No eikös vaan ole ihania!
Se meidän epäselvä tyttö-poika taisto on nyt sitten aikalailla varmuudella poika, eli siis Kuisma.

Peräevä on venähtänyt pituutta, ja Kuisma näyttää muutenkin nyt oikeasti pojalta vaikka onkin lyhyteväinen. Noihin mannaryyneihin ei voi enää luottaa sitten yhtään.

Kuplapesää Kuisma on puhallellut nyt sitten vähän joka puolelle allasta (Tosin ne on vähän vielä ehkä aloittelijan malleja.) Peilillekin poika kukkoilee kun mikä!
Vienon kanssa tulevat kuitenkin onneksi hyvin toimeen, eikä mitään perheriitoja ole syntynyt.
Kuisman lempitouhua taitaa muuten olla pohjatabletin (tai mikä se nyt on seran vipachipsin...) nappaaminen pohjalta kun muut kalat on sitä syömässä ja se suussa se sitten ui ylpeänä ympäri allasta. Kunnes ruoka pehmiää vedessä ja putoaa sen suusta pois. Sitten se pitää hakea uudelleen. Ihan voisin kuvitella että se sanoo "Perhana!" kun se ruoka putoaa.

Sitä menee vaikka läpi harmaan kiven, mutta muitakin reittejä olisi.