Mitääh, joku puhuu mun kutuparista

. Jesh, A. macmastereita tosissaan oleilee meillä 600L altaassa ja näkyvät isolla n:llä. Eivät ujostele lainkaan, ei edes naaras. Töyhtöillä tuppasi olemaan tapana että naaraan näki hyvällä onnella ruoka-aikana, muulloin ei likkoja näkynytkään. Mutta tämä bounssaa näkyvillä minkä kerkeää ja kerjäävät kimpassa ruokaa lähes jatkuvasti.
Jonkun näköistä kutuvireyttä on näkynyt nyt kotialtaassa mutta tulosta ei ole syntynyt. Muiden annetaan olla rauhassa, eikä isommatkaan allastoverit näitä pelota. Tuovat mukavaa kontrastia ujohkoille ja melko bliisuille avaimille, ja jatkuvasti keskenään kähnääville rusokirjoille. Väriloiston tuntuu saavan parhaiten pysymään monipuolisella ruokinnalla, ja etenkin hyttysten toukkien metsästämistä tämä parivaljakko suorastaan rakastaa. Mikään ei ole mukavampaa kuin pinnan tuntumassa toljottaa toukkaa sentin päästä ja murtaa se henkisellä paineella liikkumaan, naps, ja seuraava uhri kiitos!
Onhan tietysti totta että Apistot saattavat olla joskus hieman hankalia ja vaikeita saada viihtymään. Itselläni ei onni suosinut töyhtöjen kanssa, ensin kuoli akat, sitten sain koiraalle akkoja, kuoli koiras, ja nyt onkin enää yksi piskuinen pieni naaras tuolla jossain. Näiden rubiinien kanssa ei ole ollut mitään ongelmia, kotiutuivat heti, alkoivat syömään heti ja ottivat paikkansa altaassa.
Lämpimästi voin näitä siis suositella

.