mirmu kirjoitti:On muuten aikuisten korurihmakalojenkin kohdalla samoja "piirteitä" noiden sukupuolten suhteen.
Midi kirjoitti:Kiitos myös siitä oivallisesta piirrustuksesta!!! Sen avulla selvisi altaani koiras.
Kiitos palautteesta! Tuo piirrustus on vähän kömpelö kun paintilla nopsaan kannettavan hiiren kanssa sitä sörkin
Mutta hyvä jos siitä selvisi, mitä ajoin takaa. Tuo on tosiaan oma havaintoni vain omasta altaasta, enkä tiedä kuinka totuudenmukainen se on, kun aina puhutaan että murisijoiden sukupuolia on erittäin vaikea tunnistaa ja että se onnistuu vain läpivalaisulla. Mutta minulla ovat kyllä selkeästi naaras ja koiras eri näköiset, mielenkiintoista, jos muillakin!
Midi kirjoitti:Minulla siis on timanttirihmakaloja. Aika samanlaista sakkia murisijoiden kanssa, kovin samalta ainakin näyttävät, vähän pienempiä vain. Ostin omani kolme viikkoa sitten ja samalla ison puskan karvalehteä ja amerikan kilpukkaa. Yksi pariskunta kuti samantien. Todella mielenkiintoista seurattavaa, kun uros puristaa munat yksitellen naaraasta ulos ja asettaa pesään. Kaikki vedenvaihdotkin tuo pesän pitäminen on kestänyt ja tällä hetkellä siellä on karvalehdessä 50 tikkua roikkumassa, vaahtopesää ei näy. Koiras käy välillä poimimassa poikasia pinnalta, jonne tuntuvat karkailevan. Naaras on vähän kauempana pesää ja pitää muut kalat altaan toisessa päässä.
Onnittelut poikasista ja mahtavaa että olet päässyt seuraamaan itse kututapahtumaa
! Mulla ne pesät vaan ilmestyivät, tosin olen aika paljon pois kotoa mutta silti. Mieletöntä muristelua kuuluu ja pörrätään niin maan peevelisti mutta itse tapahtumaa en varsinaisesti ole koskaan todistanut. Se on varmasti hienon näköistä!
Ja juuri noin meilläkin, kutivat heti, kun pinnalla oli vähänkin jotain pöheikköä. Poikaset näyttävät tosiaan ihan tikuilta roikkumassa pinnassa ja koiras vahtii tarkasti. Kyllä meillä naaraskin kävi vilkuilemassa pesää, ja koiras antoi sen tulla, mutta taka-alalla se enempi pysytteli (paitsi kun halusi kutea). Ja ärhäkkäästi naaras hätyytteli muut kalat pois kauempana pesän luota, kuin olisi ollut koiraan avuksi.
Midi kirjoitti:Osaisitko sinä jo etukäteen ennustaa, mitä tapahtuu seuraavaksi altaassani? eli karkaavatko poikaset pian niin, ettei koiras saa pidettyä niitä enää kasassa ja pärjäävätkö ne sitten omillaan tuolla seka-altaassa? Oletko nähnyt niitä "hävinneitä" poikasia enää, joista mainitsit kutukeskustelun yhteydessä? Koiras ei ole nähdäkseni syönyt mitään 3 viikkoon. Laitoin sille vähän ruokaa sinne poikasten lähelle kerran ja tuntui silloin vähän syövän. Lieköhän se on sopivaa. Jos sillä meneekin ryhti sekaisin ja alkaa syödä poikasiaan...
Mulla koiras kyllä kävi syömässä suullisen silloin tällöin, jos tiputtelin tarpeeksi lähelle pesää. En kyllä viitsinyt aivan pesän viereen ruokaa laittaa, kun en halunnut houkutella muita kaloja suotta sinne pesälle. Kyllä se sinnikkäästi vahti lapsukaisia, hyvät vaistot sillä mielestäni on, eikä se yrittänyt lapsiaan syödä vaikka ruuan makuun välillä pääsikin
! Poikasia en kuitenkaan ole enää nähnyt, en tosin ole kovin aktiivisesti yrittänytkään. Ne lähtivät laajentamaan reviiriään kaikki yhtaikaa ja koiras ei kai enää pysynyt tahdissa perässä... Myös tuo kasvien karsiminen on kai vaikuttanut poikasten eloonjääntimahdollisuuksiin. Luulen, ettei kukaan poikasista ole selvinnyt, mutta eihän se ihan varmaa ole.
Midi kirjoitti:Aika hyvältä nuo vanhemmat vaikuttavat. Paljon mielenkiintoisempaa kuin noiden muiden kalojen kutu,joilla touhu jää munien hedelmöittämiseen ja sen jälkeen munat ovatkin heitteillä. Monnisten poikaset kyllä hävis kahdessa päivässä kuoriutumisesta tuolla seura-altaassa. Menivät ehkä edellisten poikasten suihin, joita kasvatin erillisessä altaassa.
Oi voi! Juu, kyllä nuo murisijat ja sen tyyppiset ovat hienoa seurattavaa! Muutenkin, ei pelkkä kutu. Meillä ainakin ovat niin keisarillisia että oikein naurattaa. Mutta saas nyt nähdä, kunhan remontista selvitään ja nostetaan akvaario pysyvälle paikalleen, että josko taas kutuintokin syttyisi. Kasvit tietysti ovat kohta jo venähtäneet pinnalle, joten kyllä niitä suojapaikkojakin taas alkaa löytyä. Toisaalta mielestäni on vaan hyvä, etteivät koko ajan ole kutupuuhissa ja ylikierroksilla, vaan että huilaavat välillä. Ehkä jaksavat sitten taas paremmin
. Ja voisihan sitä koittaa erillistä kutuallastakin, mutta jotenkin minulla on semmoisia kokemuksia, ettei kukaan siellä eristyksissä halua kutea, vaan turvallisessa isossa altaassa mieluummin
![[;)]](./images/smilies/icon_wink.gif "Wink")
. Ehkä voisi koettaa myös siirtää poikasia erilliseen altaaseen kasvatettavaksi, mutta tällä hetkellä ei minulla ole resursseja siihen.
Onpa kivaa että muutkin kirjoittavat kokemuksiaan! Tosiaan mukava lukea kutu- ja poikastarinoita toistenkin altaista, ja hei, laittakaahan kuvia muutkin
!
. Nyt tuolla harjoitellaan kutemista. 
![[:I]](./images/smilies/icon_redface.gif "Embarrased"){kind=icon}
) , lämpötila 24 edelleen. Naksuttelevat (eivät murise entiseen tapaan) ja pyörivät toistensa ympäri, välillä kietoutuen yhteen. Toisinaan roikkuvat kelluvan vauvankyynelpuskan seassa nenät pinnassa pyrstöt kohti pohjaa mutta ei siellä mitään kuplia kyllä ole. Eikä mitään muniakaan näy. Isoimmat kaksi siis yhdessä, pieni seuraa etäämmältä ihmeissään.
!
.
