Uudet taistelukalani

[punapää]

Tänään ovat kotiutuneet meille yksi uros ja kaksi naaras taistoa ja meno on ollut tosi kovaa välillä naaraat ovat tapelleet, vaikka olivat kaupassakin samassa akvaariossa ilman ongelmia ja välillä uros jahtaa jompaa kumpaa naarasta takaa, viimeisen tunnin sisällä on meno jo vähän rauhoittunut ja uroskin lopettaa välillä oma-aloitteisesti jahtaamisen MUTTA silloin kun lopettaa, alkaakin naaras jahdata sitä! Mitähän tästä seuraa? Onko parasta vain seurata tilannetta? Ai niin, allas on 128 litrainen, kasveja on ja pari pientä juurakkoa, mutta voi olla että pitäis vielä jotakin piilopaikkaa hankkia. Niin ja lämpötila on 27 astetta ja noiden taistojen lisäksi vain partisukko.

[Pelkkä aloittelija]

Oletko varma ettei toinen "tyttö" olekin lyhyteväinen poika?

Niinkin on käynyt joillekin.

[Viola]

Onnea kalavalinnasta. Itse olen sieluni myynyt taistoille (ja monnisille ja kilpikonnille..heh)
Sulla mahtuu pohjalle tötöttämään joku monnisparvi ( esim 8 kpl) ja väliveteen vaikka kardinaalitetroja siinä 20 kpl.
Laita taistotytöille joku pieni luola, vaikka kivistä, puusta tai kookospähkinänkuoresta sillävälin kun odottelen kasvien kasvamista. Argentiinanvesirutto ja vedensuosikki on taistoille hyviä ja nopeakasvuisia,pari erilaista miekkakasvia..
Sitten sun on hankittava kohta poikashäkki tai akva...haluat kuitenkin kasvattaa taistovauvoja!
Mulla akvoissa on kokonaan oma sukupolvi ja uusia eri-ikäisiä kasvamassa.

Kyllä ne tytöt saattaa olla toisilleen aika agressiivisia.
Onhan tytöt varmaan tyttöjä (vatsassa ns. mannaryyni) eikä lyhyteväisiä uroksia?

[punapää]

arvasinkin että aletaan epäillä sukupuolta, mutta kyllä molemmilla naarailla näyttää mannaryynit olevan ja huomaa sen käytöksestäkin, naaraille tulee vaakaraidat kun uros niitä jahtaa, mutta kun keskenänsä tappelevat niin raitoja ei ole. ja urosta menevät pakoon, mutta keskenään tapellessaan kumpikaan ei lähde pakoon. eli aika varma olen että naaraita ovat.

Niin ja argentiinan vesiruttoa löytyy ja vedensuosikkiakin aion hankkia, lisäksi on papukaijalehteä ja joku iso hieno miekkakasvi ja sitten oli vielä jotakin anubiasta ja jotakin nopeakasvuista kasvia (olisko joku hmm.. liuskavesitähdikki?)

[Viola]

hyvä että tytöt on tyttöjä. Tänään kun vaihdoin kutuakvaan räjähtämäisillään olevan safiirinsinisen naaraan ja otin ainakin kolmesti kuteneen naaraan isoon akvaan...niin johan alkoi pullistelu! Tytöt pullistelivat rinnakkain ja kiduskannet niin levällään että revetä olivat...tuli nääs uroksesta kiista. Helpotin tilannetta ja laitoin akvaan killumaan tukon tammenlehtiä...ja eikun uros pesää rakentamaan. Naaraat saivat muuta puuhaa: pesää kurkkimaan ja urosta liehittelemään...125-litrasessa siis 1 huntu-uros ja 2 naarasta + muutama parisenttinen vauvataisto. Kutuakvassa 1 purppurahuntu-uros ja 1 naaras + sekalainen eri-ikäisten vauvojen tiimi, joita 2 senttinen taistopentu syö... en saa sitä pyydystettyä isoon akvaan on kasveja niin rutosti
Kutupuuhissa taistot on ihan mahdottomia: kutevat vaikka 3 kertaa viikossa(siis sama pari). Optimi max kerta/kahteen viikkoon. Jos riehaantuvat nonstopkutuun niin olisi hyvä jos naaraan voisi laittaa jonnekin huilimaan välillä...uros unohtaa usein siinä touhussa syömisen kokonaan. Varmistavat suvun säilymisen kun ovat niin lyhytikäisiä.

[punapää]

Onhan mullakin tarkoitus hankkia pohjalle vielä jotain monnisia (kupari?) ja sitten ainakin piikkisilmiä, keskikerroksen kaloista en vielä tiedä, ehkä kiilakylkiä tai intiaaninsulkia. Ja toinen pienempi akva olis kans kiva mahdollisten taistopoikasten varalta, välillä naarailla on pystyraidat ja ne jahtaa urosta joka ui pakoon, sitten uros hermostuu ja osat vaihtuu kun uros yrittää näykkiä naarasta...

[Viola]

mulla on taistoaltaassa keskivedessä inkkareita, ovat kestäviä ja eloisia..mutta vaan popsivat ahnaasti kaikki taistolaisalut; syntyvyydensäännöstely toimii. Pohjalla partis ja albiinomonnisjengi (kuparialbiinoja), joissa kanssa 1 1/2 kuukauden ikäisiä lapsia joukon jatkona.
Oikein kutukypsä naaras on ihan melkein musta välillä.
Vielä kuitenkin: mulla eleli yli puoli vuotta lyhyteväinen uron huntu-uroksen kanssa ihan samanlailla sovussa kun naaraatkin. Huntu-uros kun lähestyi niin osasi heittää itselleen vaakaviirut! Sitten kun huntuevä siirrettiin kutuakvaan...rupesi lyhyteväinen uros pupeltamaan kuplapesää...ja osoittautui urokseksi. Hänen sukuaan en jatkanut...halusin huntueviä. Kaikki urokset ovatkin tähän saakka olleet huntuisia

[punapää]

eilen toiselle naarastaistolle tuli pieniä lovia alaevään kolme ja yksi isompi, luin että kannattaa odottaa pari päivää jos häviävät ja siirtää sitten karanteeniin jos eivät häviä, no nyt ne pienet lovet on onneksi hävinnyt kokonaan, isompi on vielä, mutta parasta toivotaan. Tämä kolhuja saanut kun on aivan eri luonteinen kuin toinen naaras. Toinen lähtee vauhdilla pakoon kun uros lähestyy, mutta tämä kolhittu ei heti lähde ja sitten toinen naaras ei enää levittele kiduskansia kolhitulle naaraalle, mutta kolhittu kyllä levitelee sille.
Joo vedensuosikkia on varmaan parasta hankkia samoin kuin jotain pintakasvia (nyt kun ei varsinaisesti pintakasveja ole limaskan lisäksi) sellaisia kasveja kyllä jotka ulottuvat pintaan. ja joku kivi ehkä, että piilopaikkoja saisi vielä lisää, kaloista kun en haluaisi luopua, pitää toivoa että tilanne vielä rauhoittuisi. Naarailla on kyllä välillä pystyraidatkin mutta uros ei ole yhtään innostunut.

[Viola]

Ne lovet ja kolhut on taistojen elämää, välillä paranee välillä ei. Ne ei mitään kuolettavia vammoja ole ellei repeämät ole ihoon saakka. Uros innostuu kun pääsee pesää rakentamaan. Mikäli vesiarvot on kunnossa, niin laita joku kelluke pinnalle mihin poika pääsee pesää tekemään. Sellaisena voi alussa toimia vaikka paikalleen ankkuroitu pieni ( 10 x 10 senttiä) styroksin pala. Kutupuuhien jälkeen sitten naaras vasta kyytiä saakin, elikkä pikku luola naaraalle!

[punapää]

No nyt on alkanut tapahtua! Kun tulin koulusta kotiin niin uros oli rakentanut kuplapesän pinnalle asti kasvaneen kasvin lehdille ja uros kuti toisen naaraan kanssa innokkaasti siinä! Välillä touhu loppui kun evärikkonainen taistonaaras tuli häiritsemään ja uros lähti jahtaamaan sitä!

Juu eivät lovet niin isoja ole mistään kohtaa että ihoon asti olisivat, mutta pelottaa silti että joku bakteeri tulisi... Eli mitä mieltä oot uskallanko pitää tuon toisen naaraan?

ja toki muutkin saa kommentoida!

[Viola]

Kyllä sinä huomaat moilloin naaras on liian kärsinyt. Jos repeämät on ihoon saakka ja kenties rupeaa jopa verestämään, niin silloin pitää olla armollinen ja käyttää saksia niskaan Pienet riekaloitumiset eivät taistoja häiritse ja useimmiten kasvavat ennalleen näteiksi. Järjestä vaan niitä piiloja naaraille.

[punapää]

Juu, mutta eikö olisi parempi katsoa, kuin katua? En nimittäin halua antaa taiston mennä niin pahaan kuntoon, että ainoa vaihtoehto olisi sakset, mieluummin vaikka luopuisin siitä ajoissa, että se pelastuisi.