Terve,
jäänyt viime aikoina vähän kiireiden vuoksi vähemmälle tänne kirjoittelu. Tuo kimalaisen parvikäytös kumminkin ansainnee jotain huomiota, kiitti Pallokala kun kerroit ketjusta
Minulla oli alkuunsa yksi kimalainen. Se käyttäytyi päällisin puolin melko samalla tavalla yksin kuin myöhemmin parvessa. Siis samanlaiset liikkeet, "päivärutiinit" jne. Eroa on siinä miten nopeasti kaikki tapahtuu. En tiedä onko tämä sitten hyvä vai huono, mutta tuokin yksilö mm. hyökkää ruuan kimppuun paljon aggressiivisemmin kun ympärillä on kilpailijoita.
Edelläoleva voisi kertoa siitä, ettei sillä ole väliä onko kaloja vähän vai paljon. Epäilen kuitenkin (täysin epätieteellisesti) että sillä on merkitystä. Kun hankin melko pian tuon ensimmäisen jälkeen kaksi palloa lisää, porukka lyöttäytyi melko tiiviisti yhteen. Kaikkialle mentiin yhdessä, niin lasille pörräämään kuin kotilojahtiin kasvien sekaan. Sittemmin tuli kaksi lisää, ja viiden porukka oli edelleen melko tiiviisti yhdessä.
Muutos tapahtui, kun hommasin kymmenen palloa lisää ja kokonaismääräksi tuli nykyinen 15. Porukka hajaantui entistä paljon laajemmalle 320 litran altaaseensa. Nyt ne täyttävät tilan lähes kokonaan. Minusta tuntuu ettei kaloille ole kovinkaan oleellista olla kylki kyljessä kiinni, vaan se että näköetäisyydellä on toinen saman lajin otus. Omia puuhia voi puuhata, kunhan kaveri on edes jotenkin näköpiirissä. Myös lasilla pörrätään vähemmän kun porukkaa on enemmän. Olen vähän miettinyt sitäkin, voisiko lasin kiinnostavuus ainakin joltain osin perustua siihen että siitä heijastuu kimalaispallokala?
Mielenkiintoinen juttu on se, että kalat tuntuvat jollain tavalla välittävän toisistaan. Eihän niiden mahdollisista tunteista voi mitään sanoa, mutta jos yhdellä on paha olla, niin monesti kaloista suurin (se ensimmäinen) tulee vähän väliä tarkistamaan pohjalla möllöttäjää. Voihan se tietenkin vain odottaa että kaveri kuolee jotta sen voisi syödä, mutta toisaalta onpa esim. käynyt kahdesti niin, että turhan rankan vedenvaihdon jälkeen stressaantunut ja hieman kolhiintunut kala on lähtenyt päivän puuhiin mukaan kun sitä on muutaman kerran pukattu nokalla kylkeen.
Erityisesti pienikokoiset kimalaiset ovat usein hyvin nirsoja ruuan suhteen. Meillä selvästi uudet tulokkaat eivät syö jotain uutta ennenkuin näkevät vanhojen syövän sitä. En tiedä onko tuo sitten parvikäyttäytymistä vai ei, ainakin toiselta yksilöltä oppimista tai rohkeuden keräämistä.
Kaikenkaikkiaan siis ainakin meidän kimalaisporukkamme jäsenet suhtautuvat toisiinsa jollain lailla ja käyttäytyvät eri tavalla silloin kun niitä on monta kuin jos ovat yksin.
Mika