Päädyin sitten lopulta korjaamaan tuon vanhan jalustan, kun siitä ei oikeasti ollut kärsinyt kuin tuo kansilevy. Korvaavaksi kansilevyksi valitsin mänty liimalevyä, sen helpon saatavuuden vuoksi ja olihan siinä hintakin kohdallaan tarvittava levy maksoi 12.50 euroa. Kaupassa sanoivat että liimalevy ei pehmene samalla lailla kuin vaneri (tämän tosin jo tiesinkin) tosin se voi kyllä homehtua kastuttuaan (tämä taas on estettävissä sopivalla pintakäsittelyllä).
Tunnin ahkeroinnin jälkeen oli sopiva kansilevy valmistettu. Tässä vaiheessa oli jo todettu että allas ei vuotanut, vaan ongelmana oli valaisin kannen ja itse akvaarion välistä puuttuva tiiviste. Akvaarion edellinen omistaja ei ollut nähnyt tiivisteelle mitään tarvetta ja ohjeisti meitä samoilla eväillä, yllättävää kyllä edellinen omistaja luopui harrastuksesta kun akvaarion jalusta pehmeni.
Sitten alkoikin akvaarion sisustan palauttaminen. Kasvit tuli karsittua aika tarkasti ja huonot ja ehkä hieman leväisetkin lehdet tuli karsittua pois. Poistin myös hiekasta jäänteitä sorasta jota altaan pohjalla oli aikaisemmin, kyytiä saivat myös hiekan seasta löytyneet kasvienjuuret. Viisi tuntia myöhemmin kun selkää särki todella paljon oli akvaario jälleen kansoitettu ja toiminnassa. Kauiten meni aikaa metsästäessä sentin mittaisia partamonnin poikasia niiden väliaikaisesta kodista, ilman että niitä mitenkään vahingoittaisi.
Jos tästä harjoituksesta pitää jotain positiivistä löytää niin tulipahan hoidettua kasvien harvennus ja uudelleen sijoittelu sekä verestettyä vähän käytettyjä puutyötaitoja
Nyt päälilevy on kuin teessä uitettu näkkileipä, onneksi huomasin ennen kuin pääsi suurempia vahinkoja syntymään.
