tapahtuma.

Ostin aivan alkukesästä punapyrstöpallokalakoiraan. En silloin kuitenkaan onnistunut löytämään pääkaupunkiseudulta mistään näitä veijareita enempää, joten Mölli jäi lajinsa ainoaksi edustajaksi akvaarioon. Aika pian koko kala "katosi" akvaariosta ja keskittyi vain piilottelemiseen kannon koloissa. Moneen kertaan olen jo epäillyt kalan kuolleen vähintään nälkään, kun herraa ei ole näkynyt edes ruoka-aikoina.

Varsinkin siippani alkoi vakaasti uskoa, että punapyrstöpallokalat on ihan toivottomia tylsimyksiä, eikä niitä kannata ainakaan lisää hankkia. Myös itselläni heräsi uusia ajatuksia altaiden määrän vähentämisestä yhteen, joten vietin monta hetkeä puntaroiden vaihtoehtoja ahvenet vai pallot. Ajatus kääntyi palloihin, kun kuulin, että punapyrstöjä olisi nyt taas saatavilla.

Eilen sitten Möllin seuraksi muutti kolme neitosta. Hiukan pettyneenä seurailin uusien tulokkaiden kotiutumista ilman, että herrasta näkyi evääkään. Parin tunnin lymyilyn jälkeen Mölli kuitenkin päätti uskaltautua katsomaan lajitovereitaan. Ei ollut riemun ja mahtailun määrällä rajoja ensimmäisten kunnon katsekontaktien jälkeen! En ole koskaan nähnyt punapyrstöä sen värisenä! (tosin en kyllä ole montaa kertaa kalaa muutenkaan nähnyt...) Selkäevä ja pyrstö hehkuivat helakan punaisena ja taisipa "mahtailuharjanne" nousta sekä selän että mahan puolelle. Oli kyllä hienoa seurata kalassa tapahtunutta muutosta! Kosiskelua kesti koko illan, mutta hiukan ennen valojen sammumista Mölli-herra päätti vetäytyä lepuuttelemaan omaan koloonsa. Tosin tyttöjen ohiuinti aiheutti heti sinkoilun takaisin tyttöjen sekaan.

Nyt jään jännityksellä odottamaan, onko kalassa tapahtunut muutos pysyvä vai tuupertuuko se lajitovereiden tapaamisesta aiheutuneeseen stressiin... Toivottavasti tästä kuitenkin muovautuu hyvä nelikko, joka saa sitten aikanaan muuttaa isompaan altaaseen. Eli näillä näkymin ahvenet saavat lähteä, jos en kahta allasta enää ehdi hoitamaan.

-Liisa

[itaki]

Minkä kokoisessa altaassa sinulla nuo ovat? Itse jouduin luopumaan komeasta punapyrstökoiraastani, valitettavasti. Tuskin se pahuuttaan muita teilasin, mutta useamman kääpiöpallokalan ehti saattaa hengiltä paukauttamalla näitä ilmeisesti liian kovaa. Melko rajun näköisiä aamuralleja herralla oli, kun lopulta tajusin mistä oli kyse...
Haaveena olisikin vielä joku päivä saada hiukan isompi punapyrstöpalloallas, joka pyhitettäisiin ainoastaan heille. Kovin ovat veikeitä otuksia, mukavaa kuulla että pallosi piristyi

[katjaa]

Voi ihanuutta!

Minulla on nyt ollut kaksi vuotta punaprstöpallotyty, ensimmäisen puoli vuotta asui yksikseen, sen jälkeen hankin parven kirsikkabarbeja akvaarion valopilkuksi (vaikka tämä erityisyksilö tulee aina ansaitsemaan ykköspaikan sydämessäni ). Tämä yksilöni ei ole kovin masentuneen oloinen, tulee aina ruoka-aikaan kuikuilemaan koskas hänen sapuskansa tulevat ja muutenkin tutkiskelee paikkoja, vaikka ne on koluttu varmaan tuhanteen kertaan

Olen kyllä miettinyt useasti hankkivani hänelle lajitovereita, mutta yrittämiset aina kaatuu johonkin välimatkaan tai vastaavaan. Osaisikohan hän vastaanottaa samanmerkkisiä kavereita ilman kinaa? Ei ole kirsikkabarbeihinkaan kajonnut alkumaisteluiden jälkeen (taisiko kahdelta kalalta maistaa pyrstöstä pientä palasta).

(P.S. jos joku tietää Turun seudulta jonkun, joka tahtoo luopua punapyrstöpallosistaan, saa laittaa mulle viestiä )

[asiil]

Pallot asuvat karvaa vajaa 100-litraisessa akvaariossa.

Mulla on on ollut hiukan ongelmia kääpiöpallojen kanssa, joita akvaariossa on enää kaksi. Yhden kääpiöpallon kimppuun vanhin punapysrtöpallokala hyökkäsi heti kotiuduttuaan. Tosin molemmat metsästivät tuolloin samaa survarin toukkaa, joten yhteentörmäys ei ollut vältettävissä. Kääpiöpalloa en saanut enää törmäyksen jälkeen syömään, joten lopputulos on arvattavissa. Tämän episodin jälkeen on kääpiöt saaneet olla rauhassa eikä uudetkaan kalat tunnu niistä välittävän.

Olin jo päättänyt luopua palloista usean vastoinkäymisen takia (milloin mikään muu kuin survari ei kelpaa tai on meillä harrastettu totaalisia näkälakkojakin, joiden lopputulokset ovat olleet ikäviä...), mutta nyt kun kaloja akvaariossa on enemmän, on ruokkiminenkin toivottavasti helpompaa. Ja onneksi myös kuivattu survari maistuu ainakin näille yksilöille. Eli jos nuo palloset muuttavat joskus 250-litraiseen altaaseeni, sattaa joukkoon liittyä lisää kääpiöpalloja.

Myös minä jännitin, mikä mahtaa olla ensikohtaamisella reaktio. Mölli on kuitenkin ollut niin kauan yksin ilman lajitoverien seuraa. Olin pessimistiosyydessäni aika varma, ettei yhdistämisestä tule mitään, mutta jotenkin vaan päätin koittaa. Eilen aamulla pallot olivat kuulemma kaikki uiskennelleet yhdessä, mutta kun minä illalla pääsin kotiin hiukan ennen valojen sammumista oli Mölli vetäytynyt koloonsa. Kaikki kalat olivat kyllä hengissä ja muut uiskentelivat ympäri akvaariota, joten eiköhän kaikki ole kunnossa. Tänään on onneksi hiukan enemmän taas aikaa seurailla kalojen touhuja!

[samara]

http://www.viherkala.fi/catalog/index.php?cPath=21_38

Viherkalassa näyttäisi oleva myynnissä,josta itsekin tilasin viiden porukan matkahuollon kautta.