Kalan lopettaminen

[Mervi*]

Miten se on järkevin tehdä? Meidän kalaparka kituu tuolla ja olisi nyt pakko lopettaa se. Tuntuu vaan niin pahalle tehdä sitä. Mies saa tuon hoitaa puolestani. Saksillako niska poikki vai miten? Kala käy niin sääliksi, pakko se on lopettaa

[kendau]

Saksilla nopeasti kala poikki pään takaa niskasta. Kaikkein kivuttomin ja nopein tapa.

[Yanna]

Aponogetonin kutos numerossa käsittelimme hyväksyttyjä ja tuomittavia tapoja lopettaa kala. Sieltä löytyy sivutolkulla perusteltuja ohjeita. Kurjaahan se lopettaminen on, joskus vaan on pakko http://www.aqua-web.org/aponogeton/Apono_6_05.pdf

Yanna

[Sapu]

Tuolla sivulla oli, että ei- hyväksyttäviä keinoja lopettaa kala on mm. kiehuvaan veteen tiputtaminen ilman tainnutusta ja niskojen katkaiseminen ilman tainnutusta.

Eli kala kuin kala on ensin tainnutettava?

Entä, jos kyse on pikkukalasta, esim. neontetra?? Miten ihmeessä mä aijon tainnuttaa sellaisen ilman, että pistän koko pään tohjoksi?!?!

[Viola]

Isoa kalaa lyödään päähän jollain kovalla esineellä ja välittömästi niskat poikki saksilla.
Neontetrat ja vastaavat: saksilla pää pokki.
Raakalta kuullostaa mutta joskus on pakko.

[Adrianna]

Isoa kalaa lyödään päähän jollain kovalla esineellä ja välittömästi niskat poikki saksilla.

Komppaan, ja lisään yhden jutun: Tuo niskojan katkaisu on aika pakollinen varmistus. Kesäkalastajana tulee usein perattua mm. haukia ja niitä lopettaessa olen huomannut aika ikävän jutun. Vaikka kalaa löisi lankunkulmalla kalloon niin että pääkoppa sananmukaisesti rusahtaa auki, voi kala vielä veteen päästyään uida karkuun muutamankymmentä metriä, kunnes nousee pintaan lokinruoaksi. Kerran tein virheen että aloin huuhtoa "kuollutta" kalaa, joka vedessä välitttömästi virkosi ja karkasi .

[Ville K.]

Neontetrat ja vastaavat: saksilla pää pokki.

Ei! Ensin tainnutus.

Kannattaa vilkaista Yannan mainitsemaa Aponogetonin artikkelia.

[millia]

Neontetrat ja vastaavat: saksilla pää pokki.

Ei! Ensin tainnutus.

Kannattaa vilkaista Yannan mainitsemaa Aponogetonin artikkelia.

Paitsi, että kun kala on noin pieni, ei tainnutuksen (vasaralla) jälkeen jää juuri enää mitään leikattavaa.

[Viola]

Mikäli aikoo neontetran avata ja mikroskopoida, ei vasaralla lyönnin jälkeen onnistu! Kaikki listimäni akvaariokalat avaan ja syynään mikroskoopilla ja suurennuslasilla. Neontetralta olen löytänyt sisäloisia.

Nuo kalastettavat isot kalat täytyy ensin tainnuttaa ja sitten verestää . Katkaista leuan alta pääverisuonet poikki ja mielellään sitten vesipönttöön että kaikki veri tulee ulos. Näin kala säilyy paremmin syöntikuntoisena ja kalanliha maistuu ja näyttää paremmalta. Mikäli isolta hauelta katkaisee pään niskasta poikki, niin fileointi ei oikein ota onnistuakseen Kuten ei 300 grammaisen ahvenenkaan fileointi oikein onnistu. Isolla ahvenellä laitetaan sormi suuhun ja väännetään niskat poikki, sitten verestys. Voi tietenkin tappopulikallakin lyödä.

[crisse_83]

Pienten( neon/kardinaalitetrat yms.) kalojen tainnutukseen olen todennut riittäväksi kevyen kopautuksen esim. lusikalla suurin piirtein niskan kohdalle, aina kun ei ole pakko käyttää sitä järeintä työkalua mikä huushollista löytyy...

[Viola]

Kiitos Crisse. Jotenkin olen ajatellut että jos tainnutus ei onnistu niin kala kituu kauemmin. Niskat poikki naks..yhdelläkertaa. Kuvittelisin että jos lyön taistelukalaa vaikka veitsen tylpällä puolella ja sitten niskat poikki, niin kituu kauemmin.

[JJVi]

Neontetrat ja vastaavat: saksilla pää pokki.

Ei! Ensin tainnutus.

Kannattaa vilkaista Yannan mainitsemaa Aponogetonin artikkelia.

Voisitko perustella, miksi ihmeessä jotain neontetraa pitäisi erikseen tainnuttaa? Eiköhän se tainnu ihan näpäkästi siinä samalla kuin sen pään leikkaa poikki. Taatusti nopeampaa kuin joku lusikalla tainnuttaminen mikä taatusti vain pidentää kalan kärsimyksiä.

Isot kalat ovat sitten asia erikseen,

[millia]

aina kun ei ole pakko käyttää sitä järeintä työkalua mikä huushollista löytyy...

Eihän se ole ollenkaan iso vasara! Tosin voiman hallinnassa saattaa olla jotain pientä säätövaraa. Käy niin sääliksi kun joutuu tappamaan, että tulee mäsäytettyä niin, että varmasti ei kärsi. Sitä paitsi, kyllä hyvin sihdatun vasaroinnin jälkeen jää tutkittavaa (kidusloisia ei ehkä kuitenkaan).

[Ville K.]

Neontetrat ja vastaavat: saksilla pää pokki.

Ei! Ensin tainnutus.

Kannattaa vilkaista Yannan mainitsemaa Aponogetonin artikkelia.

Voisitko perustella, miksi ihmeessä jotain neontetraa pitäisi erikseen tainnuttaa? Eiköhän se tainnu ihan näpäkästi siinä samalla kuin sen pään leikkaa poikki. Taatusti nopeampaa kuin joku lusikalla tainnuttaminen mikä taatusti vain pidentää kalan kärsimyksiä.

Isot kalat ovat sitten asia erikseen,

Asiasta kerrotaan Aponogetonin artikkelissa, johon on tuossa edellä viitattu pariin otteeseen.

Joidenkin tutkimusten mukaan pään katkaisun jälkeen eläinten tajunta saattaa säilyä vielä useiden sekunnien ajan (T.Nevalainen et al. (toim.). Rottia, tutkijoita, tuloksia - Koe-eläinkurssin oppikirja. Yliopistopaino. Helsinki 1996).

[Viola]

Kieltämättä: kanakin lentää vaikka pää on poikki. Kalan sydän sykkii vaikka perkeet on ulkona. Missä kohtaa menne kuolema?
Entä jos kuitenkin haluaa mikroskopoida kidukset etc...

Olen kyllä eläinsuojelija mutta tiedonjanoni on ääretön...mikäli mahdollista haluan tietää mikä oli sairauden syy ja estää jos mahdollista seuraavat kalojen nirhaamiset.

[JJVi]

Neontetrat ja vastaavat: saksilla pää pokki.

Ei! Ensin tainnutus.

Kannattaa vilkaista Yannan mainitsemaa Aponogetonin artikkelia.

Voisitko perustella, miksi ihmeessä jotain neontetraa pitäisi erikseen tainnuttaa? Eiköhän se tainnu ihan näpäkästi siinä samalla kuin sen pään leikkaa poikki. Taatusti nopeampaa kuin joku lusikalla tainnuttaminen mikä taatusti vain pidentää kalan kärsimyksiä.

Isot kalat ovat sitten asia erikseen,

Asiasta kerrotaan Aponogetonin artikkelissa, johon on tuossa edellä viitattu pariin otteeseen.

Joidenkin tutkimusten mukaan pään katkaisun jälkeen eläinten tajunta saattaa säilyä vielä useiden sekunnien ajan (T.Nevalainen et al. (toim.). Rottia, tutkijoita, tuloksia - Koe-eläinkurssin oppikirja. Yliopistopaino. Helsinki 1996).

Joo olen lukenut tuon artikkelin ja ihmettelin jo silloin, että noinkahan tuota voi soveltaa muutaman sentin mittaisiin pikkukaloihin. Vaikka kala sen muutaman sekunttia olisi tajuissaan pään katkaisun jälkeen, on se aika armelias kuoleminen verrattuna siihen, kuinka kalat yleensä esimerkiksi luonnossa kuolevat. Ja armeliaampi kuin se, että joku harrastastelija pyörittelee kalaa kuivilla usean sekunnin ajan, sihdaten päähän sitä tainnuttavaa iskua, joka pikkukalalla todennäköisesti murskaa sen pään siinä samalla.

Uskoo ken tahtoo, mutta ainakin minä edelleenkin leikkaan pikkukaloilta pään pois ilman omantunnon tuskia.

[crisse_83]

Kalastusta harrastavana ja useampia pikkusinttejä ja suurempia kalasia tainnuttaneena epäilen suuresti tuottaako taitavasti tähdätty ja onnistunut tainnutus kalalle kipua paljonkaan, ainakaan jos lähdetään vertaamaan näihin mahdollisimman huonoihin tapoihin-> vessan pönttö, kiehuva vesi, pakastin, kuiville nosto/jättö...

Itse käytin (tai pitäisi varmaan sanoa että ukko käytti, minä kun en pysty omille lemmikkikaloille tuota tekemään, kavereiden kyllä.) miljoonakaloilla ja platyillä kun meillä niitä vielä oli, , lopetuksessa (jos oli tarve) tuollaista vanhasta ruuvimeisselistä tehtyä "nuijaa" (jätetty vain metalli osa josta ristipää sahattu irti ja hiottu. Kala haaviin, valmiiksi viereen tuodun leikkuulaudan päälle kalasta ote niin että maha lautaa vasten, kevyt näpäys juuri niskaan, irrotus kalasta(ikinä ei tarvinnut toista kertaa, makasi jo liikkumatta tässä vaiheessa). Sakset käteen ja *naps*

Ja tuota samaa kohtelua ovat saaneet mm. erään ystäväni kalat (täältä nuo aiemmin viestissäni mainitut neon,- ja kardinaalitetrat) pahan pilkkutaudin piinatessa akvaariota.

En minäkään siitä pidä, mutta joskus se vain on pakko hoitaa tuo lopetuskin, onneksi sitä ehti melko monenlaisiin touhuihin oppia tuolla maatalouskoulussa ollessaan.

[Victor von Doom]

Joo olen lukenut tuon artikkelin ja ihmettelin jo silloin, että noinkahan tuota voi soveltaa muutaman sentin mittaisiin pikkukaloihin...

Uskoo ken tahtoo, mutta ainakin minä edelleenkin leikkaan pikkukaloilta pään pois ilman omantunnon tuskia.

Samaa mieltä olen. Voi tietenkin väitellä loputtomiin kumpi nyt sitten on tuskallisempaa kalalle: niskojen katkaisu vai (epä)onnistunut tainnutusyritys. Itse en ainakaan ole mikään vasarointiguru, joten osuminen johonkin alle sentin kohteeseen ekalla yrittämällä ja sopivalla voimalla on vähintäänkin epävarmaa.

Kalat lopetaan usein sairauden takia. Jos sillä, että kala "elää" pari sekunttia pään katkaisun jälkeen, lopetaan kärsimys sairauden takia ynnä haavimisesta ja kuiville nostosta tullut stressi, niin onko sillä sitten oikeasti mitään merkitystä. Vielä kun niskan katkaisu katkaisee myös keskushermoston, niin on kyseenalaista tunteeko kala kuitenkaan kipua lyhyen "loppuelämänsä" aikana. Tämä tietysti olettaen, että niskan katkaisu onnistuu kalan koon puolesta yhdellä viillolla.

[millia]

Joskus vuosi takaperin lopetin viimeksi sairaan taistelukalanaaraan (erittäin tuskastuttavalla ja varmasti kivuliaalla tavalla). Ensin oli tarkoitus napsaista saksilla niskat poikki, mutta kalapa luiskahti terien välistä kuin saippuapala. Sitten siitä hakemaan puukkoa. Lihaveitsellä napsautin niskan poikki kidusten yläosaan asti (tarkoitus oli siis vähän katsoa mikroskoopilla erontanko jotain kummallista kiduksista). Kala pyristeli siinä sanomalehden päällä varmaan noin minuutin, pää perässä retkottaen.
Ei ole siis välttämättä sekunteista kiinni kuolema!

Nykyisellään suosin pikkukalojen nirhaamisessa sitä että ne ovat haaviin kiedottuina ja vielä pitää toisella kädellä paikallaan, toisessa kädessä oleva vasara murskaa kalan pään ja niskan.

[MikaMet]

Ihan hauska kuulla erilaisia lopettamistapoja...Itse tyydyn vain vääntämään niskat nurin... On vasaraa, myrkkyjä, veitsenperiä ym ym

Kotiloiden lopettaminen näköjään voidaan tehdä aika monella tavalla...seurasin toista keskustelua.

Monet pitää kaloja ihan kissojen ja koirien veroisina lemmikkeinä...koskahan joku tekee niille haudan ulos ja ristin viereen

Tietysti on hyvä huomioida kalat ja niiden kärsimykset. En halua vähätellä mutta niiden vertaaminen nisäkäslemmikkiin ei ainakaan minulta onnistu...kutsun niitä ennemmin eläteiksi kuin lemmikeiksi

[Victor von Doom]

Kala pyristeli siinä sanomalehden päällä varmaan noin minuutin, pää perässä retkottaen.

Tuo kuullostaa kyllä enemmän refleksiltä kuin siltä, että kala eläisi. Hauen sydänlihas pumppaa reippaasti, vaikka loppu hauki olisi jo kiehunut padassa. Totta sinänsä, että voi sitä saksien tai veitsen kanssa säheltää siinä missä tainnutusvehkeenkin. Niskankatkaisua tai koko kalan liiskaamista parempaakaan lopetuskeinoa ei kuitenkaan ole. Mikäli jokainen akvaristi säilyttäisi nurkissaan esim. Aponogetonin artikkelissa mainittuja nukutusaineita, olisi seuraksena ennemmin tai myöhemmin huomattavasti paria sekunttia kituvaa kalaa pahempi vahinko. Sille, ettei ko. aineita myydä jokapojalle, on olemassa erittäin hyvät syyt

[Viola]

Osa noista kalan lopetustavoista on myös eläinsuojeluasetuksen vastaisia: mm. myrkyttäminen ja kiehuvassa vedessä lopettaminen. Kaloille (kaan) ei saa aiheuttaa turhaa kärsimystä.

Välillä aina mietin rapuaikaan tuota rapujen elävältä keittämistä. Olen entisessä elämässäni työni puolesta joutunut rapuja ja hummereita keittämään. Vapaaehtoisesti en enää sitä tee. On sen verran rajun näköistä sätkimistä vaikka kuinka oikeaoppisesti keittää.

[Ville K.]

Joo olen lukenut tuon artikkelin ja ihmettelin jo silloin, että noinkahan tuota voi soveltaa muutaman sentin mittaisiin pikkukaloihin...

Uskoo ken tahtoo, mutta ainakin minä edelleenkin leikkaan pikkukaloilta pään pois ilman omantunnon tuskia.

Samaa mieltä olen. Voi tietenkin väitellä loputtomiin kumpi nyt sitten on tuskallisempaa kalalle: niskojen katkaisu vai (epä)onnistunut tainnutusyritys. Itse en ainakaan ole mikään vasarointiguru, joten osuminen johonkin alle sentin kohteeseen ekalla yrittämällä ja sopivalla voimalla on vähintäänkin epävarmaa.

Tuossa lähdeteoksessa viitattiin tutkimustuloksiin, joten en näkisi, että kysymyksessä on uskonasia. Jotta tutkimukseen voidaan viitata, tutkimus on täytynyt julkaista jossakin tieteellisessä aikakauslehdessä ja artikkelin julkaisemista on puoltanut referee. Itselläni ei ainakaan riitä osaamista kritisoimaan tehdyn tutkimuksen tuloksia.

On aivan eri asia, miten kalat kuolevat luonnossa. Saman tyyppinen asia tulee usein esille pohdittaessa, miksi lemmikkinä pidettäville matelijoille ei saa syöttää eläviä kaneja. Jos ihminen ottaa eläimen vastuulleen, eläin on aina luonnottomassa ympäristössä. Eläimen voidessa huonosti ja hoitajan tehdessä lopetuspäätöstä täytyisi miettiä vähiten kärsimystä tuottava lopetustapa. Jos kala on tajuissaan ja sitä silvotaan, kala kärsii. Ensin pitäisi siis suoritta tainnutus. Jos minut haluttaisin lopettaa päänkatkaisumetodilla, toivoisin henkilökohtaisesti ensin nukutusta.

Kalan koko ei korreloi kalan kivun asistimiseen. Asian ymmärtämistä auttaa, jos verrataan tilannetta ihmiseen. 1 kk ikäisen lapsen korvan irti leikkaaminen sattuu yhtä paljon, kuin 58-vuotiaan aikuisen kohdalla. Myönnän toki, että verrataessa eläimiä millä tahansa tavalla ihmiseen, liikutaan aina vaarallisilla vesilla, mutta tässä on nyt kuitenkin kyse fysiologisista seikoista.

Kalat lopetaan usein sairauden takia. Jos sillä, että kala "elää" pari sekunttia pään katkaisun jälkeen, lopetaan kärsimys sairauden takia ynnä haavimisesta ja kuiville nostosta tullut stressi, niin onko sillä sitten oikeasti mitään merkitystä. Vielä kun niskan katkaisu katkaisee myös keskushermoston, niin on kyseenalaista tunteeko kala kuitenkaan kipua lyhyen "loppuelämänsä" aikana. Tämä tietysti olettaen, että niskan katkaisu onnistuu kalan koon puolesta yhdellä viillolla.

Omasta mielestäni kuoleehan-se joskus-kuitenkin -ajattelutavalla ei ole pohjaa pohdittaessa eettisiä eläimen lopetusmenetelmiä. Täytyyhän se kala haavia ja nostaa pöydälle joka tapauksessa, lopetettiin kala sitten ensin tainnuttamalla ja sitten vasta pään katkaisemisella.

Onneksi asiaa on kuitenkin harkittu etukäteen eläinsuojelulakia säädettäessä. Itse aion ainakin jatkossa lopettaa kalani siten, kuin eläinsuojelulaki säätää - en siis tajuissaan olevein kalojen päitä silpomalla.

[Piia K.]

Kuinkas tapahtuu partamonnin lopettaminen? Onko sen panssari kovakin, vai voiko senkin pään katkaista nopsaan veitsellä tms?

..Kuulostaa jotenkin karulta, mutta...

[JJVi]

Tuossa lähdeteoksessa viitattiin tutkimustuloksiin, joten en näkisi, että kysymyksessä on uskonasia. Jotta tutkimukseen voidaan viitata, tutkimus on täytynyt julkaista jossakin tieteellisessä aikakauslehdessä ja artikkelin julkaisemista on puoltanut referee. Itselläni ei ainakaan riitä osaamista kritisoimaan tehdyn tutkimuksen tuloksia.

Onneksi asiaa on kuitenkin harkittu etukäteen eläinsuojelulakia säädettäessä. Itse aion ainakin jatkossa lopettaa kalani siten, kuin eläinsuojelulaki säätää - en siis tajuissaan olevein kalojen päitä silpomalla.

On aivan eri asia, miten kalat kuolevat luonnossa. Saman tyyppinen asia tulee usein esille pohdittaessa, miksi lemmikkinä pidettäville matelijoille ei saa syöttää eläviä kaneja. Jos ihminen ottaa eläimen vastuulleen, eläin on aina luonnottomassa ympäristössä. Eläimen voidessa huonosti ja hoitajan tehdessä lopetuspäätöstä täytyisi miettiä vähiten kärsimystä tuottava lopetustapa. Jos kala on tajuissaan ja sitä silvotaan, kala kärsii. Ensin pitäisi siis suoritta tainnutus. Jos minut haluttaisin lopettaa päänkatkaisumetodilla, toivoisin henkilökohtaisesti ensin nukutusta.

Oliko tuossa tutkimuksessa siis kiistattomasti todettu, että kalalla pysyy tajunta useita sekuntteja pään katkaisemisen jälkeen? Eikö se ollut enemmänkin tasolla "joillain eläimillä".

Laki sanoo, että ylimääräistä kipua ei saa tuottaa, se onko se muutaman sekunnin jonkintasoinen tajunta tai refleksi jota pikkukala mahdollisesti kokee sitä, tuskin.

Jos itseäni alettaisiin lopettamaan, mieluummin kyllä valitsisin suoraan giljotiinin kuin sen, että ensin joku täräyttäisi lekalla takaraivoon ja vasta sen jälkeen leikkaisi pään pois. Toki makuasioita, kukaanhan meistä ei varmasti osaa sanoa, kuinka henkevällä tasolla tuo muutaman sekunnin tajunnan pysyminen tuossa tilanteessa on.