Pallokalan egologinen lokero?

[RoopeB]

Moin,

Millaisia vihollisia pallokalalla on, mihin kohtaan pallo asettuu ravintoketjuun - luonnollisia vihollisia, ihmistä lukuun ottamatta, ei taida olla? Kalaa on toisen eläinmen käytännössä mahdotonta syödä. Tästä heräsi ajatus, että onko palleron ekologinen lokero minkälainen. Yritin verkkoakin penkoa, mutta vähän oli asiasta tietoa.

Oletteko muut pohtineet asiaa?


Roope

[Pallokala]

On pallokaloilla vihollisia, vaikka kuinka paljon. Tähän hätään en kyllä osaa varmaksi sanoa kuin mureenat. Muistan lukeneeni, että kuollen mureenan suusta on löytynyt pallokala, eli voi niitä syödä mutta huonoin seurauksin...

[KatjaN]

Eikös siinä yhdessä videossa saukko ainakin yrittänyt syödä pallokalaa, tosi jos olisi onnistunut olisi myös saukko ollut entinen. Kuinkahan hyvin saalistaja tunnistavat pallokalat tappavan myrkyllisiksi? Myrkyllisyydestä ei ole paljon apua jos saalistaja ei sitä tiedä.

[Pallokala]

Niin, jotkut pallokalat ovat aika kirkkaan värisiä, mutta muuten taitaa tuo pullistuminen olla paras varoitusmerkki. Ja piikit tietysti, ei houkuttele nielemään...

[RoopeB]

Klaus Ebert kertoo kirjassaan tuosta mureenasta ja siinä tanganjika järvi dokumentissa saukko yrittää syödä kultapallokalaa.

Se mitä mietin, on tämän lajin asema muihin eläimiin nähden. Pallokalaa ei varsinaisesti voi toinen eläin käyttää ravintonaan. Mureena kuoli, samoin olisi saukko kuollut jo olisi kultapallokalaa syönyt. Ainut oikea uhka kalalle on ilmeisesti siis ihminen.

Pallokala on siis ravintoketjussa hyvin korkealla ja sen ekologinen lokero on näin ympäristöönsä nähden vähintäänkin jännä.

Yritän kaivaa lisää kyseisestä aiheesta

Roope

[Mastacembalus]

Minulla viherniilinhauki söi sairaan kimalaispallokalan ilman kummempia mahanpuruja ja yritti syödä toisen terveenkin ennenkuin sain sen siirrettyä toiseen altaaseen. Eli eivät ne pallokalat aivan turvassa ole pedoilta.

Sinänsä outoa kun luulin niilinhauen (n. 12cm) olevan vielä liian pienen moisiin saaliisiin. Terve pallo muuten pullistui ja pääsi siten pälkähästä, ainoa kerta kun olen tuota päässyt todistamaan.

[JJVi]

Mulla perhoskala yritti syödä kimalaispallokalan, mutta kala pullistui ja perhoskala hylkäsi ajatuksen. Sittemmin ei ole enää noihin koskenut.[/b]

[Ilkka T]

Heittipä RoopeB mielenkiintoisen kysymyksen. Itselläni ei suoralta kädeltä ole juuri minkäänmoista käsitystä pallokalojen tai lähisukulaisten luontaisista vihollisista. Bakteerimyrkky tetrodotoksiini on eläinkunnassa useampaan otteeseen puolustusaseeksi (pallokalat, eräät sammakkoeläimet ja lukuisat selkärangattomat), ja toisinaan hyökkäysaseeksikin (ainakin Hapalochlaena-suvun tursaat), otettu. Lisäksi vastustuskyvyn aikaansaamiseksi tälle hermomyrkylle tarvitaan pelkkä pistemutaatio neuronien solukalvon natriumkanavissa. Olisi siis peräti yllättävää ellei sopeumia tetrodotoksiinia sisältävien eliöiden syömiseen olisi kehittynyt. Viljellyt pallokalat eivät välttämättä ole edes myrkyllisiä, elleivät ympäristöstään ole saaneet tetrodotoksiinia tuottavia bakteereja elimistöönsä.

Lähdin haeskelemaan tietoa asiasta pallokalat lähtökohtanani. Pienellä vaivalle ei kuitenkaan mitään tahtonut löytyä. Tetrodotoksiinia tuottavia sammakkoeläimiä koskien löytyi kuitenkin artikkeli Taricha-suvun pyrstösammakoista, joita eräät Thamnophis-suvun käärmeet kykenevät syömään myrkyllisyydestä huolimatta.

Pallokalojen kelvottomuus ravintona on kyllä potentiaalisille saalistajille siinä määrin ilmeistä, että eräätkin pallokalalajit ovat saaneet vaarattomia jäljittelijöitä. Erityisesti Paraluteres-suvun viilakalat ovat tällä saralla kunnostautuneet. P. prionurus on toisinto Canthigaster valentini -pallokalasta ja P. arqat matkii C. margaritata -lajia. C. valentini toimii esikuvana myös suurikasvuisen Plectropomus laevis -meriahvenen poikasväritykselle. Nämä, varsin yleisesti tunnetut, esimerkit löytyvät ainakin meriakvaristeja epäilemättä kiinnostavasta merikalojen mimikryä käsittelevästä katsausartikkelista.

Mielenkiintoista kuulla, mikäli jollakulla enemmän tietoa asiasta on.