Siis, meillä on nyt kohta vuoden ikäinen platyn ja miekkapyrstön poikanen, omassa akvaariossa syntynyt. Nyt Pärskylle on kuitenkin ilmestynyt otsaan ja kylkeen (kylkeen pienempi) valkoinen täplä. Pärsky on kuitenkin melko vikkelä kaveri, joten vielä ei ole oikein erottanut että mikä siinä tarkalleen ottaen on. Otsassa kuitenkin on sellainen vähän isompi, ja kyljessä pienempi täplä. Onkohan se mahdollisesti vain törmännyt johonkin ja sitten suomut on jotenkin menettäneet väriään tms. vai onko joku altaassa ehkäpä näykkinyt Oärskyä? Vai onko sillä joku tauti, pilkkutauti vaikkapa? Pärsky on muuten todella hyvässä kunnossa, liikuu reippaasti, syö jne. (itse asiassa se voi paremmin kuin muutama viikko sitten, jolloin se oli melko heikkona..) En ole nähnyt että kukaan sitä näykkisi/jahtaisi, ja ei se kyllä ole mihinkään törmäillytkään meidän nähden. Jos sillä on jotain tautia, niin pitäisikö se eristää johonkin omaan altaaseen, että muihin ei tarttuisi mitään? Tai mitä muuta pitäisi tehdä, että tauti ei tarttuisi muihin ja ehkä häviäisi Pärkyltäkin? Ja jos taas se ei mielestänne ole tautia, niin millä saisi selville mistä se on tullut?
Kuvia tapauksesta en voi laittaa, niin koitin vain selittää parhaani mukaan.. Ai niin, sitten oli vielä sellainen kysymys, että kuinkahan suureksi tuo Pärsky mahdollisesti kasvaa, ja minkä ikäisenä kasvun pitäisi loppua? Nyt Pärsky on ehkä jonkun 7 senttiä pitkä, eli kasvaako vielä hurjasti?
Toivottavasti joku osaisi auttaa..
Heti alkuun pieni oikaisu. Pärsky on joko miekkapyrstö tai platy. Kaksi eri lajia ei pysty risteytymään keskenään. Koosta päätellen se on joko täysikasvuinen platy tai keskenkasvuinen miekkapyrstö.
Luultavimmin kala on loukannut itsensä jossain yhteydessä. Se valkoinen siinä on jonkunlaista bakteerikasvustoa. Mikäli haluat pelata varman päälle, voit lääkitä sen jollakin bakteerilääkkeellä. Esim jbl:n ektol fluid. Mielestäni on täysin turhaa siirtää sitä mihinkään muuhun altaaseen. Siirrosta tulee vaan turhaa stressiä. Yleisimmin myytävät bakteerilääkkeet eivät ole haitallisia terveille kaloille eikä myöskään kasveille ja bakteeristolle.
Juu siis, kyllä tuon on pakko olla platyn ja miekkapyrstön risteytys, koska altaassa ei ollut (eikä ole nytkään) muita platyjä eikä muita miekkapyrstöjä, eikä muita kaloja joiden poikaset voisivat olla tuollaisia..
Meillä varmaan onkin jonkinlaista lääkettä, täytyypä tutkia sitä pulloa että mitäs siinä oikein onkaan.. x)
Teemu Salonen kirjoitti:Kaksi eri lajia ei pysty risteytymään keskenään.
Ööh, miten sitten muuli on syntynyt? Tai kotikissa tai koira? Tai papukaijakirjoahven? Taitavat punakirjoahvenetkin olla jo aikamoista soppaa timanteilla tai ilman..
Toki paljon on kiinni siitä, miten lähisukuiset lajit risteytyvät (ja tähänkin luonnossa eläinlajeilla on kikkoja, jotka pyrkivät vähentämään lajien sekoittumista). Syntyneiden jälkeläisten elin- tai lisääntymiskykyisyys ei aina ole sanottua, mutta silti tuo väite on aikamoinen yksinkertaistus. Punamiekkapyrstö on tosiaan kehitetty punertavasta luonnonmiekasta ja punaplatysta.
528 l: Corydoras sterbai, L-134, Liosomadoras oncinus, Platydoras costatus, Megalechis thoracata, Moenkhausia pittieri 125 l: Corydoras pygmaeus, Neocaridina davidi var. red, Poecilia wingei 120l: L. oncinus, P. wingei
Onkohan kukaan kuullut sanaa mutaatio... Sieltä saadaan aikaiseksi erilaiset värit. On totta että jotkin lajit voivat lisääntyä keskenään. (vrt susi ja koira) Mutta veikkaampa että jos lähtee se miekka-platyn kanssa käymään korkeasaaren simpanssilinassa voi sato olla aika heikko:)
Teemu Salonen kirjoitti:Onkohan kukaan kuullut sanaa mutaatio... Sieltä saadaan aikaiseksi erilaiset värit.
Ei pidä yksinomaan paikkaansa. Platyn värimuotoja on saatu aikaiseksi risteyttämällä platya kirjoplatyn kanssa. Mustamolleja (joita ei luonnossa edes tavata, on kehitetty mollista) on risteytetty leveäevämollin kanssa ja saatu korkeaeväinen mustamolli. Lyyrapyrstöiseen mustamolliin saatiin lisää näyttävyyttä leveäevämollista ja purjemollista.
Ylipäätään platyn, kirjoplatyn ja miekkapyrstön viljelymuunnokset ovat aikamoista sekametelisoppaa, jossa tieteelliset lajinimet on syytä unohtaa. -Kannattaa lukaista vaikka Akvaristi 4/2005, niin maailmankuva laajentuu
528 l: Corydoras sterbai, L-134, Liosomadoras oncinus, Platydoras costatus, Megalechis thoracata, Moenkhausia pittieri 125 l: Corydoras pygmaeus, Neocaridina davidi var. red, Poecilia wingei 120l: L. oncinus, P. wingei
Kun kerran perusbiologian opit on sitten viime näkemän muutettu, taidampa napata huomenna töistä mukaan helmikirjoahvenia ja tulisuita. Muutaman kuukauden päästä sitte pitäis tämän teorian mukaan poikasia myynnissä:)
Teemu Salonen kirjoitti:Muutaman kuukauden päästä sitte pitäis tämän teorian mukaan poikasia myynnissä
En sano, että hybridien värkkääminen olisi tarpeellista, mutta ei pidä väittää että se olisi täysin mahdotonta Mitä läheisempää sukua kalat ovat, sitä samannäköisempiä ne ovat ja sitä samankaltaisemmat on yleensä myös niiden kosiomenot. Luonnossa usein tällaiset lajit elävät erillään, tai vaikka lisääntyvät eri vuodenaikoihin; muutenhan lajit olisivat sekoittuneet jo ajat sitten. Akvaario on kuitenkin rajattu ja luonnoton ympäristö, johon voidaan koota lajeja jotka eivät välttämättä luonnossa edes kohtaisi toisiaan. Yleisin hybridi on varmasti maatiaispartamonni, joka koostuu kai useammastakin kuin kahdesta partamonnilajista. -Elinkelpoinen, suorastaan sitkeä ja ah! niin lisääntymiskykyinenkin vielä
528 l: Corydoras sterbai, L-134, Liosomadoras oncinus, Platydoras costatus, Megalechis thoracata, Moenkhausia pittieri 125 l: Corydoras pygmaeus, Neocaridina davidi var. red, Poecilia wingei 120l: L. oncinus, P. wingei
Ensinnäkin kun eläimet A ja B laitetaan yhteen tietyn turkin laadun, värin tms. toivossa puhutaan risteyttämisestä/jalostuksesta. Oli sitten kyseessä koirat, kissat, rotat, hevoset tai kalat.
On ollut jo yhdensänkymmentäluvun alkupuolella tiedossa platyjen mahdollisuus tuottaa poikasia miekkapyrstöjen kanssa. Vai miten selität asian kun akvaariossa on jäljellä yksi vanha miekkapyrstö (punamusta) koiras ja sekaan tuodaan 5platyä (auringonlasku), niin vuoden päästä altaassa ui osana soppaa sellaisia auringonlaskuvärityksen omaavia kalasia joilla on musta pitenevä pyrstö...
Hybridi on siis nimike näille eri lajien risteymille.
Ketuttaa kuin pikkuoravaa pakkasella. Käpy on jäässä, hammas katki ja oksakin niin himskatin liukas. (Siistitty versio.)
Teemu Salonen: Luonnossa tunnetaan lukuisia lajipareja, jotka risteytyvät melko helposti keskenään (teeri+metso, särki+lahna, sinisorsa+haapana), ja vielä lukuisampia, jotka risteytyvät joskus harvoin. Vankeudess sitten vielä suurempi joukko voi lisääntyä keskenään joko paremman kumppanin puuttuessa tai ihmisen pakottamana.
Samansukuiset pystyvät järjestään lisääntymään keskenään (esim. platy ja miekkis) siten, että jälkeläiset ovat elinkelposia ja joissain tapauksissa jopa lisääntymiskykyisiäkin.
Koira-susi on huono esimerkki lajien risteytymisestä, sillä nehän ovat suunnilleen samaa lajia.
memma: muuli joo, mutta mistä ihmeestä sinä kesykoiran ja kotikissan tähän repäisit? Minkä lajien risteymiksi ne kuvittelet. Kyllä kesykoira on ihan etelä-aasialaisesta sudesta kehittynyt ja kesykissa afrikkalaisesta villikissasta (joka on samaa lajia mutta eri alalajia kuin euroopalainen metsäkissa).
Alkuperäiselle kysyjälle: Millainen vesi? Hoitorutiinit? Muu kalasto? Synnyttävät saavat herkästi ihovaurioita liian pehmeässä, happamassa tai likaisessa vedessä tai jos ruokinta on vääränlaista.
Kalasi ei välttämättä ole risteymä, jos sen emo on hankittu alle puoli vuotta ennen sen syntymää. Monien synnyttävien naaraat voivat säilöä siittiöitä jopa sen puolsien vuotta. Koko viittaa miekkapyrstöön, mutta vartalon muoto kertoisi aika hyvin kummasta on kyse. Voi kasvaa vielä senttikaupalla.
Liisa S: Vesi arvoista en oikein tiedä, minä kun en niihin ole perehtynyt (äiti hoitaa sen puolen), mutta saman lainen se on ollut vuosia. Ruokinta on aina illalla yhdeksän maissa. Muuta kalastoa on kahdenlaisia tetroja joiden lajia en muista, miekkapyrstö ja albiinomonnisia. Emo oli hankittu muutama vuosi ennen synnytystä. Vartalon muoto on platyn, mutta pituus tosiaan on enemmän sen miekkapyrstön. Eli kyllä luulisin että se kuitenkin niiden poikanen on..
Muoks. Ja Päskyn väristä vielä sen verran, että muuten oranssi niinkuin platy-äitinsä, mutta pyrstö ja evät ovat mustat kuin miekkapyrstö isällä. Mutta pyrstö ei siis ole sen muotoinen kuin miekkapyrstöllä, mutta musta kuitenkin..
Esim. bengali on saatu aikaan risteyttämällä kotikissa pienen villikissalajin kanssa (leopardikissa muistaakseni). Eettisyydestä en sano mitään, mutta kivoja kissoja tuntuvat olevan sen perusteella mitä olen rotuun tutustunut.
Mansikka: Jos teillä äiti hoitaa akvaarion, taitaa olla parasta että pyydät äidin nyt tänne tietokoneelle vastailemaan itse. Ja jompikumpi teistä (mielummin äiti, jos sinä olet alle 15-vuotias) saisi opiskella akvaarionhoidon perusteita sen verran että ainakin vesikemian alkeet ja tavallisimpien kalalajien vaatimukset olisivat tutut. Toistan koko aiemman kysymykseni ja muistutan, että et voi saada järkeviä vastauksia "Pärskysi" ongelmasta ennen kuin kerrot, miten sitä nyt hoidetaan. Kunnolla, ei vain siten että hoidetaan "tavallisesti" ja kaikki on "ok".
Jos altaassa ei ole muita aikuisia platyjä ja miekkiksiä, ja lajit on tunnistettu oikein (mahtaako olla, kun niitä tetrojakaan ei tunneta), Päsrky on todella risteymä. Tai sitten se naaras on miekkis eikä platy, ja Pärsky on ihan tavallinen oranssivästäräkkimiekkapyrstö.
Memma:
eräiden uudisrotujen joo, mutta ei itse "kesykoiran" ja "kesykissan". Vlcak ja saarloos ovat susiristeytyksiä (ja ihan oikeina koirarotuina pidettäviä), ja coydog on koiran ja kojootin sekoitus. Kissoissa on jo mainittu bengali, sekä kaiken maailman ilvessekoituksia ja ties mitä, mutta vain tuota bengalia taidetaan pitää ihan "oikeana" kissaroruna. Muut ovat enemmän vain eksoottisia lemmikkejä, eivät kotikissoja.
Onhan olemassa lehmän ja biisonin ja lehmän ja jakin sekoituksia, mutta silti biisonia tai jakkia ei ole käytetty kesynaudan luomisessa eikä nautaa voi sanoa "risteytystaustaiseksi" eläimeksi. Ihan alkuhärästähän se on jalostettu.
Teemu:
turhan laaja kysymys vastattavaksi kattavasti. Mitä läheisempää sukua lajit ovat toisilleen, sen varmemmin ne risteytyvät. Jos niiden kromosomistotkin sopivat yhteen, jälkeläiset voivat olla täysin lisääntymiskykyisiä. Huonommin yhteensopivat kromosomistot tuottavat hedelmättömiä risteymiä, kuten hevonen + aasi = muuli. Jos lajit elävät luonnossa aivan rinnakkain, ne harvoin risteytyvät sillä niille on kehittynyt jotain risteytymisen estäviä juttuja kuten soidinmenojen hienouksia. Jos taas niillä on selvä erottava juttu luonnossa, kuten meri tai vuoristo, ne saattavat risteytyä herkästikin jos osuvat samoille seuduille.
Esimerkkinä kaikille tuttu Canis-suku eli koirat lähisukulaisineen. Susi, kojootti ja punasusi elävät luonnossa aika lailla samoilla alueilla Yhdysvalloissa. Jos luonnonolot ovat normaalit, ruokaa ja lajitovereita riittää, risteytymistä ei tapahdu. Kun sudet tapetaan pois, kojootit lisääntyvät runsaasti ja silloin viimeiset jäljellejääneet sudet saattavat lisääntyä kojoottien kanssa kun susipartnereita ei löydy. Samoin harvinainen punasusi voi lisääntyä joko kojootin tai suden kanssa. Kaikkien risteymien pennut ovat täysin lisääntymiskykyisiä, ja kaikki voivat lisääntyä myös koiran kanssa. Vaikka tämä porukka luetaan kolmeksi eri lajiksi, ne ovat melkein kuin yksi laji jonka sisällä on kolme erillistä alalajia.
Afrikkalaiset ja aasialaiset sakaalit kuuluvat myös Canis-sukuun, ja kromosomimääräkin täsmää koiran ja suden kanssa. Niiden käytös on kuitenkin niin erilaista kuin susilla ja koirilla, että ne eivät luonnossa lisäänny keskenään. Tarhaoloissa on saatu pentuja kultasakaalilta ja koiralta, mutta pennut eivät olleet täysin normaaleja eläimiä. Fyysisesti kyllä terveitä, mutta eivät henkisesti sillä niissä koiran ja sakaalin luonteenpiirteet eivät onnistuneet muodostamaan toimivaa kokonaisuutta.
Punakettu sukulaisineen kuuluu Vulpes-sukuun. Ne ovat koiraeläimiä ja melko koiramaisia, mutta eivät risteydy koiran tai suden kanssa vaikka miten yrittäisi. Eri kromosomiluku, erilainen luonne ja erilaiset lisääntymismenot. Kettujen lähisukulainen mutta erisukuinen naali (Alopex) sensijaan on saatu (keinosiemennyksellä?) risteytymään punaketun kanssa. Luulisin, että jälkeläiset ovat hedelmättömiä.
![[;)]](./images/smilies/icon_wink.gif "Wink"){kind=icon}
