Olipas mukava aamu tänään... Töistä ilmoitettiin ettei paikalle tarvitsekaan tulla tänään yhtä aikaisin. Jäin sitten lukemaan rauhassa kirjaa ja katselin samalla akvaarioitani, johon juuri eilen olin tuonut pari amano-rapua. Taistelukalani Stefan hyökkäsi kohti rapua suu ammollaan, ei ollut epäilystäkään mitä sillä oli mielessä, tappomielellä oli!

Ryntäsin lasia koputtelemaan ja Stefan sitten hämillään perääntyi ja rapu ehti livistää karkuun. Nyt sitten aamutuimaan siirtämään ravunhimoinen taistelija toiseen altaaseen, joka onneksi ehti juuri parahiksi kypsyä. Toinen amano näyttää olevan kadonnut jo parempiin suihin, epäilen samassa altaassa elelevien omenakotiloiden popsineen sen, mitä taistelukala ei saanut alas... kuortakaan ei löydy...
Eli, mitä tästä surullisesta tapauksesta opimme. Ei amanoja ja taistelukaloja samaan altaaseen. Huomautan vielä että kyseinen taistelukala oli jättänyt rauhaan pikkuiset tetrat ja omenakotilot, mutta ainakin tämä yksilö piti näinkin isoja rapuja sapuskana. Huhhuh, vielä elossa oleva amano näyttää tulevan jo varovasti lasin eteen maisemia tutkailemaan, ehkä se selvisi säikähdyksellä....